Welsin tapahtumien päivitystä

Päivitettävää onkin nyt enemmän sillä Welsin reissulla ei päivtyksien tekeminen onnistunut. Harmi, sillä paljon jää nyt tunnelmia kertomatta. Jostain syystä (ei siis todellakaan minun huippu kyvyistäni) mobiilipäivitykset eivät olleetkaan tallentuneet joten, pöh! Reissu oli mahtava mutta raskas niin ihmisille kuin koirillekkin.

Matka Welsiin, Itävaltaan, siis alkoi tiistaina 18.8. klo 3:45 kun herätyskello pirahti iloisesti soimaan. Juho tuli hakmeaan Weikkola Citystä minut ja tytöt sekä mijuuna mijuuna kassia ja pussia. Pakuun kaikkien kamojen lastaus meni vaivattomasti ja lähdettiin ajelemaan kohti Länsisatamaa. Länsiväylällä sitten alkoi sade joka jatkui koko sen ajan kun lastasimme tavaroita Mailin autoon jolla koirat ja tavarat ylittivät vesiesteen. Parin tunnin kuluttua kun saavuimme Tallinaan sade taukosi ja pääsimme, taas, lastaamaan kamat ja koirat seuraavaan autoon. Aikanaan sitten kaikki olivat löytäneet kelvolliset paikat niin itselleen kuin koirilleen ja varsinainen matka saattoi alkaa. Ensimmäisestä osuudesta mainittakoon sellainenkin uutinen että siellä ne lehmät olivat vapaana tien poskessa. Sen enempää tätä asiaa avaamatta siirrynkin jo seuraavaan.

Sujuvasti siis siirryttiin maasta toiseen, Virosta Latviaan, sitten Liettuaan ja vihdoin Puolaan. Ja siihen se sujuva matkanteko sitten loppuikin sillä trans(sistori tai vestiitti tai mikä lieneekään) poliisi oli heti pysäyttämässä ja tutkimassa piirtureita ym. rekvisiittaa. Kaikki oli kunnossa (tietenkin) ja matka jatkui aikanaan. Hotelliin saavuimme toooodella myöhään, puolenyön jälkeen. Väsymys painoi jäseniä jo kiitettävästi ja huoneessa odottava sänky kutsui vahvasti. Vaan mitä mitä? Huoneessa olikin kaksi sohvaa jotka leveydeltään olivat sitä luokkaa ettei meikäläisen mitoilla ainakaan tarvinut kääntyillä turhia. Ja eka kerran olen itse joutunut lakanat laittamaan hotellissa. Yö meni nopeasti nukkuessa ja erilaisten aamutoimien jälkeen suunnattiin Virpin kanssa aamupalalle. Ja aamupala olikin sitten sellainen ettei paljoa tarvinut syödä. Lautasille oli laitettu valmiiksi kinkkumunakasta (tai kinkkumunakokkelia, en tiedä kumpaa oli) ties koska, en uskaltanut maistaa. Kupin kahvia, tai melkein kupin, ja leivän sain kuitenkin syötyä ettei ihan tyhjällä vatsalla tarvinut jatkaa matkaa.

Puolassa sitten ajettiinkin ties kuinka monta sataa kilometriä ja pysähdyttiin aina sopivin väliajoin HYVIN eritasoisilla huoltamoilla... Matkaa jatkettiin läpi yön ja jos oikein olen rekisteröinyt tapahtumat niin pätkän verran ajeltiin myöskin Tsekin ja Slovakiankin maaperällä. Aikaisin torstaiaamulla sitten oltiinkin jo Itävallassa ja jäimme odottelemaan Welsin laitamille hotelliin pääsyä. Mainittakoon tässä kohtaa että kyyllä muutama kuvakin tuli otettua mutta ne ovat vielä tuolla jossain ja joskus sitten nettialbumissa nähtävissä.

Aikamme kiertelimme ja kaartelimme hotellin lähettyvillä, mutta eihän iso kaksikerroksinenbussimme päässyt hotellin eteen joten purimme kimpsut ja kampsut tien poskessa. Iso plussa Itävaltalaisille autoilijoille jotka antoivat tilaa todella hienosti kadunylityksiin. Hotellihuone oli ihan ok, miinusta tulee vain puuttuvasta ilmastoinnista. Lämpötila huiteli kolmenkymmenen kieppeillä ja se on minulle niiiiin paljon liikaa. No, illalla käveltiin näyttelyalueelle ja ihan vaan pokkana käveltiin sisälle tutkaleen paikkoja ja kehiä kun näyttelyä vielä oltiin rakentamassa.

Perjantaina oli ensimmäinen näyttely, ei tittelinäyttely mutta kansainvälinen kuitenkin. Pieniä karkeita oli yhteensä viisi, kaikki suomesta. Ainoa tuomarimuutos oli perjantaina ja uusi tuomari oli Hans van der Berg Hollannista. Hauska mies joka esitteli suomenkielen taitoaan varmaan jokaiselle joka kehässä oli. Virpille sanoi "edestakaisin" ja minulle "valkoinen länsiylämaanterrieri" Ööö, mitä tähän pitäisi vastata? Ekana kehässä oli Sentti, junnuluokan uros, ja tuloksena V1 ja jugendbeste, seuraavaksi Kira joka samalla saalilla takaisin. Decon luokassa oli toinenkin narttu, mutta Decolle luokkavoitto, caca ja cacib. Sitten seurasikin varsinainen esitys, sillä kehäsihteeri ei jostain syystä suostunut huutelemaan englanniksi mitä koiria kaipasi kehään ja kun näytin Kiran numerolappua hän puristeli kiivaasti päätään ja kun näytin Decon lappua niin nyökkäili innokkaasti. Kehään siis kaivattiin kaikkia luokkavoittajia, meillä oli kolme luokkavoittajaa mutta vain kaksi esittäjää ja kehäsihteeri ei edes halunnut Kiraa kehään. Tuomari sitten ihemtteli missä toinen junnukoira on ja yritin vaan selitellä että ei tule. Sentti ja Deco jo ehtivät näyttää liikkeet kun huomasin että Kira pirulainen karkaa häkistä. Juoksin kesken kilpailun sitten ottamaan karkulaista kiinni ja naapurileirin venäläishandleri olikin ottanut Kiran kiinni joten eikun pyysin hänet kehään mukaan. Hiukkasen yritti kyllä vastustella kun ei ollut ikinä tälläisiä esittänyt. Mutta lähti sitten kuitenkin, onneksi. Tuomari ilahtui kovasti kun Kira saatiin mukaan kisaan ja liikkeiden katseleminen aloitettiin alusta. Ja kuten nyt sitten arvata saattoikin niin Kirahan vei koko potin eli oli ROP. Venäläishandlerille vielä kerran kiitokset !

Ovelia ovat nuo Itävaltalaiset, sillä palkintojen jakaminen aloitettiin vasta klo 15 ja ROP-ruusukkeen sai ryhmän kokoomakehässä.

Lauantaina meni kuten perjantai, vain sillä erotuksella että tällä kertaa kehän reunalta kaapattu uusi venäläishandleri esitteli Decon. Ja joka olikin sitten ROP! Eli molemmat meidän rop koirat esitteli meille tuikituntematon venäläinen. Ryhmäkehässä Virpi esitteli Decon kun itse olin Viton kanssa. Mielestäni kokoomakehässä tuomari ei ollut mitenkään erityisen kiinnsotunut podengoista, joten kun Deco kutsuttiin jatkoon isossa kehässä oli aivan hämmästynyt. Ja niin oli Virpikin. Itävallassa ryhmässä sijoitetaan viisi koiraa ja huimastumiseni senkuin kasvoi kun Deco oli neljäs! HUH! Aivan uskomatonta!! Kiitos Virpille hienosta esittämisestä!

Sunnuntaina sitten alku ei ollut ollenkaan mukava sillä Sentti sai SG:n joka tarkoitti sitä että junnuvalion titteli jäi saamatta. Mutta ei Sentin ihan tyhjin käsin, tai tassuin, tarvinut koitmatkelle lähteä sillä lauantailta oli tullut sellainen Middel East European Junior Winner -09 titteli. Kira sai kolmannen V:n ja JB:n eli kolmas junnuvaliotitteli Kiralle. Deco sai myöskin V:n mutta jäi luokkakakkoseksi eli ei mitään. Kiralla oli siis kaikkein "tuottoisin" reissu, kaksi junior winner ja junnuvalio tittelit. Tai toisaalta, Decolla kyllä podengomittakaavassa hieno ryhmäsijoitus...

Kotimatkalle lähdettiin kun ryhmät olivat ohitse ja ihmiset lastanneet kamat ja koirat taas bussiin. Matkaa tehtiin läpi yön ja hotelliin Puolassa päästiin maanantaina iltapäivällä. Hotelli oli osa entistä / tulevaa leirintäaluetta ja kohtuullisella nurmikentällä päästinkin ensi kertaa koko reissun aikana tyttöjä jouksemaan vapaana. Deco päätti ottaa tilanteesta kaiken irti ja järjesti epäsiralliset Puolan maastomestaruuskisat viilettämällä koko helvatun nurmikentän ympäri niin että korvien ja hännän pää vain näkyi kentän toisella puolella korkean nurmen takaa.

Tiistaiaamuna sitten saatoimme todeta että nyt alkoi Kiralla juoksut! Retkueeseemmehan kuului kaksi urosta... Onneksi alkoi tässä vaiheessa kun oltiin jo ihan reissun lopussa eikä alussa. No, kotimatka jatkui ja seuraavalla pysähdyspaikalla olikin sitten todella kivaa sillä huoltsikan asiakkaat luulivat että olen vessan hoitaja ja kaivelivat kolikoita minulle ja polottivat mitä lie. Joo-o, kuvastaa kivasti minkälaisessa kunnossa sitä reissua tehdään.

Tiistai-iltana puolenyön aikaan sitten oltiin taas kotona ja onnellisia. Keskiviikon oli ottanut vielä vapaaksi ja hyvä niin sillä koko keskiviikon sai pyykkikone tehdä töitä. Ja likkojen kanssa elvyttiin sohvalla maaten.

Torstaina laitoin kennelliittoon Anett Korvelle postia uusien titteleiden lisäämiseksi jokaiselle reissaajalle. Samalla kertaa laitoin myös sähköistäpostia Itävaltaan eli Kiran junnuvalio hakemuksen (joka ei suureksi yllätykseksi maksanut mitään). En tiedä kumpaa hämästelisin enemmän, sitä että KoiraNetistä löytyy jo nyt kaikki uudet voittajatittelit vai sitä että tänään oli postilaatikossa kirjekuori Itävallasta. KYLLÄ, Kiran valiotodistushan se siellä oli. Aika huimaa. Nyt meillä sitten asustaa ihan aito Ö luokan valio :o)