sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

Uusi muotovalio!



Aamulla auton nokka laitettiin kohti Korpilahtea ja Kinkkulan ratsutilaa sillä siellä oli ryhmänäyttely jossa pienet karkeet arvosteli Markku Mähönen. Tällä kertaa ei ollut muita kuin meidän Deco, viime vuonnahan siellä oli muistaakseni yhteensä 5 pientä karkeaa. Kerrankin ilma oli suosiollinen eikä matkalla tullut taivaalta mitään alas, vaikkei mikään upea ilma ollutkaan. Jälleen olisi Decolla mahdollisuus valioitua, kun aikaisemmat kerrat olen itse sössinyt oikeen urakalla. No, jännityksen tasoa varmaan kuvastaa hyvin se että menomatkalla piti pysähtyä KOLMESTI vessakäynnin takia. Heh, eka kerran Toijalan paikkeilla, toinen kerta Kangasalalla ja kolmas Patalahdella. Ja tietty kertaalleen vielä näyttelypaikallakin. Huh huh, jonkin verran siis oli perhosia mahassa.

Näyttely oli ns. sisänäyttely, lämmittämätön maneesi mutta infokirjeessä oli selkeästi infottu että LÄMMITTÄMÄTÖN eli jokaisen pitää itse siitä ymmärtää että vaatetta on olatava tarpeeksi tai vaikkapa liikaakin. Meillä oli Decon kanssa riittävästi vaatteita mukana, kehässä tuli jopa hiki :o) sitten taas itse sähläilin ja vein mielenhäiriössä toppatakin autoon ja palelin koko loppuajan. Hyvä minä!

Tuomarina siis Markku Mähönen jonka kehässä en ole ennen ollut. Oikein mukava tuomari joka käsitteli koiria todella nätisti. Arvostelun jälkeenkin vielä kertoi tarkennuksia koirista, harvoin näyttelleasettaja saa näin paljon vastinetta rahoilleen tuomarilta (heh, vertailukohtana vaikkapa Moskovassa arponut Italian ihme). Arvostelu on luettavissa varsinaisilla
kotisivuilla. Ja nyt se sitten tuli, se viimeinen valioitumiseen tarvittava sertti meinaan. Samalla rytinällähän sitten Decosta tuli paitsi FI niin myös EE ja RU muotovalio. Edellisestä valioitumsesta tässä huushollissa onkin jo aikaa useampi vuosi, 2005.

Kuvia ei tältä reissulta ole ensimmäistäkään kun matkassa oltiin Decon kanssa ihan vaan kahdestaan. Otetaan sitten kotosalla kuvia kun ollaan palauduttu kunnolla.

Ja kiitos kaikille onnittelijoille !

tiistai 24. maaliskuuta 2009

Kotona jälleen



Malmön reissu on nyt sitten tehty ja reissusta kotiuduttiin eilen illalla. Kyseessähän oli ns. pika-halpismatka eli Turusta lähdettiin lauantaiaamuna ja Tukholmassa oltiin n. seitsemän aikaan alkuillasta. Siitä sitten alkoi n. 600km ajomatka joka päättyi yhden aikaan yöllä. Loppuyö nukuttiin autossa Malmön messuhallin pihassa. Näyttelyn jälkeen lähdettiin ajamaan takaisin Tukholmaan jossa oltiin heti puolenyön aikaan. Jälleen nukuttiin autossa, nyt satamassa. Eikä muuten oltu ainoita tai edes ensimmäisiä siellä nukkujia. Maanantaiaamuna sitten lähdettiin taas kohti Turkua jossa oltiin kahdeksan aikoihin. Reissun alkaessa keli oli mitä kaunein.



Mutta paluumatkalla ei enää. Kuten ainakin kaikki eteläisessä suomessa asuvat tietävät niin lunta tuli vähän turhankin reilusti.



Reissussa oltiin kolmen koiran voimin, omista mukana oli Deco, Mimorin Oliver sekä sileäkarvainen uros Vito. Ja kuten jo aikaisemminkin on ollut puhetta niin Eijan sairastuttua siippa joutui tuuraajaksi. Ammattikuskina Juho hoitikin turvallisesti koko ajourakan ja minä yritin vain pysyä hereillä ja pitää seuraa. Tunnustettava on kylläkin etten kovin hyvin hereillä pysynyt vaan kuorsasin aina välillä. Ja tällaiselta retkikuntamme sitten näytti.



Itse näyttely ei mennyt meidän osalta ihan putkeen sillä tuomari tempaisi kakkosen kouraan. Arvostelulajihan tämä on joten se siitä sitten. Paska reissu mutta tulipahan tehtyä. Onneksi muilla ei mennyt yhtä paskasti vaan Vito oli PU-2 saaden sertin ja valmistuen siten sekä Ruotsin että pohjoismaiden valioksi. Oliveri sitten onnistui saamaan koko potin ollen rop, SV-09 ja vielä valioituen.

Maailman paras podengo Deco silti on vaikkei tällä kertaa hyvin mennytkään.



Lisää kuvia reissusta löytyy nettialbumista.

perjantai 20. maaliskuuta 2009

Lähdön tunnelmaa



Nyt pitäisi olla kaikki tarpeellinen pakattuna Malmön pikamatkalle, niin omat kuin koirankin tavarat. Tiedossahan on hieman erilainen matka kun alkuperäinen matkakumppani ja koko matkan keksijä on sairasvuoteella eikä siis pääse matkaan. Koska matka "täytyy" tehdä niin tuuraajaksi ilmoittautui (vai?) tunnolinen siippa. Kiitokset siitä! Lähtö on huomen aamulla Turusta ja Tukholmassa ollaan alkuillasta josta sitten jatketaan yön selkään kohti Malmötä. Pieniä sileitä on ilmoittautunut 10 joista yksi on meidän retkueesta ja pieniä karkeita kolme joista siis kaksi kuuluu meidän retkikuntaan. Keskikokoisia karkeita ja sileitä on yksi kumpaakin, mielenkiintoista nähdä "uusia" keskareita.

Nyt ei muuta kuin yritetään saada hiukan unta palloon ja sitten menoksi.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

Sukuloimassa



Käytiin Kiran kanssa Järvenpäässä hiukan sukuloimassa eli moikkaamassa Kiran siskopuolta. Tosin mennessä oltiin vielä menossa serkun luokse mutta "hiukan" sukutauluja katseltuamme totesimme että sama isä eli siskopuolia.

Eilinen Tampereen reissu kylläkin painoin sen verran Kiralla ettei ihan kunnon paineja syntynyt. Mutta hauskaa oli silti. Ja siskolikasta, tai puolikkaasta sellaisesta, olikin kehittynyt söpöläinen, oikea kermakarkki sitten viime näkemän. Tässä muutama kuva pikkulikoista pihamaalla.







lauantai 14. maaliskuuta 2009

14.3 Tampere, KV



Ei ollut meidän tyttöjen päivä tänään Tampereella sillä molemmat saivat EH:n ja olivat luokkansa viimeiset. Tällaista tämä on, välillä juhlitaan ja välillä ei.

Ihan toivottamasti ei päivä kuitenkaan mennyt sillä Sentti ja Martta depytoivat junnuluokassa. Sentti oli oma iloinen ja energinen itsensä ja sai ERI:n ollen luokkansa kolmas. Kyllä vaan on ilo katsoa Sentin touhuja, luonne on niin täys kymppi ettei parempi voisi olla. Paljon onnea Virpi ja Petri! Martta sitten putsasi pöydän aikas totaalisesti, tuloksena ERI/1, PN-1, SERTTI ja VSP. Hienoa Martta! Ja onnittelut Mimorille!

Tampereella pidettiin myös Podengoyhdistyksen kevätkokous jossa julkaistiin Vuoden Podengo, Vuoden Metsästäjä, Vuoden Veteraani sekä Vuoden Pentu kilpailujen tulokset. Näissä kilpailuissa kaikki eri variaatiot kilpailevat yhdessä eli nykyisin neljä eri rotua. Myöskin meidän tytöt olivat osallistuneet kilpailuihin, Deco Vuoden Podengo ja Kira Vuoden Pentu kisaan. Deco olikin hienosti kahdeksas ja Kira peräti toinen omassa sarjassaan. Hieno tytöt, nyt tulee ylimääräsitä herkkua ruokakuppiin!

Tässä vielä Tiia Tammisen ottamat kuvat tytöistä. Kiitos Tiia kuvista !






perjantai 13. maaliskuuta 2009

Postia maailmalta, osa 3



Niinhän sitä sanotaan ettei kahta ilman kolmatta ja niin kävi näiden mielenkiintoisten postienkin kanssa.

Tänään postilaatikossa oli vain yksi kirje, karu ja koruton valkoinen kirjekuori ilman mitään lähettäjän logoja tai muita vinkkejä. No kuori auki ja heti, lähettäjäksi ilmeni Osuuspankkikeskus -Maksuliikepalvelut. Ja tässä vaiheessa iski löysät housuun, viime viikkoina on tullut maksettua noita ulkomaanmaksuja useampikin. Tässäkö nyt sitten ilmoitetaan kaikkien maksujen menneen metsään? Tai että peritään toimtuskuluja 100€ jokasesta laskusta? Kääk ja ääk. Rohkeesti vaan lukemaan. Jaahas, ja tämähän menikin ihan toisinpäin, rahaa laitetaankin tulemaan minulle päin, ja sehän on aina hyvä asia :o) Oudoksi tämän nyt vain tekee se, että maksajaksi on merkitty K-Clearing, NetAnttila, kun empä ole sieltä mitään tilaillut ehkäpä pariin vuoteen enkä näin ollen mitään sinne maksanutkaan. Siis eihän summa nyt iso ole, 12,80 vaan rahaahan sekin on. Nytkö siellä NetAnttilassa on jo huomattu että tuo Kujalan ketale on maksanut liikaa jossakin vaiheessa? Parin vuoden viiveellä? Voiskohan noita laskuja maksaa samalla aikataululla, parin vuoden viiveellä?

keskiviikko 11. maaliskuuta 2009

Postia maailmalta, osa 2



Mielenkiintoisten postien tuleminen senkuin jatkuu. Tänään postilaatikossa oli kolme kiinnostavaa kuorta.

Ensimmäinen kuori oli lähetetty matkaan peräti Ameriikasta ja lähettäjäksi merkitty Pearson Products. Tässä vaiheessa jäi muutama sydeämenlyönti väliin, sillä muistin kyllä käyneeni sivuilla jokin aika sitten kun oli Tuijan kanssa puhetta Pearsonin trimmiveitsistä. Eipä muuta kun kuori auki ja lukemaan saatetta. Tai se mikään saate ollut, lasku jossa loppusumma oli 0 $. Tadadaaaaa, ILMAINEN trimmausveitsi!! Olin voittanut arvonnassa Pearsonin trimmausveitsen, uskomatonta. Siis joskus aurinko paistaa minullekkin :o) Empä olisi tuotakaan veistä ostanut mutta kyllähän tuollainen kelpaa, ilmaiseksi. Käykääs kattomassa tästä linkistä, siellä se meikkiksen nimi komeilee ihan etusivulla. Nyt laitan lauantaiksi ison loton sisään...

Kuoren numero kaksi oli lähettänyt Helsingin Vinttikoirakerho. Heti tuli mieleeni että olenko unohtanut maksaa jäsenmaksun, hyi minua. Mutta kirje piti lukea useampaan kertaan ennenkuin todellakin ymmärsin mitä siinnä luki. Ja siinähän kerrottiin että Deco oli voittanut HVK:n pienten karkeiden podengojen vuoden näyttelykoira kilpailun. HIIHAA, enpä ole tuollaiseen kisaan edes osallistunut. Mutta mitäpä siitä, voitto tuli :o) Kirjeessä pyydettiin saapumaan vuosikokoukseen noutamaan ruusuke, pokaali ja kansio, ja nehän toki mennään noutamaan. HYVÄ Deco!!

Kolmas kuori oli lähetetty matkaan Malmöstä ja sisälsi numeroliput Ruotsin Voittaja näyttelyyn joka on 22.3. Pieniä karkeita on ilmoitettu kolme, eli Decon ja Oliverin lisäksi yksi kilpakumppani. Ja tämä kolmas koira sijoittuu numeroissa Oliverin ja Decon väliin. Diipadaapa, nyt jänskätään sitten onko kyseessä uros vai narttu. Kerrottakoon samalla että tämä reissu on saanut tällä viikolla "uusia ulottuvuuksia" kun Eija on joutunut sairastuvalle eikä pysty reissuun lähtemään. Mutta nou hätä, Eija laittaa reissulle siippansa tuuraamaan itseään. Tämä kyllä erottaa koiraihmisen taviksesta, sillä reissua ei peruta näin heppoisin syin, kyllähän aina nyt yksi reissu menee vaikka kuinka tuntemattoman miehen vierellä :o) Ja hiukankos minulle nyt lankeaa vastuullinen tehtävä eli esitellä Vito, ja pieniä sileitähän on kisaan ilmoitettu peräti 10kpl. HUI !

maanantai 9. maaliskuuta 2009

Postia maailmalta



Tulinpa töistä ja kävin hakemassa postin, ja mitäpä siellä laatikossa olikaan? Kaksi kirjettä Venäjältä ja tarkemmin katsottuna Moskovasta. Hiukan ihmeissäni rupesin aukomaan toista kuorta samantein eikä nauru meinannut loppua ollenkaan. Kuorissa oli EURASIA 1 ja 2 aikataulut, kehäkartat, ajo-ohjeet ym. tuiki tärkeät ohjeet näyttelyyn osallistujalla. Eipä siinä muuta kuin että näyttelyt oli jo, reilu viikko sitten. Ehkäpä se on niin että parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Toinen posti olikin sitten sähköisessä muodossa. Kuten aikaismmin jo kerroin niin tuossa kyseisessä näyttelyssä Decosta piirrettiin kuva. Nyt sain tuon kuvan myös sähköisenä joten laitanpa sen tänne kaikkien nähtäväksi :o)



sunnuntai 8. maaliskuuta 2009

Hunajata, hunajata, hunajata !



Ja kuka lähti kesälomalle? KUKA? HÄH? No HIFK, hyvä TPS. Nyt soi viulu myös Veikkolassa!!!

Eilen käytiin Kiran kanssa Senttiä moikkaamassa Sentin kotona, eli siistin poitsun korvia tulevaa Tampereen näyttelyä varten. Sentti oli niiiiin innoissaan omasta tyttövieraastaan ettei mitään rajaa. Oli kyllä hauska katsella pikkumiehen ilakointia. Ja Kira tykkäsi myös, aluksi hiukan jännitti että mihis nyt tultiin mutta sitten ei muuta kuin paikkoja tutkimaan. Hassua että Kiran piti hiukan ihmetellä ikkunalla ja lattialla olleita patsaista kun kotonakin patsaita on. Mutta suurimman reaktion aiheuttu Sentin "isoveli" Satku saksanpaimenkoira. Satku oli pihalla kun mentiin sisälle ja kun Kira aikansa oli touhuillut niin huomasi yhtäkkiä Satkun korvat ikkunan takana. Ja voi voi sitä mekkalan määrää, Kira oli ihan ihmeissään kun kukaan muu ei samalla lailla reagoinut vaikka ihan ihme hyyppä siellä ikkunan takana oli. Kyllä noi kakarat on niin hauskoja. Ja kun koitti se hetki että olisi pitänyt lähteä niin mitä tekee Kira? Menee sohvalle makaamaan ja katselee sen näköisenä että "mä jään tänne, täällä on hauskempaa ku kotona". Eikä auttanut mikään muu kuin kantaa pikku tyttö eteiseen ja ulos. Ja vetää koiraa perässään pihan poikki. Heh heh, ei muuten naurattanut yhtään.

Meidän matka jatkui Heikinlaakson koirapuistoon jossa oli sovittuna Stadipopojen treffit. Kun tarpeeksi reippaasti ajoin niin oltiin ajoissa paikalla ja paikalla oli moni muukin. Uusia kavereita olivat suloiset pikkutytöt Minni ja Nefi sekä nuori mies Capo. Kira keskittyi näillä treffeillä pääasiassa haistelemaan ja merkkailemaan, muutaman kerran hiukan juoksenteli Sentin kanssa muttei sen enempää. Kira oli tosiaan reissussa mukana nyt ihan yksistään kun Decon kanssa ollaan reissattu nyt enemmän. Kira sai sellaista laatuaikaa :o) Ja Deco ladata akkuja kotisohvalla.

Ensi viikonloppuna on sitten Tampereen KV näyttely jossa mukana menossa ovat Kira, Martta ja Sentti junnuissa sekä Deco avoimessa. Tämähän on nyt sitten seuraava tilaisuus Decon valioitumisella (kun se Rauman sertti meni "vahingossa" Kiralle), mutta hirveesti en odota sen toteutumista sillä Tampereella on tehty uusi ennätys ilmoitettujen suhteen kun peräti 23 pientä karkeeta marssii vuoron perään kehään. Ja Tampereen jälkeen lähdetään tuonne länsi naapurin puolelle eli Ruotsiin, Malmöhön paikalliseen voittaja näyttelyyn. Reissu on sellainen niin sanottu halpis-matka sillä meillä ei ole yhtään hotelliyöpymistä vaan uinutaan se mikä pitää niin autossa. Huh ja heh, tiukka reissu taas tiedossa.

Tänään meillä kävi korviaan laitattamassa Hera, hiukan totinen nuorineiti mutta oikein nätti. Samanlainen kaunis ilme kuin Decolla. Oli kyllä niin ihanaa kun ei näiden podengojen kanssa tarvitse samanlaisia turvallisuusohjeistuksia kun leikkien kanssa vaikka omat tytöt eivät Heraa ennestään tunteneetkaan. Tai bokserien, sillä Rinahan ei kotiin päästänyt ketään vierasta koiraa. Nyt vaan kaikki tytöt pihalle ja haistelemaan toisiaan ja siinäpä se. Kaksi kertaa Deco haukkui sisällä häntä heiluen. En uskalla edes alkua pidemmälle kuvitella minkälaista meno olisi ollut leikkien kanssa... On nää podnegot vaan niin ihania, suosittelen kaikille :o)

keskiviikko 4. maaliskuuta 2009

Moskova, osa 3



Viimeinen reissukertomus tulee nyt vaikka kotona ollaankin oltu jo kaksi päivää. Kyllä noi kaksi päivää on menneet niin täysin elpymiseen ja nukkumiseen ettei vaan ole jaksanut kirjoittaa mitään. Mutta nyt pitemmittä puheitta reissun viimeiselle jaksolle.

Sunnuntaiaamuna Igor tuli hakemaan meidät hotellilta, hienosti etuajassa ja sisältä asti kävi hakemassa kamoja. Matka näyttelypaikalle sujui hyvin, ei yhtään kolaria eikä edes läheltä piti tilannetta. Tarkennetaan siis vielä että Sergei ei ollutkaan Sergei vaan Igor, ei ihan siis voi luottaa tuohon omaan venäjän ymmärrykseen :o) No, Igor siis ajoi reippaasti parkkihalliin ja siellä suoraan lähimman sisäänkäynnin eteen, hienoa. Ei muuta kun kamat ulos ja kohti sisäänkäyntiä. Jotenkin oli edellisenäpäivänä jäänyt huomaamatta että jokaisella sisäänkäynnillä oli metallinpaljastimet, meidät vartija tosin viittoi suoraan paljastimien ohitse.



Ehkäpä lauantaina meidän saapumisen ajoituksemme ei ollut ihan parhain sillä sunnuntaina ei jonoista niin rokotustarkastukseen kuin numerolapuillekkaan ollut tietoakaan. Eikä ajankohta ollut kuin tunnin myöhäisempi. Mutta hyvä näin. Lauantaina osallistujalahjaksi saatiin RKF:n logolla varustettu numeropidike ja sunnuntaina samaisella logolla varustettu namipussi. Itse tykkään näistä lahjuksista, vaikka ne sitten maksatetaankin osallsitujilla ilmohinnoissa.



Alunperin sunnuntain tuomari piti olla Hollantilainen herra jonka nimen jo olen unohtanut, mutta tuomarimuutoksen myötä tuomarina oli Salvatore Tripoli Italiasta. Tämän tuomarin arvostelutyyli oli hyvinkin rivakka sillä kehän ensimmäisenä rotuna olleet sipearianhuskyt setä arvoteli puolitoista tuntia etiajassa. Siis kyllä, kehä oli puolitoista tuntia etuajassa ensimmäisen rodun jälkeen. Yllättäen sitten tuomari ottikin podengot arvosteltavaksi tähän väliin, hiukan yllättäen kyllä sillä valmistautuminen ei ollut ihan paras. Sen verran nopea toimissaa tuo italiaano etten nähnyt ollenkaan mitä lippua Villelle heiluteltiin kun oli jo meidän vuoromme Decon kanssa. eikä se meidän esiintyminenkään kauaa kestänyt. Kerran mentiin edestakaisin ja aloin asettelemaan Decoa arvoteltavaksi kun olin kuulevina ni tuomarin suusta "too fat" ja sitten herra olikin jo kehästä ulkona. Siis mitä vxxxxa? Mitä tapahtu? Näkikö joku? Yritä siinnä sitten kysellä kehäsihteereitlä jotka eivät puhu englantia että mitä mahtoi tapahtua. Onneksi oltiin venäjällä joten meidän tomera kehäsihteerimme haki naapurikehästä toisen sihteerin joka osasi englantia ja kertoi että Deco sai ERIn, sertin, cacibin ja oli jälleen ROP. Hienoa! Vartin päästä kun sain kaikki tarvittavat lippulaput ja muut tilpehöörit käteen aloin katsastamaan että mitähän sieltä arvostelulapusta löytyy. JEE, sielläpä ei lukenut mitään, siis ei sanan sanaa. Olen kyllä kuullut urbaanilegendoja lyhyistä arvosteluista mutta nyt tuli sitten omalle kohdalle sellainen ihem ettei siellä ole sanaakaan. Mahtoikohan tällä sedällä olla arvosteluoikeuksiä podengoille... Tässä nyt kuitenkin kuva tuomarista ja Decosta. Kuten kuvastakin huomaa niin setää kiinnosti enemmän naapurikehässä pyörineet napolinmastiffit kuin oman kehän toiminta.



Laitetaan tähän samaan syssyyn myös kuva lauantain tuomarista ja Decosta.



Jostain (käsittämättömästä ?) syystä myöskään palkintojen jaossa ei ollut jonoja vaan sai kävellä suoraan tiskille kuittaamaan palkinnon. Samalla yritin kysellä että mites tuo valioituminen, kun aikaismpina vuosina jos on saanut sertit molemmista Eurasia näyttelyistä niin valioitui vaikkei olisikaan oman maansa valioa. Mutta ei nyt, täti kertoi että tarvitaa kuusi serttiä valioitumiseen. Jaaha, että kuusi serttiä tälläkertaa... No, odotellaan että saadaan se viimenen sertti täältä kotomaasta ja haetaan sitä venäjän valiota sitten sen jälkeen.



Bongasin paikalta nuoren taiteilijan joka teki koirista kuvia väriliiduilla ja pakkohan sellainen oli saada. Tässä Deco poseeraa piirtäjälle, ei tosin olisí oikein jaksanut mutta onneksi Kirsti jaksoi houkutella Decoa oikeaan suuntaan koko piirtämisen ajan.



Ryhmäkehässä ei mennyt sen kummemmin kuin lauantainakaan. Tälläkertaa tosin tuomari katseli meidänkin liikkeet vaikka siihen se sitten jäikin. Hyvä että ehdittiin kokoomakehästä isoonkehään kun piti jo lähteä ulos sieltä. Vieressäni olleen nahkakoiran (en tiedä mikä karvaton versio oli) omistaja ei pitänyt tilanteesta ollenkaan ja alkoi sellainen papatus ja hapatus ettää huh huh, onneksi en tiedä mitä tarkalleen kommentoi.

No, Igor sitten saapui taas noutamaan meitä ja koiriamme. Paluureissu hotellille sujui yhtä hienosti kuin aikaisemmillakin kerroilla. Hotellilla sitten odoteltiin hetki jatkokuljetusta joka tulikin tasan sovitulla kellonlyömällä. Tälläkertaa kyyti oli pikkubussi jossa oltiin siis Kirstin kanssa kahdestaan. Rautatieasemalle päästiin taas turvallisti jossa autolle ilmestyi kuin tyhjästä joku heppu joka alkoi tyhjentää meikäläisen kamoja autosta. Siinnä vaiheessa kun heppu iski repun kärryjen päälle ja alkoi lampsimaan hirveetä kyytiä olin kauhuissani, repussa on meitin liput, APUA. Ei muuta kun hirveetä ravitusta perään koira kainalossa. Siis tarkotushan oli laittaa koira koppaan mutta kun tämä huhhendaali otti ja lähti niin ei auttanut muu kuin juosta perässä. Asemalla hän sitten istutti meitit kahvioon, halusi vielä nähdä meidän liput että ovat varmasti oikeat ja toivotteli hyvät matkat. Siinnä vaiheessa sitten selvisi että kyseessä ei ollutkaan mikään paikallinen kylähullu vaan Intouristin opas. Tässä vaiheessa reissua alkoi takki oleman jo aikas tyhjä, vai miltä näyttää?



Asemalta saatiin bongattua pari miliisiäkin, hiukan vaikeasti vaan kuvattavia. Ja toki asemalta löytyi vanha kunnon Leninkin.



Sitten ei muuta kuin junaan ja kotia kohti. Tämänkertainen vaununhoitaja ei ollut ollenkaan niin sympaattinen kuin tullessa, ei mitään auttamista kamojen kanssa junaan noustessa, ei tarjoilua... Mutta täytyy kyllä sanoa että oltiin haettu asemalta pientä purtavaa ja juotavaa joten eipä se mitään. Deco oli tyytyväinen kun pääsi vielä hetkeksi syliin peuhaamaan.



Yö meni niin hyvin kuin kuvitella saattoi, uni maistui eikä sitä todellakaan tarvinut odotella. Seuraavan kerran koirat pääsivät ulos pihalle Vainikkalan raja-asemalla. Hytin ohi meni setä jolla oli NIIIIIIN iso hattu että valtuuksia ulkoiluluvalle piti jo löytyä, ja niin löytyikin. Pikainen ulkoilu ennen passintarkastusta ja sitten matka pääsi taas jatkumaan. Aikanaan olimme sitten siellä mistä kaikki alkoikin eli Helsingin rautatieasemalla. Sieltä sitten suoraan taksiin ja kotiin. Ja mitäs sitten? NUKKUMAAN. Niin mukavaa kuin reissussa olikin niin olipa mukava taas olla kotona, ja omassa sängyssä.

Nyt ei muuta kuin voimia keräämään seuraavaa reissua varten. Malmö, täältä tullaan!!