maanantai 30. marraskuuta 2009

Deco





Elämä ei aina ole reilua, kivaa, tasapuolista tai helppoa, kaikki se pitää taas kokea omakohtaisesti raskaimman kautta. Ensin sitä juhlii ja iloitsee koiriensa menestyksestä näyttelyssä eikä tiedä sen tuskan määrää jonka saa osakseen vain puolen vuorokauden kuluttua. Elämä on. Syvältä.

Aikaisin lauantain aamuyöstä Deco pyysi useita kertoja pihalle kun vatsa oli sekaisin. Sunnuntaina klo 00:22 Decon sydän pysähtyi Yliopistollisen pieneläinsairaalan hätäpäivystyksessä. Elvytysyritykset eivät auttaneet pientä päivänsädettämme vaan valo sammui nappisilmistä.

Tuskamme on valtava eikä helpotusta ole näkyvissä. Vielä.

Kira etsii isosiskoa, sisältä ja ulkoa, tuloksetta. Ei vastaa sisko haukkuun, ei itkuun. Ei maistu ruoka eikä herkut. Millä sitä saisi pienen Kirpin ymmärtämään ettei Decoa enää ole?

Lämmin kiitos kaikille jotka ovat jakaneet surumme taakkaa viime päivinä niin monin eri tavoin.

Hanna-Leena ja Sami


My name it means nothing
My fortune is less
My future is shrouded in dark wilderness
Sunshine is far away, clouds linger on
Everything I posessed - Now they are gone

Oh where can I go to and what can I do?
Nothing can please me only thoughts are of you
You just laughed when I begged you to stay
I've not stopped crying since you went away

The world is a lonely place - you're on your own
Guess I will go home - sit down and moan
Crying and thinking is all that I do
Memories I have remind me of you

Black Sabbath -Solitude

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Yhteenveto Riika, Turku ja Tarto



Viimeiset viikot ovat olleet, sanoisinko, kiireisiä ja työntäyteisiä eikä aikaa ole tuntunut riittävän tänne kirjoitteluun. Maailmalla ovat kiertäneet niin koirat "yksinään" kuin yhdessäkin, tuloksiakin on tullut ja siitä erityinen kiitos kuuluu Eijalle joka luotettavasti luotsaa tyttöjä maailmalla, Virpille ja Petelle jotka ovat tehneet ensiluokkaista työtä tämän ikiliikkujan kanssa sekä Annakaisalle ja Matiakselle jotka ovat tarjonneet Untolle mahtavat puitteet kasvaa ja kehittyä aidoksi latino loveriksi ;o)

Ja sitten niihin tapahtumiin.

Dortmundin jälkeen Decon kalenterissa oli Latvia, Riikassa järjestettävät kaksi KV näyttelyä joihin Deco lähti Eijan kanssa. Eikä voi muuta kuin hattua nostaa Eijalle sillä niin hurjavaiheinen reissu oli ollut, mm. auto hajosi (lopullisesti ?), laivapaikan kyttäily myöhemmistä lautoista, keskiyöllä alkanut ajomatka Tallinasta Riikaan, vaillinaisella näyttelykalustolla liikkuminen ym. ym. Pakko se on tunnustaa että olisi tainnut minulta jäädä reissu tekemättä... Tulosten puolesta reissu olikin sitten menestys sillä Deco oli ROP molempina päivinä valmistuen heti lauantaina Latvian valioksi. Myös Vito oli ROP molempina päivinä valmistuen lauantaina sekä Latvian että Balttian valioksi ja Musti oli ROP-pentu molmepina päivinä. Ja kiitos Marinalle Decon esittelystä lauantain ryhmäkehässä. Reissu oli Decon viimeinen tälle vuodelle eikä ensi vuodelle ole vielä mitään varmaa suunniteltu. Paitsi Itävalta ja Saksa.

Seuraavaksi sitten tapahtuikin kahdella rintamalla yhtaikaa sillä samana viikonloppuna oli Turussa pentunäyttely jossa Unto teki debyyttinsä ja Tartossa Sentti ja Kira esiintiyvät Tartossa.

Unto tekikin sellaisen ensiesiintymisen että oksat pois, sillä tämä pieni latino lover otti ja sijoittui ryhmässä komeasti kolmanneksi. WAU!! Päivä oli ollut pitkä ja isossa kehässä pauhannut musiikki ja välkkyvät valot hiukan hämmästyttivät ja kummastuttivat pientä poikaa eikä esiintyminen enää ollut ollut ihan huipussaan. Tuomarikin oli ryhmäkehässä harmitellut ettei esiintyminen ollut enää yhtä upeaa kuin rotukehässä. Tänä vuonna Untolla on vielä kaksi pentuluokan näyttelyä kalenterissa, 28.11 Turku ja 5.12 Helsinki. Näyttelykuvia vielä odotellessa laitetaan tähän nyt tällainen surkealaatuinen yhteiskuva sisaruksista.




Eikä mennyt huonosti Tartossakaan sillä Sentti otti ja kumarsi pöydän tyhjäksi molempina päivinä. Sentti ja Virpihän olivat taktikoineet ovelasti ja käyneet lokakuussa Latviassa ja Liettuassa joista molemmista olikin tuliaisina junnu-sertti. Ja kun Tartossa tuli myöskin junnu-sertti molempina päivinä niin tämä popcorn valmistui yhdellä rysäyksellä EE, LV, LT ja BALT junnuvalioksi. Onnittelut Tonttulaan! Sentin kalenterissa seuraavat kisat on vasta ensivuonna jolloin poika esiintyykin jo nuortneluokassa. Kenties tammikuussa Turkuun ja helmikuussa Tallinaan ?



Kiralle ei tuloksia Tartossa tullut sillä saldona oli molempina päivinä EH. Lauantaina tuomari huomautti liikkeistä ja turkista, sunnuntaina taas raajaluustosta. Arvostelu tolivat kuitenkin ihan hyvät, sellaiset että molempien herrojen kehään mennään kyllä toistekkin. Varsinkin lauantaina arvostellut Tanskalainen Henrik oli erittäin ystävällinen tuomari, käsitteli koiria aivan upeasti. Vaan elämä on, aina ei voi voittaa. Ja nähtiinpähän taas se ettei niitä tuloksia vain "haeta", balttiastakaan. Tai että menestys olisi taattu kun kisakumppaneita ei ole tai niitä on vain muutama. Reissututuilla esmes ei mennyt suunnitelmat ollenkaan putkeen kun Tartosta tuli EH molempina päivinä jolloin junnutitteli jäi haaveeksi ja aikaisemmin saadut junnu-sertit Latviasta ja Liettuasta jäivät "turhiksi". Kerrottakoon loppukevennyksenä lauantain kehänlaidalta kuultua, Sentin mennessä kehään oli kehäsihteeri kertonut Irlantilaiselle tuomarille että kyseessä on pieni karkeakarvainen portugalipodengo johon tuomari oli todennyt jäätävästi kyllä tietävänsä kehään tulevan koiran rodun. Että näin.

Ja kun menesystä ei Kiralle tullut lauantaina niin hänpä päätti keskittyä sitten kulinaristisiin karkeloihin tutustumalla huoneeseemme tarjoiltuun aamiaiseen.




sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Dortmund osa 2.

Nyt sitä tuntee itsensä todelliseksi maailmanmatkaajaksi kun lentomme on tällä hetkellä 1,5 tuntia myöhässä. Koirat jouduttiin jättämää jo aikoja sitten "bulk luggage" alueen iloisille veikoille. Sanoivat kyllä että koirat odottavat sisätiloissa lastauksen alkamiseen asti. Jännittää silti.

Jos jotakuta kiinnostaa niin kerrotaanpa päiväntulokset vielä. Tänään vuorossa oli kansallinen näyttely ja tuomarina, kuten eilenkin, saksalainen naistuomari jonka nimeä en nyt muista. Deco esiintyi jälleen iloisesti korvat pystyssä ja häntä heiluen eikä lopputuloksessa olekkaan valittamista, CAC ja ROP. Ja sitten siihen valitukseen. Deco oli tänäänkin koko kehän viimeinen koira ja tuomari antoi pelkän CAC-ruusukkeen ja höpötti jotakin mitä en ymmärtanyt. Tai ainakaan oikein. Ihmettelin että onpa täällä säännöt, koira saa sertin mutta ei ole silti rop. Kyselin asiaa Peteriltä joka heti kertoi ettei niin voi olla ja ystävälliseen tapaansa lähti selvittämään asiaa. Asia selvisikin hyvin nopeasti, rop ruusukkeet olivat loppuneet :o( Ja missä vaiheessa? Edellinen rop koira vielä sai ruusukkeen...

lauantai 17. lokakuuta 2009

Dortmund osa 1.

Eilen sitten reissu alkoi ilman sen suurempia kommelluksia. BerAirline oli maineensa mittainen ja naimme ikkunasta kun koiraboksit lastattiin ko neeseen. Mietimme etta onko boksien sitomiseen kaytetylla ajalla yhteytta tulevan lennon kuoppaisuuteen... Heti koneeseen paastyamme tarkistimme penkit, jep jep, nahkapenkit. Lento meni hienosti laskeutumisen yhteydessa ollutta kallistelua lukuunottamatta.

Kentalla sitten odottelimme koiria ja kasseja saapuvaksi, ja ekaksi saapuivat kassit. Yllattaen (?) minun laukussani oli punavalkoinen 'scurity control' tarra... Koirat saapuivat hyvissa voimissa ja pirteina. Sitten ei muuta kuin seuraavalle etapille ja katsomaan kuinka helposti loytyisi Peter jonka kyydilla paasisimme Dortmundiin. No eipa ongelmaa tassakaaan silla siellahan Peter jo oli odottamassa meita. Matka Dusseldorfista Dortmundiin on n. 70km eli ei pitka ja matka taittuikin joutuisasti.

Hotellikin loytyi heti ja osoittauti ihan asialliseksi, ainakin tahan hintaan. Huone on ihan hyvan kokoinen ja sankykin tarpeeksi levea. No yolla oli hiukan rauhatonta kaytavalla ja Deco keskittyi pohisemiseen nukkumisen sijasta joten minunkaan younistani ei kovin kummosia tullut.

Nayttelyssa koirien piti olla klo 9 mennessa ja meillakin keha oli ilmoitettu alkavaksi 12:45 joten shoppailuaikaa olisi riittavasti. Kojuista loytyikin paljon kiinnostavia artikkeleita kuten koirien tassujenpesukone joka olisi lahtenyt todella halvalla, vain 15 €.

Harmittavasti meidan keha oli myohassa n. 1,5 tunti ja paiva jo pitkassa. Deco kuitenkin esiintyi erittain reippaasti ja saikin kaiken mita tarjolla oli eli ROP, CAC, CACIB ja Bunderssieger -09. Ryhmakehassa koirat oli laitettu jonkinlaiseen jarjestykseen, millaiseen ni se ei kylla selvinnyt. Olimme Decon kanssa
Ibben ja lappalaisen valissa... Ryhmatuomari tuli katsomaan esiarvostelussa Decoa pariin otteeseen ja Deco esiintyikin oikein iloisesti. No ryhmakehassa Deco poimittiin sitten ekana jatkoon eika kuski ollut kylla ihan mukana joten tuomari joutui sitten kutsumaan meita useamman kerran. Jatkoon tuomari otti kuusi koiraa joista kolme sijoitettiin, mutta taman pitemmalle Deco ei paassyt. Rehellisesti sanottuna jo tama kuuden parhaan joukkoon paaseminen oli aivan upeaa. Toivottavasti edes joku kuva onnistuu ryhmasta.

Nyt ollaan taas hotellilla, Burger Kingin kautta, ja nyt aletaan nukkumaan koska ollaan kaikki se ansaittu.

Vaan kerrotaanpa viela etta Virpi ja Sentti ovat olleet tanaan Latvissa kehassa. Ja hienostihan siellakin on mennyt silla Sentti oli seka junior-rop etta rop ja sai junnu-sertin. Paljon onnea Virpi ja Sentti!

sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Unton kuulumisia



Lauantaina käytiin katsastamassa Untamoa Turussa, taas. Pikkumies on kehittynyt todella tasaisesti, paino on nousut n. kilo kuussa vauhtia, 17.7 1,9kg, 15.8 2,9kg ja 10.10 3,7kg. Rotumääritelmän mukainen aikuisen pikku podengon ideaalipainohan on 4-5 kg välillä joten alarajaa kolkutellaan jo. Korkeutta on tällä hetkellä arviolta n. 24cm kun korkeutta verrataan Kiraan joka on virallisen mittaajan mittaamana 25cm. Unton kasvattajan mukaan ideaalikorkeus urokselle olisi 28cm, eli korkeudenkin suhteen mennään hyvissä lukemissa. Luonne on aivan yhtä mahtava kuin heinäkuussa kassista tullessa, aktiivinen tutkimusmatkailija joka tykkää haasteellisista naisista ;o) Hampaista on vaihtunut arviolta suurinosa, kulmurit tosin ovat vielä paikoillaan.

Unton ensiesiintyminen tapahtuukin sitten "kotikentällä" Turussa 7.11 pentunäyttelyssä, seuraava on marraskuun lopussa niinikään Turussa ja vuoden viimeinen 5.12 Helsingin pentunäyttelyssä. Ensi vuosi sitten aloitetaan, yllätys yllätys, Turussa tammikuun lopulla. Hiukan nurkkakuntaiseltahan tuo näyttelykalenteri näyttää vielä tässä vaiheessa, mutta eiköhän siihen vaihtelua vielä saada.

Hiukan jo "vanha" kuva Untosta ja Viivistä Turun match showssa mutta kun molemmilla on niin ihana ilme :o)



tiistai 6. lokakuuta 2009

Isoveli valvoo



Ehkäpä kenties en olekkaan ihan toivotan tapaus automaattisen tietojenkäsittelyn (eli ATK) saralla sillä jotenkin jollakin tavalla sain asennettua koneelle tuon myLOGGER gps reittitallentimen vaatiman ohjelman / sovelluksen tms. mikä lie. Ja jotta heti korvissani kaikuvat epäilyksen äänet hiljenisivät samantien tässäpä linkki meitin tämänpäiväiselle pienelle lenkille Weikkolan aarniometsässä.

Vaikkakin itse gps tallennin on hyvinkin pienikokoinen ja kevyt (20g) on sen kiinnittäminen koiraan osoittautunut yllättävän haasteelliseksi. Kohtuullisen hysteerisenä ihmisenä epäilen että a) tallenin kastuu ja rikkoontuu b) irtoaa ja häviää sen sileän tien c) muuten vaan jokin menee vikaan. Noh, innovatiivisuutta hiukkasen kehiin ja lopputulos oli suorastaan nerokas :o) Teippasin tavalliseen nahkapantaan tyhjän lääkepurkin jonka suuaukko oli riittävän suuri ja hiukkasen fyllinkiä mukaan niin ei turhia kolise. Ja varmuuden maksimoimiseksi laitinpa tallentimen vielä pikkuruiseen minigrip pussiin. Koska purkki on turhan iso ei Kira suostu tuota purkkipantaa pitämään vaan keskittyy pelkästään sen pois ottamiseen. Turhan iso tuo viritelmä on Decollekkin mutta ei haittaa Decoa. Sitten ei muuta kuin panta Decon kaulaan ja lenkille. On muuten hauskaa katsella että minkälaisia ne meidän lenkit ihan oikeasti ovat.

lauantai 3. lokakuuta 2009

Makiata hunajata!



Se on SM-liiga sitten käynnistynyt taas ja saadaan nauttia hyvästä musiikista ;o) Urhoakin katseltaisiin jos vaan jostain sellasen sais... Vaan ei haittaa kun omat pojat pelaa hienosti, mikäs se loputulos olikaan Kärppä pelissä?

Lauantaina myöskin nautittiin Millin synttäripäivällinen. Tai tarkemmin sanottuna tytöt nauttivat kolmen aterian päivällisen, lasilautasilta tarjoiltuna tietenkin. Tarjolla oli tosiaan kolme eri vaihtoehtoa, vuokaa jossa kanaa ja hienointa kalaa, lammasta ja Julianne porkkanoita korianterihyytelössä sekä perinteistä hanhivuokaa. Kerrottakoon että päivänsankari vetäisi lautasensa tyhjäksi hyvin nopeasti tavalla josta voisi päätellä ettei ruokalajien välillä ollut mitään eroa. Kirpanderi vetäisi samalla tavalla mutta Deco, tuo Portugalin kulinaristi lahja jäyhälle ja hiljaiselle pohjolan kansalle, todellakin maisteli eri ruokia siirtyen laadusta toiseen. Selkeästi herkullisinta oli kana-hienoin kalavuoka, toiseksi maistuvinta oli lammas ja Julianne porkkanat korianterihyytelössä ja vähiten tähtiä tältä ruokakriitikolta sai perinteinen hanhivuoka. Tosin hanhivuokakin heitettiin lähestulkoon yhtenä suupalana vatsaan kun kaksi jo lautasensa tyhjentänyttä moukkaa alkoi parveilemaan ympärillä.

Otin ja tilasin pari viikkoa sitten netistä my LOGGER gps reittitallentimen jolla voi tallentaa paitsi reitin niin nopeuden, matkan, ajan, korkeuserot ym. Hyvä hyvä, nyt vaan ongelmaksi on muodostunut se etten saa ladattua koneelleeni ohjelmaa/sovellusta jolla tuota tallennettua dataa sitten voisi tutkailla. Jep, tosi kiva kun on taas uusimmat pelit ja vehkeet käytössä... Käyttäjässähän ei taaskaan ole mitään vikaa!

Ja jos olis tarpeeks fiksu ja filmaattinen ni laittaisin viimeviikonloppuna Tuomarinkartanolla juostujen maastokisojen parasta antia tänne kaiken kansan nähtäväksi. Onneks en ole ni ei tartte muidenkaan nähdä niitä viideoita.

tiistai 29. syyskuuta 2009

Paljon onnea Millille !



Henkkareiden mukaan meidän dementikkovanhus viettää tänään peräti 16-vuotis synttäreitä! HYVÄ MILLI ! Kyllähän tähän ikään jo hiukan erilaista remppaa alkaa olemaan, kuulo ei enää pelaa (no ei kai sitä nyt enää tartekkaan kaikkea turhanpäiväistä kuulla), näkö on hiukan heikentenyt, lihakset on kadonneet, vatsa on hyvin herkkä, erilaisia kasvaimia on eripuolilla kehoa. Mutta kaikenkaikkiaan Milli on kyllä hyvässä kunnossa, mitään jatkuvaa lääkitystä ei ole, erikosiruokavaliota ei ole, mieli on pirteä ja jalka nousee välillä aikas kevyesti ja vauhtiakin tassuista löytyy varsinkin kun pihaportista pääsee karkuun. Varsinaiset kekkerit pidetään vasta viikonloppuna mutta kyllähän sitä hiukkasen ekstraa on kupin pohjalta löytynyt tänäänkin :o)

Tänään käytiin Kiran kanssa Luhti Laukkaajien treeneissä Hyvinkäällä. Ilma ei ollut mikään paras mahdollinen sillä vettä oli tullut eri voimakkuudella melkeinpä koko päivän ja iltaa kohden ilman lämpötilakin laski nopeasti. Ja Kiran vinkkelistä ruohokin oli aikas pitkää. Lähtö sujui mallikkaasti kuten ensimmäinen mutkakin, toinen mutka sitten mietitytti sadasosan verran mutta suoran auetessa Kira tuumasi että jotain rajaa tähänkin touhuun ja kaarsi tyynesti pois. suoran verran juostiin sitten yhdessä jonka jälkeen keskeytettiin molemmat (vetolaitteesta loppuipi bentsiini, onneksi). Mopokin oli rikki joten vieheen palautus tapahtui ihan ohjaajan toimesta alkuun, onneksi se bensa loppui puolessa välin...). Kotiin päin körötellessä Sami sitten laskeskeli ajettujen kilometrien ja harjoituksen keston suhdetta, ja taitaapi olla että kohta viehettä liikutellaan ihan Weiccolassa ;o)

Viikonloppuna Tuomarinkartanon maastokisoissa Irene Vinha on ottanut aivan mahtavia valokuvia kuten blogin uudesta "kansikuvasta" näkee. Kuvassa lentää Portugalilainen maastonakki eli Sentti alkuerissä.
Käykäähän katsomassa, upeita kuvia. Ja paljon.

maanantai 28. syyskuuta 2009

27.9 Tuomarinkartano



Eilen oltiin maastojuoksukisoissa Helsingin Tuomarinkartanolla ja kisoihin osallistui myöskin Sentti. Kisat olivat samalla Helsingin seudun Kennelpiirin mestaruuskisat sekä Helsingin Vinttikoirakerhon mestaruuskisat, huh, onhan siinnä mestaruuksia kerrakseen. Keli oli mukava, kuivaa mutta tuulista. Vaan niinhän sitä sanotaan että keli on aina oikea mutta varustus väärä ;o)

Sentti oli siis kisoissa mukana, keltanokka noviisi kuten lähettäjänä toiminut Virpikin, huoltaja Hessusta puhumattakaan (viittaan tässä siis itseeni). Mutta kun ihmiselle on tuo puhumisen lahja kerta suotu niin sitähän pitää käyttää, ja kyllä käytettiinkin. Pitkään aikaan ole päässytkään kyselemään oikeen kunnolla mitään, on se vaan ihanaa opetella jotain oikeasti uutta.

Itse kisakonehan ei tilannetta tai kisakumppaneja hämmästellyt, mukaan vaan ja peli pystyyn. Alku- ja loppylämmittelyt ja jäähdyttelyt ovat ensiarvoisen tärkeitä tällaisessa lajissa jossa koira antaa maksimaalisen suorituksen lyhyessä ajassa ja loukkaantumisriski on aina olemassa. Sentti ja Luna ovat sisäistäneet tämän hienosti ja huolsivat toinen toisiaan.



Arvonnassa Sentin pariksi alkuerään tuli toinen ekakertalainen, Onni, mutta ei haitannut kumpaakaan poikaa kokemattomuus. Kun viehe läks niin läksivät pojatkin. Hienosti juoksi tuo portugalinihme, alkuerästä komeat 245 pistettä (ja pakkohan sitä on paukuttaa henskeleitä että parhaat pisteet alkuerässä).

Finaalissa pariksi tuli sitten Kasper jolla oli alkuerien toiseksiparhaat pisteet. Jälleen lähtivät pojat ku hauki rannasta vieheen perään, Kaperin oikaistessa kasvoi välimatka Sentin ja vieheen välillä todella pitkäksi mutta niin vaan sitkeästi juoksi tuo pieni podengonpoikanen maaliin asti. Kerrassaan upea suoritus Sentiltä! Finaalipisteet olivat alhaisemmat, 214, yhteispistemäärän ollessa 459 ja SA. Mitalikolmikkoonkin Sentti vielä kipusi sillä mestaruuskisojen kolmas sija eli pronssimitali. Olikos se niin että kulta ja pronssi on niitä voitettuja mitaleja?



Perinteiseen tapaan kun syynäillään noita taustatietoja niin huomataan että Sentti oli vieläpä joukon juniorikin, ikää vaatimattomat 1,4 vuotta. Tästä linkistä löytyy kaikki kisojen tulokset. Kisoissa oli mukana 10 pikku podengoa joista 6 urosta ja 4 narttua. Alkuerässä maalin asti juoksi 4 urosta ja 1 narttu, finaalista pisteet juoksi 3 urosta ja 1 narttu. Tämä ainoakainen tuloksen juossut narttu oli Tähtitaivaan Helmi (hehkutetaan nyt heti että Viton sisko, ei siis ihme että onkin niin ihana) joka samalla oli ainoa sileäkarvaisten edustaja finaalissa, kaksinkertainen edustustaakka siis. Ohessa Luna haistelee että siellä se pupu on, haistan kyllä.



lauantai 19. syyskuuta 2009

Ulkomaan uutiset



Tanskan maalta kantautui mahtavia uutisia, tuomari Blaz Kavcic, Slovenia, oli todellakin tykännyt Decosta joka oli ROP kera kaikkien lisukkeiden. Näin mamman kultamussukka höpönassunen valmistui Tanskan muotovalioksi. Ja koska minulla nyt vaan on hiukan pitkät piuhat (eikun kaikki johtuu siitä kolarista...) niin kesti n. kahdeksan tuntia ennenkuin mieleeni juolahti ajatus että olikos tämä kansainvälinen näytelmä? Soitto voileipä maahan varmisti asian että näin on, joten Decosta tuli samaan syssyyn myöskin kansainvälinen muotovalio eli C.I.B kuten tuo titteli tänäpäivänä virallisesti ilmoitetaan.

HEI, aivan mahtavaa, Deco on meidän ensimmäinen intti :o) Dallaspullat kaikille, iso-D tarjoo! Lämmin kiitos Eijalle ja Heidille jotka ovat huolehtineet kaikesta käytännön toteutuksesta. Ja kärsimyksestä kun miss D esittelee parhaita puoliaan reissussa. Noh, kaatuu niitä valtamerilaivojakin.

perjantai 18. syyskuuta 2009

Aina sattuu ja tapahtuu,



kuten jo vanhakansa sanoi ja eilenpä sitten sattui ja tapahtuikin, eritoten sattui.

Aamu alkoi normaalilla jonottamisella aamuruhkaassa Turun moottoritiellä kunnes sitten sattui. Noh, moottoritiethän nyt vaan on sellasia että siellä se liikenne tuppaa pysähtymään kokonaan. Ja näin pysähtyi se meidän edessä ajellutkin, ja niin pysähdyttiin mekin, mutta perässä tullut maasturipa ei enää pysähtynyt vaan yritti takaluukusta sisään. Onneksi maasturin kuski ehti hiukkasen väistää oikealle joten ei tullut päälle koko auton leveydellä vaan kärsimykset kohdistuivat enempi oikeaan takakulmaan. Vaikka kyllä tällainenkin rysähdys oli ihan tarpeeksi, löin pääni ihan kunnolla sivulasiin ja siinä turvavöiden varassa heiluessani lähti ilmat pihalle ja muutenkin oli kurjaa. Ja mitäpä sitä ihmispolo ajattelee ensimmäiseksi kun heiluminen loppuu? Tietenkin kiittelin etteivät koirat olleet kyydissä sillä nehän vasta olisivatkin lennelleet siellä takakontissa.

Kuka törmäsi kehenkin ja miten -asiat selviteltiin hämmästyttävän nopeasti pääsimme jatkamaan matkaa töihin. Sen verran vointini alkoi huonontua matkalla että soitin työterveysasemalla ja sainkin ajan lääkärille joka sitten aikanaan laittoi lähetteen röntgeniin. Siellä sitten ottaessani hiusnipsua pois huomasin että se oli mennyt rikki usasta kohtaa ja repinyt hiuksetkin törmäyksen voimasta. Onneksi ei kaulasta, niskasta, päästä jne. löytynyt mitään tavatonta joten ei muuta kuin takaisin töihin. Päänsärky ja niskakipu olivat kyllä melkoisia eikä oksennuskaan kaukana ollut, mutta jos lääkäri kerta sanoo että sitä ollaan työkuntosia niin pakkohan se on uskoa. Ja kun auton rattiin kerta piti vielä mennä en voinut edes ottaa mitään tujumpaa särkylääkettä vaan Buranan voimalla piti pärjätä. Ei muuta kuin annostusta isommaksi vaan...

Töiden jälkeen pikainen tavaroiden lastaus ja auton nokka kohti Turkua. Deco piti viedä Marttilaan josta Tanskan reissun oli määrä alkaa, mutta kun olin taas hiukan säätänyt niin ajelimpahan sitten Turun kautta Marttilaan. Jaa miks? Kun Decolle piti hakea ekinolääkitys että pääsee likka takas kotio, ja kun tuosta yhden pillaerin antamisesta laillistettu elukkalääkäri kehtaa nylkeä 70€ niin ei kiitos. Ajelinpa siis ylimäärästä jotta pääsin Turkuun "hieman" edullisemmalle lekurille. Kiitokset tässä vaiheessa Niinalle lääkärivinkistä ja Pasille ajo-ohjeista, vaikka siitä risteyksestä olis kylläkin pitäny kääntyy vasemmalle eikä oikeelle :o) Mutta asiaan taas, tämä venhempi herrasmies siis pitää vastaanottoa kahdesti viikossa kaksi tuntia kerralla, ei ajanvarausta, yksinkertaiset tilat ja toimenpiteet joka sitten näkyy laskussakin. Decolle siis ekinokokkoosilääkitys, tarvittava dokumentointi passiin ja vielä resepti, mitä sanoo tähän lasku? 15€ hinta siis laski 55€ siitä mitä kotopuolessa olisin joutunut maksamaan. Kiitosta vaan, kyllä hamsteria huvittaa. Täytynee seuraavien rokotusten aikoihin tehdä Turkuun tikusta asiaa ja viedä autolastillinen koiria rokotettavaksi tonne.

Ja sitten me lähdettiin Dekkerin kanssa ajelemaan sillä foortin romulla jossa ei ollut enää oikanpuolen takavaloja eikä vilkkua kohti Skanssia tai Saknssenia tai mikä Bagelsi nyt olikaan. Yksinkertasena Siperialaisena kuvittelin että uuden karheassa ISOssa kauppakeskuksessa olisi apteekki josta saisi ostettua kivunlievittäjää kurjaan oloon, mutta ei, eipä ollut. Ja olivat mokomat vielä laittaneet niiin interaktiiviset opastintaulutkin sinne etten edes osannut käyttää niitä. Ikä tekee tehtävänsä, näköjään.

Ajelin sitten Pääskyvuoren Prismaan jossa oli ihan vaan tavallinen Prisma ja siellä ihan tavallinen apteekki. Ja McDonalds. Koska me oltiin Dekkerinkanssa ihan väsyneitä ja meillä oli hirvee nälkä ni hemmoteltiin itseämme Mc-tuotteilla. Tämän jälkeen suunnistimme vihdoin kohti Marttilaa, pakko tunnustaa että hiukan piti varmistella ajo-ohjeita, jonne sitten saavutiin jossain vaiheessa. Tässä kohtaa meinaan mulla on kadonnut ihan kokonaan käsitys ajasta. Perillä sitten kamat ulos ja seuraavaan autoon. Hysteerisenä perinpohjaista selvitystä missä vaiheessa tällä harjalla kaks tai maks. kolme vetoa ja mistä pussista löytyy namuja ja js Decolla on paha mieli niin mistä voi antaa hiukkasen ylimääräsitä namskua ja ... Pisteet Eijalle joka tyynesti kuunteli ja nyökkäili mun vuodatusta. Mutta on se nyt vaan iso juttu kun mamman mussukka lähtee "yksin" maailmalle. Siis vaikeaa minulle.

Samalla pääsin muuten kurkkaamaan aamupäivällä syntyneitä podengonpentuja, olivat kyllä ihan syötävän ihania. Pentusia voi ihailla täällä.

Kotimatkalle lähdin sitten niin sekaisin kuin olla ja voi, joka paikkaa särki ja tippa linssissä kun mussukka höpönassunen jäi sinne ihan yksinään. Nyyh. Kotiin pääsin kuitenkin ihan ajallaan ja kohtuullisen ehjänäkin.

Decon reissaaminen toi myös uuden tilanteen esiin kotona, sillä Kira oli tänään ensimmäistä kertaa yksin kotona koko työpäivän ajan. Kyllähän Millikin kotona oli mutta kun kaveri ei kuule mitään eikä se järkikään oikeen enää luista niin aika yksin Kira siis oli. Ja hienostihan pikkulikka olikin ollut. Ei mitään pahoja tehty, kaikkia luitakaan ei ollut löytänyt joten on tainnut nukkua ihan urakalla.

Ja nyt meen jännittää huomista kehää, että mahtaakohan se Kekkeri-Pekkeri esiintyä ollenkaan jos on oikeen loukkaantunut. Huoh, taidan laittaa viel Eijalle viestin ett antaa pari ylimäärästä namiskuukkelia illalla, ja lepertelee hiukkasen ekstraa. Ja aamulla pannukakkua, kun iso-D niin tykkää niistä ;o)

keskiviikko 16. syyskuuta 2009

Ja taas juostiin



Eilen oli Hyvinkäällä Luhti Laukkaajien harjoitukset, sekä rata- että maastotreenit. Valitettavasti ei Kiran kanssa vielä päästy mukaan kun juoksut sotkee vieläkin ajatuksia. Sentti siis oli paikalla "yksinään" jos niin nyt voipi sanoa. Oltiin paikalla hyvissä ajoin heti puoli kuuden jälkeen ja saatiinkin juoksunumero heti alusta, radalle nro 3 ja maastoon nro 9. Radalla Sentti juoksi vain etusuoran, ja hienosti juoksikin. Ei ihmetellyt moottorin melua tai mitään muutakaan vaan juoksi oikein hienosti ja jäi tappamaankin hyvin viehettä.

Seuraavaksi mentiin odottelemaan vuoroa maastoradalle ja seuraamaan miten ne muut menee. Paikalle saapui myös Kirsti joka ystävällisesti oli ottanut mukaan Villen juoksukopan jotta nähtäisiin hiukan että minkäkokoinen se oma koppa Sentillä pitäisi olla. Kaikkien suureksi hämmästykseksi (no minun ainakin) koppa näytti sopivan ihan hyvin. Ja kun noviiseja ollaan niin kysyttiin tietenkin asiantuntijalta eli Kallelta (joka oli vetämässä viehettä) että onko sopiva vai ei, ja olihan se. Koppa ei häirinnyt Senttiä ollenkaan vaan pojanviikari keskittyi kyllä niin intensiivisesti katselemaan muiden menoa ja viehettä etteiyks koppa tuntunut missään. Kiitos vielä kertaallen Kirsti avusta ja kopan lainaamisesta!

Sitten vihdoin oli Sentin vuoro. Ja niinhän se poju paineli kuin vanhatekijä koppa päässä ja mantteli selässä pisin peltoa vieheen perässä että multapaakut vaan lenteli. Vieheen lopputappo oli hyvin perusteellinen ja se tehtiin useampaan kertaan. Kyllä Sentti on hieno mies :o)

Nyt kun Sentillä on kisavarustus, eli kilpailukirja, mantteli ja koppa, kasassa niin ei muutakuin kisaamaan. Ja kisathan on 27.09 Helsingin Tuomarinkartanolla, kaikki mukaan katsomaan.

sunnuntai 13. syyskuuta 2009

12.9 Tallina ja 13.9 Porvoo



Tämä viikonloppu menikin hyvin vauhdikkaasti kun tehokaksikko seilasi lauantaiaamuna Tallinaan. Kiitos Samille kuskin tehtävien hyvästä hoidosta, olimme ajoissa satamassa ja illalla oli kuski jo odottelemassa terminaalin edessä.

Lauantaiksi oli luvattu hyvin epävakaista säätä, ja kun liikkeellä oltiin ilman auto päänvaivaa aiheutti mukaan otettavan varustuksen määrä. Kyllähän yhteen reppuun uppoaa uskomaton määrä tavaraa (ja vaatteita), mutta hämmästyttävän nopeasti se repun painokin nousee. Reuppuun sain tungettua välttämättömien koiratarvikkeiden lisäksi aikas täydellisen vaihtokerraston, takin, hanskat, pipon, huivin... Kirpille fleecepuvun jos sattuisi pikkulikka kastumaan niin ei kuitenkaan tulisi vilu. Häkin sijasta otin Kirpille laukun joka hiukan olisi kevyempi kantaa.

Laivamatka meni hienosti. Kakarat olivat hipihiljaa vaikka ohitse meni kaikenlaista kansaa. Ihan suunnitellusti lähdimme sitten kävelemään terminaalista kohti näyttelypaikkaa jotta koiratkin päsisivät jaloittelemaan oikein kunnolla laivamatkan jälkeen. Puolessavälin totesimme Virpin kanssa että kyllä se aurinko sen verran tehokkaasti paistaa ettei voi muta kuin pysähtyä ja ottaa takkai pois. Ja kun pääsimme perille näyttelyalueelle oli keli edelleen yhtä lämmin ja aurinkoinen.

Sentti esiintyi vuorollaan oikein hienosti, niin pöydällä kuin maassakin. Ja tuomari tykkäsi :o) Tuloksena kaikki mahdollinen eli junnu sertti ja junnu rop ja PU-1. Kira puolestaan ei esiintynyt parhaalla mahdollisella tavalla. Kuten tuomarikin laittoin arvosteluun "saisi esittää itsensä paremmin liikkeessä". Juoksut ovat nyt toisella kertaa vaikuttaneet huomattavasti voimakkaammin kuin ensimmäisen kerran tammikuussa. Kiralle kuitenkin sertti ja PN-1. Sitten olikin ekakertaa rop kehässä vastakkain Sentti ja Kira, ja kyllähän Sentti niin hienosti esiintyi että keltapunainen ruusukehan tuli Virpille käteen. Lämpimät onnittelut Virpille ja Petelle! Hiukan meidän oman kehän jälkeen alkoikin sittten satamaan. Ja satoikin hetken aikaa oikein kunnolla. Onneksi meillä oli tarpeelinen sadevarustus mukana niin itsellemme kuin koirillekkin joten ei se mitään.

Jäimme sitten ryhmäkehiin jotka alkoivat, hämmästyttävää kyllä, hieman etuajassa. Ryhmät etenivät ihan reippaasti. Ensin Sentti ja Virpi kävivät 5-ryhmän kehässä jossa ei sen enempää huomiota tuomarilta tullut. Junior best -kehässä oli sitten niin paljon osallistujia etteivät kaikki meinanneet edes mahtua kehään. Ja epäselväksi jäi ainakin minulle että millä perusteella koirat oli jonoon laitettu, ei anakaan koon mukaisesti tai roturyhmien. No, Sentti oli ihan viimeisten joukossa mutta reippaasti jaksoi pikkumies esiintyä vielä tässäkin vaiheessa. Ei tullut tässäkään ryhmässä sen enempää huomiota mutta hienoahan se oli kahdesti käydä ryhmäkehässä samassa näyttelyssä.



Kyllähän tässäkohtaa oltiin me ihmisetkin aikas poikki, mutta ei muutakun tossua toisen eteen ja kohti satamaa. Matkan varrelta käytiin hakemassa Heseltä pientä iltapalaa ja ei muuta kuin terminaalin kahvioon syömään. Nam, olihan muuten hyvää. Ihan samalla tavalla kuin näyttelyssä sateen lomassa nautittu kahvi ja piirakka, kyllä maistui hyvälle.

Kotona oltiin taas puolenyön aikaan. Ja kello soimaan ajoissa seuraavaa reissua varten.

Onneksi Porvoossa podengot olivat kehän viimeinen rotu niin ei ihan kukonlaulun aikaan tarvinnut kuitenkaan herätä. Puolenpäivän jälkeen oltiin taas pelipaikalla ja täytyy sanoa että kyllä keli suosi meitä kun aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta.

Tällä kertaa Sentti tuli luokassaan toiseksi, tuomari perusteli ratkaisuaan turkin laadulla. PU-kehässä Sentti tuli niinikään toiseksi ja sai vara-sertin. Kira oli nuortenluokassa ainoa narttu, sai erin ja sijoittui PN-kehässä toiseksi ja sai myöskin vara-sertin. Rop koira oli tänään Väinö, joka sai ensimmäisen serttinsä. Onnittelut Annalla ja Väinölle!

Ja sitten ei muuta kuin kohti kotia. Ja saunaan. Onneksi ensi viikonloppuna ei sitten olekkaan mitään, ainakaan minulla ;o)

keskiviikko 9. syyskuuta 2009

Terveystarkastus



Eilen oltiin terveystarkastuksessa ja niin siinnä vaan kävi että molemmat kakarat (eli Kira ja Sentti) ovat kaikinpuolin terveitä. Kun halvalla sai niin tutkittiin polvet, silmät ja kuuneltiin sydän. Decolta tutkittiin viime kesänä polevt ja silmät joten nyt kuuneltiin sydän joka myöskin oli hyvässä kunnossa. Tarkastukset tekivät pieneläinsairauksien erikoislääkäri, silmäsairauksien erikoislääkäri, ortopedi Per Axelson ja Ell Lotta Axelson.

Ja kun alkuun päästiin niin pitihän sitä rahaa syytää vielä hiukan tarvikekauppaankin. Tutkimus siis tapahtui Porvoossa Dog & Cat eläintarvikeliikkeen tiloissa ja kyseinen kauppa oli avoinna kokoajan. Tytöille oli ostoslistassa valjaat ja sellaisethan sieltä löytyikin. Pienten kommunikaatiovaikeuksien jälkeen sain kuin sainkin ostettua kahdet samanlaiset (ja kokoiset) valjaat, Kiralle punaiset ja Decolle mustat.

tiistai 8. syyskuuta 2009

Podengotreffit Turussa



Maanantaina oli Raisiossa podengotreffit jotka olivat ensimmäiset jonne Untokin pääsi mukaan joten pakkohan minun oli sinne kanssa lähteä tyttöjen kanssa. Kiralle reissu oli hiukan tylsempi koska joutui olemaan autossa juoksujen takia. Deco puolestaan otti tapahtumasta kaiken irti, kun ei niistä paikallisistä popoista lähtenyt yhtään ääntä niin Deco hoiti sitten äänimehen hommat urakkapohjalta. Joopa, ja päätyi aikansa kiljuttuaan autoon Kirpin seuraksi. Siellähän sitten huutelivat keskenään. Onneks meidän naamoja ei siellä ihan heti näy uudestaan.

Untolla on ikää nyt 4,5kk ja tasaisesti on poika kehittynyt, hyvä hyvä. Jalka nousee kyllä niin komeasti ettei uskoisi vielä tuon ikäisellä nousevan. Ja nyt jo merkkailee tyttöjen pisujen päälle. Taitaa Unto olla aito latino lover ;o) Kaikista paikalla olleista tytöistä Untsikka iskikin silmänsä Tildaan joka ei ollutkaan mikä helppo nakki, mutta niin vaan Unto lopulta sulatti Tildankin sydämen. Hienosti Unto sulautui isoon porukkaan, välillä jopa niin hyvin ettei aina tiennyt missä poju vilisti. Paikalla oli yli kymmenen podenoga ja tosiaankin Deco oli ainoa joka antoi kuulua itsestään. Hienosti kyllä kaikki käyttäytyivät, sukupuoleen ja karvaan katsomatta.

Kerrottakoon vielä että mukana oli myöskin Onnin veli joka oli kyllä ihan samantyyppinen kuin veljensä. Niin ulkonäön kuin luonteensakin puolesta. Harmi ettei yksikään valokuva onnistunut. Taaskaan.

tiistai 1. syyskuuta 2009

29.08 Open Show, Riihimäki



Lauantaina pidettiin Riihimäellä historian ensimmäinen podengojen Open Show jossa tuomarina oli Portugalilainen Gabriela Veiga. Pieniä karkeita oli kisaan ilmoitettu 31 ja pieniä sileitä lähes samanverran. Open Show pidettiin podengojen kesäpäivien yhteydessä mutta meillä olie illaksi muuta ohjelmaa joten varsinaiset kesäpäivät jäivät tänä vuonna meiltä väliin.

Samaan aikaan Tuomarinkartanossa oli terrierien erikoisnäyttely jonne Arja ja Kari osallistuivat joten minulla oli matkassa myöskin iki-ihana Hipsu. Hipsu tuli jo torstaina meille että sulautuisi hyvin meidän joukkoon. Ja hyvinhän kaikki menikin, hiukan torstain iltana piti itkeä mutta sitten ei mitään. Kakarat painivat aivan mielettömästi ja Deco katseli vierestä, välillä hiukan närkästyneen näköisenä. Ja kun kakarat jossain vaiheessa (vihdoin) väsyivät nukkuivat kaikki likat samassa kasassa sohvalla.

Jostain syystä olin taas kerran laittanut herätyksen ihan johonkin muuhun aikaan kuin oli tarkoitus. Heräsin siis tunnin myöhemmin kuin piti ja taas kaikki aamutoimet piti selvittää vauhdilla. Onneksi kaikki kamat olin laittanut kasaan jo illalla joten ei muuta kun kantaa autoon, navi päälle ja matkaan.

Keskikokoiset oli jo arvosteltu ja pienistä sileistäkin ensimmäiset urokset kun saavuin tapahtumapaikalle Riihimäelle. Auton sain kerrankin niiiiiin lähelle kehää että kannoin kaikki kamat. Ja sitten olikin aamupalan vuoro :o) Oli muuten uupeta hörppiä kahvetta, syödä leipää ja katella pikku popoja, ihanaa!

Kaikki tytöt olivat samassa häkissä ilman mitään ongelmia, ei muuten onnistuisi leikkien kanssa... Ensimmäisenä vuorossa oli Hipsu, junioriluokassa. Hipsun kanssa rauhassa kierreltiin ja katseltiin ja totuteltiin ympäristöön ennen kehään menoa. Hiukkasen Hipsu oli kuitenkin varautunut eikä esiintyminen ollut yhtä iloista ja rentoa kuin Mustialassa. Pöydällä Hipsu hiukan kyyristeli mutta antoi kyllä tuomarin kosketella ja katsoa hampaat hyvin, ja liikkeessä häntäkin hiukan jo nousi, mutta seisoessa häntä oli vielä alhaalla. Onneksi Hipsukka on oikein ahnetta sorttia niin seisominen meni hyvin kun sormissa oli kokoajan nakkia tai juustoa :o) Tuomari tykkäsi Hipsusta kovasti, tuloksena luokkavoitto ja KP.

Seuraavaksi vuorossa oli Kira joka kilpailee jo nuortenluokassa. Kiran esitteli Mimori ja hienostihan se menikin sillä tuloksena luokkavoitto ja KP. Turkista oli maininta että voisi olla hiukan karkeampaa.

Viimeisenä meidän tytöistä kehässä oli Deco joka esiintyi todella iloisesti ja vapautuneesti, paljon paljon paremmin kuin Mustialassa jossa tuntui olevan hiukan veto pois. Ja putki jatkui, luokkavoitto ja KP Decolle! Tuomari kehui kovasti ja erityisesti kynsiä ja pigmenttiä. Decolla oli tuomarin mielestä päivän parhaat kynnet mitä hän siihen mennessä oli nähnyt. Harmi ettei ollut erikseen "parhaat kynnet" kisaa... Arvostelussa oli erikseen vielä kehuttu pigmenttiä kaikenkaikkiaan.

Aivan mahtava tulos, kolme narttua ja kolme luokkavoittoa kunniapalkinnoilla. Paras narttu kehässä olikin sitten yhteensä kuusi narttua, juniori-, nuorten-, valio- ja veteraaniluokista. Hipsu sijoittui hienosti neljänneksi, Kira kolmanneksi ja Deco ensimmäiseksi!!! Hunajata hunajata!!! Mahtionnittelut Arjalle ja Karille Hipsun hienosta sijoituksesta. ROP-kehässä Decon kanssa oli Oliver, Irezumi Nacer do Sol, upea uros joka voitti Mustialassa kuten nytkin. Onnea Mimori! Tässä vielä kuva parhaista pienistä karkeista kera ystävällisen tuomarin, Gabriela Veiga. Kiitos kuvasta Tuija ja Pete!



Kiitos kaikille järjestäjille mukavasta tapahtumasta!

maanantai 31. elokuuta 2009

Welsin tapahtumien päivitystä



Päivitettävää onkin nyt enemmän sillä Welsin reissulla ei päivtyksien tekeminen onnistunut. Harmi, sillä paljon jää nyt tunnelmia kertomatta. Jostain syystä (ei siis todellakaan minun huippu kyvyistäni) mobiilipäivitykset eivät olleetkaan tallentuneet joten, pöh! Reissu oli mahtava mutta raskas niin ihmisille kuin koirillekkin.

Matka Welsiin, Itävaltaan, siis alkoi tiistaina 18.8. klo 3:45 kun herätyskello pirahti iloisesti soimaan. Juho tuli hakmeaan Weikkola Citystä minut ja tytöt sekä mijuuna mijuuna kassia ja pussia. Pakuun kaikkien kamojen lastaus meni vaivattomasti ja lähdettiin ajelemaan kohti Länsisatamaa. Länsiväylällä sitten alkoi sade joka jatkui koko sen ajan kun lastasimme tavaroita Mailin autoon jolla koirat ja tavarat ylittivät vesiesteen. Parin tunnin kuluttua kun saavuimme Tallinaan sade taukosi ja pääsimme, taas, lastaamaan kamat ja koirat seuraavaan autoon. Aikanaan sitten kaikki olivat löytäneet kelvolliset paikat niin itselleen kuin koirilleen ja varsinainen matka saattoi alkaa. Ensimmäisestä osuudesta mainittakoon sellainenkin uutinen että siellä ne lehmät olivat vapaana tien poskessa. Sen enempää tätä asiaa avaamatta siirrynkin jo seuraavaan.

Sujuvasti siis siirryttiin maasta toiseen, Virosta Latviaan, sitten Liettuaan ja vihdoin Puolaan. Ja siihen se sujuva matkanteko sitten loppuikin sillä trans(sistori tai vestiitti tai mikä lieneekään) poliisi oli heti pysäyttämässä ja tutkimassa piirtureita ym. rekvisiittaa. Kaikki oli kunnossa (tietenkin) ja matka jatkui aikanaan. Hotelliin saavuimme toooodella myöhään, puolenyön jälkeen. Väsymys painoi jäseniä jo kiitettävästi ja huoneessa odottava sänky kutsui vahvasti. Vaan mitä mitä? Huoneessa olikin kaksi sohvaa jotka leveydeltään olivat sitä luokkaa ettei meikäläisen mitoilla ainakaan tarvinut kääntyillä turhia. Ja eka kerran olen itse joutunut lakanat laittamaan hotellissa. Yö meni nopeasti nukkuessa ja erilaisten aamutoimien jälkeen suunnattiin Virpin kanssa aamupalalle. Ja aamupala olikin sitten sellainen ettei paljoa tarvinut syödä. Lautasille oli laitettu valmiiksi kinkkumunakasta (tai kinkkumunakokkelia, en tiedä kumpaa oli) ties koska, en uskaltanut maistaa. Kupin kahvia, tai melkein kupin, ja leivän sain kuitenkin syötyä ettei ihan tyhjällä vatsalla tarvinut jatkaa matkaa.

Puolassa sitten ajettiinkin ties kuinka monta sataa kilometriä ja pysähdyttiin aina sopivin väliajoin HYVIN eritasoisilla huoltamoilla... Matkaa jatkettiin läpi yön ja jos oikein olen rekisteröinyt tapahtumat niin pätkän verran ajeltiin myöskin Tsekin ja Slovakiankin maaperällä. Aikaisin torstaiaamulla sitten oltiinkin jo Itävallassa ja jäimme odottelemaan Welsin laitamille hotelliin pääsyä. Mainittakoon tässä kohtaa että kyyllä muutama kuvakin tuli otettua mutta ne ovat vielä tuolla jossain ja joskus sitten nettialbumissa nähtävissä.

Aikamme kiertelimme ja kaartelimme hotellin lähettyvillä, mutta eihän iso kaksikerroksinenbussimme päässyt hotellin eteen joten purimme kimpsut ja kampsut tien poskessa. Iso plussa Itävaltalaisille autoilijoille jotka antoivat tilaa todella hienosti kadunylityksiin. Hotellihuone oli ihan ok, miinusta tulee vain puuttuvasta ilmastoinnista. Lämpötila huiteli kolmenkymmenen kieppeillä ja se on minulle niiiiin paljon liikaa. No, illalla käveltiin näyttelyalueelle ja ihan vaan pokkana käveltiin sisälle tutkaleen paikkoja ja kehiä kun näyttelyä vielä oltiin rakentamassa.

Perjantaina oli ensimmäinen näyttely, ei tittelinäyttely mutta kansainvälinen kuitenkin. Pieniä karkeita oli yhteensä viisi, kaikki suomesta. Ainoa tuomarimuutos oli perjantaina ja uusi tuomari oli Hans van der Berg Hollannista. Hauska mies joka esitteli suomenkielen taitoaan varmaan jokaiselle joka kehässä oli. Virpille sanoi "edestakaisin" ja minulle "valkoinen länsiylämaanterrieri" Ööö, mitä tähän pitäisi vastata? Ekana kehässä oli Sentti, junnuluokan uros, ja tuloksena V1 ja jugendbeste, seuraavaksi Kira joka samalla saalilla takaisin. Decon luokassa oli toinenkin narttu, mutta Decolle luokkavoitto, caca ja cacib. Sitten seurasikin varsinainen esitys, sillä kehäsihteeri ei jostain syystä suostunut huutelemaan englanniksi mitä koiria kaipasi kehään ja kun näytin Kiran numerolappua hän puristeli kiivaasti päätään ja kun näytin Decon lappua niin nyökkäili innokkaasti. Kehään siis kaivattiin kaikkia luokkavoittajia, meillä oli kolme luokkavoittajaa mutta vain kaksi esittäjää ja kehäsihteeri ei edes halunnut Kiraa kehään. Tuomari sitten ihemtteli missä toinen junnukoira on ja yritin vaan selitellä että ei tule. Sentti ja Deco jo ehtivät näyttää liikkeet kun huomasin että Kira pirulainen karkaa häkistä. Juoksin kesken kilpailun sitten ottamaan karkulaista kiinni ja naapurileirin venäläishandleri olikin ottanut Kiran kiinni joten eikun pyysin hänet kehään mukaan. Hiukkasen yritti kyllä vastustella kun ei ollut ikinä tälläisiä esittänyt. Mutta lähti sitten kuitenkin, onneksi. Tuomari ilahtui kovasti kun Kira saatiin mukaan kisaan ja liikkeiden katseleminen aloitettiin alusta. Ja kuten nyt sitten arvata saattoikin niin Kirahan vei koko potin eli oli ROP. Venäläishandlerille vielä kerran kiitokset !

Ovelia ovat nuo Itävaltalaiset, sillä palkintojen jakaminen aloitettiin vasta klo 15 ja ROP-ruusukkeen sai ryhmän kokoomakehässä.

Lauantaina meni kuten perjantai, vain sillä erotuksella että tällä kertaa kehän reunalta kaapattu uusi venäläishandleri esitteli Decon. Ja joka olikin sitten ROP! Eli molemmat meidän rop koirat esitteli meille tuikituntematon venäläinen. Ryhmäkehässä Virpi esitteli Decon kun itse olin Viton kanssa. Mielestäni kokoomakehässä tuomari ei ollut mitenkään erityisen kiinnsotunut podengoista, joten kun Deco kutsuttiin jatkoon isossa kehässä oli aivan hämmästynyt. Ja niin oli Virpikin. Itävallassa ryhmässä sijoitetaan viisi koiraa ja huimastumiseni senkuin kasvoi kun Deco oli neljäs! HUH! Aivan uskomatonta!! Kiitos Virpille hienosta esittämisestä!

Sunnuntaina sitten alku ei ollut ollenkaan mukava sillä Sentti sai SG:n joka tarkoitti sitä että junnuvalion titteli jäi saamatta. Mutta ei Sentin ihan tyhjin käsin, tai tassuin, tarvinut koitmatkelle lähteä sillä lauantailta oli tullut sellainen Middel East European Junior Winner -09 titteli. Kira sai kolmannen V:n ja JB:n eli kolmas junnuvaliotitteli Kiralle. Deco sai myöskin V:n mutta jäi luokkakakkoseksi eli ei mitään. Kiralla oli siis kaikkein "tuottoisin" reissu, kaksi junior winner ja junnuvalio tittelit. Tai toisaalta, Decolla kyllä podengomittakaavassa hieno ryhmäsijoitus...

Kotimatkalle lähdettiin kun ryhmät olivat ohitse ja ihmiset lastanneet kamat ja koirat taas bussiin. Matkaa tehtiin läpi yön ja hotelliin Puolassa päästiin maanantaina iltapäivällä. Hotelli oli osa entistä / tulevaa leirintäaluetta ja kohtuullisella nurmikentällä päästinkin ensi kertaa koko reissun aikana tyttöjä jouksemaan vapaana. Deco päätti ottaa tilanteesta kaiken irti ja järjesti epäsiralliset Puolan maastomestaruuskisat viilettämällä koko helvatun nurmikentän ympäri niin että korvien ja hännän pää vain näkyi kentän toisella puolella korkean nurmen takaa.

Tiistaiaamuna sitten saatoimme todeta että nyt alkoi Kiralla juoksut! Retkueeseemmehan kuului kaksi urosta... Onneksi alkoi tässä vaiheessa kun oltiin jo ihan reissun lopussa eikä alussa. No, kotimatka jatkui ja seuraavalla pysähdyspaikalla olikin sitten todella kivaa sillä huoltsikan asiakkaat luulivat että olen vessan hoitaja ja kaivelivat kolikoita minulle ja polottivat mitä lie. Joo-o, kuvastaa kivasti minkälaisessa kunnossa sitä reissua tehdään.

Tiistai-iltana puolenyön aikaan sitten oltiin taas kotona ja onnellisia. Keskiviikon oli ottanut vielä vapaaksi ja hyvä niin sillä koko keskiviikon sai pyykkikone tehdä töitä. Ja likkojen kanssa elvyttiin sohvalla maaten.

Torstaina laitoin kennelliittoon Anett Korvelle postia uusien titteleiden lisäämiseksi jokaiselle reissaajalle. Samalla kertaa laitoin myös sähköistäpostia Itävaltaan eli Kiran junnuvalio hakemuksen (joka ei suureksi yllätykseksi maksanut mitään). En tiedä kumpaa hämästelisin enemmän, sitä että KoiraNetistä löytyy jo nyt kaikki uudet voittajatittelit vai sitä että tänään oli postilaatikossa kirjekuori Itävallasta. KYLLÄ, Kiran valiotodistushan se siellä oli. Aika huimaa. Nyt meillä sitten asustaa ihan aito Ö luokan valio :o)

sunnuntai 16. elokuuta 2009

15.8 podengojen erikoisnäyttely, Mustiala



Tämän vuoden erikoisnäyttelyyn oli ilmoittautunut ennätykselliset määrät jokaista podengo muunnosta, pieni karkeita karvan vajaa 40kpl. Mahtoiko ryntäyksen takana olla tuomari joka oli Portugalilainen Rui Oliveira, mene ja tiedä.

Oli aivan mahtavaa katsella kilpailuluokkia kun siellä todellakin oli kilpailua, paras uros kehässä 7 ja paras narttu kehässä huikeat 10 koiraa. Upeeta! Toivottavasti tämä ei jää ainutlaatuiseksi vaan jatkossakin nähdään todellisia kilpailuluokkia.

Pentuja oli ilmoitettu yhteensä 6 joista uroksia kaksi ja narttuja neljä. ROP-pentu oli kaunis brittituonti Hulmility King of Chaos, jolla onkon takana jo useampi ryhmäsijoitus, ja VSP-pentu Bem Haja do Vale Negro (P-tuonti). Onnittelut molempien taustajoukoille!

Junnu-uroksia oli neljä, joista yksi P-tuonti ja loput kolme kotimaisia. Tuomari antoi jokaiselle EH:n, ainakaan Sentin arvostelusta ei selkeästi käy ilmi että miksi. Mutta Sentti esiintyi hienosti, häntä heilui ja hauskaa oli, tuloksena EH/2. Luokkavoitto Hirsituvan Elosalamalle.

Nuortenluokassa oli vain kaksi urosta joista toinen brittituonti. Edelleen "vain" EH:ta tarjottiin ja arvelinkin tässä vaiheessa että pienten karkeiden arvostelut on nopeesti ohi jos linja säilyy samanlaisena loppuun asti. Luokkavoitto Sandeisan Galanteadorille.

Avoimenuroksia oli ilmoitettu kolme joista yksi oli jo valioitunut eli kilpaili valioluokassa. Jäljelle jääneistä kahdesta uroksesta toinen oli P-tuonti. Molemmat urokset saivat ERI:n ja luokkavoittaja Belmex Namorisco myöskin SERT:n. Onnittelut Hugolle ja Annalle ensimmäisestä sertistä!

Hyvin harvoin esitettävässä käyttöluokassa oli yksi uros, Faidros Honesto, jolla onkin upeat käyttötulokset kuten KVA-m sekä SMM-07. Tuloksena ERI/1 ja lopuksi PU-2.

Valioluokassa olikin sitten kisaamassa kuusi koiraa joista vain yksi P-tuonti ja loput olivat kotimaista kasvatustyön tulosta. Neljä koiraa saivat ERI:n ja kaksi EH:n. Luokkavoitto upeasti liikkuneelle Irezumi Nascer do Solille.

Paras uros -kehässä olikin sitten kisaamassa 7 koiraa ja olihan sitä hieno katsella kun kaikki esittivät parastaan. PU-1 oli valioluokan voittaja joka samalla voitti käyttöluokassa kilpailleen suuresti menestyneen isänsä. Aivan huikea voitto! Onnittelut Oliverille ja Mimorille! Koska kaikki PU-kehässä sijoittuneet olivat jo valioita jaettiin SERT ja V-SERT avoimenluokan koirille jotka olivat ainoat ERI:n saaneet ei-valiot.

Junnunartuissa oli neljä narttua joista kaksi P-tuontia. Toinen Kira ja toinen Kiran siskopuoli Hipsu. Tämä oli ainoa kerta kun tytöt kisasivat samanaikaisesti junnukehässä, sillä Kiralle tämä oli viimeinen ja Hipsulle ensimmäinen kerta. Hienosti meni molemmilla, Kira ERI/1 ja PN-3 eikä Hipsu kauas jäänyt ERI/2 ja PN-4. Hieno aloitus Hipsulla, onnittelut Arjalle ja Karille!!! Kaksi muuta junnua sai EH:n.

Nuortenluokassa narttuja oli kaksi, molemmat kotimaisia. ERI kummallakkin sekä PN-1 ja PN-2 sijoitukset sertteineen. Lämpimät onnittelut molemmille nuorille neideille taustajoukkoineen.

Avoimessa oli viisi narttua joista peräti neljä tuontia ja kaikki Portugalista. Kahdelle ERI ja lopuille EH. Luokkavoittajaksi Filete do Vale do Cutileiro.

Valioluokassa taasen oli neljä narttua joista vain yksi tuonti, Deco. Kolme ERI:ä ja yksi EH. Deco sijoittui luokassaan toiseksi vaikka karvaton onkin, luokkavoittoon Sandeisan Encanta.

Vateraaninarttuja oli ilmoitettu neljä mutta kehään tuli kolme. Kaksi EH:ta ja yksi ERI. Luokkavoitto Hirsituvan Kanervalle joka oli samalla ROP-veteraani. Onnittelut Eijalle!

Paras narttu -kehässä oli huikeat 10 kisaajaa!!! Uskomatonta! Harvinaista herkkua katsella näin isoa paras narttu -kehää. Tuomari teki hyvin nopeasti ratkaisunsa ja kätteli kaikki vanhemmat nartut ulos junnu- ja nuortenluokan narttujen jäädessä jatkamaan kisaa. Kaksi ensimmäistä sijotusta siis nuortenluokan nartuille ja junnuille kolmos ja nelos pallit.

ROP-kehässä olivat sitten vastakkain valioluokan uros sekä nuortenluokan narttu. Oliver esiintyi ja liikkui upeasti ja olikin itseoikeutetusti ROP. Onnittelut Mimorille sekä kasvattajille Tuijalle ja Petelle. Mahtava voitto, ROP 39 podengon joukosta!

Kun tällainen nippelitiedon kerääjä olen niin laitetaanpa hiukan esille. Mukaan oli siis ilmoitettu 39 podengoa jotka jakaantuivat seuraavanlaisesti, uroksia 16kpl ja narttuja 23kpl. Pentuja yhteensä 6kpl joista 2 urosta ja 4 narttua. Uroksille 7 ERI:ä ja 8 EH:ta, nartuille 10 ERI:ä ja 8 EH:ta. 39:stä podengosta 24kpl on kasvatettu suomessa mutta vain viidellä molemmat vanhemmat on suomessa kasvatettuja. Ja näistä viidestä vain kahden emä on kasvattajan oma kasvatti.

Paikalle olivat saapuneet myöskin Unto ja Annakaisa sekä Johanna. Unto oli ai-vannnn yhtä ihana kuin viimeksikin. Vaikka Sentti on jo iso-poika niin kunnon paini Sentin kanssa ei hirvittänyt Untoa vaan peli alkoi. Viivi piti myöskin omaltaosaltaan huolta ettei kukaan päässyt Untoa kiusimaan (suussa olleet valkoiset karvat tosin hävitettiin nopeasti). Ja kun aikansa on pelattu ja painittu, voikin ottaa rennosti.



Ja kun näyttelyssä ollaan, vaikka ei vielä kehään asti päässytkään, niin pitihän Untonkin päästä poseeraamaan.



Ja sitten poseerasivat siskokset Unto ja Kira.



Kiitos kuvista Annakaisealle ja Johannalle, sekä keskimmäisestä kuvasta kiitokset Tiialle. Kiitos myöskin Annakaisalle ja Johannalle että lähtivät ajelemaan Hirvensalosta Mustialaan Untamon kanssa. Kiitos Eijalle tyttöjen handlauksesta. Ja Juhollekin kiitokset vielä kertaalleen vetoalustan modifioinnista. Nyt on vetoalustan testaus sekä koeolosuhteissa (parkkipaikalla) että käyttöympäristössä (Mustiala) suoritettu, joten voidaan sanoa että modofiointi on validoitu ja Itävaltaan voidaan lähteä turvallisin mielin. Validointiraportti julkaistaan myöhemmin. Ja kiitos myös Virpille joka on osannut ja jaksanut työstää Sentin loppumatonta podengo-energiaa. Todelliset tulokset ovat vielä edessäpäin.

Tiistaina SE sitten alkaa. Matka, reissu, taival, seikkailu, kärsimys (tai miksi sitä kukin sitten kutsuukaan) kohti Itävaltaa. Virpi on hyvä ihminen ja on jo pakannut mutta minä vasta aloittelen (eli en ole pakannut vielä mitään), kun eikös se suunnittelu ole tärkeetä? Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty? Rehellisesti sanottuna, jännittää ihan hirveesti! Toivottavasti kuulumisia saa päivitettyä matkanpäältä, jos ei, niin sitten yhteenveto (kilometrin pituinen) puolentoista viikon päästä.

maanantai 10. elokuuta 2009

Reissussa Ruskolla



Perjantaina lähdettiin koko revohka Ruskolle, Niinan ja Pasin luokse jossa menossa mukana olivat myös colliepojut Remu ja Riki sekä kaksi katti-mattia. Vaikka meidän tytöt olivat aikaisemmalla reissulla jo tehneet tuttavuutta katti-mattien kanss aniin jostain syystä Kira otti tehtäväkseen käydä haukkumassa molempia vuoronperään. Onneksi kumpikaan kismisse ei hermostunut ja vetänyt Kiraa lättyyn vaan tyytyväit vain ihmettelemään moista vulgaaria käytöstä. Deco teki heti molemmille pojille selväksi ettei leikki kiinnosta. Kira puolestaan jännitti isoa pentua ja raisua leikkiin kutsua ettei leikki luonnistunut vaan hiukan piti hampaita esitellä. Milli taas ei tainnut edes huomata ettei oltu kotona... Sunnuntai-iltana kotona sohvalla makasi kolme todellsita raatoa. Ei tietoakaan normaaleista iltahepuleista, kuului vaan tasainen tuhina ja välillä käännettiin kylkeä. Useamman kuin yhden koiran ryhmäkuvaa ottaessa tarvitsee paitsi aikaa ja kärsivällisyyttä niin tuuria kanssa. Tällainen yhteispotretti viikonlopun rämäryhmästä saatiin aikaiseksi.



Ja kun kuvakansioita kaivelin niin tulipahan tällainenkin kuva vastaan. Tämä on otettu viime vierailulla jolloin Kira paini Remun kanssa.



Lauantaina ja sunnuntaina oli Metsämäen raviradalla kansallinen koiranäyttely jonne en ollut koiriani ilmoittanut. Ai miksikö? Koska tumpelot näyttelynjärjestäjät eivät olleet järjestäneet netti-ilmoittautumista, ilmoittautuminen ainoastaan kirjallisena. Kyllä korpeaa kun sellaisessakin "perinteisessä koiramaassa" kuin Virossa ilmoittautumisen voi hoitaa ihan vaan sähköpostilla, ilman mitää erillistä netti-ilmoamisohjelmaa tai -järjestelmää. Ja meillä niin h.xxxxx.in korkean teknologian luvatussa maassa pitää ilmot tehdä paperilla. Miten niin katkera?

Näyttelyyn nyt kuitenkin lähdettiin, lauantaina kannustamaan Susannaa ja Namia sekä katsomaan podengoja. Susanna kävikin Namin kanssa pokkaamassa sertin ja VSP:n, eli toinen sertti jo kasassa. Onnittelut ja halaukset! Podengojen katselu sitten jäikin siihen että nähtiin viimeisen osallistujan kävelevän ulos kehästä. Miten niin kehä oli etuajassa? Ja reilusti.

Sunnuntaina sitten Niina kävi esiintymässä australianpaimenkoiran kanssa samalla tuomarilla joka lauantaina oli podengoilla. Arvosteluvauhti herralla oli yhtä vauhdikasta kuin edellisenäkin päivänä. Ja hienostihan siellä kehässä sitten menikin, luokkavoitto ja PU-2.

Ja eihän näyttelyissä voi käydä tekemättä muutamaa heräteostostakin, vai voiko niitä muunlaisia ostoksia ollakkaan? No kuitenkin, kainaloon tarttui neljä koiranpetiä, pari uutta Rescon näyttelyhihnaa, autovesikuppi (jonka kansi ei mene kiinni eli täysin hyödytön kapistus...), muutama numerolapun pidike, p-pussipidike ja jotain muuta pientä. Tiedä sitten karkasiko mopo (taas kerran) käsistä mutta kun halvalla sai.

Löytyipä Ruskolta tällainenkin paikka, pakkohan siitä oli kuva ottaa :o)



Tänään muuten tuli viimeviikolla Kiralle tilaamani maastojuoksujen kisakirja. TODELLA nopeaa toimintaa, ei voi muuta sanoa ja hattuakin nostan. Unton reksiteröintikin on jo tehty, tänään kävin hakemassa liitosta kirjat. Aikamoinen hinnankorotus on vuodessa tuontikoiran rekisteröintiin ilmestynyt kun Kiran paperit sai ulos 60€:lla ja nyt Unton papereista pulitin 68€.

torstai 6. elokuuta 2009

Hei, me juostaan!



Kuinkahan monta kertaa suunnitelmissa on ollut käydä Paloheinässä Svenkan treeneissä? Koska on keli ollut epäsuotuisa, koska ollaan oltu paikalla väärään aikaan mutta tänään kaikki palaset osuivat kohdilleen ja olimme oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ja vieläpä ekana eli ei pitkää odotusta.

Sentti aloitti treenit esittämällä aivan huikeita juoksuja. Ja entäs ne tapot? HUH, karvat vaan pöllysi. Svenkka ei löytänyt moitten sijaa ja korttiin tulikin hyvät merkinnät. Kirakin juoksi hyvin, ei ihan Sentin tasoa mutta hyvin kuitenkin. Viimeinen tappokin oli jo hurrrrrja. Yllättäen kuvat eivät ole kovin laadukkaita mutta laitetaan ne nyt kuitenkin näytille.







Reilun viikon päästä on podengojen erikoisnäyttely Mustialassa ja mukaan on ilmoittautunut aivan mieletön määrä podengoja, yhteensä 86kpl kaikki muunnokset yhteenlaskettuna. Pieniä karkeita 39kpl, pieniä sileitä 27kpl, keskikokoisi akarkeita 12kpl ja keskikokoisia sileitä 8kpl (joka itsessään on erittäin mielenkiintoista koska suomessa on vain 7kpl...). Ilman mitään sen suurempia odotuksia päivän suhteen on mukavaa mennä viettämään todellinen podengopäivä Mustialaan. Nyt vaan toivotaan että keli olisi hyvä, ei hirveetä hellettä muttei vesisadettakaa.

sunnuntai 2. elokuuta 2009

Viikonlopun virikkeet



Viikonloppu alkoi perjantaina pikavisiitillä Unton luona Hirvensalossa. Kyllä on pienellä miehellä lääniä missä painaa menemään :o) Hienosti on pikkusälli kotiutunut eikä menoa haitannut yhtään kun paikalle pelmahti kolme puolivilliä podengoa lisää. Harmi ettei poseerauskuvat onnistuneet, mutta yksi yhteiskuva Untosta ja Viivitä kuitenkin.



Eilinen juhlapäivä meni "työn merkeissä" eli ensin käytiin juoksuttamassa berlingoja (ja yhtä ulkojäsentä) metsässä. Ja sielläkin olisi ollut kameralla töitä sillä niin upeita poseerauksia nähtiin että huh huh. Metsälenkin jälkeen vuorossa oli telttatalkoot eli harjoittelimme Virpin kanssa näyttelyteltan pystytystä ja kasausta. Tämä sujuikin kuin vanhoilta tekijöiltä ja teltta oli pystyssä parissa minuutissa. Sitten olikin kahvitauon paikka, vielä kun ystävällinen miestarjoilija huolehti tuosta tarjoilupuolesta niin ei paremmasta väliä. Koska emme halunneet Virpin kanssa päästä helpolla yritimme kunnanhimoisesti ottaa koko jengistä ryhmäpotretin, lopputulos alla. Yllättyykö kukaan että vain kaksi tiettyä yksilöä pysyi paikoillaan?





Tässä kohtaa sekalainen seurakunta oli kohtuullisen rauhallinen ja Sentin kaulurin siistiminen alkoi. Tytöt tosin ihmettelivät miksi Sentti saa niin paljon huomiota ja alkoivat väkisin tunkea hommaan mukaan. Ja sitten tietty Satku tuli mukaan tutkimaan tilannetta... No, jossain vaiheessa katsoimme että irtokarvaa oli ympärillä sen verran että eiköhän se riittäisi tälle kerralle. Lopuksi kannoimme Sentin serttipokaalit ja -ruusukkeet nurmelle otimme "virallisen serttikuvan". Tai no, olihan niitä kamerassa reilut 160 joista sitten pari onnistunuttakin. Tässä kohtaa sitä kiittää digikamerasta, kuka sen sitten ikinä onkaan keksinyt, sillä ilman sitä ei näistä tee-se-itse kuvaussessioista tulisi mitään. Enemmittä puheitta, tässäpä nyt sitten ne viralliset serttikuvat.





sunnuntai 26. heinäkuuta 2009

26.7 Helsinki



Tänään vietettiin aurinkoinenpäivä Tuomarinkartanolla jossa potenkkoja arvosteli Pekka Teini. Kiitokset tuomarille joka kertoi myöskin yleisölle perustelut kullekkin sijoitukselle.

Kehässä tänään kävivät pyörähtämässä Kira ja Sentti. Sentti aloitti hienosti luokkavoitolla ollen lopuksi PU-2 sertin kera. Hienoa Sentti ja Virpi, esiintyminen oli upeaa! Kira sai myöskin erin ollen PN-2 ja vara-sertti. Molempien junnupunnujen arvostelussa oli mieltä erityisesti lämmittävät kommentit, Kiralla "Ihastuttavan varmalla käytöksellä esiintyvä..." ja "Valloittava luonne", Sentillä "Erinomaisessa lihaskunnossa...".

Itävallan reissu senkun lähestyy, lähestulkoon uhkaavasti, ja kun tämä elämä nyt on sellaista välineurheilua niin tokihan reissua varten on pitänyt muutama hankintakin tehdä. Ekana hommattiin katseen kestävät häkinpäälliset mittatilaustyönä HippieHound:sta.



Sitten homma alkoi lipsua lapasesta (taas kerran) ja Saksasta hommattiin uudet retkituolit, deluxe mallia tietenkin.




keskiviikko 22. heinäkuuta 2009

Iltapuhteita



Tänään käytiin viettämässä Sentin ja Kiran kanssa mukava alkuilta match showssa, Helsingin Koneen kentällä. Hyvä ilma oli innostanut paikalle paljon porukkaa ja saimmekin numerot 54 ja 56. Koska uudet haasteet ovat aina paikallaan niin tälläkertaa Virpi esitti Kiran ja minä menin kehään Sentin kanssa. Tuomari ei mieltynyt kumpaankaan berlingoon eli sininen nauha molemmille. Sinisten keräilyerästäkin jatkoon valikoituivat lähinnä pörröt. Vaan eipä mitään, aurinko paistoi ja mukavaa oli. Pieni sieäkarvainen berlingo Luna sai punaisen, mutta jouduimme lähtemään ennen punaisten jatkokehää, pidetään peukkuja Lunalle. Ohessa myös tuore kuva Sentistä.



Pihaurakka on nyt minun osaltani ohi mutta Sami jatkaa kunnianhimoisesti eteenpäin. Nooo, kyllähän sitä 5 viikon kesälomalla jotain näkyvää pitääkin saada aikaiseksi. Ja kyllä sitä pihaa ihan mielellään katseleekin, ihan on kuin uusi. Listataanpas nyt mitä kaikkea on jo tehty; kaivettu monta kottikärryllistä vanhaa multaa pois (KIITOS Riku!), kärrätty kolme kertaa enemmän uutta multaa tilalle, vaihdettu uusi verkkoaita ja aidantolpat, laitettu pihakäytävän ja nurmikon väliin reunakivet ja pisteenä iin päälle asennettu 30 neliötä valmisnurmikkoa. Etupihan ilmettä ehostetaan vielä suurentamalla laatoitettua aluetta jolla pihakalusteet ovat. Laitetaan tähän loppuun sellaiset ennen ja jälkeen kuvat niin näette itse miten piha on muuttunut.


Ennen



Ennen



Jälkeen



Jälkeen

lauantai 18. heinäkuuta 2009

Tervetuloa!





Tänään Suomeen saapui Unto, pieni herranterttunen Portugalista joka tuli kassista häntä tomerasti pystyssä valmiina hurmaamaan kaikki ympärillä olijat. Ei olisi uskonut että pikkuinen oli juuri lentänyt yli viisi tuntia, sillä meno ja meininkin oli niin huimaa. Unto on viralliselta nimeltään Faz Figura do Vale Negro ja ikää lähes 12 viikkoa. Lentokentältä mentiin käymään eläinlääkärissä jossa Unto todettiin kaikin puolin hyväkuntoiseksi ja reippaaksi penikaksi. Tämän jälkeen matka jatkui Turkuun joka on Unton uusi kotikaupunki (noo, ei Lissabonin ja Turun välillä nyt kovin paljon eroa ole, eihän?). Pikkumies opettelee ja totuttelee nyt sitten uuteen kieleen (tai kahteen) ja kavereihin Annakaisan hellässä hoidossa. Ja tässä muutama kuva pikkuhurmurista.




Yritä nyt käyttäytyä...



Ei sitä jouda enää poseeraamaan, maailma odottaa!



Unto ja Kira



Unto ja Annakaisa


torstai 16. heinäkuuta 2009

Melkein valmista



Viimeinen lomaviikko lähenee loppuaan ja maanantaina pääsee taas töihin lepäämään. Vaikka täytyy kyllä tunnustaa että on tuo pihan laittaminen ollut aina välistä kivaakin ja tuntuu hienolta kun katselee mitä ollaan saatu aikaiseksi. Huomenna tulee vielä valmisnurmikko ja sitten onkin tämä osa pihasta vamis. Sami jatkaa lomaa ja pihan rakentamista laattasulkeisilla.





sunnuntai 12. heinäkuuta 2009

12.7 Karjaa



Tänään vietettiin Karjaalla aivan upea päivä niin kelin, tulostenkin kuin seurankin osalta. Ensin ne tulokset, hieno pikkumies Sentti oli PU-2 ja sai ensimmäisen serttinsä. Aivan mahtavaa, paljon paljon onnea Virpi ja Pete!!! Kira oli onnettomassa turkissaan uskomattomasti PN-1 ja VSP kera sertin. Tuomarina oli erittäin miellyttävä rouva ruotsista, Elisabet Janzon, joka käsitteli koiria todella rauhallisesti ja nätisti. Kehään oli ilmoitettu yhteensä seitsemän pientä karkeakarvaista ja näistä peräti viisi oli tuotu do Vale Negro kennelistä.

Tänään koirakansaa suosi myös sää, aurinko paisteli puolipilviseltä taivaalta eikä sadetta saatu kertaakaan. Deluxe tuoleja odotellessa pääsin vihdoinkin testaamaan normituolini uutta lisävarustetta eli päivävarjoa (tehokkaalla UV-suodattimella varustettuna). Ja olihan tuo varjo niin tehokas etten tajunnut ollenkaan käsivarsieni palavan kun päänuppi oli varjossa. Eli vaikka miten varustautuu niin aina jokin kohta palaa, ei kiva.

Näyttelypaikka oli erittäin viihtyisä ja mukava, isot tilavat kehät ja hyvä nurmipohja jossa nurmi oli todellakin lyhyttä eikä pienikään koira sinne kadonnut. Noottia lähtee järjestäjille ainoastaan aikataulujen suunnittelusta. Kaikki kehät alkoivat klo 10 ja jokaisen osallistujan oli saavuttava näyttelyyn klo 12 mennessä. Jos kehät alkavat vasta klo 10 niin kyllä viimeinen saapuma-aikakin voisi suosiolla olla pari tuntia myöhemmin eli klo 14. Podengot olivat oman kehänsä viimeinen rotu ja kehään pääsimme lähempänä neljää. Kyllä, neljää. Drive in näyttelyn perusidea hiukan hämärtyy jos käytännössä paikalla on kuitenkin oltava alusta loppuun asti.

perjantai 10. heinäkuuta 2009

Kevyt Siperia



Ystävän sanoja lainatakseni otsikko kuvaa hienosti tätä lomaviikkoa, ja vielä olisi viikko jäljellä. Tai no, eihän tämäkään viikko ole vielä loppunut. Positiivista on se että loma tuntuu todella pitkältä, ihan kuin olisi jo kolmas viikko menossa.

Mattojen pesemisen lisäksi ohjelmistossa on ollut etupihan reunakivien laittamista sekä mullan kärräämistä. Tavaoitteenahan on laittaa reunakivet pihakäytävän molemmin puolin niin, että molemmilta alueilta poistetaan vanhaa "multaa" ja uutta tuoretta laitetaan tilalle. Ja kaiken sitten kruunaa ensiviikolla saapuva siirtonurmikko. Senkin asentaminen voi olla yhdenlainen show, mutta riittääpähän naapureillakin seurattavaa ;o)

Pienet pystykorvat, varsinkin yksi tietty, olivat kyllä jälleen kerran suureksi avuksi reunakivien laittamisessa. On ne vaan niin kilttejä kun jaksavat aina auttaa...


"Joo, on se riittävän suorassa"



"Laitoitko tarpeeks hiekkaa tähän?"



"Entä tänne?"



"Riittääkö vesi?"



"Entä hiekka?"



Todellisen päällikön tavoin Deco seurasi tekemistä sisätiloista



Lopputarkastus, ja läpihän se meni ;o)


Itävallan koiramäärätkin on julkistettu. Pieniä sileitä on yhteensä kaksi, valioluokan uros eli Vito ja avoimenluokan narttu. Pieni karkeita on yhteensä viisi, junioriluokan uros eli Sentti, avoimenluokan uros, junioriluokan narttu eli Kira sekä kaksi valioluokn narttua joista toinen on Deco. Hui iik ja kääk, nyt vasta jännittääkin. Ensimmäiset matkavarustelutkin on tehty eli isompi häkki ostettu ja vetoalusta modifioitu (kiitos vielä kerran Juho!). Muistilista tarvittavista tavaroista päivitetty ja kertaalleen lähetetty Virpille, vielä kun muistaa kaiken hankkia ajoissa ja myös pakata.

maanantai 6. heinäkuuta 2009

Työleirillä



No niin, ensimmäinen päivä palkattomalla työleirillä on takana. Ohjelmassa oli miljoonan maton peseminen (1 iso ja 3 pienempää, joista MINÄ pesin yhden pienemmän), imurointia, lattian pesua, koiran trimmausta, mullan levittämistä ja yleistä järjestelyä. Yllättävää kyllä, ruokaakin sai (grillikylkeä ja juustokermaperunoita) sekä saunaan jossa oli oikeen lämmintä vettäkin.

Jos leiriohjaajaan on uskomista niin huominen ei ole yhtään sen kevyempi. Ohjelmassa olisi mm. reunakiven etsintää ja (toivottavasti) ostaminen, vaatekaapin järjestäminen ja turhien (?) vaatteiden hävittäminen. On se vaan kiva ettei tartte päätään vaivata miettimällä itse että mitä tekis.

Jees, tässä alkaa pääsemään jo lomatunnelmaan ;o)

sunnuntai 5. heinäkuuta 2009

4.7 Tuusula ja vähän muutakin



Minulla alkoi perjantaina kesäloma!!! Ja sitä riittääkin sitten kokonaiset kaksi viikkoa eikä ohjelmistossa ole vielä yhtään mitään, tyhjää täynnä. Vai lasketaanko Karjaan näyttely? Sinne meneminen kun on ihan kiinni tuosta talon isännästä, että mitä mahtaakaan keksiä (toivottavasti idea telttailusta koirien kanssa ei toteudu). Noh, katsotaan.

Lauantaina oltiin nuorison kanssa Tuusulan näyttelyssä jossa tuomarina Tuula Savolainen. Taisi olla minun podengohistoriani kohdalla tasan eka kerta kun arvostelu alkoi klo 9. Bokserien kanssa sitä tottui että kehä alkaa klo 8 mutta podengojen kanssa kiertäminen on ollut ylellisyyttä kun yleensä kehässä meitä on kaivattu vasta puolenpäivän jälkeen. No joo, matkaan lähdin siis mielestäni aikataulun mukaisesti mutta ruuhka Tuusulan tiellä yllätti täysin. Kyllähän infokirjeessä varoiteltiin ruuhkista mutta tämä oli kyllä paaaaaaaljon enemmän kuin kuvittelin. Olin siis kehän reunalla 8:50. Ou jee.

Ensimmäinen ylläri pylläri tuli vastaan kun luettelossa oli pelkkiä narttuja. Täh, kyllähän Senttikin oli ilmoitettu mukaan. Järjestäjät olivat omatoimisesti siirtäneet Sentin narttuihin kun meinasivat että hällä on tytön nimi, joka siis on MimosO eikä MimosA. Kannattaisi tosiaan laittaa ne koirat siihen sukupuoleen johon ne on ilmoitettu. Kiitos.

Mukana menossa oli myöskin suosikkityttöni Hipsu joka oli pentuluokassa. Hipsua hiukan jänskätti kehässä, mutta sai KP:n. Seuraavaksi kehään meni Sentti jonka aloitus pöydällä ei ollut ihan paras mahdollinen. Tuomari halusi mitata jokaisen koiran ja tässä toimessa tuomari onnistui kyllä säikäyttämään Sentin perinpohjin mitta viritelmällään. Koskaan aikaisemmin ei Sentin häntä ole pysähtynyt. Arvostelussa ei ollut mitään dramaattista, arvosanlla EH. Kira oli kehässä kuin vajaaälyinen, hyppi ja pomppi, yritti purra hihnan poikki ja istui kokoajan. Esiintyi siis tyylillä "ikinä en oo ollu kehässä". Tuomari katsoi hampaat tarkkaan ja saimme huomautuksen että takahampaassa on hammaskiveä (tiedetään, tiedetään). Kirallahan on karkeakarva nypitty pois kesäkuussa eikä uuttaa ole tullut kuin lautasille ja siihenkin vähänlaisesti. Arvostelussa kuitenkin "hyvä turkinlaatu". Todellisten trimmattavien koirien kanssa tottui kyllä siihen ettei kehään ollut mitään asiaa ellei karva ole just eikä melkeen oikeessa iskussa. Odotin siis arvosanaksi H tai peräti hylätty mutta saimmekin EH. Kujala kumartaa ja kiittää.

Poislähtiessä "törmäsin" vanhaan ystävään, ööö kahdenkymmenen vuoden takaa (kuulostaapa siltä että olisin itse aika vanha...). Ei kylläkään huomannut että välissä olisi ollut yhtäkään vuotta, kyllä juttua meinaan piisasi sen verran vapaasti ja vuolaasti ettei ainakaan vieraantumista ollut havaittavissa. Ja löytyi samalla selityskin mm. Rauman tragediaan.

Ja kotona ei sitten muuta kuin hyvin ansaituille päikkäreille koko likkalauma. Päikkäreitten jälkeen lähdettiin vielä Olariin uudelle koira-aitaukselle jossa treffattiin Sentti. Ja kakaroilla riittikin helposti energiaa parin tunnin juoksusessioon. Kyytiä saivat niin risut kuin männynkävytkin (vaikkei siellä käpyjä ollutkaan). No kotona sitten olikin aika väsyneitä likkoja. Uni maistui vielä aamullakin sen verran hyvin ettei meinannut Kirppi edes korista nousta ylös.

Sunnuntaiaamuna auton nokka osoitti kohti Hyvinkäätä jonne lähdin ilman ensimmäistäkään koiraa sillä reissun tarkoituksena oli treffata vanhoja kamreereita. Oli muuten aivan mahtava päivä, kiitos teille! Samalla reissulla sain säädettävän vetoalustani takaisin joka oli modifioitavana Marttilassa. KIITOS Juholle tuunauksesta, nyt on aivan mahtava vetopeli jolla kelpaa lähteä reissuun.