lauantai 27. kesäkuuta 2020

6 viikkoa ja perinteinen poseeraus



Tänään kävin Joensuussa katsomassa tätä pientä He-Man poikaa ja ai ai kun olikin ihana poika :) Niin reipas ja lunki sekä vielä kauniskin!! Ja samalla tuli sitten todettua ihan livenä että kyllä vaan tästäkin pennusta tulee sileä eikä karkeakarvainen niin kuin vanhempansa.

Peruutuksen vuoksi tämä lupaava pojan pallero etsii omaa kotia. Luovutus olisi jo parin viikon kuluttua kun ikää tulee se 8 viikkoa täyteen.

Tiedustelut ja esittelyt voi laittaa tulemaan osoitteeseen; hanleku@gmail.com










sunnuntai 21. kesäkuuta 2020

keskiviikko 17. kesäkuuta 2020

Voihan korona...



Voihan korona, ei tässä muutakaan voi sanoa nyt kun kaikki arjenrutiinit on ihan sekaisin jo useamman kuukauden osalta. Meidän perhe on ainakin toistaiseksi säästynyt kyseiseltä tartunnalta, lähimmäksi tartunta on osunut tuttavan-tuttavan-tuttavan lapselle ja toivottavasti ei sen lähemmäs osu jatkossakaan. Meidän arkemme on tänä keväänä muuttunut niin että kun aikaisemmin ajoin toistasataa kilometriä päivässä töihin ja takaisin niin nyt työmatka keittiön pöydän ääreen huomattavasti lyhyempi, ja ympäristöystävällisempikin :)

Dixon Goomy muutti Jyväskylään Annin hellän hoivaan ja tunnistaa nykyään nimekseen Nyyti. Anni on alusta asti panostanut Nyytin kanssa sosiaalistamiseen, yksinoloon, sisäsiisteyteen, hoitotoimiin ym pienen podengon elämässä välttmättömin asioihin. Ohessa ihan mahtava lista jota käyttämällä Annilla on ollut oikeasti käsitys mitä harjoitteita on tehty ja mitä taitoja pitää vielä harjoitella lisää. Tämä on niin hieno oivallus että tällainen lista pitää ottaa itsekin käyttöön sekä pentujen hoito-oppaassakin vinkata siitä.



Sisäsiisteyden opettelussa Annilla on ollut apuna ja tukena tällainen ilmainen sovellus kuin Puppy Potty Log joka on kuulemma auttanut kovasti. Ja onpahan niinkin sitten käynyt, että kun ei ole sovelluksen ulkoilutus kehoitusta noudattanut niin siellähän ne kakkakikkareet on sitten olleen lattialla. On tämä nykyaika vaan niin ihmeellistä :)

Nyytiltä nypittiin enimmät pentukarvat huhtikuun puolivälissä ja kylläpä sieltä kuoriutuikin niin kaunis neitokainen. Lisäksi iloinen yllätys on ollut nyt hampaiden vaihtuessa että rautapurennan myötä Nyytin alapurenta näyttäisi korjaantuvan.



Siskolikalla puolestaan ei ole huolta karvan kasvamisesta ylipitkäksi sillä Wiiru jäi sileäkarvaiseksi ja sitten joskus myöhemmin karvanlaatu vaihdetaan ihan virallisestikin karkeakarvaisesta sileäkarvaiseksi.



Eikä sitä velipoikaakaan voi rumaksi sanoa, oikein komea nuorukainen jolla valitettavasti tällä hetkellä toinen kives seilaa edestakaisin ja nyt sitten vaan toivotaan kädet kyynärvarsia myöten ristissä että hampaiden vaihtumisen jälkeen se sieltä tipahtaisi pysyvästi alas.



Kun kaikki ei aina mene niin kuin sitä suunnittelee ja kuvittelee niin nyt vastoinkäymisiä kohtasi meidän H-pentueemme eli Jekun ja Unnan yhdistelmä. Vastoinkäymisiähän tässä yhdistelmässä oli jo viime vuonna jolloin Unna astutettiin ensimmäisen kerran. Silloin ultrassa näkyi ainakin kolme pentua ja kaikilla oli hyvät voimakkaat sydänäänet. Mutta kun oltiin tiineyden viimeisellä viikolla ja Unna kävi röntgenissä niin sielläpä ei ollutkaan enää yhtään pentua. Mietittiin että jospa se oli herpes joka vei pennut ja päätettiin tehdä sama yhdistelmä uudestaan mutta tällä kertaa niin että annetaan se herpes-rokotus. Nyt ultrassa näkyikin vielä enemmän pentuja, eläinlääkärin arvio oli että sieltä olisi tulossa viisi pentua. Röntgenissä sitten ilmeni että taas oli kato käynyt ja kolme pentua olisi odotettavissa. Aikanaan sitten syntyikin kolme pentua, kaksi urosta ja yksi narttu joista toinen uros ja narttu olivat syntyessään hyvin pieniä, reilusti alle 100g painoisia ja lisäksi molemmilla oli voimakas häntämutka. Lupaavan alun jälkeen kumpikaan näistä pienistä ei jaksanut elää vaan ne luovuttivat parin päivän päästä. Jäljelle jäänyt urospentu painoi syntyessään 180g ja lähti heti kasvattamaan painoa tuplaten syntymäpainonsa heti ekan viikon jälkeen. Poju on nyt melkein viiden viikon ikäinen, maistelee kiinteää, ulkoilee, seurustelee Kepa-tädin kanssa, on sirutettu ja matkustaa rennon letkeesti autossa eli kaikin puolin reipas ja lupaavan oloinen podengon poikanen :) Eikä tässä vielä kaikki, nyt näyttää myös siltä että tässä on seuraava sileäkarvainen kasvattini :)











Jaa mitäkö meidän omille tytöille kuuluu? Tämän koronan myötä tullut pakollinen tauko kaikessa harrastustoiminnassa teki sen että sekä Lila että Sani steriloitiin ja samalla kertaa Sanilta otettiin myös viralliset luustokuvat. Molemmat likat toipuivat steriloinnista erittäin nopeasti ja Sanin luustotuloksetkin olivat hyvät, lonkat B/B, kyynärät 0/0, selän spondyloosi SP0 eli puhdas, nikamien epämuotoisuus VA0 eli normaali ja välimuotoinen lanne-ristinikama LTV1.



Jonna kävi hieromassa Lakun ja Sanin. Lakun mielestä paras asento hieronnalle on selinmakuu :)






Ollaan myös käyty Montulla jossa likat on päässeet juoksemaan turvallisesti aidatulla alueella vapaana.