4.7 Tuusula ja vähän muutakin

Minulla alkoi perjantaina kesäloma!!! Ja sitä riittääkin sitten kokonaiset kaksi viikkoa eikä ohjelmistossa ole vielä yhtään mitään, tyhjää täynnä. Vai lasketaanko Karjaan näyttely? Sinne meneminen kun on ihan kiinni tuosta talon isännästä, että mitä mahtaakaan keksiä (toivottavasti idea telttailusta koirien kanssa ei toteudu). Noh, katsotaan.

Lauantaina oltiin nuorison kanssa Tuusulan näyttelyssä jossa tuomarina Tuula Savolainen. Taisi olla minun podengohistoriani kohdalla tasan eka kerta kun arvostelu alkoi klo 9. Bokserien kanssa sitä tottui että kehä alkaa klo 8 mutta podengojen kanssa kiertäminen on ollut ylellisyyttä kun yleensä kehässä meitä on kaivattu vasta puolenpäivän jälkeen. No joo, matkaan lähdin siis mielestäni aikataulun mukaisesti mutta ruuhka Tuusulan tiellä yllätti täysin. Kyllähän infokirjeessä varoiteltiin ruuhkista mutta tämä oli kyllä paaaaaaaljon enemmän kuin kuvittelin. Olin siis kehän reunalla 8:50. Ou jee.

Ensimmäinen ylläri pylläri tuli vastaan kun luettelossa oli pelkkiä narttuja. Täh, kyllähän Senttikin oli ilmoitettu mukaan. Järjestäjät olivat omatoimisesti siirtäneet Sentin narttuihin kun meinasivat että hällä on tytön nimi, joka siis on MimosO eikä MimosA. Kannattaisi tosiaan laittaa ne koirat siihen sukupuoleen johon ne on ilmoitettu. Kiitos.

Mukana menossa oli myöskin suosikkityttöni Hipsu joka oli pentuluokassa. Hipsua hiukan jänskätti kehässä, mutta sai KP:n. Seuraavaksi kehään meni Sentti jonka aloitus pöydällä ei ollut ihan paras mahdollinen. Tuomari halusi mitata jokaisen koiran ja tässä toimessa tuomari onnistui kyllä säikäyttämään Sentin perinpohjin mitta viritelmällään. Koskaan aikaisemmin ei Sentin häntä ole pysähtynyt. Arvostelussa ei ollut mitään dramaattista, arvosanlla EH. Kira oli kehässä kuin vajaaälyinen, hyppi ja pomppi, yritti purra hihnan poikki ja istui kokoajan. Esiintyi siis tyylillä "ikinä en oo ollu kehässä". Tuomari katsoi hampaat tarkkaan ja saimme huomautuksen että takahampaassa on hammaskiveä (tiedetään, tiedetään). Kirallahan on karkeakarva nypitty pois kesäkuussa eikä uuttaa ole tullut kuin lautasille ja siihenkin vähänlaisesti. Arvostelussa kuitenkin "hyvä turkinlaatu". Todellisten trimmattavien koirien kanssa tottui kyllä siihen ettei kehään ollut mitään asiaa ellei karva ole just eikä melkeen oikeessa iskussa. Odotin siis arvosanaksi H tai peräti hylätty mutta saimmekin EH. Kujala kumartaa ja kiittää.

Poislähtiessä "törmäsin" vanhaan ystävään, ööö kahdenkymmenen vuoden takaa (kuulostaapa siltä että olisin itse aika vanha...). Ei kylläkään huomannut että välissä olisi ollut yhtäkään vuotta, kyllä juttua meinaan piisasi sen verran vapaasti ja vuolaasti ettei ainakaan vieraantumista ollut havaittavissa. Ja löytyi samalla selityskin mm. Rauman tragediaan.

Ja kotona ei sitten muuta kuin hyvin ansaituille päikkäreille koko likkalauma. Päikkäreitten jälkeen lähdettiin vielä Olariin uudelle koira-aitaukselle jossa treffattiin Sentti. Ja kakaroilla riittikin helposti energiaa parin tunnin juoksusessioon. Kyytiä saivat niin risut kuin männynkävytkin (vaikkei siellä käpyjä ollutkaan). No kotona sitten olikin aika väsyneitä likkoja. Uni maistui vielä aamullakin sen verran hyvin ettei meinannut Kirppi edes korista nousta ylös.

Sunnuntaiaamuna auton nokka osoitti kohti Hyvinkäätä jonne lähdin ilman ensimmäistäkään koiraa sillä reissun tarkoituksena oli treffata vanhoja kamreereita. Oli muuten aivan mahtava päivä, kiitos teille! Samalla reissulla sain säädettävän vetoalustani takaisin joka oli modifioitavana Marttilassa. KIITOS Juholle tuunauksesta, nyt on aivan mahtava vetopeli jolla kelpaa lähteä reissuun.