torstai 30. huhtikuuta 2009

Iloista wappua!



Se on sitten vappu ja vaihteeksi ihan kunnollisella kelillä. Meidän laumalla vappua vietetään hyvin railakkaasti vuorotellen pihalla kevätkylvön parissa ja sohvalla elpyen ;o) Deco ja Kira ovat hoitaneet osuutensa oksien silppuamisesta hienosti, Sami kun on saanut risut ja oksat kasaan niin likat käyvät hakemassa niitä ja pätkivät pienemmiksi. Kira on innostunut myöskin maankääntö hommista sekä rikkaruohojen kitkemisestä (eli kukkien nyppimisestä...).

Milli on ollut nyt muutaman päivän hiukan heikkona, jalat ei tahdo enää pitää vanhaa rouvaa pystyssä vaan luistavat alta pois. Välillä myös on tullut jonkinlaisia tärinäkohtauksia. Mutta ruoka on kyllä maittanut hyvin. Katsotaan nyt miten menee.

sunnuntai 26. huhtikuuta 2009

18.4 Sillamae, Viro sekä muuta mukavaa :o)



Viime viikonloppuna olimme jälleen Virossa, nyt kohteena oli Sillamaen kansallinen näyttely. Lähdimme reissuun perjantaina 17.4 puoliltapäivin Samin ja Kiran kanssa Decon ja Millin jäädessä Mimorin luokse hoitoon. Tallinasta suunnistimme uuden navigaattorin suosiollisella avustuksella kohti Narva-Joensuuta joka sijaitsee aivan Viron itärajalla. Ajomatka meni hyvin, n. 200km matkalla bongasimme 5 poliisipartiota joten matkavauhti oli juuri rajoituksien mukainen eli enimmillän 90km/h.

Yösijan olin varannut meille Meresuu Spa Hotellista Narva-Joensuusta joka sijaitsee Narvan kaupungin vieressä. Hotelli oli todella hieno eikä varmasti kovinkaan vanha ja sijaitsi n. 100m päässä rannasta. Silmänkantamattomiin upeaa hiekkarantaa jolla Kira olisi niiiin kovin mielellään hiukan irroitellut. Muu ympäristö sitten olikin hiukan eritasoa. Jokainen tönö oli rakennettu erimateriaalista ja aivan erilaiseksi, ei puhettakaan suomalaisista arava-omakotitalo-helvetistä. Hotelliin kirjautumisen jälkeen lähdimme ajelemaan Narvaan ja etsimään syömäpaikkaa. Matkan varrella oli mm. toisen maailmansodan aikainen tankki, todella huonokuntoisia hautausmaita, kultakupolisia kirkkoja sekä Venäjän raja.

Palatessamme aamiaiselta lauantaiaamuna oli Kira järjestellyt pienen ylläripyllärin. Vaikka likka oli häkissä niin jollain aivan uskomattomalla tavalla oli onnistunut keplottelemaan läppärin virtajohdon häkkiin ja pureskellut sen kahdesta kohdasta rikkipoikki. Tälläkertaa kohteena oli muuntajan ja töpselin välinen osuus joten uuden hommaaminen ei tuottanut vaikeuksia.

Näyttelypaikkana oli jonkinlainen urheilukeskus jossa siis oli kaksi pientä hallia. Alunperin meillä piti olla tuomarina Unkarilainen setä mutta kehässä olikin Venäläinen täti. Mutta ei haittaa, täti tykkäsi Kirasta ja antoi kaiken mahdollisen eli Kirasta tuli nyt sitten Eestin juniorivalio! Ryhmäkehiin emme jääneet vaan lähdimme ajelemaan samantien Tallinaan. Alunperin meillä oli paikat klo 21 laivaan mutta onnistuimme ihan viime minuuteilla muuttamaan paikat klo 17:30 laivaan. Olimme auton kanssa lähtöselvityksessä kaksi minuuuttia ennen sulkemista :o)

Kaikella kivalla on aina loppunsa joka realisoitui tälläkertaa oksentamisena. Reissusta elpyminen ei meinannut millään onnistua ja sitten puolen yön jälkeen aloinkin oksentelemaan. Ja tätä jatkui koko sunnuntaipäivä. Vasta maanantai iltana pystyin syömään ja juomaan jotakin pientä. Joopa-joo, vaikka sitä kuinka yrittää olla reissuilla varovainen tuon syömisen kanssa niin ain ajoskus sitten tulee näitä ylläreitä. Onneksi nyt ei kuitenkaan joka kerta.

Kuvia reissusta en nyt laita tänne ollenkaan vaan niitä voi käydä katsomassa nettialbumissa. Kuvat ovat pääasiassa Narvan kaupungista.

24.4 oli valtakunnallinen koiranpäivä jonka johdosta Helsingin Seudun Kennelpiiri järjesti koiramaisen tapahtuman Tuomarinkartanon vinttikoiraradalla. Ohjelmassa oli rotuesittelyjä, juoksuttamista käsivieheellä, makkaraa, agility ja toko-näytöstä sekä Hannes Lohen ryhmä joka otti näytteitä ilmaiseksi. Kävimme Virpin ja Sentin kanssa antamassa näytteet, Decoltahan näyte on jo otettu joten nyt oli Kiran vuoro. Kiralla ei tuo näytteenottaminen sujunut ihan putkeen. Näytteenottaja sanoi heti että onpas pienet suonet ja hetki siinnä sitten menikin että se suoni sieltä löytyi. Hiukan Kira siinnä sitten liikahti ja niinhän se neula sieltä sitten lähti pois ja uusinta näytteistys toisesta jalasta. Muttaa kyllä vaan niin hienosti meitin pikku Kirkkendaaleri oli että oikeen ylpee olen.

Ja sitten lähdettiin porukalla vielä viereiseen koirapuistoon hiukan irrottelemaan. Sentti keskittyi irrottelemaan juoksemalla ja Deco haukkumalla. Meno oli kyllä ajoittain huimaa ja kaikilla oli kivaa, niin koirilla kuin ihmisilläkin.

Tänään taasen oli podengotreffit Heikinlaaksossa. Keli oli mitä mainioin ja paikalle tuli kymmenkunta podengoa. Taisi olla eka kerta kun enemmistö osallistujista oli karkeita. Niin Deco kuin Kirakin nautti taas täysillä, Kira asiallisemmin ja Deco tuttuun tyyliinsä kommentoiden kaikkea ja kaikkia. Paikalla oli myöskin Kiran siskopuolikas Hipsu joka on kehittynyt oikein nätisti. Sentti ei ollut tälläkertaa mukana menossa koska oli esiintymässä Lahdessa tuloksella EH/2.

tiistai 7. huhtikuuta 2009

Kuvasatoa



Tässä tulee hiukan kuvasatoa Kiran Rakveren reissulta. Kiitos Riikalle kuvista.


Kira ja suuren suuri Chase




Ida ja Kira kehässä, kuten arvosteluunkin oli kirjattu "...esitetään hyvin"


Seuraavat kuvat ovat Portugalista ja niissä poseeraa Kiran iskä ja äiskä. Kiitos Tuija kuvista, olen erittäin kiitollinen niistä.


Iskä, Pulga do Vale Negro



Iskä, Pulga do Vale Negro



Äiskä, Quintanilha do Vale Negro


sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

4.4 Rakvere, Viro



Tällä kertaa reissussa oli Kira joka teki matkaa ihan "yksinään" eli itse en ollut mukana reissussa ollenkaan. Kiran kuskaamisesta ja huollosta vastasi Riikka, ja hienossa kunnossa pikkulikka kotio tulikin. Lämmin kiitos Riikalle ja Merjalle! Näyttelyssä Kiran esitteli Ida, hienosti Junior Handler kisoissa menestynyt fiksu nuori neiti. Idan JH-sivut löytyvät täältä. Suuret kiitokset Idalle ! Ja kiitokset vielä kertaalleen Eijalle joka tämän kaiken sai järjesteltyä ja sumplittua.

Perjantai-iltapäivänä vein Kiran ja matkatavarat Länsisatamaan jossa Riikka ja Merja ottivat Kiran kyytiinsä. Matkassa oli mukana suuuuuuri keltainen tanskandoggi uros joka oli Kiralle aikamoinen järkytys sillä ikuna ei meitin pikkulikka ole nähnyt niin isoa koiraa. Onneksi mukana oli myös Vito, tuo ihana pikkumies, oli siis Kiralla ihan kokoistansa seuraakin.

Lähtiessäni satamasta olin heti tippa silmässä että miten se meitin pienivauva pärjää ihan yksinään isossa maailmassa. Näistä tunnelmista sitten tultiin nopeasti ihan toisenlaisiin sillä pääsin (?) todistamaan tapahtumia joita olin kuvitellut olevan vain elokuvissa. Jonohan kulki todella hitaasti kun laivalta tuli pois paljon autoja ja samaan aikaan oli klo 4 ruuhka. Noh, jonossa seisoessa huomasin yhtäkkiä oikean puoleisella kaistalla huimaa äksöniä. Farmarin takana olleen taksin kuski oli noussut autostaan, koputellut farmarikuskin ikkunaa ja kun ikkuna oli auennut niin veti tätä nokkaan ! Ja farmarikuskihan ei tästä tykännyt (yllättäen) vaan nousi autostaan ja meni taksikuskin perään jolloin alkoi pieni painiminen, töniminen ja tuuppiminen. Valitettavasti minulla oli ikkunat kiinni joten en saanut selvää mistä kaikki oikein alkoi. Olkaa siis varovaisia jonossa jos takana on taksi, laittakaa ovet säppiin ihan vaan varmuuden vuoksi ;o)

Perjani-ilta meni sitten minun osaltani Kirasta huolehtimiseen, eikä se unikaan meinannut tulla ollenkaan. Ja kun tuli niin ei kovin kauaa kestänyt. Aamulla sitten jo lähestulkoon hysteerisenä kiertelin ympäri kämppää. Ja täytyy vaan itsekkin ihmetellä näin suurta hysteriaa kun on noita koiria ollut reissussa ennenkin muiden matkassa. Rina kävi mm. Saksassa ja Hollannissa, Jösse Puolassa eikä silloin ollut tällaista paniikkia. Teinkin sitten itse itselleni sellaisen pikadiagnoosin, minulla on vaikea eroahdistus. No onneksi koiralla ei ole, menee näinpäin helpommin.

Aamupäivällä sitten tuli viesti tapahtumien keskipisteestä, Kira sai junnu-sertin ollen junnu-rop sekä rop. Eikä Vitolla mennyt sen huonommin (tietenkään) eli sertti tuli ja rop, samalla Vito valioitui. Hieno juttu mutta eipä tämäkään minun ikävääni poistanut.

Illalla sitten vihdoin pääsin hakemaan pikkulikan kotio, ihanaa. Ja oli todella kiva kuulla että Kira oli käyttäytynyt oikein mallikkaasti reissussa, mitä nyt hiukan oli pärissyt dogille. Mutta sitä en yhtään ihmettele, kyllä Kiraa on pelottanut noin iso koira jonka pelkkä pää on samankokoinen kuin koko likka. Myös ruoka oli maistunut aina kun sitä tarjottiin ja tämä jos mikä on hieno asia. Kotona sitten olikin kovasti tutkittava että mitäs muut olivat touhuilleet hänen poissaollessaan. Pienen iltapalan jälkeen sitten uni veikin voiton pienestä matkaajasta. Ja uni jatkuu edelleen.