torstai 4. lokakuuta 2012

Lokakuu...


Aika rientää niin ettei meinaa perässä pysyä ja kirjoittelut, kuten monet muutkin asiat, ovat jääneet taka-alalle kun aika on rajallista. Nyt on kelit vaihdelleet laidasta laitaa mutta onneksi ollaan saatu välillä nauttia sateiden lisäksi myös kauniista syyssäästä, ohessa tuore syyskuva Kirasta.


torstai 6. syyskuuta 2012

Maastojuoksua ja terveystarkastusta



Tiistai olikin sitten yhdenlaista toimintaa täynnä, meinaan autolla ajelua. Lähemmäs 300km tuli mittariin yhden päivän aikana vaikka minnekkään ei mentykään.

Ensin lähdettiin likkojen kanssa Hyvinkäälle maastotreeneihin ja oltiinkin paikalla kerrankin ajoissa. Niin ajoissa ettei paikalla ollut vielä muita ollenkaan. Mutta kannatti olla ajoissa niin sain heti ensimmäisen lähtönumeron.

Treenien tavoitteena oli saada Lakulle ehjä juoksu koko matkalla yksin juosten. Edellisissä treeneissä kun Laku juoksi yksin puoli kierrosta, piti kolmasti lähteä tarkitelemaan minun sijaintiani. Nyt lähtö oli yhtä hyvä kuin ennenkin, ensimmäisen kerran piti lähteä tarkastamaan minun sijaintini huomattavasti myöhäisemmässä kohdassa kuin viimeksi. Ja paluukin vieheelle tapahtui nopeammin kuin viimeksi. Toisen kerran Laku jätti vieheen kun matkaa oli jäljellä n. kolmannes, ja paluu vieheelle oli vieläkin nopeampi kuin ensimmäisellä kerralla. Loppu matka meni hyvin, ja vieheen tappo lopussa oli erinomainen. Vieheen veto meni just niinkuin toivoinkin, lähellä Lakua. Kiitos siitä vetäjälle!

Kotona ollaan vapavieheellä treenailtu lähtöjä ja vieheen tappoa koppa päässä, eikä koppa ole haitannut menoa ollenkaan. Nyt kun saisi jonkun varman juoksijan treenikaveriksi niin seuraavaksi voisi ottaa koko matkan kopan kanssa.

Hyvinkäältä matka jatkui Hakunilaan hakemaan Dixi terveystarkastukseen, joka pidettiin Klaukkalassa. Tarkastavina eläinlääkäreinä olivat jälleen Per ja Lotta Axelson jotka ovat tehneet lähes kaikki meidän kaikkien koirien terveystarkastukset. Tarkastustulokset olivat jälleen erittäin mieluisat, sillä polvet 0/0, silmät terveet eikä sydämestäkään kuulunut mitään sivuääniä. Taas saadaan olla tyytyväisiä yhdestä uudesta tutkitusti terveestä koirasta. Nyt voi sitten alkaa miettiä jo hyvissä ajoin ja hyvin mielin niitä sulhaskandidaattejakin :o)

2.9 Helsinki


Helsingissä kaikkien rotujen näyttelyssä oli karkeissa mukana menossa pojat Penni ja Sentti sekä sileissä Dixi. Tuomarina oli ranskalainen herrasmies Christian Jouanchicot joka mm. kätteli kaikki näytteilleasettajat kun he tulivat kehään. Entuudestaan tuntematon tuomari joka oli erittäin mukava ja ystävällinen sekä siitä erittäin harvinainen ranskalainen että puhui englantia ;o)

Penni oli ekana kehässä ja esiintyi hienosti, niin pöydällä kuin maassakin. tuloksena ERI/1 mutta ei SA:ta ja arvostelu oli: "Very good bite with teeth missing. Correct construction. Very good topline. Excellent head. Excellent eyes & ears. Correct proportions. Straight in front. Could have more chest. Excellent back angulations & tail set. Very good coat. Close behind & loose in front in movement."

Sentti esiintyi myöskin reippaasti, konkarin elkein :o) Tuloksena ERI/1, SA, PU-1 ja VSP. Arvosteluna: "Correct bite. Excellent construction. Very good topline. Nice head with excellent proportions. Excellent expression, eyes and ears. Front could be better. Excellent chest, correct back angulations & tail set. Correct mover."

Sileissä edelleen junnuissa kisaava Dixi menestyi jälleen hienosti, tuloksena ERI/1, SA, PN-1 ja ROP. Aivan mahtava tulos jälleen junnuluokan koiralta :o) Arvosteluna: "Correct bite. Exc sonstruction. Correct topline. Nice head with exc. proportions. Exc. ears. Could have better front. Exc chest. Exc. back angulations. Correct tailset. Correct mover on the side."



torstai 30. elokuuta 2012

26.8 Luumäki


Sunnuntaina oltiin Luumäellä ryhmänäyttelyssä normaalia isommalla porukalla kun keräännyttiin yhteen tänä vuonna näyttelyn merkeissä, kahdeksasta pienestä karkeasta oli peräti seitsemän minun ilmoittamia :o) Mukana olivat Virpi, Sentti ja Penni, Kirsi, Nelli ja Vilkku, Rea ja Helmi, Pirkko-Liisa ja Starda, KirsiMaria ja Dixi sekä tietenkin Kira ja Laku.

Tuomarina oli kotimainen Jaana Hartus joka on yksi miellyttävimmistä tuomareistamme, kohtelee aina ystävällisesti ja mukavasti niin koiria kuin esittäjiäkin.

Poikia oli ilmottuna kolme, jokainen eri luokassa. Ensimmäisenä vuorossa oli Penni joka kisasi vielä junnuissa. Penni esiintyi hyvin, malttoi seistä kauniisti ja saikin ERI:n ja SA:n. Vilkku oli täyttänyt jo kaksi vuotta joten kisasi avoimessa. Vilkku liikkui jälleen hienosti, häntä ylhäällä ja korvat pystyssä. Poseeraaminen ei sitten hirveästi kiinnostanut, istuminen olisi ollut paljon mieluisampaa :o) Mutta tuloksena kuitenkin ERI ja SA. Valioluokassa kilpaillut Sentti esiintyi niin liikkeessä kuin poseerauksessakin konkarin elkein, "kyllä tää osataan" ja myöskin ERI ja SA. Eli kaikki pojat olivat sitten paras uros -kehässä jossa järjestys oli Vilkku ykkönen, Sentti toinen ja Penni kolmas. Vilkulle myöskin sertti ja Pennille vara-sertti.

Tytöissä kisaajia oli yhteensä neljä, joista avoimessa kisasivat Starda ja Helmi sekä valioissa Laku ja Kira. Stardalle näyttely oli ensimmäinen, ja hiukan likkaa jännittikin esiintyminen ihan yksinään. Liikkeet meni hyvin, häntä ylhäällä ja korvat pystyssä mutta sitten pöydällä esiintyminen ei miellyttänyt ollenkaan eikä liikkuminenkaan sujunut enää sen jälkeen vaan oli kiire mamman luo. Tuloksena kuitenkin ERI ja SA. Helmi oli esiintynyt aikaisemmin vain balttian junnuluokissa joten tämä oli ensiesiintyminen suomessa. Helmi esiintyikin hienosti, yhtä iloisesti häntä heiluen ja reippaasti liikkuen kuin aina ennenkin. Helmillä ei tuota karvaa ole kerääntynyt kovinkaan runsaasti ja tuloksena oli EH. Valioluokassa Laku esiintyi tuttuun tyyliinsä pomppien ja loikkien eikä poseeraamisestakaan meinannut oikein tulla mitään, mutta ERI kuitenkin. Kira liikkui reippaasti mutta korvat olivat kadoksissa. Pöydällä Kira sitten olikin aivan upeasti, ehdottomasti parhaiten koko porukasta. Molemmat likat saivatkin ERI:n ja Laku myöskin SA:n. Kiralla SA jäi saamatta pehmeän karvan takia. Myöskään kolmas valiluokan narttu ei saanut SA:ta. Paras narttu -kisassa olivat siis Starda ja Laku vastakkain. Jospa vaan Satrda olisi jaksanut vielä esiintyä edes hiukan niin tulos olisi ollut tuomarin mukaan toinen, mutta tällä kertaa siis Laku oli ykkönen ja Starda kakkonen saaden kuitenkin sertin heti ekassa näyttelyssään!

Lopuksi sitten rotunsa parhaan tittelistä olivat kisaamassa Vilkku ja Laku, sama parivaljakko kuin Leivonmäellä reilu kuukausi sitten... Ja tällä kertaa voiton vei Vilkku. Aikas mahtavaa :o)

Sileissä Dixi edusti ainoana tiimiämme, ja esiintyi jälleen iloisesti häntä heiluen. Tuloksena ERI ja SA sekä paras narttu -luokassa kolmas. Reipas juniori :o)

Ohessa muutama kuva, kiitos niistä kuuluu Nellille. Kiitos myöskin kaikille mukana olleille, oli kiva nähdä teitä. Mitähän keksittäisiin ensi vuodelle?


ROP Dixon Akira


Pirkko-Liisa ja Starda


Nelli ja Vilkku


Helmi


Starda


torstai 16. elokuuta 2012

Maastotreeneissä taas


Tiistaina käytiin taas Hyvinkäällä maastotreeneissä ja harjoittelemassa olivat Laku, Penni ja Sentti. Tällä kertaa kaikki juoksivat yksinään.

Lakun kanssa ollaan kotosalla treenailtu vapavieheellä satunnaisen säännöllisesti lähtöjä ja vieheen tappamista. Ja kun saatiin yksi (monista) juoksukopista fiksattua sopivan kokoiseksi ollaan nyt harjoteltu koppa päässää. Ihan hyvin on kotitreenit menneetkin, koppa ei ole ihmeemmin haitannut menoa ja vieheellekkin on jääty tappamaan.

Hyvinkäälle olin suunnitellut Lakulle treenin ekaa kertaa yksin juostavaksi, että miten likalla kantti kestää. Tavoitteena saada ehjä juoksu ilman kaveria ja vielä ilman koppaa kun niitä muitakin stressitekijöitä olisi vielä mukana niin paljon. Matkalla ei niin suurta väliä joten puoli kierrostakin riittäisi hyvin.

Lähdössä kun odotettiin vieheen liikkumista niin keskittyminen ei ihan ollut kohdillaan vaan kaikkia ääniä, ja erityisesti kelan vinkumista, piti kuunneella tarkkaavaisesti. Hyvin Laku kuitenkin lähti, ensimmäinen mutka meni hyvin mutta sittten suoran päässä ennen toista mutkaa loppui usko ja likka kääntyi takaisin. Ja sehän tietää että sitten juoksen minä :( Onneksi ei kovin pitkää spurttia tarvinut ottaa kun Laku taas bongasi vieheen ja jatkoi toisen kulman ohi. Sitten taas piti hiukan juoksuttaa minua mutta tälläkään kertaa ei tarvinut pitkälti juosta (onneksi).

Kolmannen kulman jälkeen Lakun annettiin saada viehe kiinni jota tappoikin ihan hyvin. Vaan sittenpä viehe lähtikin vielä uudestaan liikkeelle suoralla hetken matkaa ja taas sai Laku ottaa vieheen kiinni. Tällä kertaa tappamisen meininki olikin jo totisempaa ja kovasti yritti viedä viehettä mennessään.

Oli kyllä hyvät treenit Lakulle, pääsi kahdesti retuuttamaan viehettä ja juoksi kuitenkin ihan kivasti yksin.

Sentillä oli myös erinomainen treeni, juoksi hienosti alusta loppuun ja jokaisen kulman ilman aiettakaan pysähtyä. Hyvä hyvä!!!

Penni treenasi eka kertaa kopan kanssa ja hiukan se nuorta miestä harmitti. Pari kertaa jäi istumaan mutta sitten jatkoi taas. Vaikka omasta mielestään Penni onkin ratakoira eikä maastosankari :o)

lauantai 11. elokuuta 2012

8.8. Tuomarinkartano, mätsäri


Keskiviikkona keli oli mitä mainioin, aurinko paistoi vaan ei liian kuumasti joten reippain mielin lähdettiin Tuomarinkartanolle mätsäriin. Paikalle olivat tulossa molemmat A-pentueen tytöt, Fani (Dixon Ariel) ja Starda (Dixon Adele). Valitettavasti Pirkko-Liisa ja Starda eivät ehitneet paikalle niin aikaisin että olisivat päässeet kisaan mukaan, mutta onneksi pääsivät tulemaan kuitenkin paikalle sitten myöhemmin. Fani ilmoitettiin mukaan kisaamaan mutta omat tytöt jätin ilmoittamatta sillä pieniä aikuisia oli "kuin meren mutaa" eli todella paljon.

Fanilla on jonkin verran pöytäkammoa koska yhdistää pöydällä olemisen aina eläinlääkäriin, joten lähdettiin sitten harjoittelemaan ja saamaan muitakin pöytäkokemuksia kuin eläinlääkärillä. Lisäksi Fani oli ilmoitettu Kouvolaan ja Heinolaan joten sitäkin varten treenit olivat paikallaa.

Aikamme odoteltuamme (lähemmäs kaksi tuntia) oli sitten meidän vuoro ja parinamme oli staffi. Hetken harmistelin että olimme ensimmäisinä kun perässä tuli puuskuttaen ja korsiten jyräävä staffi, mutta hienosti Fani liikkui eikä välittänyt takaa tulevasta mitään. Heti liikkeelle lähdettäessä häntä nousi reippaasti ylös niinkuin korvatkin, ja liikkeet olivat oikein reippaat ja matkaatekevät. Pöydällä meni myöskin hienosti, ei minkäänlaista kammotusta tai negatiivista reaktiota. Kauniisti antoi katsoa hampaat ja roplata kroppaa, ei väistänyt ollenkaan tai pyrkinyt pois pöydältä. Hieno ja reipas likka :o) Seisominen maassakin meni hyvin, varsinkaan kun ei yhtään ole treenattu niin ei voi myöskään kovasti vaatia. Hiukan se paikallaan seisominen ihmetytti ja istuminen olisi ollut kivempaa.

Joitakin kuvia saatiin tapahtumasta, valitettavasti kuvat eivät kovin laadukkaita ole (kuten ei mun kamerakaan) mutta jotakin niistä nyt kuitenkin näkee. Suuret kiitokset Veeralle kuvaamisesta!!!



Dixon Adele ja Dixon Ariel



Dixon Ariel


Dixon Ariel


Dixon Ariel


Dixon Ariel


Dixon Ariel


Dixon Ariel

torstai 9. elokuuta 2012

3-4.8 Druskininkai, Liettua ja 5.8 Rezekne, Latvia


Tällä kertaa kalenterissa oli suorastaan valinnan vaikeus kun samaan aikaan oli tarjolla useampikin inttikeskittymä useammassa massa. Kotimaassa oli Kuopion kolme inttiä, Virossa kaksi inttiä + erkkari ja Liettuassa kaksi inttiä + erkkari. Latviassa sitten vielä yksi kansallinen niin johan sai hetken miettiä että miten mennään ja kuinka lujaa. Kuopiossa ei ollut tuomarit ihan kohdillaan eikä varsinaisesti mitään tavoiteltavaa niin ruksattiin Kuopio heti alkumetreillä yli. Virostakaan ei ollut kovin monelle meidän vakiokokoonpanon koiralle tavoiteltavaa joten todelliseksi vaihtoehdoksi jäi Liettua + Latvia.

Reissuun lähdettiin torstaina ennen puoltapäivää ja kun keli oli enemmän kuin lämmin otettiin varmuuden vuoksi koirat lautalla autosta mukaan. Varsin mallikkaasti kolmikkomme käyttäytyikin, kanssamatkustavista ihmisistä ei voinut ihan samaa sanoa. Mikä vimma ihmisillä on tunkea nokkansa häkin reunaan kiinni, tuijottaa koiria syvälle silmiin ja höpöttää omiaan? Ja sitten ihmetellä miksi koirat haukahtaa?

Kuten kaikissa todellisissa kaupungeissa niin myöskin Tallinassa oli revitty katuja auki oikeen reilummin, siinnä oli Tomppa hätää huutamassa kun Virpi vaihto kaistaa lennosta ku paikalliset. Onneksi päästiin tutuille kulmille (kuulostaa jo hiukan pahalta vai?) josta selvittiin eteenpäin ilman Tomppaakin. Pakollinen tankkaus ja sitten alkoi reissun pisin etappi, Tallina-Druskininkai josta kertyi kilometrejä reilut 700. Ajo sujui ilman sen suurempia kommelluksia, jos riehakkaasti ohittelevia räjähderekkoja ei lasketa... Pimeyden laskeutuessa tosin alettiin miettimään miksei otettu ensimmäistä yöpymispistettä matkalle, olis ollu mukavampi vaihtoehto.

Druskininkaissa yövyimme erittäin miellyttävässä Royal Europa -hotellissa joka sijaitsi lähellä jokea upean puiston keskellä. Ihanteellinen paikka varsinkin koirien kanss amatskustaessa, suosittelen. Noh, koiramaksu tosin oli suolainen, melkeen kalliimpi kuin ihmisen yöpyminen.





Perjantaina oli sitten ensimmäinen näyttelypäivä ja podengot olivat heti toisena rotuna kehässä. Matkaa hotellilta näyttelypaikalle oli vain kuutisen kilometriä joka oli todella iso nurmikenttä jossa autot ohjattiin lähelle kehiä ympäri kenttää. Parkkeeraus oli aika villiä eikä aina oltu huomioitu sitä että joku ehkä haluaisi lähteä paikalta jo aikaisemmin pois. Kun lämpötila oli 30 astetta eikä taivaalla ollut pilvenhattaraakaan aloimme pystyttää telttaa suojaksi. Tietenkin alueelle johon telttojen pystyttäminen oli kiellettyä :) Kun henkilökunta käskee siirtää teltan oikealle alueelle niin tkihan me lainkuuliaiset porot niin teemme. Yllättäen (?) kaikkien ei tarvinutkaan totella siirtokäskyä vaan teltta sai jäädä niille sijoilleen, kun kerta ovat puolalaisia eivätkä ymmärrä. Todettakoon lopuksi että hekilökunta kyllä sai palautetta asiasta, ja useamman kerran.

Kehässä sitten kävivät jokainen vuorollaan puolalaisen (heh heh) tuomarin arvioitavana. Epäinhimillisestä helteestä huolimatta Penni ja Laku esiintyivät reippaasti, Kiraa taasen ei olisi voinut vähempää kiinnostaa käveleminen tahi seisominen. Penni sai JUN-CAC ja valmistui LT JCH, Laku sai CAC ja CACIB ja valmistui LT CH Kiran ollessa PN-2 ja VARA_CACIB. Kun mittarissa komeili 36 astetta ei isoon kehään jääminen kiinnostanut ketään ja niinpä laitoimme kamat kasaan (joka tosin kesti kohtuulisen pitkän ajan) ja lähdimme kohti hotellia.



ROP Carameoln Here I Am Dixon ja JUN-ROP Penni do Vale do Juiz



Hetken aikaa popot jaksoivat pelata, mutta kun olivat saaneet murua masuun niin nukkumasahan se tuli ja vei koko kolmikon mennessään :o)



Tässä kohtaa lähdettiin itsekin syömään puistossa olevaan ravintolaan jossa oli iso terassi. Ruuan hinta ei päätä huimannut, iso pizza ja juoma n. 5€. Ja sitten maistui uni meillekin :o)

Lauantaina sitten pakattiin auto ja lähdettiin jo tutuksi tuleelle näyttelypaikalle. Nyt parkkeerattiin niinkuin puolalaiset ja lähdettiin Penni ja Kiran kanssa kehän reunalle notkumaan. Suunnitlemissa kun oli että käydään kehässä ja sitten lähdetään samantien ajelemaan Latvian puolelle. Kehä oli ihan reilusti etuajassa mutta koska jokaiselle rodulle oli annettu oma alkamisaika niin jouduttiin kotvanen odottelemaan. Ja sellainenhan ei ole Kiran mieleen joka asiasta kertoikin kuuluvasti kaikille. aikanaan sitten päästiin kehään, Penni pokkasi toisen JUN-CAC sekä oli ROP, Kira eiintyi mallikkaasti saaden CAC ja CACIB eli valmistui myöskin LT CH.

Sitten ei muuta kuin koirat autoon ja tien päälle. Päivän etappi oli Druskininkai-Rezekne ja etäisyyttä noilla oli hiukan vajaa 400km. Reitti kulki maiden itä reunalla, pienemmällä tiellä kuin via Baltica. Pääosin tie oli kuitenkin hyvä kuntoinen, mutta muutamassa kohdassa todella pomppuinen ja epätasainen. Oli mielenkiintoista nähdä hiukan erilaista maisemaa kuin aikaisemmin, ja edelleenkin mieltä painaa yksi kysymys; mistä noi mummot tulee ja mihiin ne menee? Keskellä ei mitään, kun edellisestä kylästä on useita kymmeniä kilometrejä vastaan sotkee paikallinen mummeli. Vaikka Tomppa ihan luotettavasti meitä ohjasikin, niin muutaman tällaisen kyltin kohdalla sitä usko hiukan horjui :o)



Latvian puolelle päästiin jossain kohtaa, minkäänlaista vanhaa rajanylityskompleksia ei tien poskessa näkynyt. Yksi rajatolpalta näyttävä kepakko ohitettiin, mutta niin oli puskassa piilossa ettei ihan varmoja olla oliko vai eikö. Rezbekenissä löydettiin hotelli helposti, parkkipaikka oli todella pieni ja hankalakulkuinen, sisäpihalta kadun kautta etuovelle kassien, pussien ja koirien kanssa, huoh. Hotelli ja huone eivät olleet samaa tasoa kuin Druskininkaissa, mutta yksi yö menee hiukan heikommassakin paikassa. Ensin käytiin kävelemässä koirien kanssa ja täytyy sanoa että ensimmäisen kerran tällä reissulla tuli olo että pitää olla varuillaan ja katsoa selkänsä taakse useamminkin. Myöskin yleinen näkymä oli aika "seitketlukulainen" vaikka jossain kohdin olikin aloitettu kohentamaan ympäristöä.

Tällä kertaa koirat lähtivät mukaan terassille, tosin eivät tilanneet mitään listalta, mutta hiukan pääsivät elvistelemään. Koska kyseessä oli yhdistetty lounas-päivällinen-illallinen tilaa päräytettiin listan paras annos, puolikas luuton broileri paistettuna. Heh, heti ekaks ku tulee lautaset pöytään molempien kommentti "miten niin luuton, tossahan on luut" mutta kun maltettiin tutkia annoksia tarkemmin niin eipä vaan ollutkaan luita. Muuten oikein hyvä ja maistuva ruoka, mutta listalla ei ollut mainintaa annokseen kuuluvasta kourallisesta valkosipulihaketta. Ja vatsa kiitti...

Hotelli oli huomattavasti rauhattomammalla paikalla kuin edellinen, eikä yöunista tullut kovinkaan virkistävät kun ikkunan alla ammuttiin raketteja, ilotulitteita, tööttäiltiin, kaasuteltiin ym. mekkalointia. Ja kun huoneessa ei ollut ilmastointia oli pakko pitää ikkuna avoinna :( Meni se yö jotenkin ja aamulla taas ylös.

Tällä kertaa matkaa näyttelypaikalle oli vain pari kilometriä eikä siihen montaa minuuttia tuhraantunutkaan. Ensimmäisen kerran historiassa olin lähettänyt vain vakuuskirjeen että maksan ilmot paikan päällä (tähän liittyy ihan oma episodinsa OP:n kanssa). Hiukan jännitti että kuinkas käy, mutta hienosti löytyivät meidän ilmokuoret ja niin raha vaihtoi omistajaa ongelmitta.

Nyt oltiin ihan ensimmäinen rotu kehässä ja niinhän siinnä sitten kävi ettei ihan oltu kartalla kun aloittivat vaan hiukanjoutuivat meitä huutelemaan. Mutta ei haittaa, Penni esiintyi hienosti ja tuloksena olikin JUN-CAC, JUN-ROP ja ROP sekä LV Jch sekä BALT JCH, Lakukin esiintyi reippaasti, ja hiukan vallattomastikin kun kesken kaiken esiintymistä hyppäsi iso heinäsirkka selkään. Lakulla tuloksena CAC ja VSP sekä LV CH ja BALT CH. Kira esiintyi nyt parhaiten koko reissun aikana, josta tuomarikin kiitteli, mutta ei muita tuloksia.

Taas lähdettiin heti kehän jälkeen tielle, nyt matkaa välille Rezekna-Tallina kertyi 450km. Reittimme kulki Tarton kautta jossa pysähdyttiinkin ulkoiluttamaan koiria ja ravitsemaan itsemmekin. Aikamoisia alennuksia näytti kaupoissa olevan, -70% joten ei montaa euroa enää vaatteille hintaa jäänyt. Ja opitiin muutama uusi vironkielinen sana, hernes ja vaarikas. Nyt tiedetään kannattaako seuraavalla kerralla pysähtyä jos kyltissä lukee vaarikas :o)

Paluulauttamme lähti Tallinasta kohti Helsinkiä n. 40 min myöhässä eli saavuttiin Helsinkiin n. 01:10. Siis yöllä. Helsingistä Sundbergin kautta Veikkolaan ja omaan sänkyyn niin kellotaulussa oli jo 02:30 ja aamulla töihin...

Kaiken kaikkiaan reissu oli antoisa ja mieleenpainuva, eikä pelkästään tulosten takia sillä yhteensähän saatiin haalittua kolmella koiralla 1 x LT JCH, 1 x LV JCH, 1 x BALT JCH, 1 x LV CH, 2 x LT CH, 1 x BALT CH. Kiitos taas kerran ensiluokkaisesta reissuseurasta Virpille, tiedän tarkkaan mitä saat syndelahjaksi ;o)

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

22.7 Helsinki, podengojen erikoisnäyttely


Erkkariin oli jälleen ilmoitettu ihan mukavasti karvakorvia, 29 pientä karkeeta ja 24 pientä sileää, tuomarina oli Gyorgy Tesics, Unkari. Olen köynyt hänen kehässä kerran aikaisemmin, muistaakseni 2009 Decon kanssa. Kyseinen tuomari on erittäin ystävällinen ja miellyttävä, kohtelee niin koiria kuin esittäjiä asiallisesti. Arvostelutkin ovat hiukan eri tyylisiä kuin yleensä.

Meidän D-tiimiläisiä oli ilmoitettuna viisi kipaletta, neljä karkeeta ja yksi sileä. Penni junnuissa, Vilkku nuortenluokassa, Sentti valioissa, Fani nuortenluokassa ja Dixi junnuissa. Harmittavasti Fani joutui jäämään pois kun oli rokotukset päässeet yliaikaisiksi.

Keli oli mitä mainioin, aurinko paistoi ja linnunlauleli eikä tuloksissakaan ole valitamista. Penni oli JUN ERI/2, SA arvostelulla: "Tall & strong. Should be a little bit shorter in proportions. Scissors bite. Typical outlines. Well set & carried tail. Excellent angulation. Excellent coat quality. From side looking good in movement."

Vilkku esiintyi jälleen hyvin, hiukan olisi perässä tullut toinen poika kiinnostanut, mutta kun reippaasti mentiin niin eipä häirinnyt esiintymistä. Tuloksena tänään NUO ERI/1, SA arvostelulla: "Middle tall, middle strong. Very propotional. Excellent pigmentation. Typical eyes. Scissors bite. Excellent coat quality. Good neck. Topline should be a little more level. Well set and carried tail. Typical angulation. Excellent presentation. Typical character. Free, easy movement."

Sentti olisi nauttinut aurinkoisesta kelistä jossain muualla kuin kehässä, mutta hienosti meni silti sillä tuloksena VAL ERI/2, SA, PU-3 arvostelulla: "Proportional. Enough strong & powerful. Excellent coat. Correct topline. Well set & carried tail. Typical angulations. Good in movement. Typical character."

Sileissä Dixi meni jälleen kun vanha tekijä, reipas ja iloinen esiintyminen onkin yksi Dixin tavaramerkki ;o) Tuloksena tännän JUN ERI/3 ja arvostelu: "Middle tall, Middle strong. Perfect head, scissors bite. Exc.pigmentation. Well set & carried ears. Long enouhg neck. Topline should be a little better. Well set & carried tail. Elbows too close. Front toes out. Exc. presentation. Typical character. From side typical movement. In coming & going too close."

Tulokset kaikkinensa, ensin pienet karkeat:

Urokset

Junioriluokka
Hirsituvan Kulkuri ERI/1, SA, PU-4, vara-SERT
Penni do Vale do Juiz ERI/2, SA
Caramelon Must Be Magic ERI/3

Nuortenluokka
Dixon Akira ERI/1, SA
Soberano de Viamonte ERI/2, SA

Avoinluokka
Smaughterer's Boreas ERI/1, SA, PU-1, SERT, VSP
Gerseme's Caramelon Carlito ERI/2, SA

Käyttöluokka
Sandeisan Erudito EH/1

Valioluokka
Irezumi Nascer do Sol ERI/1, SA, PU-2
Mimoso do Vale do Juiz ERI/2, SA, PU-3
Hirsituvan Komea Kullervo ERI/3, SA
Hulmility King of Chaos ERI/4, SA
Hirsituvan Syysmyrsky ERI/-
Hirsituvan Hassunhauska POISSA

Nartut

Junioriluokka
Malagueta do Vale Negro ERI/1, SA, PN-2, SERT
Marella Laponia ERI/2, SA
Belmex Toupeira ERI/3
Smaughtere's Revolution ERI/4
Sandeisan Indomita ERI/-

Nuortenluokka
Dixon Ariel POISSA

Avoinluokka
Falcao's Zarina ERI/1, SA, PN-4, vara-SERT

Valioluokka
Irezumi Vinho Branco ERI/1, SA, PN-1, ROP
Sandeisan Gengibre ERI/2
Hirsituvan Vilttitossu ERI/3
Chucha do Vale Negro ERI/4
Favoritta do Vale do Cutileiro ERI/-
Sandeisan Delicia ERI/-
Sandeisan Encanta ERI/-

Veteraaniluokka
Hirsituvan Kanerva ERI/1, SA, PN-3, ROP-veteraani

Kasvattajaluokka Kennel Hirsituvan 1/KP, ROP-kasvattajaluokka
Kennel Sandeisan 1/KP


Ja sitten pienet sileet:

Pentuluokka 5-7kk UROKSET
Tassurallin Gabriel PEK 1/KP, VSP-pentu

Pentuluokka 5-7kk NARTUT
Mignet'in Roosa Rasavilli PEK 1/KP, ROP-pentu
Tassurallin Greta PEK 2/KP
Tassurallin Glinda PEK 3/KP

Urokset

Junioriluokka
Espargo da Casa da Praia ERI/1, SA, PU-4, SERT
Lill Jägaren's Konsta ERI/2, SA

Nuortenluokka
Heracles de Vale do Criz EH/1

Avoinluokka
Encautom's Made in Ostrobotnia ERI/1
Snadifrendi Kuliksen Kundi ERI/2

Valioluokka
Gelo do Praia do Ribatejo ERI/1, SA, PU-1, ROP
Divino ERI/2, SA, PU-2
Roxinol do Vale Negro ERI/3, SA, PU-3
Plushcourt Lapis ERI/4
Chasselis Francois Ortegat ERI/-

Nartut

Junioriluokka
Encautom's Costa Magica ERI/1, SA, PN-2, SERT
Envautom's Carnival Spirit ERI/2
Feuer Frei Berlin's Lucky Dixon ERI/3
Bisca D'eiras do Bugio ERI/4

Nuortenluokka
Tähtitaivaan Lotten ERI/1, SA, PN-3, vara-SERT

Avoinluokka
Tassurallin Big Bertha ERI/1, SA, PN-4
Encautom's Spot On ERI/2, SA
Tassurallin Caramel ERI/3
Snadifrendi Hertsikan Hani ERI/4

Valioluokka
Encautom's Fennica ERI/1, SA, PN-1, VSP, BIS-4 VSP

Kasvattajaluokka
Kennel Encautom's 1/KP, ROP-kasvattajaluokka

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Hyvinkään maastotreeneissä



Lakun kanssa ollaan käyty juoksutreeneissä säännöllisen epäsäännöllisesti talvesta alkaen, ensin kartanolla Svenkan treeneissä ja pari kertaa nyt kesäkaudella Paloheinässä. Alkuun Lakulla oli hiukan epäilyksiä Svenkasta, että voiko niin partaisen miehen lähelle mennä vieheen perässä mutta kun näistä epäilyksistä päästiin niin treenit on menneet ihan hyvin. Tosin narttujen kanssa kun jotain tehdään niin ainahan kiimat sotkevat suunnitelmia ja niinpä nytkin oli "turhaa" treenitaukoa kiiman takia, ja vielä niiden jälkeenkin kun odoteltiin hormonimyrskyn rauhoittumista.

Nyt sitten lähdettiin pitkästäaikaa Hyvinkäälle Luhtilaukkaajien maastotreeneihin koska siellä on mahdollista päästä harjoittelemaan kokonainen maastorata. Treeneihin lähtivät myöskin Virpi ja pojat, eli Sentti ja Penni. Tämä oli eka kerta Lakulle juosta näinkin pitkä matka, varmaankin yli 400m, joten laitoimme popot juoksemaan pareina Laku ja Penni, Kira ja Sentti.

Nuoriso juoksikin hienosti lähdöstä maaliin asti. Pennillä oli vietti korkealla, viereisten ratatreenien äänet nostivat menohalut taivaisiin kun taas Laku tyytyi katselemaan altakulmain kummallista ääntä pitävää rataviehettä. Tämäntakia jotenkin tuntui minun uskoni Lakun juoksuun horjuvan ja epäilin suuresti että lähteeköhän ollenkaan vieheen perään ja jos lähtee niin mahtaneeko juosta kovinkaan pitkälle. Vaan niinhän se Laku lähti Pennin parina hienosti, ei turhia taakseen vilkuillut. Lujempaa Penni päästeli menemään mutta sitkeesti vaan Laku porhalsi perässä. Ehkäpä noin kaksi kolmasosaa juostuaan Penni jäi aavistuksen ajaksi odottamaan Lakua ja niinpä loppumatka juostiin tasaisemmalla rintamalla. Kun viehe pysähtyi niin mitä teki Laku? Jatkoi pysähtymättä kierrosta etsien että minne se mamma jäi :o) Meinasi ehkäpä hiukan jo paniikki iskeä kun ei heti huomannut missä olen, mutta hienosti tuli takaisin vieheelle ja yhdessä sitä sitten tapettiin oikeen urakalla. Kyllä niin ylpeä saa näistä nuorista olla, hienosti juoksivat!

Ja mitäpä teki sitten tämä "veteraani" osasto? Lähtivät hienosti, jopa Kira, mutta toisen mutkan jälkeen sitten alkoivat leikkiä keskenään ja juoksivat takaisin lähtöruutuun. No, mutta lähtö oli hyvä!

Tästä on taas hyvä jatkaa treenailua ja ehkäpä mekin kohta päästään tositoimiin, kisakirjahan jo on tuolla odottamassa ;o)

tiistai 17. heinäkuuta 2012

14.7 Leivonmäki


Leivonmäelle lähdettiin Lakun ja Vilkun kanssa, taustajoukoissa Sami ja Kira. Ennusteissa luvattiin koko viikonlopulle totaalisen huonoa keliä, vettä tuutin täydeltä aamusta iltaan. Vaan mitens kävikään? No keli oli mitä mukavin ja lämpimin, eli paloin jälleen kerran naamasta ja käsivarsista. Loppu päivästä hiukan ennen meidän kehävuoroa alkoi kyllä satamaan, mutta ei mitenkään ihmeellisesti.

Tuomarina oli Jaana Hartus joka on yksi suosikkituomareistani. Hän on aina ystävällinen ja iloinen, kohtelee niin koiria kuin ihmisiäkin asiallisesti ja kannustavasti. Olisipa enemmänkin tällaisia tuomareita.

Vilkku esiintyi reippaasti, pöytä ei ollut kovin kummoinen vaan liukaalla pöydällä auton muovikaukalo joka liukui jalkojen alta joten pöydällä seisominen ei mennyt ihan nappiin. Liikkeet ja seisominen maassa meni hyvin, reippaasti häntä pystyssä. Tuloksetkin olivat erityisen mieluisat, ensimmäinen sertti ja VSP. Arvostelukin oli erittäin mukavaa luettavaa: "Erinomaista tyyppiä oleva pitkälinjainen ja hyvärunkoinen nuori uros jolla hyvät lihakset. Erittäin hyvä pää ja ilme, hyvä suora ylälinja ja ryhti. Riittävät kulmaukset. Hieman pysty lantio, hyvät etukulmaukset, tyypillinen olemus."

Lakulla oli taas virtaa vaikka pienelle kylälle, ja se näkyikin jälleen pomppimisena ja palloiluna. Mutta taas tuntui että loppullinen tulos, eli ROP, tuli tällä energisellä esiintymisellä :o) Arvostelu oli myös Lakun osalta mukavaa luettavaa: "Tasapainoisesti rakentunut erinomaista tyyppiä oleva narttu jolla erittäin täyteläinen runko. Erittäin hyvä pää jossa kuono voisi olla täyteläisempi silmien alta, hyvät korvat, tasapainoiset kulmaukset samoin liikkeet. Hieman pitkä karvapeite, oikein kannettu häntä."

Ryhmäkehä oli sitten yksi historian nopeimmista, hyvä että kehään päästiin ni jo kiiteltiin ulos. Hetki taitaa taas mennä että ryhmiin jäädään...

Leivonmäeltä jatkoimme kesälomanviettoa hiukan perinteisemmällä tavalla eli mökkeilemällä. Vuokrasimme pienen mäkin Heinolasta, Heinäsaaren leirintäalueelta jota voimmekin suositella vilpittömästi. Alue oli erittäiin mukava ja viihtyisä, henkilökunta todella ystävällistä, koiria olisi voinut uittaa jos vaan olisivat suostuneet veteen menemään, koirillakin oli mukavasti viihdykettä kun sorsat parveilivat mökin edustalla.





sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

8.7 Karjaa KV



Tänään oltiin Karjaalla ja kehävuorossa oli nuoriso eli Penni ja Laku, tuomarina oli Kraljic Zlatko Kroatista. Kyseinen tuomari oli minulle aivan uusi tuttavuus, jotenkin olin kuvitellut hänet mielessäni nuoremmaksi. Tälle päivälle oli luvattu erittäin huonoa keliä, rankkaa sadetta, ukkosta ja tuulentuiverrusta. Onneksi se ennusteen asteelle, ainakin tänään. Vettä saatin niskaan vasta kun kehä oli pienten karkeiden osalta ohi, Lakulle ei onneksi ole vallitsevalla kelillä väliä mutta toki se on itselle mukavampi kun saa kuivana kiertää kehää.

Ilmoitettuja koiria oli kahdeksan, mutta kaksi poisjääntiä tiputti osallistujat kuuteen, neljä urosta ja kaksi narttua. Uroksissa junnuissa olikin sitten peräti kolme osallstujaa, joista yksi oli Penni joka esiintyi jälleen kerran hienosti. Tuloksena oli JUN ERI/2. Katselimme jo edeltävien rotujen aikana että tuomarilla näytti olevan käytäntönä jakaa vain luokkavoittajalle SA, ja niin nytkin. Penni arvostelu oli seuraavanlainen; "Dog with strong bones. Well shaped head & muzzle. Correct ears. Straight back. While moving hind legs & front legs to close at paws."

Lakukin esiintyi tänään oikein reippaasti ja ajoittain ehkä hiukan liiankin reippaasti mutta en halua esiintymisintoa latistaa millään tavoin vaan säilyttää iloisen kehäesiintymisen joten pomppikoon ja hyppiköön jos siltä tuntuu :o) Tänään siitä saattoi jopa olla hiukan etua, sillä tuomari kiinnitti esiintymisen iloisuuteen huomiota. Laku sai tänään ensimmäisen cacibin ja oli eka kertaa ROP. Arvostelu oli lyhykäisyydessään tällainen; "Female with good bones, well shaped head, good expression, correct back, moving is correct."

Seuraavan kerran lähdetään kisaamaan Leivonmäelle ja siellä kehässä käyvät pyörähtämässä Vilkku ja Laku.



tiistai 3. heinäkuuta 2012

7 ja 8.7 Harju mk, Viro


Viime viikonloppu oli mitä mainioin :o) Sentti ja Penni olivat kisaamassa Virossa, Penniltähän uupui kaksi junnuserttiä joten niitä tavoiteltiin.

Lauantaina tuomarina oli Lessi Tsistjakova, erittäin mukava ja ystävällinen rouva. Penni sai kaivatun junnusertin ja Sentti oli ROP. Sunnuntaina mentiin samoilla tuloksilla tuomarin ollessa Likita Zack.

Ja niinhän se Penni-poika sitten pokkasi ensimmäisen valiotittelinsä, onnea vielä kertaalleen Virpille ja Petelle!!!

torstai 28. kesäkuuta 2012

Hierontaa


Eilen tytöillä kävi hieroja kun edellisesta hierontakerrasta on noin puolitoista kuukautta. Hieronta on likoista, ja varsinkin Lakusta, niiin mukavaa ettei Laku meinannut pysyä nahoissaan kun näki että kuka on tulossa. Hyvä niin :)

Mitään vakavampaa syytä tyttöjenhironnalle ei ole ollut, olen vain halunnut varmistaa ettei mitään suurempia jumeja tai kipupaikkoja ole varsinkin nyt ollaan treenailtu niin agilitya kuin maastoakin.

Kiralla on koko ajan ollut eriasteisena toispuoleisuuttaa, oikealla aikas samassa kohdassa koko ajan jumia. Mistä tuo toispuoleisuus tulee on jäänyt arvoitukseksi sillä liikkeet on kuitenkin tasapainoiset.

Lakulla taasen oli alussa pieni jumeja eri puolilla kehoa, mm. niskassa ja sisäreidessä (?). Nyt kuitenkin Laku oli todella hyvässä kunnossa eikä tämän kerran perusteella ole tarvetta seuraavalle hieronnalle kuin ensi vuonna. Katsotaan sitten mikä on tilanne kun agitreenit taas alkaa ja jos päästään kisaamaankin maastoihin tänä vuonna (ja kun ostinpa muuten Lakulle taas uuden juoksukopan, oliskohan tuo jo seitsemäs koppa meillä?).



Dixon Ariel / Fani


Tänään erkkaria varten siistittävänä kävi Fani, valitettavasti kuvista ei tullut kovin hyviä vaan hiukan epätarkkoja mutta tässä nyt vähiten epäselvä kuva. Paljoa ei Fania tarvinut siitiä, korvat kaivettiin esiin tupsujen seasta ja tassuista karsittiin kaikki harottavat karvat. Nyt on kiva lähteä erkkariin, tavataan viimeistään siellä!

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012

Juhannus




Niin se juhannus taas oli ja meni, eikä aiheuttanut mitään ihmeellisempää maailmankirjoissa. Tai ainakaan meidän. Kolmen päivän viikonloppu on toki aina mukavaa vaihtelua ja virkistää kummasti. Kaksi viikkoa vielä ja alkaa kesäloma, tai puolikas kesäloma koska pidän vain kaksi viikkoa heinäkuussa ja loput sitten joskus myöhemmin.

Perjantaina oli hyvä keli, jopa niin hyvä että se mikä ei palanut edellisenä viikonloppunan niin nyt paloin... Ihme ettei sitä ikinä opi. Launantaina sitten satoi, ja satoikin niin kunnolla että piha-aidasta irtosi taas yksi lauta, uuden aidan pykäämisessa alkaa olemaan kohta jo kiire ettei koirat karkaa pihasta. Sadepäivää piti viettää kunnon pleikkaturnauksella, mutta toinen ohjain sanoikin sopimuksen irti ja turnaus piti siirtää hamaan tulevaisuuteen. Ehkä ens juhannuksena uudestaan? No tulipa sitten hoidettua parit näyttelyilmot, ja erkkarin ilmot tietty tärkeimpänä. Oli ärsyttävää ettei erkkariin saanut mitään paljousalennusta, en tykkää :(

Sunnuntaina keli oli hiukan suosiollisempi ja käytiinkin oikien kanssa hiukan puistoilemassa. Niin apaattista puistoilua ei kyllä ole nähty pitkään aikaan, yks kyttää yhteen suuntaan, toinen kyyhöttää penkin alla, kolmas seilaa heinikossa ja neljäs itkee ku kukaan ei juokse. Ihmettelen vaan että miten sellaisen puistoilun jälkeen voi likat olla niiiin väsyneitä, ei ymmärrä.

Ensi viikolla sitten onkin parin kuukauden tauon jälkeen hieroja tulossa. Saa nähdä onko likkojen jumit ja jamit poissa, ja aletaanko treenaamaan viimisiä kisoja varten. Vai oliko se niin että rinnekunnossa 2013 ?

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

17.6 Kotka


Tänä aamuna taas lähdettiin reissuun, tällä kertaa Kotkaan. Reissussa mukana olivat myös KirsiMaria ja sileet tytöt Dixi ja Minni.



Oltiin sen verran ajoissa liikkeellä että saatiin auto mukavan lähelle kisapaikkaa. Teltta saatiin pystytettyä hyvälle paikalle hiukan syrjempään, ja onneksi saatiin, sillä ei mennyt kauaakaan kun alkoi satamaan. Ja sadetta sitten riittikin eilisenkin edestä. Sade senkuin yltyi mitä lähemmäksi kehän alkaminen tuli. Tiesin ettei Lakulle ollut merkitystä kelistä mutta Vilkun suhtautuminen vaakatasossa tulevaan veteen oli arvoitus. Kun hetki koitti ja otin Vilkun ulos niin olihan se aikamoinen järkytys pojalle kun samantien oli läpimärkä. Onneksi sitten liikkeessä nousi kuitenkin häntä ja esiintyminen meni hyvin. Pöydällä oli mukavampi seisoa kuin maassa kurassa. Tulos oli hieno, NUO ERI/1, SA, PU-2, vara-SERT ja vara-CACIB. Hieno poika ! Arvostelu oli seuraavanlainen; "Erinomainen tyyppi. Hyvin kaunis nuori uros. Sopiva rungon pituus. Hyvät raajat ja ylälinja. Kaunisilmeinen pää. Hyvä pigmentti, silmät ja korvat. Normaalisti kulmautunut edestä ja takaa. Liikkkuu hyvin."

Kuten todettua, keli ei Lakua haitannut vaan pihalle tultiin häkistä reippaasti. Esiintyminen meni hyvin ja tänään liikkuminenkin meni siihen malliin kuin sen pitäisikin, eli ei pomppu-hyppy-pomppu etenemistä. Myöskin Lakun tulokset olivat tänään hienot, VAL ERI/2, SA, PN-3 ja vara-CACIB. Ja arvostelussa sanottiin: "2-vuotias, hyvin sopusuhtainen, kaunis narttu. Hyvä koko. Kaunis niskalinja. Hyvä selkä. Tasapainoisesti kulmautunut edestä ja takaa. Hyvä pään profiili. Erittäin hyvä pigmentti. Ryhdikäs hyvin liikkuva narttu, jossa paljon laatua."

Tässä kohtaa sitten sade taukosi ja sileät pääsivät esiintymään hivenen paremmassa kelissä. Vaikka eihän se maa ollut kuiva, ei todellakaan. Dixi ensiintyi hienosti ja tuloksena JUN ERI/2.

Vilkku lähti kotiin heti arvostelun jälkeen ja niin mekin teimme. Koska koko päivän kestänyt kesäsade oli kastellut koko päällä olleen vaatekerran, ja varavatteetkin oli jääneet kotiin, ei auttanut muu kuin kurvata läheiseen halpahalliin ja ostaa uusi vaatekerta. Kun päälle oli saatu kuivat ja lämpimät vaatteet niin seuraavaksi suunnattiin syömään jonka jälkeen kotiin. Valitettavasti kehno sää esti kunnollisen kuvan ottamisen Vilkusta, joten nyt esitellään sitten sellainen hiukan huonompilaatuinen kuva. Ja kiitos Vilkun omistajille että olen Vilkkua saanut näyttelyihin viedä!



Vilkku / Dixon Akira

lauantai 16. kesäkuuta 2012

16.6 Helsinki


Tänään oli vuorossa ns. lähinäyttely kun kokonaispituus reissulle jäi reilusti alle sadan kilometrin. Kerrankin.

Mukaan kisoihin oli ilmoitettuna Laku ja Vilkku, joka tuli matkaani Hakunilasta jossa treffattiin Vilkun omistajien kanssa. Samaan aikaan kun Vilkku oli kisaamassa Aptuksessa niin Vilkun omistaja osallistui Venlojen viestiin.

Vilkku esiintyi hienosti häntä pystyssä eikä pöytäkään pelottanut ollenkaan, vaan tuomari sai rauhassa tutkia ja kopeloida ilman että se olisi häirinnyt Vilkkua mitenkään. Hieno nuori mies! Tuloksena oli NUO EH, ja arvostelu oli tällainen: "Erittäiin hyvän tyyppinen ja kokoinen, hyvät mittasuhteet, erinomainen runko ja eturinta, riittävä raajaluusto, alaleuka voisi olla hieman leveämpi. Pehmeät korvat, kauniit tummat silmät, hyvin kulmautunut takaa. Ikäisekseen hyvä turkki, liikkuu hyvin takaa, turhan löysästi ja veivaten edestä."

Laku esiintyi erittäiin reippaasti ja iloisesti, jopa niin iloisesti että eteenpäin mentiin enemmän pomppien kuin neljällä jalalla, vaan eipä haittaa. Tuloksena oli tänään EH, ja arvostelu meni näin: "Sopivan kokoinen, hyvät mittasuhteet omaava, hyvä kaula, hyvin kiinnittyneet korvat, hieman kapea alaleuka, vankka runko, turhan löysät kyynärpäät, erittäin hyvin ulmautunut takaa, turkki ei parhaassa mahdollisessa kunnossa tänään, liikkeet voisivat ola tehokkaammat."

Keli ei ollut ihan paras mahdollinen sillä aurinko porotti lähes pilvettömältä taivaalta eikä vilvoittavaa tuultakaa ollut kuin nimeksi. Erilaisten säätötoimenpiteiden jälkeen koirat saivat kuitenkin varjoa häkkien päälle mutta me ihmiset näytämme tällä hetkellä enempi keitetyiltä ravuilta... Huomenna on vuorossa Kotka jonne onkin sitten luvattu sadetta koko päiväksi joten mennään sitten äärilaidasta toiseen.

Kehän jälkeen käytiin moikkaamassa Fania Askistossa. Vaikka päivä olikin jo ollut pitkä niin virtaa riitti niin juoksemiseen, haukkumiseen ja Kiran osalta myöskin karkailemiseen. Taas kerran sitä sai todeta että vaikka kaikki jaloissa pyörivät popot ovat keskenään erinäköisiä niin silti ne on samannäköisiä.



Vilkku ja Fani, taustalla häärii Kira.




Vilkku

maanantai 11. kesäkuuta 2012

9.6 Salo


Ennakkoasetelmat Saloon olivat hyvinkin jännittävät ja hermoja raastavat sillä Lakulta puuttui se viimeinen valionarvoon vaadittava serti. Vielä kun aikatauluijen ilmestyttyä selvisi että podengoilla oli tuomarin muutos, nyt arvostelemassa olisi Jukka Kuusisto joka on itsekin kasvattanut podengoja (kennel Lecibsin). Pieniä karkeita oli ilmoitettuna 6kpl, neljä urosta ja kaksi narttua, ja se toinen narttu oli vieläpä nuortenluokassa eli Lakulla ei olisi mahdollisuuksia sertiin ilman PN-voittoa.

Junioriuroksissa olikin sitten heti kolme kisaajaa, joista kaksi sai eri:n ja Penni eh:n. Vain luokkavoittaja sai sa:n. Sentti oli sitten se neljäs uros saaden eri:n ja sa:n valioluokassa. Sentti oli myöskin paras uros sertin mennessä junnulle.

Nuortenluokan narttu esiintyi reippaasti ja saikin eri:n ja sa:n joten Lakun kanssa jännitys sen kuin vaan tiivistyi. Laku oli reippaana ja esiintyi pirteästi niin liikkeessä kuin pöydälläkin, tuloksena eri ja sa. Jess! Paras narttu kehässä Lakulla meinasi sitten hiukan liikkeet mennä pelleilyksi, mutta seisominen meni hienosti ja tuomari tulikin sitten kättelemään Lakun ykköspallille!!! Jess jess jess!!! Lakusta tuli valio!!! Aikamoiset fiilikset, ei voi mitään. Sitten olikin vuorossa viimeinen kehä, rotunsa parhaan valinta. Sentti esiintyi erittäin mallikkaasti mutta Lakulla liikkuminen meni jo aikas pelleilyksi, ja täytyy kyllä rehellisesti myöntää etten niin hirvesäti edes yrittänyt saada Lakua kuosiin. Kun se tärkein tavoite eli viimeinen serti tuli saavutettua niin... Ja niinpä sitten tuomari ojensikin Sentille rop ruusukkeen ja Lakulle vsp ruusukkeen. Ohessa tuomarikuva josta ehkäpä näkeekin ettei ole ilolla rajaa :o)



sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Lyht yhteenveto


Ja niinhän se taas meni melkein puoli vuotta ilman yhtäkään blogimerkintää... vaikka onhan tässä kuitenkin tullut touhuttua yhtä jos toistakin. Heitetään tähän väliin nyt sellainen lyhyt referaatti menneistä kuukausista.

Tammikuussa käytiin tutustumassa keinotekoiseen virikeluolastoon Vantaalla. Mukana olivat meidän tyttöjen lisäksi Sentti ja Penni. ensin pojat tutustuivat luolastoon kahdestaan ja reippaasti se menikin eikä pienimmätkään sopet ja kolot arveluttaneet yhtään. Sitten oli likkojen vuoro, Kira ei hämmentynyt hetkeksikään vaan tepsutteli omaan tyyliinsä suoraan luolastoon sisälle tutkimaan ja haistelemaan. Lakua alkuun hiukan jänskätti kaikki ne hurrrjat hajut ja se pimeys ja ne oljet ja... mutta kun omaan tahtiinsa sai tutkailla ja haistella niin meni myöskin sisälle luolastoon. Lopuksi olivat kaikki neljä samaan aikaan ja niinhän siinnä sitten kävi että se popopaini oli ainakin nuorison mielestä kiinnostavampaa :)

Lisäksi Dixi kävi pentunäyttelyssä Lohjalla ollen hienosti ROP-pentu! A-pentueesta Fani kävi virallisessa terveystarkastuksessa tuloksilla silmät terveet, polvet 0/0. Ja Turun näyttelystä ei sen kummosempia tuloksia, Laku parhaana sai sileän ykkösen.

Helmikuusta mainitsemisen arvoista oli loppukuusta Tuusniemen ryhmänäyttely jonne lähdettiin KirsiMarian kanssa. Kehässä kävivät Penni ja Laku aivan mahtavilla tuloksilla, Penni ROP ja SERT, Laku VSP ja SERT. Molempien ensimmäinen sertti :o). Sileissä kehässä oli vielä pennuissa kisannut Dixi tuloksella upeasti ROP-pentu!!! Tuomarina oli Cristian Stefanescu, Romania. Dixi kävi myöskin toistamiseen Lohjalla pentunäyttelyssä olleen jälleen ROP-pentu.

Maaliskuussa käytiin Kerimäellä hiukan vaatimattomammalla reissulla, Laku PN-2 ja vara-sert, Dixi PEK-2. Vaikka tulokset eivät olleetkaan kummoisia oli reissu muuten todellan virkistävä :)

Huhtikuu aloitettiin sitten vuoden ensimmäisellä ulkomaan komennuksella Rakvereen, Viroon. Ja tietenkin olin kipeä, todella kipeä, eikä olo helpottanut missään vaiheessa reissua, päinvastoin. Reissu oli sellainen yhdistetty koira-lomareissu eli matkaaa tehtiin Samin ja likkojen kanssa. Lauantaina (joka oli siis oikeesti vielä maaliskuuta) tuomarina oli Markku Mähönen, Kira oli pitkästä aikaa kehässä ja esiintyikin oikein iloisesti ollen ROP, Laku ei tykännyt tällä kertaa esiintyä ja saikin tyytyä tulokseen EH. Sunnuntaina sitten olin jo niin kipeä ettei ääntä lähteny oikeastaan ollenkaan ja yskä repi kurkkua. Tuomarina Rita Kadine-Skadine jonka kehässä olin nyt eka kertaa. Hyvin persoonallinen tuomari... Ei ihan minun makuuni sillä en pidä siitä että tuomari nostaa koiriani syliin / hieroo naamaansa koirieni päähän tms. Laku hiukan järkyttyi tällaisesta mutta esiintyi kuitenkin paremmin kuin edellisenä päivänä. Ja Laku olikin sitten ROP ja sai ekan Viron sertin. Kira esiintyi edelleen hienosti eikä noteerannut tuomarin toimintaa sen enempää. Vaikka itse sainkin tuomarilta läimäyksen kädelleni kun yritin näyttää makupalaa (en siis antaa) Kiralle pöydällä. Kaikesta tästä huolimatta Kira oli PN-2 ja me lähdimme samantien takaisin hotellille tekemään kuolemaa.

Dixi oli viimeistä kertaa pentuluokassa Vaasassa ja tuloksena jälleen ROP-pentu upealla arvostelulla. Loppukuusta lähdettiinkin sitten seuraavalle ulkomaan komennukselle, nyt Narvaan. Reissussa olikin hiukan enemmän populaa, Virpi ja pojat, KirsiMaria ja tytöt. Kun tarpeeksi vekslattiin ja hiukan säädettiin ja hiottiin niin mahtuihan ne kaikki koirat, ihmiset, kassit, pussit ja boksit Voorttiin. Ja tulokset oli hienot; Laku PN-2 ja SERT, Kira VSP, Penni jun-SERT ja jun-ROP, Sentti ROP. Lisäksi Virpi esitti Lakun ja Sentin parikisassa saaden KP:n ja pääsylipun isoon kehään. Dixi sai myöskiin ensimmäisen jun-SERT ja jun-ROP. Junnut esiintyivät hienosti vielä isossa junnukehässä pitkän päivän lopuksi vaikka tuloksia ei tullutkaan.

Lisäksi huhtikuussa käytiin hiukan enemmänkin terveystarkastuksissa kun valmistauduttiin Helmin tuleviin juoksuihin. Helmin edellisestä terveystarkastuksista oli kulunut jo sen verran aikaa että oli paikallaan tehdä uudet tutkimukset. Ja terveenpaperithan sieltä silmille jälleen tulikin. Kuten myöskin Sentille. Pennille tehtiin polvitutkimus heti 19.4 kun vuoden ikäpyykki tuli täyteen 18.4 ja parin päivän päästä tutkittiin silmät jotka olivat terveet, maininnalla muutamasta pigmenttipilkusta. Ja Helmin juoksut alkoivatkin sitten paljon nopeammin kuin odotettiin mutta onneksi saatiin terveystarkastukset tehtyä ajoissa ja astutukset tehtiin vko 17.

Toukokuun näyttelyt aloitettiin heti ensimmäisenä päivänä Lahdessa. Tulokset ei olleet karkeiden osalta kovin mieluisia, Laku H ja Kira silee ykkönen. Onneksi Dixi pelasti päivän ollen upeasti PN-2 ja vara-SERT. Hieno likka!!! Toinen kisa menikin sitten hiukan paremmin, Laku VSP ja toinen SERT, Kira silee ykkönen. Kirallahan ei karva ole kasvanut ollenkaan toisen pentueen jälkeen joka oli yllätys, että siihen nähden olen ihan tyytyväinen noihin sileisiin ykkösiin. Dixi sai SA:n muttei sijoittunut PN-kehässä. Sitten vuorossa oli tuplaviikonloppu, lauantai Hamina ja sunnuntaina Tampere. Haminaan oli lmoitettu myöskin Vilkku mutta rokotus oli päässyt vanhenemaan joten Vilkku jäi kotiin kaanustamaan. Lakulle EH ja Dixille täyspotti eli ROP!!!! Tampereella Juha Putkonen arvosteli ensimmäistä kertaa podengot, Laku hienosti PN-3 ja varat. Kira EH. Dixi PN-3 ja vara-SERT.

Sitten pojat lähtivät maailmalle, Salzburgiin Maailman Voittaja kisoihin. Eikä turhaan lähteneetkään :) Penni JMV-12 ja Sentti V1, CAC. Hienot pojat!



Loppukuusta Helmi ultrattiin ja valitettavasti ruutu pysyi tyhjänä eli ei ole pieniä popoja tulossa tänä kesänä. Uusi yritys sitten suraavista juoksuista joita odotellaan alkavaksi loppuvuodesta. Ja Lakullahan alkoi juoksut reilu pari viikkoa Helmin jälkeen että sitten odotellaan pentuja samaan aikaan molemmille tytöille vuoden 2013 alkuun.

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Uusi vuosi 2012





Menestyksellistä ja tulosrikasta uutta vuotta 2012!


Viime vuosi meni ilman ensimmäistäkään blogimerkintää mutta nyt vuoden vaihtuessa asiaan tulee parannusta ja jatkossa kirjoituksia on tulossa ehkäpä viikottain ;o)