sunnuntai 24. toukokuuta 2009

Pikataipaleella



Tänään on viimeinen lusmuilupäivä helatorstain tuomasta vapaaputkesta ja sen kunniaksi päivän kalenteri näyttikin aikas täydeltä ja tiiviiltä.

Päivä alkoi herätyskellon soittoon sillä ensimmäisenä kohtana kalenterissa oli valokuvaus. Olin ilmoittanut tytöt Pikkusaaren joukkokuvaukseen kuvausaikatoiveena klo 8, aamulla. Kuvauspaikka oli Nummelan lentokenttä (enpä ollut tiennytkään että sellainen Nummelasta löytyy). Ilma oli mitä ihanin, aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja tytöt olivat täynnä energiaa. Jännityksellä nyt sitten odotellaan että minkälaisia kuvia sieltä tuli, kuvaajan mukaa Kirasta ainakin tuli yksi täysosuma kuva.

Seraavaksi kalenteri käski menemään Aptus Showhun katsomaan Sentin esiintymistä. Koskapa Sami meni käymään töissä pääsin kyydillä Virpin ja Sentin luokse Espooseen josta yhdessä jatkoimme matkaa kisapaikalle. Ja kyllähän sinne kannattikin lähteä katsomaan sillä Sentti esiintyi todella upeasti, nyt esiin tulivat poitsun kauniit liikkeet. Tuloksena olikin ERI/2, PU-3 ja vara-sertti (yhteensä uroksia oli 6, kaksi junnua, kaksi nuorta ja kaksi valiota). Parhaiten mieleen Sentin arvostelusta jäi viimeinen lause, "erinomainen käyttäytyminen". Pienten karkeiden ROP oli Oliwer, Irezumi Nacer do Sol ja pienten sileiden ROP oli Vito, Tähtitaivaan Häksätin ja keskikokoisten karkeiden ROP oli Vehkakallion Daniela. Onnittelut kaikille ropeille taustajoukkoineen.

Ja tokihan ennen kotiinlähtöä piti käydä tarkistamassa myyntikojujen tarjonta, ja olihan sitä. Tälläkertaa haaviin tarttui ihanat sadepuvut tytöille. Ja mikä uskomatonta, molemmat olivat aivan oikeankokoiset eli ei tartte lähetellä ees sun taas paketteja oikean koon löytämiseksi.


Eikös olekkin ihanat sadeasut?




perjantai 22. toukokuuta 2009

Horatio ja muita mukavia juttuja



Jee, toinen vapaapäivä menossa ja kaks vielä jäljellä. Kyllä niin mukavasti katkasee tämä helatorstai kevään aherruksen. Ja aherrettukkin on, totta kai. Sentti-boy kävi tänään kiusittavana eli siistin pojan korvat ja peräpeilin. Kyllä vaan koiran koko ilme ja olemus muuttuu näinkin pienellä tekemisellä, oikeen harmittaa ettei tullut otettua ennen-jälkeen kuvia. Joten saatte nyt tyytyä yhteen jälkeen-naamakuvaan sillä tämä pikku-hyrrä ei jaksanut olla paikoillaan niin kauan että olisi saanut otettua kunnon seisontakuvaa.


Mimoso do Vale do Juiz


Aamu aloitettiin kyllä metsälenkillä jolle lähes kaikki karvakorvat osallistuivat eli Deco, Kira, Sentti ja Satku (joka siis on Sentin paimen-isoveli) Millin nauttiessa kotisohvan mukavuuksista. Aivan uskomattoman hienosti Deco reagoi Satkuun jonka siis näki nyt lähietäisyydeltä toisen kerran, vain yksi haukku eikä muuta!! Hienoa Deco. Kakarat sitten innostuivatkin tällä reissulla hirvijahdista sillä törmäsimme ihan tuoreisiin hirven (siis ehdottomasti kyseessä oli hirvi koska eihän meidän podet metsästä sen pienempiä elukoita)jälkiin joihin kaikki regoivat mutta kakarat sitten lähtivät ajoon. Siinnä sitten akat kiekuu minuutin jos toisenkin eikä metsä vastaa ollenkaan (vaikka olenkin kuullut että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan...). Deco ja Satku katselivat touhua ehkäpä hievenen huvittuneina ja Deco sitten tuumasi ettei tämmöinen peli vetelä ja lähti hakemaan kakaroita. Ja niin vaan kävikin että hetken kuluttua Deco paimensi pienet ajokoirat takaisin. Oli muuten aikas pitkäkielisiä tulijoita, mutta onnellisia.

Olisi luullut että metsälenkki, hirvenmetsästys ja kyniminen olisi jo tuntunut tassuissa mutta mitä vielä. Kun vauhtiin oli päästy niin eihän Kira ja Sentti osanneet lopettaa ollenkaan. Ensin testattiin Sentin ketteryyttä kotiradalla (yläkerrassa pääsee juoksemaan ympyrää eteisen, keittiön ja olohuoneen läpi), ja hyvinhän tuo jullikka kääntyikin. Sitten testailtiin eri lelujen kestävyyttä.


Kira ja Sentti testaa (Huom! kännykkäkuva)


Ja välillä käytiin tarkistamassa pöydällä minkälainen pullatilanne on, eli tarvitaanko apua syömisessä etteivät kuivu :o) Milli katseli ihmeissään kakaroiden meininkejä ja yritti pysyä parhaansa mukaan poissa jaloista.

Ja tänään sitten löydettiin meidän tytöiltä eka punkki, Millistä. Eli koira joka makaa sohvalla tolkuttomassa tilassa n. 23 h vuorokaudessa on se jolla on punkki... Ja tämäkin punkki huomattiin koska Deco on niiiiiin hyvä. Kokoilin koiria pihalta sisälle ja ihmettelin miksi Deco väen väkisin yrittää nuoleskella Millin sisäreittä toisen kävellesssä sisälle. Nappasin Millin syliin ja siellähän se, punkki. Oli kylläkin ihan just kiinnittynyt, niin pieni vielä oli. Punkkitarkastus tehtiin samantien muillekkin muttei muita vapaamatkustajia löytynyt. Tyypillistä että eka punkki tulee juuri ennen suunniteltua Bayvantic Vet liuoksien laittamista. Huomenna kun on tarkoitus koirienkin saunoa ja käydä pesulla jonka jälkeen saavat liuokset niskoihinsa.

Valko-Venäjän matka lähestyy vauhdilla ja perhoset sen kuin lisääntyy vatsassa samaan tahtiin. Onneksi Niina lähtee reissuun mukaan niin on helpompaa, voidaan sitten kimpassa ihmetellä että mikä maa, mikä valuutta. Jaa, mikäs muuten on siellä valuuttana? Entäs kurssi? Täytyypi käydä katsastamassa Forexin sivuilta.

Kiralle tilaamani kuonokoppakin on tullut jo aikoja sitten mutten oikeen ymmärtänyt että miten sen oikeaoppisesti tulisi paikoilleen osua joten jätin kokeilemisen siihen että päästään ammattilaisen pakeille. Vaan eilenpä näin netissä oikeen hyvän kuvan kyseisen mallisesta kuonokopasta basenjin päässä ja silloin koin valaistumisen ja eikun heti kokeilemaan. Noooh, Kira näytti ihan Hannibalilta ja se pienin netistä löytynyt kuonokoppa on ISO. Joku siis saa sitä modifioida paremmin sopivaksi. Tänään näytin Virpille miten sellainen kuonokoppa laitetaan päähän ja tällä kertaa kohteena oli Deco. Edelleen kohde näytti ihan Hannibalilta ja kuonokoppa oli ISO. Nyt sitten pohdinkin että onko tämä tosiaan pienin koppa joka löytyy. Onko tosiaan italiaanoilla näin paljon isompi pää kuin meidän tytöillä?

Ai niin, kun lähdettiin metsälenkin jälkeen ajelemaan pois nähtiin viereisellä parkkiksella itse Horatio ;o)

sunnuntai 17. toukokuuta 2009

Toukokuun touhuja



Toukokuu on jo puolessa välissä ja kaikkea on tullut tehtyä ja touhuttua. Näyttelyissä ei olla käyty vaan seuraava on vasta kesäkussa Minskissä jonne lähtee molemmat tytöt kera iki-ihanan Viton. Kira kylläkin kävi Sentin kanssa match showssa viime tiistaina, Kira pienissä aikauisissa ja Sentti pennuissa. Molemmat podengo-berlingot saivat sinisen nauhan, Sentti ei päässyt jatkoon mutta Kira poimittiin jatkoon ja sijoittuikin loppujenlopuksi sinisten toiseksi. Hyvä Kirppi!

Off road kolmikko on käynyt myös mittauksessa ja tarkkaakin tarkemmat mittaustulokset tulleepi tässä, Sentti 29,0cm, Deco 26,4cm ja Kira 25,0cm. Kaikki siis rotumääritelmän asettamissa rajoissa eli 20cm ja 30cm välissä. Aika hyvin olin tuon Kirpanderin koon arvioinut Decoon vertaamalla. Decohan mitattiin viime kesäkuussa tuloksella 26,5cm. Mittauksen jälkeen käytiin hiukan koiratarhassa päästelemässä ja mukaan menoon liittyi myöskin Hipsu. Ihan hirveen innoissaan ei Hipsu ollut menossa mukana ja kun välillä vielä tuli vettäkin taivaalta niin ehän se nyt ole pikkuprinsessalle sopivaa. Mutta on se Hipsuli vaan ihana!

Tänään tehtiin tyttöjen kanssa metsälenkki Virpin ja poikien eli Sentin ja Satkun kanssa. Satkuhan on iso ja komea saksanpaimen jonka kanssa Deco ei ollut aikaisemmin tehnyt tuttavuutta. Decon tavanneet tietävät että ääntä riittää ja pitkään. Olen nyt kotipihalla yrittänyt systemaattisesti karsia tuota turhaa kälätystä suihkepullon avulla ja tuloksia onkin havaittavissa. Ja koska Deco ei aikaisemmin ole Satkua nähnyt oli tiedossa lenkin alusta loppuun kestävä kommentointi joten ajattelin kokeilla miten tuo suihkepullo toimisi pihan ulkopuolella. Ensimmäisen minuutin jälkeen aikana Deco olikin sitten läpimärkä mutta rauhoittui hetki hetkeltä enemmän eikä noin viiden minuutin jälkeen enää huomioinut Satkua ollenkaan. Jätin suihkepulon autoon ja sitten lähdettiin metsään. Arvelin että tämä teho kestää ehkä kolmanneksen lenkin alusta mutta suureksi hämmästyksekseni Deco käyttäytyi kuin enkeli koko reissun (eli lähes puolitoista tuntia). Aivan upeeta. Seuraavaksi kokeilen minkälaisia tuloksia suihkepullolla saadaan koirapuistossa.

Milli on piristynyt taas todella paljon. Nyt kun talviturkki on ajeltu pois ja aurinko pääsee lämmittämään vanhoja luita kunnolla niin vanhakin nuortuu. Välillä juoksentelee pihalla kuin pahainen penikka.

Elokuista Itävallan reissua tulee jo nyt suunniteltua aikas paljon. Mitä kaikkea pitää pakata mukaan, moneenko kassiin ne kaikki laitetaan, monetko erilaiset kengät turneella tarvitaan, pakataanko teltta mukaan, otetaanko vetoalusta vai kaljakärryt... Huh huh, kyllä niin paljon on muistettavaa että varmaan puolet tarpeellisesta tavarasta jää väkisisnkin kotiin. Ja sitten ne on ostettava matkalta :o) Ohjelmassahan ON käynti kauppakeskuksessa joten Visa vinkukoon ja Masteri maksakoon.