maanantai 21. marraskuuta 2016

Silmapeilauksien teemaviikko



Nyt on viikon sisällä tutkailtu omieni ja kasvattieni silmiä erittäinkin kiitettävästi. Olen niin onnellinen näin vastuuntuntoisista ja aktiivisista kasvatinomistajista.

KIITOS Teijo! KIITOS Hanna! KIITOS Mervi!


14.11. Dixon Bamse lasiaisen rappeuma, todettu

16.11. Dixon Curio silmäpeilaus tulos terve, ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia

19.11. Dixon Bauer silmäpeilaus tulos terve, ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia

Just for You of Great Promise silmäpeilaus tulos terve, ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia (ylimääräisiä ripsiä)

Caramelon Here I Am Dixon silmäpeilaus tulos terve, ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia

Samassa tarkastuksessa myös Lakun äiti sekä velipuoli (sama emä) saivat terveen paperit silmien osalta!

lauantai 12. marraskuuta 2016

Aku kävi kylässä



Aku kävi tänään siistiytymässä joulua varten, paljoa ei tosin tarvinnutkaan siistiä sillä koko runkoturkki oli hyvällä mallilla, siistittiin vaan jaloista ja päästä kaikki höttökarva pois. Taas kerran olisi pitänyt ottaa sellaiset ennen-jälkeen kuvat, ihme juttu että sitä ei ikinä muista tehdä.

Sani oli iloinen kun velipoika (tai oikeammin velipuoli) tuli käymään ja kovasti sitten painivatkin ja riehuivatkin niin sisällä kuin ulkona. Laku ja Lila eivät arvostaneet vierailua kovinkaan korkealle :) Ja on se kyllä ihanaa kun pääsee näkemään kasvattejaan näin ajan kuluessakin, näkee että hyvin on koira hoidettu ja siitä huolehditaan esimerkillisesti.



















maanantai 7. marraskuuta 2016

Tanska 5-6.11 2016



Tällä kertaa lähdettiin reissuun tuonne voileipämaahan eli Tanskaan jossa ohjelmassa oli kaksi näyttelyä, Tanskan Voittaja sekä Pohj Voittaja. Kovinkaan suuria odotuksia ei meillä Sanin kanssa ollut kun karva ei ole kasvanut ollenkaan odotetusti, mutta kun kaikki oli jo maksettu ni reissuun lähdettiin silti koska matkailu avartaa, aina :)



Olinkin ostanut juuri ennen reissua uuden, isomman matkalaukun johon mahtuisi ultrakevythäkki (joka myöskin oli ihka uusi :) Tavaraa siis mahtui oikein mukavasti mukaan ja painokin oli reilusti alle maksimin vaikka meinasikin olla vaikeeta saada se nostettua hihnalle. Lento meni mukavasti ilman sen suurempia kommelluksia tai vastoinkäymisiä. Perillä sitten mentiin noutamaan laukkuja ja siellähän jo Virpin laukku pyörikin mutta omaani sian odotella, ja odotella, ja odotella. Kun hihnalla alkoi pyöriä Istanbulin laukut niin alkoi hiukan huolestuttamaan että näinkö se uusi laukku heti katosi jonnekin. Eipä sitten muuta kuin tiskille itkemään että miss mun laukku, täytettiin paperit ja sain Finskin survivail kit laukun. No Virpi sitten päätti viel kertaalleen käydä laukkulinjalla kääntämässä yhden laukun josta olin hyvin ponnekkaasti sanonut että ei ole minun, että olisko se sittenkin, ja niinhän se sitten oli minun laukkuni... Laukun kuviointi olikin vain toisella puolella kun olin luullut että se on molemmilla puolilla niin siellähän se perkaleen laukku oli pyörinyt linjalla koko ajan :)

Huh, tän jälkeen haettiin auto ja eikun urku auki ja kohti Herningiä karseessa sateessa. No eipä mennyt montaa kilometriä kun alettiin funtsimaan että onkohan tuo kojetaulussa palava oranssi valo kenties jotenkin tärkeäkin ja pitäisikö asialle jotain tehdä. Näppärinä matkaajina sitten kaivettiin auton manuaali esille ja etsimään kyseistä kuvaketta. Harmi vaan että koko manuaali oli vain tanskaksi... eikä se kieli nyt ihan kovin hyvin taivu. Siispä soitto kotiin ja vieno pyyntö että voitko kenties guugletella että mitä tää tarkottaa, vielä perään manuaalista otettu kuva. Onneksi tämäkin saatiin ratkottua näin näppärästi (?) eli jatkettiin sitten turvallisin mielin matkaa. Siltatullitkin meni erittäin näppärästi sellaisen etälukijan avulla, suosittelen lämpimästi jos vaan on mahdollista sellaista käyttää. Ja maisemat oli taas hienot kun silloilla ajeltiin.













Aikanaan sitten päästiin perille majapaikkaan ilman sen suurempia kommelluksia ;) Majapaikka oli hyvä ja vastasi odotuksiamme erinomaisesti.

Lauantaina lähdettiin sitten aikataulun mukaisesti kohti näyttelyä ja kohdattiin messaristakin niiiiin tuttu parkkijono jo kaukana ennen näyttelyalueen portteja. Onneksi päätettiin kerrankin tehdä niin kuin Tomppa sanoo ja koukattiin jonosta pois ja ajettiin hivenen eri reittiä toiselle parkkialueelle jossa oli ehkäpä parisen kymmentä auto meidän lisäksi. Ja kaiken kukkuraksi meidän hallikin oli ihan tämän toisen sisäänkäynnin vieressä. Hämmästyttävää vaan oli että koska oli niin pitkät ruuhkat parkissa niin kehien alkamista siirrettiin tunnilla eteenpäin, no eipä ole ikuna ennen tällaistakaan kohdalle osunut. Kyllä se niin on ollut että jos et oo paikalla ajoissa ni se on siinä sitten, ei ole kehien alkuja eteenpäin siirretty.

Pieniä karkeita oli ilmottuna lauantaina 12 ja sunnuntaina 11, yksi valiouros oli ilmottuna vain lauantaille. Osallistujia oli niin ruotsista kuin tanskastakin. Paikallisen kennelliiton tulospalvelu on kyllä aivan omaa luokkaansa, oman koiran arvostelu napsahti tekstarilla puhelimeen HETI arvostelun jälkeen, ja rodunkin tulokset tulivat tasaiseen tahtiin julki. Oli kyllä niin luksusta seurata kehää, voi kun päästäisiin täällä meilläkin näin hienoon systeemiin. Ja tässä linkki teillekin tuloksiin jossa siis on luettavissa kaikkien osallistujien arvostelutkin

lauantain tulokset; tästä linkistä

sunnuntain tulokset; tästä linkistä

Sanin tuloksiin olin kyllä tyytyväinen sillä niukassa karvassa mentiin että ihan hirvitti, ja kun karvaa ei ole niin ei se ihan parasta laatuakaan ollut. Ja Sani oli ensimmäistä kertaa kehässä jonkun muun kuin itseni esittämänä ja siitäkin olin tyytyväinen että miten hienosti esiintyi, kiitos Virpille!





Sunnuntaina oltiin harmittavasti viimeisenä rotuna kehässä, harmittavasti sen takia että kun ajomatkaa kuitenkin lentokentälle on useampi tunti (n. 3,5h) niin sitä haluaisi olla ajoissa liikkeellä. No matkaan päästiin sitten aikanaan ja ihan ilman kommelluksia ei perille päästy sillä kun tuli tankkauksen aika niin eihän sitä pirun tankkiluukkua saanut auki, ei sitten millään, eikä autosta kovan etsinnän jälkeen löytynyt mitään namiskaa tahi vipuakaan millä se olisi avautunut. Joten totuttuun tapaan kaivettiin esille manuaali ja siltähän se sitten löytyi :) Täytyy todeta että tällä reissulla kyllä tuli "luettua" manuaali monen vuoden edestä. Sitten vaan tiikeriä tankkiin ja taas jatkui matka. Hiukan tiukille meni mutta kun laitettiin tossua reippaasti toisensa eteen (eli juostiin takinliepeet liehuen) ehdittiin juurikin koneeseen, yhtään ei jäänyt luppoaikaa vaan tuliaissuklaatkin piti ostaa vasta Helsingistä :) Muita tuomisia oli kilo kuminajuustoa, kun niin tykkään ni pakkohan sitä oli ostaa! Lila oli kyllä hiukan pettynyt tuliaisiin, tai niiden puuttumiseen, vaikka juustoa rakastaakin.





Hieno oli taas reissu, paljon uusia kokemuksia ja tuttavuuksia, niin antoisia keskusteluja ja pohdintoja Virpin kanssa että taas jaksaa jatkaa eteenpäin. Ja ei muuta kun kahden viikon päästä uudestaan, silloin suuntana Norja :)