perjantai 18. syyskuuta 2009

Aina sattuu ja tapahtuu,



kuten jo vanhakansa sanoi ja eilenpä sitten sattui ja tapahtuikin, eritoten sattui.

Aamu alkoi normaalilla jonottamisella aamuruhkaassa Turun moottoritiellä kunnes sitten sattui. Noh, moottoritiethän nyt vaan on sellasia että siellä se liikenne tuppaa pysähtymään kokonaan. Ja näin pysähtyi se meidän edessä ajellutkin, ja niin pysähdyttiin mekin, mutta perässä tullut maasturipa ei enää pysähtynyt vaan yritti takaluukusta sisään. Onneksi maasturin kuski ehti hiukkasen väistää oikealle joten ei tullut päälle koko auton leveydellä vaan kärsimykset kohdistuivat enempi oikeaan takakulmaan. Vaikka kyllä tällainenkin rysähdys oli ihan tarpeeksi, löin pääni ihan kunnolla sivulasiin ja siinä turvavöiden varassa heiluessani lähti ilmat pihalle ja muutenkin oli kurjaa. Ja mitäpä sitä ihmispolo ajattelee ensimmäiseksi kun heiluminen loppuu? Tietenkin kiittelin etteivät koirat olleet kyydissä sillä nehän vasta olisivatkin lennelleet siellä takakontissa.

Kuka törmäsi kehenkin ja miten -asiat selviteltiin hämmästyttävän nopeasti pääsimme jatkamaan matkaa töihin. Sen verran vointini alkoi huonontua matkalla että soitin työterveysasemalla ja sainkin ajan lääkärille joka sitten aikanaan laittoi lähetteen röntgeniin. Siellä sitten ottaessani hiusnipsua pois huomasin että se oli mennyt rikki usasta kohtaa ja repinyt hiuksetkin törmäyksen voimasta. Onneksi ei kaulasta, niskasta, päästä jne. löytynyt mitään tavatonta joten ei muuta kuin takaisin töihin. Päänsärky ja niskakipu olivat kyllä melkoisia eikä oksennuskaan kaukana ollut, mutta jos lääkäri kerta sanoo että sitä ollaan työkuntosia niin pakkohan se on uskoa. Ja kun auton rattiin kerta piti vielä mennä en voinut edes ottaa mitään tujumpaa särkylääkettä vaan Buranan voimalla piti pärjätä. Ei muuta kuin annostusta isommaksi vaan...

Töiden jälkeen pikainen tavaroiden lastaus ja auton nokka kohti Turkua. Deco piti viedä Marttilaan josta Tanskan reissun oli määrä alkaa, mutta kun olin taas hiukan säätänyt niin ajelimpahan sitten Turun kautta Marttilaan. Jaa miks? Kun Decolle piti hakea ekinolääkitys että pääsee likka takas kotio, ja kun tuosta yhden pillaerin antamisesta laillistettu elukkalääkäri kehtaa nylkeä 70€ niin ei kiitos. Ajelinpa siis ylimäärästä jotta pääsin Turkuun "hieman" edullisemmalle lekurille. Kiitokset tässä vaiheessa Niinalle lääkärivinkistä ja Pasille ajo-ohjeista, vaikka siitä risteyksestä olis kylläkin pitäny kääntyy vasemmalle eikä oikeelle :o) Mutta asiaan taas, tämä venhempi herrasmies siis pitää vastaanottoa kahdesti viikossa kaksi tuntia kerralla, ei ajanvarausta, yksinkertaiset tilat ja toimenpiteet joka sitten näkyy laskussakin. Decolle siis ekinokokkoosilääkitys, tarvittava dokumentointi passiin ja vielä resepti, mitä sanoo tähän lasku? 15€ hinta siis laski 55€ siitä mitä kotopuolessa olisin joutunut maksamaan. Kiitosta vaan, kyllä hamsteria huvittaa. Täytynee seuraavien rokotusten aikoihin tehdä Turkuun tikusta asiaa ja viedä autolastillinen koiria rokotettavaksi tonne.

Ja sitten me lähdettiin Dekkerin kanssa ajelemaan sillä foortin romulla jossa ei ollut enää oikanpuolen takavaloja eikä vilkkua kohti Skanssia tai Saknssenia tai mikä Bagelsi nyt olikaan. Yksinkertasena Siperialaisena kuvittelin että uuden karheassa ISOssa kauppakeskuksessa olisi apteekki josta saisi ostettua kivunlievittäjää kurjaan oloon, mutta ei, eipä ollut. Ja olivat mokomat vielä laittaneet niiin interaktiiviset opastintaulutkin sinne etten edes osannut käyttää niitä. Ikä tekee tehtävänsä, näköjään.

Ajelin sitten Pääskyvuoren Prismaan jossa oli ihan vaan tavallinen Prisma ja siellä ihan tavallinen apteekki. Ja McDonalds. Koska me oltiin Dekkerinkanssa ihan väsyneitä ja meillä oli hirvee nälkä ni hemmoteltiin itseämme Mc-tuotteilla. Tämän jälkeen suunnistimme vihdoin kohti Marttilaa, pakko tunnustaa että hiukan piti varmistella ajo-ohjeita, jonne sitten saavutiin jossain vaiheessa. Tässä kohtaa meinaan mulla on kadonnut ihan kokonaan käsitys ajasta. Perillä sitten kamat ulos ja seuraavaan autoon. Hysteerisenä perinpohjaista selvitystä missä vaiheessa tällä harjalla kaks tai maks. kolme vetoa ja mistä pussista löytyy namuja ja js Decolla on paha mieli niin mistä voi antaa hiukkasen ylimääräsitä namskua ja ... Pisteet Eijalle joka tyynesti kuunteli ja nyökkäili mun vuodatusta. Mutta on se nyt vaan iso juttu kun mamman mussukka lähtee "yksin" maailmalle. Siis vaikeaa minulle.

Samalla pääsin muuten kurkkaamaan aamupäivällä syntyneitä podengonpentuja, olivat kyllä ihan syötävän ihania. Pentusia voi ihailla täällä.

Kotimatkalle lähdin sitten niin sekaisin kuin olla ja voi, joka paikkaa särki ja tippa linssissä kun mussukka höpönassunen jäi sinne ihan yksinään. Nyyh. Kotiin pääsin kuitenkin ihan ajallaan ja kohtuullisen ehjänäkin.

Decon reissaaminen toi myös uuden tilanteen esiin kotona, sillä Kira oli tänään ensimmäistä kertaa yksin kotona koko työpäivän ajan. Kyllähän Millikin kotona oli mutta kun kaveri ei kuule mitään eikä se järkikään oikeen enää luista niin aika yksin Kira siis oli. Ja hienostihan pikkulikka olikin ollut. Ei mitään pahoja tehty, kaikkia luitakaan ei ollut löytänyt joten on tainnut nukkua ihan urakalla.

Ja nyt meen jännittää huomista kehää, että mahtaakohan se Kekkeri-Pekkeri esiintyä ollenkaan jos on oikeen loukkaantunut. Huoh, taidan laittaa viel Eijalle viestin ett antaa pari ylimäärästä namiskuukkelia illalla, ja lepertelee hiukkasen ekstraa. Ja aamulla pannukakkua, kun iso-D niin tykkää niistä ;o)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti