lauantai 28. helmikuuta 2009

Moskova, osa 2



Terve taas. Nyt on ensimmainen nayttely takana ja taytyy todeta olihan taasen yhden lainen kokemus. Hotellilta lahto ja meno nayttelypaikalle meni ihan hyvin, mita nyt hiukan nopeemmin kuin kuljetuspalvelun tati sanoi. Han arvioi ajaksi 45min kun todellisuudessa reissu hoitu 15 minuutissa. Parempi nain pain. Ohessa kamojen lastaus mustaan VIP-kiesiin.



Sisalla sitten lakoikin varsinainen venalaisten lempihomma eli jonottaminen. Ensin jonotettiin nayttamaan rokotuksia josta saatiin pieni sininen lippupallu. Seuraavaksi jonotettiin numerolappuja. Jostain minulle kasittamattomasta syysta taalla harrastetaan edelleenkin sita etta numerolaput kirjoitetaan jokaiselle osallistujalle odottaessa. Siis hyvaa paivaa kirvesvartta. Siinakin tuli sitten jonotettua kiitettavasti.



Kun jonotukset oli ohi, talta eraa, niin paastiin katsastaan nayttelypaikka. Ja taytyy sanoa etta kylla komia oli, tilaa oikein mukavasti, vessoja enemman kuin tarpeeksi, siistia ja miellyttavaa.








Aikataulun mukaan podengoja ennen oli venajan toyt seka ita-siperian laikat ja karjalankarhukoira. Hiukan kylla hammastyttiin kun laikojen jalkeen kehaan pelmahtikin suomen pystykorva, siis missa oli karhukoira? Ja sitten kehaan tulee karhukoiraa, ibizan podencoa... No tahan valiin sitten saatiin itsemme tungettua. Laatuavostelu oli hoidettu niin etta koira oli joko erinomainen, erittain hyva tai hyva eli hyvaa huonompia koiria ei venajalla ole ;o) Ja tuttuja nauhoja ei jaettu ollenkaan vaan kehasihteeri heilutteli eri varisia lippuja saadun tuloksenmerkiksi. Erinomainen oli punainen, erittain hyva sininen ja hyva vihrea.



Villelle heilui sininen lippu ja Decolle punainen. Lipun heiluttelun jalkeen olinkin tovin aika ulapalla, silla kaksi kehasihteeria molotaa venajaa minka kerkiaa enka tieda yhtaan mita tehda. No jotenkin sitten viittoiluista tajusin menna ykkospallin kohdalle jonka jalkeen molotus loppui. Ihmettelin hetkisen etta saakohan taalta jo tulla pois ja kun kukaan ei ihan iskuetaisyydella ollut niin kavelin rohkeasti sihteeripoydan luo. Siella sitten kasin kirjoitettiin jokaiselle koiralle diplomi seka menestyneille kaikki tarvittavat muut lippulaput. Aikanaan kun omani sain niin lahdin palkintojenjako pisteeseen jossa, yllatys yllatys, oli kaksi helvtinmoista jonoa eika missaan lue etta mita kummassakin jonossa jonotetaan vai jonotetaanko molemmissa samoja. Tunnin taas jonotettuani ja paastyani tiskille ymmarsin viittoilusta ja paan pyorityksesta etta jono oli vaara, voi v...u sentaan. Ei muuta kun sikana suoraan toisen jonon tiskille ja molottamaan jotakin. Takaa kuuluvasta kalinasta huolimatta sain kuin sainkin yhden pokaalin ja nauhan, cacibista. Yritin sinna sitten kysella etta mites tuo ROP, siitako ei tule mitaan vaikka pumaskassa olleen ROP-lipukkeen ottivatkin pois. No ei saatu toista pokaalia ei. Leirimme vieressa oli sitten viela meidan kehasihteeri kerailemassa tavaroita kasaan ja eikun uudestaan kkyselemaan etteiko tosiaan ropista saa mitaan. Jaaha, tatipa sitten kirjoittaa uuden rop lipukkeen ja selittaa etta kylla saa. Tassa kohtaan oli pare laittaa Kirsti asialle ja jaada taustalle odottelemaan. No eipa aikaakaan kun Kirsti tulee toisen cacib pystin ja nauhan kanssa takaisin. Jaahas, etta tallanen tapaus, olkoon sitten.

Aikamme eli useita tunetja odoteltua olti vihdoin vitos ryhman vuoro. Kokoomakehassa jo tiesi mita tulemanpitaa kun ryhmatuomari kyselee etta minkas rotuinen koira on. Yllattaen ei siis sijoitusta ryhmassa... Tassa kohtaa koko revohkalla oli voimat taysin lopussa joten tartuimme tilasuuteen kun nahkalakki Sergei tarjoaa kyytia hotelille. Ei muuta kuin Sergein perassa parkkihalliin ja kamat autoon. Eka kerran kavi mielessa etta olikohan ihan viisas veto kun Sergei kaasutteli pihasta taysin vastakkaiseen suuntaan kuin piti. Nooh, piti kuulemma kayda kaantymassa hiukan kauempaa. Vaan eipa nama liikenne maarat ole ihan samoja kuin kotopuolessa, vai milta nayttaa?



Hyvin ja turvallisesti hotellille kuitenkin paastiin, ei siis huolta. Nyt on niin koirat kuin ihmisetkin ruokittu ja nukku-matti jo kolkuttelee ovella. Huomenna on taas uusi paiva ja uudet haasteet, palaillaan.

Lopuksi kuitenkin toivitetaan viela Kiralle oikein hyvaa 1-vuotis syntymapaivaa!! Juhlikaa rauhallisesti. Tuodaan joku mukava synttarilahja taalta :o)

perjantai 27. helmikuuta 2009

Moskova, osa 1



Tassa tulee ensimmainen tilannekatsaus Moskovasta. Ja taallahan ei noita skandeja ole joten teksti voi tuntua hassulta ilman niita, mutta yrittakaa parjata.

Torstaina siis lahdettiin Helsingista, ihan aikataulunmukaisesti. Makuuvaununhytti ei ollut suuren suuri mutta hyvin sinne mahtui kaksi ihmista ja kaksi hyvin kayttaytyvaa pienenpuoleista koiraa. Koska meilla oli kahden hengen vaunu tilan tuntu oli aikamoinen jos vertaa etta siinna oman pedin paalla olisi ollut viela toisen kerroksen sangyt. Vaununhoitaja oli mukava pyorea ukkeli, heti lahdon jalkeen kyseli laitetaanko teeta tulemaan ja tokihan sita nyt teeta piti ottaa. Hinta sitten oikin mielenkiintoinen, ruplissa 25 ja euroissa 10 !!


Lahdontunnelmaa Hesingissa. Talla kokoonpanolla siis reissataan Moskovaan ja takaisin, kulkupeleina juna ja taksit.


Ja tassa se mukava makuuvaunu :o) HEI, se on asenteesta kiinni onko tilaa vai ei.


Decolla taisi olla oma mielipiteensa tasta jarjestelusta.

Kouvolan jalkeen suomalaiset tullivirkailijat tulivatkin tekemaan passitarkastuksen ja kuulimme heidan puhuvan etta jossain hytissa on nelja isoa koiraa ja nelja ihmista. JOO-O, katsokaasn viela tuota kuvaa siita hytista ja miettikaa sinne ne kaikki... Eli kylla meilla oli todella lokosat oltavat. Vainikkalassa paastiin koirien kanssa viimeisen kerran ulos, oliko se ihan sallittua vai ei mutta mentiin kuitenkin. Deco ei kyllakaan mitaan tehnyt mutta paasipa ainakin oikomaan jalkojaan. Venalaiset tullimiehet tulivat seuraavaksi tarkistelemaan passeja ja muita papereita. Jostain syysta kaikki kuvittelivat etta meilla on bokseissa kissoja eika koiria, mutta kukaan ei ollut kiinnostunut koirien passeista.

Yo meni hyvin, nukuttua sain ihan mukavasti. Vaununhoitaja heratteli noin vajaa tunti ennen Moskovaa, nautimme siina sitten aamuteet ja pakkailimme kamoja kasaan. Ennenkuin paasin edes ulos vaunusta nain jo meidan VIP kuljettajan laiturilla. Tilannehan oli kuin suoraan elokuvista, kuski seisoskelee siella meidan nimikyltin kanssa, JEEEE!. Paitsi etta talla kaverilla oli koppalakin sijasta karvareuhka paassa. Sen verran yremeen nakonen etta jatin kuvaukset valiin. Ei muuta kun mentiin perassa ja auto olikin heti laiturin paassa.

Matka hotellille kesti reilun tunnin, paljonko se on kilometreissa niin ei hajuakaan silla liikenne oli todella kaaottista. Ei todellakaan sovi heikkohermosille, siis minulle. Taydet pisteet kylla meidan kuskille, tunsi ja toteutti kaikki mahdolliset oikoreitit hyodytti ne tai ei.



Hotellille siis paastiin hyvissa sielun ja ruumiin voimissa. Ei muuta kun kamat huoneeseen ja koirien kanssa ulos. Hotelli sijaitsee todella omituisesti kahden ison vilkasliikenteisen tien valissa, joten mitaan jalkakaytavia tms. ei ole. Toisen tien takana on lentokentta ja toisen metsa. Rohkeesti sitten vaan tien yli ja sinne metsaan. Koirat olivat tyytyvaisia kun paasivat kunnolla jalottelemaan pitkan reissun jalkeen. Ja saatiinpa sitten heti tuntumaa paikallisvaestoonkin kun tuossa metsan reunassa tuli kolme metsien miesta vastaan, jotakin siinna hutelivat mutta kun ei kielta ymmarra niin samapa tuoa. Deco kylla niille vastasi aktiivisesti.





Jos makuuvaunussa tilan tuntu oli suhteellista, ei sitte hotellisangyn suhteen voi sanoa samaa. Meilla on molemmilla Kirstin kanssa omat, 160cm leveat sangyt :o) Kylla naissa kelpaa kellia, vai mita?



Huomenna sitten on ensimmainen nayttelypaiva. Lahto hotellilta on kahdeksalta, taalla kun tuo kilometri etaisyys ei paljoa kerro niin otetaan varman paalle. Kyyti varattiin hotellin taxi palvelusta, toivottavasti on yhta tehokas kuski kuin tana aamunakin. Pitakaahan peukkuja, huomenna meitit arvostelee Kari Jarvinen.

keskiviikko 25. helmikuuta 2009

Vielä hengissä



Nyt on sellainen tauti niskassa että oksat pois. Ei ihan heti muista koska olisi ollut viimeksi, ehkäpä siksi onkin nyt niin tiukassa eikä suostu lähtemään millään pois. Eilen oli pahin päivä, kuumetta 38 ja illalla alkoi helvetillinen yskiminen. Yöllä en saanut nukuttua ollenkaan, yskiminen alkoi heti kun hiukankin liikahti tai hengitti. Niinpä, hereillä oltiin vielä kun kello näytti 05:14. Tänä aamuna kuumetta oli vielä 37,7 mutta nyt onneksi taas laskenut. Hankalimmaksi olon tekee tällähetkellä tuo yskä, se kun repii kurkussa mennen tullen. Rupeen kyllä vahvasti epäileen ettei mun kurkullen sovi noi finrex ym. flunssajuomat, ihan kuin ne ärsyttäis ja karheuttais kurkkua lisää. Kuinkahan happamia ne mahtaa olla? Jätänkin niiden juomisen nyt kokonaan ja siirryn nauttimaan pelkästään kuumaa eukalyptysvettä joka hellii kurkkua.

Eikä noi kaksi älyvapaata adhd podengoakaan auta asiaa. Välillä tuntuu että olisiko kuitenkin töissä selvinnyt helpommalla. Tuhoamis saldona mainittakoon mm. yksi elohopea kuumemittari, säkillinen käytettyjä nenäliinoja, kourallinen kyniä sekä lehtiö. Tänään typyt rauhoittuivat sen aikaa kun katsottiin Zorro elokuva. En tiedä mikä siinnä elokuvassa oli niin mielenkiintoista mutta typyt tosiaan jäivät oikeen seuraamaan kyseistä rainaa joten pakkohan se sitten oli katsoa (vaikka p...a onkin).

Olisi tuolle huomiselle reissulle voinut ihan terveenäkin lähteä. Mutta on sitä jo niiiiiin monta vuotta unelmoitu osallistumisesta EURASIA-näyttelyyn että sinne lähdetään nyt vaikka pää kainalossa. Ja toivottavasti sieltä tullaan myös hengissä takaisin. Onneksi Kirsti hanskaa tuon venäjän kielen niin voi itse keskittyä vaan maisemien katseluun ;o) Reppu on ollut kohta viikon valmiiksi pakattuna ja lähtöä odottamassa. Pakko se on myöntää, kyllä jännittää.

maanantai 23. helmikuuta 2009

Kuinkas sitten kävikään



Talvilomaviikko oli ja meni, aikaiseksikin sain yllättävän paljon. Ei pelkästään koiranäyttelyissä juoksemista vaan ihan kotona laittamista, koirahuone on (vihdoinkin?) järjestyksessä ja käyttökunnossa, KAIKKI koirien aluset pestynä ja viikattuna, koirakaappi muutettu ja järjestetty. Hyvä hyvä. Sami alkoi sairastelemaan jo viimeviikolla ja minä nyt sitten eilen kun sieltä näyttelystä ajelin poispäin. Kuumetta 37,5 ja kaikki nivelet tulessa ja pää täynnä räkää. Ja nämä kaikki siis sen selkäsäryn lisäksi. Eihän se sairastelu ole ikinä kivaa, mutta nyt hiukan pelottaa kun pitäisi torstaina lähteä Moskovaan ja jos ihan kuoleman kielissä on niin eipä siitä reissusta paljoa nauti. Reissuun toki lähdetään vaikka pää kainalossa. Eipä nyt muuta kuin pehkuihin takas ja pari nappia mahaan, eiköhän se siitä sitten.

Niin, ja irvileuoille tiedoksi että Moskovaan on ilmoitettu VAIN Deco. Kyllä minullakin joskus leikkaa.

sunnuntai 22. helmikuuta 2009

22.2 Rauma, ryhmänäyttely



No niin, oltiin siis Raumalla ryhmänäyttelyssä ja hetki täytyy nyt oikeen miettiä ett mitä oikeen tapahtu. Decohan täytti vuoden vaihtessa kaksi vuotta, ja se viimeinen sertti valioitumiseen siis puuttuu. Ja sitä viimistä serttiä tietenkin metsästetään ihan simona. Tämä siis ok, mutta mitäpä minä teen? Minä menen ja ilmoitan samaan kisaan molemmat narttuni, HALOOO!!! Ja niin siinnä sitten kävi kuin maalailtiinkin, molemmat tytöt saivat erin ja tuomaripa mielistyi junioriluokassa olevaan Kiraan joka olikin sitten PN-1 ja ROP. Just joo, sertti siis Kiralle ja Decolle vara-sertti. Pitäisi varmaan osallistua vuoden tampio kisaan, voittomahdollisuudet olis kovat. Ja kertaalleen vielä kiitokset Eijalle Kiran esittelystä, KIITOS EIJA!! Tampereella sitten uudestaan, eikös? Ja onnittelut Viton upeasta RYP-2 sijoituksesta!

Seuraava kotimaannäyttely on Tampere, täytynee nyt ruveta katsastaan mitä muita näyttelyja olisi lähiaikoina. Ja ilmottaa vain Deco ;o) Jospa se viimeinen sertti sitten jostain osuisi kohdalle.

Raumalla VSP oil Kiran veli. Hauskaa että kakarat ovat Portugalista lähteneet ja sitten tapaavat toisensa uudestaan, Raumalla. Niin se maailma on pieni.

lauantai 21. helmikuuta 2009

Uusi, oikea blogi



No niin, nyt sekin päivä koitti ettei varsinaisille kotisivuille enää oikeen mahtunut uutta tavaraa. Ja kaikkea pientä sälää ja tilpehööriähän siellä on... Tarkoituksena on että kotisivut säilyvät muuten entisellään mutta varsinaiset viimeisimmät kuulumiset ja tapahtumat löytyisivät täältä, blogista. Ja toivottavasti tämä blogi on yksinkertaisempi päivittää myös tuolta reissun päältä, ainakin nyt tuntuu että olisi.

Ja noita reissujahan on tässä kevään aikana tulossa useampikin. Kotimaassa vain 22.2 Rauma ja 14.3 Tampere, ulkomailla sitten 28.2-1.3 Moskova, 22.3 Malmö, 4.4 Rakvere, 18.4 Sillamäe, 30.5 Viipuri, 6-7.6 Minsk ja 13-14.6 Tanska ja sieltä en edes tiedä mikä kaupunki :o) Osaan reissuista on lähdössä joko Deco tai Kira ja osaan molemmat neidot.