maanantai 21. syyskuuta 2015
20.9 Hyvinkää RN
Nyt oltiin sunnuntaina kisaamassa Hyvinkäällä Lilan kanssa. Tosin mukanamme oli myöskin Topi, Lakun velipuoli ja Sentin ainokainen poika suomessa, jonka oma ihminen oli töissä joten ettei Topin turkin eteen tehty työ ihan valuisi hukkaan niin olihan pojan kehään päästävä.
Topi oli ainoa uros, mutta sehän nyt ei vielä takaa mitään, kuten koettu on ;) Topi oli erittäin reipas ja iloinen kehässä, pöytä meni hyvin kuten liikkuminenkin ja tuloksena olikin hienosti ERI, SA ja PU-1 sekä jo toinen SERT.
Lila esiintyi myös reippaasti, kostea nurmi nostatti etujalkoja hiukan normaaliakin enemmän mutta hyvin meni silti, ERI, SA ja PN-1. Sanottakoon vielä että PN-2 oli Unton tyttö joka sai nyt ensimmäisen sertin, onnea siitä!
Sitten koittikin hetki jota en ollut valmistellut etukäteen, molemmat koirat kehässä samaan aikaan, hups. Onneksi oli apukin lähellä ja Esko tuli esittämään Topia. Tällä kertaa Lila veti pidemmän korren ja oli ROP ja Topi sitten hienosti VSP. Pakko se vaan on myhäillä tyytyväisenä kun on saanut pojat noin hyvään karvaan näinkin lyhyessä ajassa :)
maanantai 14. syyskuuta 2015
Maakuntamatkailua, näyttelyitä ja kilometrejä
Tämä viikonloppu koostui hyvinkin monenlaisesta tekemisestä ja toiminnasta, yhteistä niille kaikille oli reilut ajokilometrit.
Lauantaina aloitettiin homma suuntaamalla auton nokka kohden Muuramen pentunäyttelyä reilusti ennen seitsemää. Mukana vain Sani jotta tottuu todellakin olemaan ja elämään myöskin yksinään ilman vanhempien likkojen tukea ja turvaa (huonoista vaikutteista puhumattakaan...). Kilometrejä suuntaansa oli karvan vajaat 300 ja menomatka meni hyvinkin leppoisasti itselleni uutta reittiä ajellen Joutsan kautta. Näyttelystä ei sitten kovin hirveesti olekaan kerrottavaa, tuomarina Kroatialainen suuruus joka haisi niin paljon viinalle tullessaan tutkimaan pöydällä olevaa Sania että itseltänikin salpautui hengitys, miltähän pentukoirista on mahtanut tuntua... Ei KP:tä sillä etuosa oli huono, ylälinja oli huono, liikkeet oli huonot ja karvakin aivan paska. eipä mitään, foortin nokka sitten vaan kotia kohden kännistä kroaattia kiroten.
Sunnuntaina olikin sitten hiukan päällekkäistä ohjelmaa sillä olin jossain hetken dementiassa ilmonnut Lilan Porvooseen vaikka jo puoli vuotta sitten olin päässyt Lena Dankerin Anatomia- ja liikeluennolle. Onneksi on olemassa ihania ystäviä jotka tulevat ja pelastavat tilanteen, Virpi lupasi lähteä Lilan kanssa Porvooseen kun itse suuntasin Sanin kanssa kohti Turkua. Luento oli vähintään niin hyvä kuin olin uskaltanut odottaakin, kiitos niin järjestäjille (Suomen Collieyhdistyksen Turun alajaosto)kuin luennoitsijallekin, sekä tietysti muille osallistujille hyvinkin antoisista keskusteluista ja kommenteista.
Osin keskittymistä haittasi tulosten kyttääminen puhelimesta, että miten pieni mamman mussukka siellä pärjää :) No hyvin tietenkin. Lila oli VSP ja sai palkinnoksi aivan ihanat kupit. Sitten olivat kotimatkalla käyneet Mäk Käkkärissä ja Lilakin nautiskeli hiukkasen kananugetteja, ja tykkäsi kuulemma kovasti.
Minun matkani taas jatkui Turusta Jokioisille katsastamaan Buddya, joka on siis Sanin velipuoli, että minkälaisessa vaiheessa se karva on ja pitäisikö sille hiukkasen jotain tehdä noin niin kuin loppuvuoden kisoja ajatellen. Eipää paljoa tarvinnut tehdä, hiukkasen päästä ja korvista siistimmäksi niin siinäpä se. Niin se vaan on että kyllä podengo podengon tuntee, niin nauttivat sisarpuolet juoksemisen riemuista kun pääsivät nurmikentälle oikeen revittelemään.
Ja Jokioisilta suunnattiin sitten Itä-Helsinkiin mistä piti hakea vielä Lakulle kirppikseltä ostettu Rukan toppamantteli. Jotenkin en ollut taas ihan hahmottanut määrettä Itä-Helsinki sopiessani noutavani ostokseni... Noh, muutama lisäkilometri ei nyt enää tässä kohtaa hirveesti painanut, ei edes niiden muutaman harhaan ajetun kohdalla. Mutta oli kyllä niin justiinsa sopiva takki Lakulle ettei paremmasta väliä, kyllä kannatti taas ajella.
Että tälläinen oli meidän viikonloppu, Laku ja Sami olivat tiiviisti kotosalla ja nauttivat rauhallisesta viikonlopusta.
P.S Lauantailta ja sunnuntailta kertyi mittariin yhteensä n. 1000km :)
maanantai 7. syyskuuta 2015
5.9 Vantaa
Vantaan kaikkien rotujen näyttelyyn oli ilmoitettuna Lila sekä Sissi, tuo Helmin ihana tyttönen. Taas kerran oli podengoilla tuomari vaihtunut, mutta se ei kylläkään minua harmittanut sillä tuurajana oli Pekka Teini, yksi mukavimmista kotimaisista.
Valitettavasti keli ei totisesti ollut kohdillaan, vettä vihmoi yölläkin niin kadut tulvi ja lainehti. Pukeutuminen toki kelin mukaan, saappaat jalkaan ja ei kun menoksi.
Kimpsut ja kampsut kehän laidalle, viritelmät kuntoon sateen varalta ja sitten vaan odotellaan. No ensin tuli sade joka kasteli ihan mukavasti mutta kuin toiveunissa niin sade taukosi kun oli aika aloittaa podengojen arvostelu. Uroksissa oli mukana myöskin Sentin ainokainen jälkeläinen (suomessa) jonka turkkia ollaan nyt kunnostettu vajaa vuosi ja nythän sitä satoa sitten korjattiin kun plakkariin napsahti urosten voitto sekä ensimmäinen serti.
Nartuissa oli kaksi junnua joista toinen siis oli Sissi. Molemmat saivat erin ilman sa:ta ja Sissi sijoittui toiseksi. Hyvin likka esiintyi ja oli pöydälläkin hienosti. Ei muuta kuin uusiin kisoihin vaan, siitä sitä kokemusta ja rutiinia alkaa kertyä.
Lila onneksi ei ihan hirveesti märästä nurmikosta häiriinny vaan esiintyi hienosti ja olikin sitten narttujen ykkönen. Homma kruunaantui kun tuomari sitten lopuksi ojensi meille ROP ruusukkeen :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)