Welsin tapahtumien päivitystä

Päivitettävää onkin nyt enemmän sillä Welsin reissulla ei päivtyksien tekeminen onnistunut. Harmi, sillä paljon jää nyt tunnelmia kertomatta. Jostain syystä (ei siis todellakaan minun huippu kyvyistäni) mobiilipäivitykset eivät olleetkaan tallentuneet joten, pöh! Reissu oli mahtava mutta raskas niin ihmisille kuin koirillekkin.

Matka Welsiin, Itävaltaan, siis alkoi tiistaina 18.8. klo 3:45 kun herätyskello pirahti iloisesti soimaan. Juho tuli hakmeaan Weikkola Citystä minut ja tytöt sekä mijuuna mijuuna kassia ja pussia. Pakuun kaikkien kamojen lastaus meni vaivattomasti ja lähdettiin ajelemaan kohti Länsisatamaa. Länsiväylällä sitten alkoi sade joka jatkui koko sen ajan kun lastasimme tavaroita Mailin autoon jolla koirat ja tavarat ylittivät vesiesteen. Parin tunnin kuluttua kun saavuimme Tallinaan sade taukosi ja pääsimme, taas, lastaamaan kamat ja koirat seuraavaan autoon. Aikanaan sitten kaikki olivat löytäneet kelvolliset paikat niin itselleen kuin koirilleen ja varsinainen matka saattoi alkaa. Ensimmäisestä osuudesta mainittakoon sellainenkin uutinen että siellä ne lehmät olivat vapaana tien poskessa. Sen enempää tätä asiaa avaamatta siirrynkin jo seuraavaan.

Sujuvasti siis siirryttiin maasta toiseen, Virosta Latviaan, sitten Liettuaan ja vihdoin Puolaan. Ja siihen se sujuva matkanteko sitten loppuikin sillä trans(sistori tai vestiitti tai mikä lieneekään) poliisi oli heti pysäyttämässä ja tutkimassa piirtureita ym. rekvisiittaa. Kaikki oli kunnossa (tietenkin) ja matka jatkui aikanaan. Hotelliin saavuimme toooodella myöhään, puolenyön jälkeen. Väsymys painoi jäseniä jo kiitettävästi ja huoneessa odottava sänky kutsui vahvasti. Vaan mitä mitä? Huoneessa olikin kaksi sohvaa jotka leveydeltään olivat sitä luokkaa ettei meikäläisen mitoilla ainakaan tarvinut kääntyillä turhia. Ja eka kerran olen itse joutunut lakanat laittamaan hotellissa. Yö meni nopeasti nukkuessa ja erilaisten aamutoimien jälkeen suunnattiin Virpin kanssa aamupalalle. Ja aamupala olikin sitten sellainen ettei paljoa tarvinut syödä. Lautasille oli laitettu valmiiksi kinkkumunakasta (tai kinkkumunakokkelia, en tiedä kumpaa oli) ties koska, en uskaltanut maistaa. Kupin kahvia, tai melkein kupin, ja leivän sain kuitenkin syötyä ettei ihan tyhjällä vatsalla tarvinut jatkaa matkaa.

Puolassa sitten ajettiinkin ties kuinka monta sataa kilometriä ja pysähdyttiin aina sopivin väliajoin HYVIN eritasoisilla huoltamoilla... Matkaa jatkettiin läpi yön ja jos oikein olen rekisteröinyt tapahtumat niin pätkän verran ajeltiin myöskin Tsekin ja Slovakiankin maaperällä. Aikaisin torstaiaamulla sitten oltiinkin jo Itävallassa ja jäimme odottelemaan Welsin laitamille hotelliin pääsyä. Mainittakoon tässä kohtaa että kyyllä muutama kuvakin tuli otettua mutta ne ovat vielä tuolla jossain ja joskus sitten nettialbumissa nähtävissä.

Aikamme kiertelimme ja kaartelimme hotellin lähettyvillä, mutta eihän iso kaksikerroksinenbussimme päässyt hotellin eteen joten purimme kimpsut ja kampsut tien poskessa. Iso plussa Itävaltalaisille autoilijoille jotka antoivat tilaa todella hienosti kadunylityksiin. Hotellihuone oli ihan ok, miinusta tulee vain puuttuvasta ilmastoinnista. Lämpötila huiteli kolmenkymmenen kieppeillä ja se on minulle niiiiin paljon liikaa. No, illalla käveltiin näyttelyalueelle ja ihan vaan pokkana käveltiin sisälle tutkaleen paikkoja ja kehiä kun näyttelyä vielä oltiin rakentamassa.

Perjantaina oli ensimmäinen näyttely, ei tittelinäyttely mutta kansainvälinen kuitenkin. Pieniä karkeita oli yhteensä viisi, kaikki suomesta. Ainoa tuomarimuutos oli perjantaina ja uusi tuomari oli Hans van der Berg Hollannista. Hauska mies joka esitteli suomenkielen taitoaan varmaan jokaiselle joka kehässä oli. Virpille sanoi "edestakaisin" ja minulle "valkoinen länsiylämaanterrieri" Ööö, mitä tähän pitäisi vastata? Ekana kehässä oli Sentti, junnuluokan uros, ja tuloksena V1 ja jugendbeste, seuraavaksi Kira joka samalla saalilla takaisin. Decon luokassa oli toinenkin narttu, mutta Decolle luokkavoitto, caca ja cacib. Sitten seurasikin varsinainen esitys, sillä kehäsihteeri ei jostain syystä suostunut huutelemaan englanniksi mitä koiria kaipasi kehään ja kun näytin Kiran numerolappua hän puristeli kiivaasti päätään ja kun näytin Decon lappua niin nyökkäili innokkaasti. Kehään siis kaivattiin kaikkia luokkavoittajia, meillä oli kolme luokkavoittajaa mutta vain kaksi esittäjää ja kehäsihteeri ei edes halunnut Kiraa kehään. Tuomari sitten ihemtteli missä toinen junnukoira on ja yritin vaan selitellä että ei tule. Sentti ja Deco jo ehtivät näyttää liikkeet kun huomasin että Kira pirulainen karkaa häkistä. Juoksin kesken kilpailun sitten ottamaan karkulaista kiinni ja naapurileirin venäläishandleri olikin ottanut Kiran kiinni joten eikun pyysin hänet kehään mukaan. Hiukkasen yritti kyllä vastustella kun ei ollut ikinä tälläisiä esittänyt. Mutta lähti sitten kuitenkin, onneksi. Tuomari ilahtui kovasti kun Kira saatiin mukaan kisaan ja liikkeiden katseleminen aloitettiin alusta. Ja kuten nyt sitten arvata saattoikin niin Kirahan vei koko potin eli oli ROP. Venäläishandlerille vielä kerran kiitokset !

Ovelia ovat nuo Itävaltalaiset, sillä palkintojen jakaminen aloitettiin vasta klo 15 ja ROP-ruusukkeen sai ryhmän kokoomakehässä.

Lauantaina meni kuten perjantai, vain sillä erotuksella että tällä kertaa kehän reunalta kaapattu uusi venäläishandleri esitteli Decon. Ja joka olikin sitten ROP! Eli molemmat meidän rop koirat esitteli meille tuikituntematon venäläinen. Ryhmäkehässä Virpi esitteli Decon kun itse olin Viton kanssa. Mielestäni kokoomakehässä tuomari ei ollut mitenkään erityisen kiinnsotunut podengoista, joten kun Deco kutsuttiin jatkoon isossa kehässä oli aivan hämmästynyt. Ja niin oli Virpikin. Itävallassa ryhmässä sijoitetaan viisi koiraa ja huimastumiseni senkuin kasvoi kun Deco oli neljäs! HUH! Aivan uskomatonta!! Kiitos Virpille hienosta esittämisestä!

Sunnuntaina sitten alku ei ollut ollenkaan mukava sillä Sentti sai SG:n joka tarkoitti sitä että junnuvalion titteli jäi saamatta. Mutta ei Sentin ihan tyhjin käsin, tai tassuin, tarvinut koitmatkelle lähteä sillä lauantailta oli tullut sellainen Middel East European Junior Winner -09 titteli. Kira sai kolmannen V:n ja JB:n eli kolmas junnuvaliotitteli Kiralle. Deco sai myöskin V:n mutta jäi luokkakakkoseksi eli ei mitään. Kiralla oli siis kaikkein "tuottoisin" reissu, kaksi junior winner ja junnuvalio tittelit. Tai toisaalta, Decolla kyllä podengomittakaavassa hieno ryhmäsijoitus...

Kotimatkalle lähdettiin kun ryhmät olivat ohitse ja ihmiset lastanneet kamat ja koirat taas bussiin. Matkaa tehtiin läpi yön ja hotelliin Puolassa päästiin maanantaina iltapäivällä. Hotelli oli osa entistä / tulevaa leirintäaluetta ja kohtuullisella nurmikentällä päästinkin ensi kertaa koko reissun aikana tyttöjä jouksemaan vapaana. Deco päätti ottaa tilanteesta kaiken irti ja järjesti epäsiralliset Puolan maastomestaruuskisat viilettämällä koko helvatun nurmikentän ympäri niin että korvien ja hännän pää vain näkyi kentän toisella puolella korkean nurmen takaa.

Tiistaiaamuna sitten saatoimme todeta että nyt alkoi Kiralla juoksut! Retkueeseemmehan kuului kaksi urosta... Onneksi alkoi tässä vaiheessa kun oltiin jo ihan reissun lopussa eikä alussa. No, kotimatka jatkui ja seuraavalla pysähdyspaikalla olikin sitten todella kivaa sillä huoltsikan asiakkaat luulivat että olen vessan hoitaja ja kaivelivat kolikoita minulle ja polottivat mitä lie. Joo-o, kuvastaa kivasti minkälaisessa kunnossa sitä reissua tehdään.

Tiistai-iltana puolenyön aikaan sitten oltiin taas kotona ja onnellisia. Keskiviikon oli ottanut vielä vapaaksi ja hyvä niin sillä koko keskiviikon sai pyykkikone tehdä töitä. Ja likkojen kanssa elvyttiin sohvalla maaten.

Torstaina laitoin kennelliittoon Anett Korvelle postia uusien titteleiden lisäämiseksi jokaiselle reissaajalle. Samalla kertaa laitoin myös sähköistäpostia Itävaltaan eli Kiran junnuvalio hakemuksen (joka ei suureksi yllätykseksi maksanut mitään). En tiedä kumpaa hämästelisin enemmän, sitä että KoiraNetistä löytyy jo nyt kaikki uudet voittajatittelit vai sitä että tänään oli postilaatikossa kirjekuori Itävallasta. KYLLÄ, Kiran valiotodistushan se siellä oli. Aika huimaa. Nyt meillä sitten asustaa ihan aito Ö luokan valio :o)

15.8 podengojen erikoisnäyttely, Mustiala

Tämän vuoden erikoisnäyttelyyn oli ilmoittautunut ennätykselliset määrät jokaista podengo muunnosta, pieni karkeita karvan vajaa 40kpl. Mahtoiko ryntäyksen takana olla tuomari joka oli Portugalilainen Rui Oliveira, mene ja tiedä.

Oli aivan mahtavaa katsella kilpailuluokkia kun siellä todellakin oli kilpailua, paras uros kehässä 7 ja paras narttu kehässä huikeat 10 koiraa. Upeeta! Toivottavasti tämä ei jää ainutlaatuiseksi vaan jatkossakin nähdään todellisia kilpailuluokkia.

Pentuja oli ilmoitettu yhteensä 6 joista uroksia kaksi ja narttuja neljä. ROP-pentu oli kaunis brittituonti Hulmility King of Chaos, jolla onkon takana jo useampi ryhmäsijoitus, ja VSP-pentu Bem Haja do Vale Negro (P-tuonti). Onnittelut molempien taustajoukoille!

Junnu-uroksia oli neljä, joista yksi P-tuonti ja loput kolme kotimaisia. Tuomari antoi jokaiselle EH:n, ainakaan Sentin arvostelusta ei selkeästi käy ilmi että miksi. Mutta Sentti esiintyi hienosti, häntä heilui ja hauskaa oli, tuloksena EH/2. Luokkavoitto Hirsituvan Elosalamalle.

Nuortenluokassa oli vain kaksi urosta joista toinen brittituonti. Edelleen "vain" EH:ta tarjottiin ja arvelinkin tässä vaiheessa että pienten karkeiden arvostelut on nopeesti ohi jos linja säilyy samanlaisena loppuun asti. Luokkavoitto Sandeisan Galanteadorille.

Avoimenuroksia oli ilmoitettu kolme joista yksi oli jo valioitunut eli kilpaili valioluokassa. Jäljelle jääneistä kahdesta uroksesta toinen oli P-tuonti. Molemmat urokset saivat ERI:n ja luokkavoittaja Belmex Namorisco myöskin SERT:n. Onnittelut Hugolle ja Annalle ensimmäisestä sertistä!

Hyvin harvoin esitettävässä käyttöluokassa oli yksi uros, Faidros Honesto, jolla onkin upeat käyttötulokset kuten KVA-m sekä SMM-07. Tuloksena ERI/1 ja lopuksi PU-2.

Valioluokassa olikin sitten kisaamassa kuusi koiraa joista vain yksi P-tuonti ja loput olivat kotimaista kasvatustyön tulosta. Neljä koiraa saivat ERI:n ja kaksi EH:n. Luokkavoitto upeasti liikkuneelle Irezumi Nascer do Solille.

Paras uros -kehässä olikin sitten kisaamassa 7 koiraa ja olihan sitä hieno katsella kun kaikki esittivät parastaan. PU-1 oli valioluokan voittaja joka samalla voitti käyttöluokassa kilpailleen suuresti menestyneen isänsä. Aivan huikea voitto! Onnittelut Oliverille ja Mimorille! Koska kaikki PU-kehässä sijoittuneet olivat jo valioita jaettiin SERT ja V-SERT avoimenluokan koirille jotka olivat ainoat ERI:n saaneet ei-valiot.

Junnunartuissa oli neljä narttua joista kaksi P-tuontia. Toinen Kira ja toinen Kiran siskopuoli Hipsu. Tämä oli ainoa kerta kun tytöt kisasivat samanaikaisesti junnukehässä, sillä Kiralle tämä oli viimeinen ja Hipsulle ensimmäinen kerta. Hienosti meni molemmilla, Kira ERI/1 ja PN-3 eikä Hipsu kauas jäänyt ERI/2 ja PN-4. Hieno aloitus Hipsulla, onnittelut Arjalle ja Karille!!! Kaksi muuta junnua sai EH:n.

Nuortenluokassa narttuja oli kaksi, molemmat kotimaisia. ERI kummallakkin sekä PN-1 ja PN-2 sijoitukset sertteineen. Lämpimät onnittelut molemmille nuorille neideille taustajoukkoineen.

Avoimessa oli viisi narttua joista peräti neljä tuontia ja kaikki Portugalista. Kahdelle ERI ja lopuille EH. Luokkavoittajaksi Filete do Vale do Cutileiro.

Valioluokassa taasen oli neljä narttua joista vain yksi tuonti, Deco. Kolme ERI:ä ja yksi EH. Deco sijoittui luokassaan toiseksi vaikka karvaton onkin, luokkavoittoon Sandeisan Encanta.

Vateraaninarttuja oli ilmoitettu neljä mutta kehään tuli kolme. Kaksi EH:ta ja yksi ERI. Luokkavoitto Hirsituvan Kanervalle joka oli samalla ROP-veteraani. Onnittelut Eijalle!

Paras narttu -kehässä oli huikeat 10 kisaajaa!!! Uskomatonta! Harvinaista herkkua katsella näin isoa paras narttu -kehää. Tuomari teki hyvin nopeasti ratkaisunsa ja kätteli kaikki vanhemmat nartut ulos junnu- ja nuortenluokan narttujen jäädessä jatkamaan kisaa. Kaksi ensimmäistä sijotusta siis nuortenluokan nartuille ja junnuille kolmos ja nelos pallit.

ROP-kehässä olivat sitten vastakkain valioluokan uros sekä nuortenluokan narttu. Oliver esiintyi ja liikkui upeasti ja olikin itseoikeutetusti ROP. Onnittelut Mimorille sekä kasvattajille Tuijalle ja Petelle. Mahtava voitto, ROP 39 podengon joukosta!

Kun tällainen nippelitiedon kerääjä olen niin laitetaanpa hiukan esille. Mukaan oli siis ilmoitettu 39 podengoa jotka jakaantuivat seuraavanlaisesti, uroksia 16kpl ja narttuja 23kpl. Pentuja yhteensä 6kpl joista 2 urosta ja 4 narttua. Uroksille 7 ERI:ä ja 8 EH:ta, nartuille 10 ERI:ä ja 8 EH:ta. 39:stä podengosta 24kpl on kasvatettu suomessa mutta vain viidellä molemmat vanhemmat on suomessa kasvatettuja. Ja näistä viidestä vain kahden emä on kasvattajan oma kasvatti.

Paikalle olivat saapuneet myöskin Unto ja Annakaisa sekä Johanna. Unto oli ai-vannnn yhtä ihana kuin viimeksikin. Vaikka Sentti on jo iso-poika niin kunnon paini Sentin kanssa ei hirvittänyt Untoa vaan peli alkoi. Viivi piti myöskin omaltaosaltaan huolta ettei kukaan päässyt Untoa kiusimaan (suussa olleet valkoiset karvat tosin hävitettiin nopeasti). Ja kun aikansa on pelattu ja painittu, voikin ottaa rennosti.



Ja kun näyttelyssä ollaan, vaikka ei vielä kehään asti päässytkään, niin pitihän Untonkin päästä poseeraamaan.



Ja sitten poseerasivat siskokset Unto ja Kira.



Kiitos kuvista Annakaisealle ja Johannalle, sekä keskimmäisestä kuvasta kiitokset Tiialle. Kiitos myöskin Annakaisalle ja Johannalle että lähtivät ajelemaan Hirvensalosta Mustialaan Untamon kanssa. Kiitos Eijalle tyttöjen handlauksesta. Ja Juhollekin kiitokset vielä kertaalleen vetoalustan modifioinnista. Nyt on vetoalustan testaus sekä koeolosuhteissa (parkkipaikalla) että käyttöympäristössä (Mustiala) suoritettu, joten voidaan sanoa että modofiointi on validoitu ja Itävaltaan voidaan lähteä turvallisin mielin. Validointiraportti julkaistaan myöhemmin. Ja kiitos myös Virpille joka on osannut ja jaksanut työstää Sentin loppumatonta podengo-energiaa. Todelliset tulokset ovat vielä edessäpäin.

Tiistaina SE sitten alkaa. Matka, reissu, taival, seikkailu, kärsimys (tai miksi sitä kukin sitten kutsuukaan) kohti Itävaltaa. Virpi on hyvä ihminen ja on jo pakannut mutta minä vasta aloittelen (eli en ole pakannut vielä mitään), kun eikös se suunnittelu ole tärkeetä? Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty? Rehellisesti sanottuna, jännittää ihan hirveesti! Toivottavasti kuulumisia saa päivitettyä matkanpäältä, jos ei, niin sitten yhteenveto (kilometrin pituinen) puolentoista viikon päästä.

Reissussa Ruskolla

Perjantaina lähdettiin koko revohka Ruskolle, Niinan ja Pasin luokse jossa menossa mukana olivat myös colliepojut Remu ja Riki sekä kaksi katti-mattia. Vaikka meidän tytöt olivat aikaisemmalla reissulla jo tehneet tuttavuutta katti-mattien kanss aniin jostain syystä Kira otti tehtäväkseen käydä haukkumassa molempia vuoronperään. Onneksi kumpikaan kismisse ei hermostunut ja vetänyt Kiraa lättyyn vaan tyytyväit vain ihmettelemään moista vulgaaria käytöstä. Deco teki heti molemmille pojille selväksi ettei leikki kiinnosta. Kira puolestaan jännitti isoa pentua ja raisua leikkiin kutsua ettei leikki luonnistunut vaan hiukan piti hampaita esitellä. Milli taas ei tainnut edes huomata ettei oltu kotona... Sunnuntai-iltana kotona sohvalla makasi kolme todellsita raatoa. Ei tietoakaan normaaleista iltahepuleista, kuului vaan tasainen tuhina ja välillä käännettiin kylkeä. Useamman kuin yhden koiran ryhmäkuvaa ottaessa tarvitsee paitsi aikaa ja kärsivällisyyttä niin tuuria kanssa. Tällainen yhteispotretti viikonlopun rämäryhmästä saatiin aikaiseksi.



Ja kun kuvakansioita kaivelin niin tulipahan tällainenkin kuva vastaan. Tämä on otettu viime vierailulla jolloin Kira paini Remun kanssa.



Lauantaina ja sunnuntaina oli Metsämäen raviradalla kansallinen koiranäyttely jonne en ollut koiriani ilmoittanut. Ai miksikö? Koska tumpelot näyttelynjärjestäjät eivät olleet järjestäneet netti-ilmoittautumista, ilmoittautuminen ainoastaan kirjallisena. Kyllä korpeaa kun sellaisessakin "perinteisessä koiramaassa" kuin Virossa ilmoittautumisen voi hoitaa ihan vaan sähköpostilla, ilman mitää erillistä netti-ilmoamisohjelmaa tai -järjestelmää. Ja meillä niin h.xxxxx.in korkean teknologian luvatussa maassa pitää ilmot tehdä paperilla. Miten niin katkera?

Näyttelyyn nyt kuitenkin lähdettiin, lauantaina kannustamaan Susannaa ja Namia sekä katsomaan podengoja. Susanna kävikin Namin kanssa pokkaamassa sertin ja VSP:n, eli toinen sertti jo kasassa. Onnittelut ja halaukset! Podengojen katselu sitten jäikin siihen että nähtiin viimeisen osallistujan kävelevän ulos kehästä. Miten niin kehä oli etuajassa? Ja reilusti.

Sunnuntaina sitten Niina kävi esiintymässä australianpaimenkoiran kanssa samalla tuomarilla joka lauantaina oli podengoilla. Arvosteluvauhti herralla oli yhtä vauhdikasta kuin edellisenäkin päivänä. Ja hienostihan siellä kehässä sitten menikin, luokkavoitto ja PU-2.

Ja eihän näyttelyissä voi käydä tekemättä muutamaa heräteostostakin, vai voiko niitä muunlaisia ostoksia ollakkaan? No kuitenkin, kainaloon tarttui neljä koiranpetiä, pari uutta Rescon näyttelyhihnaa, autovesikuppi (jonka kansi ei mene kiinni eli täysin hyödytön kapistus...), muutama numerolapun pidike, p-pussipidike ja jotain muuta pientä. Tiedä sitten karkasiko mopo (taas kerran) käsistä mutta kun halvalla sai.

Löytyipä Ruskolta tällainenkin paikka, pakkohan siitä oli kuva ottaa :o)



Tänään muuten tuli viimeviikolla Kiralle tilaamani maastojuoksujen kisakirja. TODELLA nopeaa toimintaa, ei voi muuta sanoa ja hattuakin nostan. Unton reksiteröintikin on jo tehty, tänään kävin hakemassa liitosta kirjat. Aikamoinen hinnankorotus on vuodessa tuontikoiran rekisteröintiin ilmestynyt kun Kiran paperit sai ulos 60€:lla ja nyt Unton papereista pulitin 68€.

Hei, me juostaan!

Kuinkahan monta kertaa suunnitelmissa on ollut käydä Paloheinässä Svenkan treeneissä? Koska on keli ollut epäsuotuisa, koska ollaan oltu paikalla väärään aikaan mutta tänään kaikki palaset osuivat kohdilleen ja olimme oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ja vieläpä ekana eli ei pitkää odotusta.

Sentti aloitti treenit esittämällä aivan huikeita juoksuja. Ja entäs ne tapot? HUH, karvat vaan pöllysi. Svenkka ei löytänyt moitten sijaa ja korttiin tulikin hyvät merkinnät. Kirakin juoksi hyvin, ei ihan Sentin tasoa mutta hyvin kuitenkin. Viimeinen tappokin oli jo hurrrrrja. Yllättäen kuvat eivät ole kovin laadukkaita mutta laitetaan ne nyt kuitenkin näytille.







Reilun viikon päästä on podengojen erikoisnäyttely Mustialassa ja mukaan on ilmoittautunut aivan mieletön määrä podengoja, yhteensä 86kpl kaikki muunnokset yhteenlaskettuna. Pieniä karkeita 39kpl, pieniä sileitä 27kpl, keskikokoisi akarkeita 12kpl ja keskikokoisia sileitä 8kpl (joka itsessään on erittäin mielenkiintoista koska suomessa on vain 7kpl...). Ilman mitään sen suurempia odotuksia päivän suhteen on mukavaa mennä viettämään todellinen podengopäivä Mustialaan. Nyt vaan toivotaan että keli olisi hyvä, ei hirveetä hellettä muttei vesisadettakaa.

Viikonlopun virikkeet

Viikonloppu alkoi perjantaina pikavisiitillä Unton luona Hirvensalossa. Kyllä on pienellä miehellä lääniä missä painaa menemään :o) Hienosti on pikkusälli kotiutunut eikä menoa haitannut yhtään kun paikalle pelmahti kolme puolivilliä podengoa lisää. Harmi ettei poseerauskuvat onnistuneet, mutta yksi yhteiskuva Untosta ja Viivitä kuitenkin.



Eilinen juhlapäivä meni "työn merkeissä" eli ensin käytiin juoksuttamassa berlingoja (ja yhtä ulkojäsentä) metsässä. Ja sielläkin olisi ollut kameralla töitä sillä niin upeita poseerauksia nähtiin että huh huh. Metsälenkin jälkeen vuorossa oli telttatalkoot eli harjoittelimme Virpin kanssa näyttelyteltan pystytystä ja kasausta. Tämä sujuikin kuin vanhoilta tekijöiltä ja teltta oli pystyssä parissa minuutissa. Sitten olikin kahvitauon paikka, vielä kun ystävällinen miestarjoilija huolehti tuosta tarjoilupuolesta niin ei paremmasta väliä. Koska emme halunneet Virpin kanssa päästä helpolla yritimme kunnanhimoisesti ottaa koko jengistä ryhmäpotretin, lopputulos alla. Yllättyykö kukaan että vain kaksi tiettyä yksilöä pysyi paikoillaan?





Tässä kohtaa sekalainen seurakunta oli kohtuullisen rauhallinen ja Sentin kaulurin siistiminen alkoi. Tytöt tosin ihmettelivät miksi Sentti saa niin paljon huomiota ja alkoivat väkisin tunkea hommaan mukaan. Ja sitten tietty Satku tuli mukaan tutkimaan tilannetta... No, jossain vaiheessa katsoimme että irtokarvaa oli ympärillä sen verran että eiköhän se riittäisi tälle kerralle. Lopuksi kannoimme Sentin serttipokaalit ja -ruusukkeet nurmelle otimme "virallisen serttikuvan". Tai no, olihan niitä kamerassa reilut 160 joista sitten pari onnistunuttakin. Tässä kohtaa sitä kiittää digikamerasta, kuka sen sitten ikinä onkaan keksinyt, sillä ilman sitä ei näistä tee-se-itse kuvaussessioista tulisi mitään. Enemmittä puheitta, tässäpä nyt sitten ne viralliset serttikuvat.