perjantai 30. huhtikuuta 2010

Blondi tuli taloon



Eilen sitten oli SE päivä eli meidän uusi perheenjäsen tuli kotiin. Koska meidän pikkuinen on niin fiksu ja filmaattinen niin eka yö meni ilman itkuja. Koko kämppään on jo tutustuttu reippaasti ja pihaltakin ensimmäiset oksat kannettu sisälle. Ruoka maistuu ja tarpeetkin on tehty pihalle useammin kuin sisälle.

Kira tykkää kun on painikaveri ja on ottanut uuden tulokkaan ilolla vastaan. Välillä painitaan ja välillä juostaan niin että hippulat vinkuu.

Viralliselta nimeltään tulokas on Caramelon Here I Am Dixon ja kavereitten kesken Laku. Vaika tuskinpa likka pääsee koskaan eroon työnimestä Anita Hirvonen kun yhdennäköisyys on huima.

Enemmittä puheitta, tässä hän on,











sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

24.04 Lahti KV



Lahdessa esiintyivät Kira ja Sentti, Kira eka kertaa valioissa ja sentti vielä nuorissa. Kirallahan on vahvistettu Viron valioarvo mutta suomesta puuttuu se viimeinen yli kaksi vuotiaana saatu sertti.

Tuomarina oli ensimmäisen kerran podengoja arvostellut Outi Piisi-Putta. Arvostelulinja ei ihan pitänyt loppuun asti, pienistä karkeista erin sai vain neljä koiraa kahdestatoista ja pienistä sileistä erin sai kuusi koiraa seitsemästä. Mielestäni karkeiden ja sileiden tasossa ei ollut näin dramaattista eroa. Mutta näillä mennään.

Sentti esiintyi hienosti, varsinkin pöytä meni erittäin hyvin ja tuomari kehuikin kovasti. Tuloksena kuitenkin EH ja luokka ykkönen. Mainittakoon että viidestä nuortenluokan poitsusta vain kaksi sai EH:n ja kolme H:n. Arvostelu oli ihan hyvä, moitetta tuli karvasta ja päästä jonka tuomari toivoisi olevan maskuliinisempi.

Kira sai ERI:n ja oli PN-2. Yllätys oli kyllä iso että pehmeässä villassa ollut Kira sai ERI:n. No nämä on näitä.

Yllättäen hiukan piti sitten käydä ostoksillakin ja Untolle lähti uusi näyttelyhihna ja Kiralle uusi lelu (kun ei niitä ennestään ole tarpeeksi...).

10.04 Rakvere



Alunperin reissun oli tarkoitus olla ns. päiväreissu mutta kun popojen arvioitu arvosteluaika ei ollutkaan ihan päivän viimeisiä ja ajokelistä ei etukäteen tiedä niin reissuun lähdettiin jo edellisenä iltana. Treffit oli sovittuna viikkarin terminaalin viereen ja sieltä vankkureihin lastattiiin KirsiMaria & Minni sekä Arja, Hipsu ja Daphne. Itselläni oli reissussa mukana Unto. Tälläkertaa tavarapaljous ei päässyt yllättämään vaan taustapeilistäkin näki.

Yövyimme laivalla ilman sne suurempia kommelluksia. Mitä nyt pientä paniikin poikasta oli ilmassa iltapissan aikaan kun kannella olikin kunnon myrkytuulet valloillaan. Onneksi Unto on vanhaa merenkävijöiden sukua eikä tuuli estänyt merkkailua.

Aamulla ajoimme laivasta suoraan hotellin pihaan ja kävimme kunnon aamulenkillä koirien kanssa. Sitten hotelliin odottamaan että aamupalantarjoilu alkaa joka alkoikin n. 20 min etuajassa. Oli muuten kivaa olla ihan ensimmäisten joukossa, kaikkea tarjottavaa ainakin riitti ja kattaukset olivat vielä siistin näköisiä. Syötyämme ja juotuamme koko rahan edestä aloitimme varsinaisen matkan teon kohti Rakverea joka on reilu sata kilometriä itään Tallinasta. Taas kerran tomppa ohjasi ties mitä reittiä alkumatkan, mutta aikanaan kyllä päästiin sinne minne pitikin.

Näyttelypaikka oli ihan siisti ja nykyaikainen urheiluhalli jossa oli hämmästyttävän hyvin toimiva kanttiini ;o) Vessatkin olivat, ainakin alkupäivästä, ihan ok kunnossa.

Sekä Untolla että Minnillä oli molemmilla tilaisuus junnuvalioitua mikä toi kyllä oman jännitysmomenttinsa mukaan. Ensimmäisenä kehässä oli Unto joka saikin ERIn, ja sitä myöten sen viimeisen junnusertin valioituen näin ollen EE, LV, LT sekä BALT JMVA. Hieno pikku-ukko! Hipsu sai EH:n karvasta johtuen. Koomiseksi asian tekee se, että vähän ennen kehää juttelimme Arjan kanssa kuinka hyvät karvat sekä Untolla että Hipsulla on. Karkeeta eikä ole tarvinnut mitään erikoisia trimmaus tai nyppimis sessioita pitää. Ja sitten tuomari moittii Hipsun karvaa (ensimmäisen kerran), että pitäisi nyppiä pois :o) Heh, tää on tätä. Sitten oltiin vielä Unton ja Hipsun kanssa parikehässä, tuloksena KP ja lippu BIS kehään. Minni esiintyi upeasti, niinkuin aina, ollen ROP ja saaden kaiken tarvittavan tilpehöörin valioituen EE, LV, LT sekä BALT JMVA. Onnea! Arjan norwichi Daphne oli ROP (tietenkin) ja Viron sertti jäi nyt odottamaan sitä viimeistä kotimaan serttiä.

Sitten alkoivat isot kehät pyöriä lähes aikataulun mukaisesti, pisteet siitä. Ensin vuorossa oli parikehä jossa jouduimme popojen kanssa venäläisen maltankoiramafian ylenkatsomiksi. Spreijasivat lakkaa niiiiiiiiiin paljon että oltiin popojen kanssa ihan henkitoreissamme. Parikisan tuomaroi Tino Pehar Kroatiasta ja olihan se hienoa näyttää maltankoiramammoille perävaloja ja purjehtia popojen kanssa komeasti BIS-2 pallille. Siinnä sitten kättelin tuomaria monttu auki tohkeissani ja kun katsahdin alaspäin kehuakseni koiria niin Untohan se jo oli hypännyt Hipsun selkään kuivaharjoittelemaan. Hih, ei tartte podengot lisääntymisstrategioita kun on tuo astuminen niin verissä ;o) Juniorikehässä ei podengot saaneet huomiota mutta sitten 5-ryhmän ottanut August de Wilde iski silmänsä Minniin joka sijoittui upeasti RYP-4. Hienoa Minni!

Näissä tunnelmissa sitten ajeltiin kohti Tallinaa ja satamaa eikä matka olisi rattoisammin mennä. Tälläkertaa päästiin laivastakin ulos ilman ylimääräisiä odotteluja.

Kiitos taas mukavalle retkiseuralle mukavasta retkestä :o)

05.04 Malminkartano, Match Show



Hiukan koleassa säässä treffattiin Kiran kanssa Helmi kera Rean ja Sepon Malminkartanon sirkuskentällä. Helmille tämä oli ensimmäinen kehäkokemus ja täytyy sanoa että hyvin meni. Likka esiintyi todella reippaasti ja iloisesti eikä pöydällä oleminenkaan pelottanut vaan tuomari sai tutkailla ja kopeloida rauhassa. Helmi sai sinisen nauhan ja sinisten jatkokehässä pääsi vielä kahdeksan parhaan joukkoon, ei hullummin kun pentuja oli ilmoitettu mukaan lähes 60 kpl. Kira puolestaan sai punaisen nauhan mutta ei päässyt enää jatkoon.

Valitettavasti en saa nyt liitettyä mukaan kuvia (koska tumpelona en saanut niitä CD:ltä siirrettyä...)

Tässä mätsärissä sattui myös valitettava välikohtaus joka olisi voinut päättyä hyvinkin tragisesti kun nuori dogo argentino ei ollut täysin omistajansa hallinnassa. Dogo hyökkäsi sheltin kimppuun eikä shelttiä meinattu saada dogon hampaista irti ollenkaan. Onneksi paikalla oli aikuisia, raavaita miehiä jotka nopeasti puuttuivat tilanteeseen ja voimakeinoja käyttäen (mm. eläinlääkäri väänsi dogoa nenästä) saatiin sheltti pelastettua. Onneksi sheltin suojana oli erittäin muhkea turkki joka suojasi hyvin hyökkäykseltä. Näissä tapauksissa sitä aina miettii miten pienen popon kävisi, kun ei ole mitään pehkoa suojana. Tai jos kohteena olisikin ollut pieni lapsi? Sitä niin toivoisi että nämä mätsärit olisivat jokaiselle osallistujalle, niin nuorille kuin aikuisillekkin, turvallisia ja iloisia tapahtumia. Että jokainen koiran omistaja, varsinkin niiden suurempien, pitäisi huolen koirastaan ja sen käytöksestä.