Deco

Elämä ei aina ole reilua, kivaa, tasapuolista tai helppoa, kaikki se pitää taas kokea omakohtaisesti raskaimman kautta. Ensin sitä juhlii ja iloitsee koiriensa menestyksestä näyttelyssä eikä tiedä sen tuskan määrää jonka saa osakseen vain puolen vuorokauden kuluttua. Elämä on. Syvältä.

Aikaisin lauantain aamuyöstä Deco pyysi useita kertoja pihalle kun vatsa oli sekaisin. Sunnuntaina klo 00:22 Decon sydän pysähtyi Yliopistollisen pieneläinsairaalan hätäpäivystyksessä. Elvytysyritykset eivät auttaneet pientä päivänsädettämme vaan valo sammui nappisilmistä.

Tuskamme on valtava eikä helpotusta ole näkyvissä. Vielä.

Kira etsii isosiskoa, sisältä ja ulkoa, tuloksetta. Ei vastaa sisko haukkuun, ei itkuun. Ei maistu ruoka eikä herkut. Millä sitä saisi pienen Kirpin ymmärtämään ettei Decoa enää ole?

Lämmin kiitos kaikille jotka ovat jakaneet surumme taakkaa viime päivinä niin monin eri tavoin.

Hanna-Leena ja Sami


My name it means nothing
My fortune is less
My future is shrouded in dark wilderness
Sunshine is far away, clouds linger on
Everything I posessed - Now they are gone

Oh where can I go to and what can I do?
Nothing can please me only thoughts are of you
You just laughed when I begged you to stay
I've not stopped crying since you went away

The world is a lonely place - you're on your own
Guess I will go home - sit down and moan
Crying and thinking is all that I do
Memories I have remind me of you

Black Sabbath -Solitude