Paljon onnea Millille !

Henkkareiden mukaan meidän dementikkovanhus viettää tänään peräti 16-vuotis synttäreitä! HYVÄ MILLI ! Kyllähän tähän ikään jo hiukan erilaista remppaa alkaa olemaan, kuulo ei enää pelaa (no ei kai sitä nyt enää tartekkaan kaikkea turhanpäiväistä kuulla), näkö on hiukan heikentenyt, lihakset on kadonneet, vatsa on hyvin herkkä, erilaisia kasvaimia on eripuolilla kehoa. Mutta kaikenkaikkiaan Milli on kyllä hyvässä kunnossa, mitään jatkuvaa lääkitystä ei ole, erikosiruokavaliota ei ole, mieli on pirteä ja jalka nousee välillä aikas kevyesti ja vauhtiakin tassuista löytyy varsinkin kun pihaportista pääsee karkuun. Varsinaiset kekkerit pidetään vasta viikonloppuna mutta kyllähän sitä hiukkasen ekstraa on kupin pohjalta löytynyt tänäänkin :o)

Tänään käytiin Kiran kanssa Luhti Laukkaajien treeneissä Hyvinkäällä. Ilma ei ollut mikään paras mahdollinen sillä vettä oli tullut eri voimakkuudella melkeinpä koko päivän ja iltaa kohden ilman lämpötilakin laski nopeasti. Ja Kiran vinkkelistä ruohokin oli aikas pitkää. Lähtö sujui mallikkaasti kuten ensimmäinen mutkakin, toinen mutka sitten mietitytti sadasosan verran mutta suoran auetessa Kira tuumasi että jotain rajaa tähänkin touhuun ja kaarsi tyynesti pois. suoran verran juostiin sitten yhdessä jonka jälkeen keskeytettiin molemmat (vetolaitteesta loppuipi bentsiini, onneksi). Mopokin oli rikki joten vieheen palautus tapahtui ihan ohjaajan toimesta alkuun, onneksi se bensa loppui puolessa välin...). Kotiin päin körötellessä Sami sitten laskeskeli ajettujen kilometrien ja harjoituksen keston suhdetta, ja taitaapi olla että kohta viehettä liikutellaan ihan Weiccolassa ;o)

Viikonloppuna Tuomarinkartanon maastokisoissa Irene Vinha on ottanut aivan mahtavia valokuvia kuten blogin uudesta "kansikuvasta" näkee. Kuvassa lentää Portugalilainen maastonakki eli Sentti alkuerissä.
Käykäähän katsomassa, upeita kuvia. Ja paljon.

27.9 Tuomarinkartano

Eilen oltiin maastojuoksukisoissa Helsingin Tuomarinkartanolla ja kisoihin osallistui myöskin Sentti. Kisat olivat samalla Helsingin seudun Kennelpiirin mestaruuskisat sekä Helsingin Vinttikoirakerhon mestaruuskisat, huh, onhan siinnä mestaruuksia kerrakseen. Keli oli mukava, kuivaa mutta tuulista. Vaan niinhän sitä sanotaan että keli on aina oikea mutta varustus väärä ;o)

Sentti oli siis kisoissa mukana, keltanokka noviisi kuten lähettäjänä toiminut Virpikin, huoltaja Hessusta puhumattakaan (viittaan tässä siis itseeni). Mutta kun ihmiselle on tuo puhumisen lahja kerta suotu niin sitähän pitää käyttää, ja kyllä käytettiinkin. Pitkään aikaan ole päässytkään kyselemään oikeen kunnolla mitään, on se vaan ihanaa opetella jotain oikeasti uutta.

Itse kisakonehan ei tilannetta tai kisakumppaneja hämmästellyt, mukaan vaan ja peli pystyyn. Alku- ja loppylämmittelyt ja jäähdyttelyt ovat ensiarvoisen tärkeitä tällaisessa lajissa jossa koira antaa maksimaalisen suorituksen lyhyessä ajassa ja loukkaantumisriski on aina olemassa. Sentti ja Luna ovat sisäistäneet tämän hienosti ja huolsivat toinen toisiaan.



Arvonnassa Sentin pariksi alkuerään tuli toinen ekakertalainen, Onni, mutta ei haitannut kumpaakaan poikaa kokemattomuus. Kun viehe läks niin läksivät pojatkin. Hienosti juoksi tuo portugalinihme, alkuerästä komeat 245 pistettä (ja pakkohan sitä on paukuttaa henskeleitä että parhaat pisteet alkuerässä).

Finaalissa pariksi tuli sitten Kasper jolla oli alkuerien toiseksiparhaat pisteet. Jälleen lähtivät pojat ku hauki rannasta vieheen perään, Kaperin oikaistessa kasvoi välimatka Sentin ja vieheen välillä todella pitkäksi mutta niin vaan sitkeästi juoksi tuo pieni podengonpoikanen maaliin asti. Kerrassaan upea suoritus Sentiltä! Finaalipisteet olivat alhaisemmat, 214, yhteispistemäärän ollessa 459 ja SA. Mitalikolmikkoonkin Sentti vielä kipusi sillä mestaruuskisojen kolmas sija eli pronssimitali. Olikos se niin että kulta ja pronssi on niitä voitettuja mitaleja?



Perinteiseen tapaan kun syynäillään noita taustatietoja niin huomataan että Sentti oli vieläpä joukon juniorikin, ikää vaatimattomat 1,4 vuotta. Tästä linkistä löytyy kaikki kisojen tulokset. Kisoissa oli mukana 10 pikku podengoa joista 6 urosta ja 4 narttua. Alkuerässä maalin asti juoksi 4 urosta ja 1 narttu, finaalista pisteet juoksi 3 urosta ja 1 narttu. Tämä ainoakainen tuloksen juossut narttu oli Tähtitaivaan Helmi (hehkutetaan nyt heti että Viton sisko, ei siis ihme että onkin niin ihana) joka samalla oli ainoa sileäkarvaisten edustaja finaalissa, kaksinkertainen edustustaakka siis. Ohessa Luna haistelee että siellä se pupu on, haistan kyllä.

Ulkomaan uutiset

Tanskan maalta kantautui mahtavia uutisia, tuomari Blaz Kavcic, Slovenia, oli todellakin tykännyt Decosta joka oli ROP kera kaikkien lisukkeiden. Näin mamman kultamussukka höpönassunen valmistui Tanskan muotovalioksi. Ja koska minulla nyt vaan on hiukan pitkät piuhat (eikun kaikki johtuu siitä kolarista...) niin kesti n. kahdeksan tuntia ennenkuin mieleeni juolahti ajatus että olikos tämä kansainvälinen näytelmä? Soitto voileipä maahan varmisti asian että näin on, joten Decosta tuli samaan syssyyn myöskin kansainvälinen muotovalio eli C.I.B kuten tuo titteli tänäpäivänä virallisesti ilmoitetaan.

HEI, aivan mahtavaa, Deco on meidän ensimmäinen intti :o) Dallaspullat kaikille, iso-D tarjoo! Lämmin kiitos Eijalle ja Heidille jotka ovat huolehtineet kaikesta käytännön toteutuksesta. Ja kärsimyksestä kun miss D esittelee parhaita puoliaan reissussa. Noh, kaatuu niitä valtamerilaivojakin.

Aina sattuu ja tapahtuu,

kuten jo vanhakansa sanoi ja eilenpä sitten sattui ja tapahtuikin, eritoten sattui.

Aamu alkoi normaalilla jonottamisella aamuruhkaassa Turun moottoritiellä kunnes sitten sattui. Noh, moottoritiethän nyt vaan on sellasia että siellä se liikenne tuppaa pysähtymään kokonaan. Ja näin pysähtyi se meidän edessä ajellutkin, ja niin pysähdyttiin mekin, mutta perässä tullut maasturipa ei enää pysähtynyt vaan yritti takaluukusta sisään. Onneksi maasturin kuski ehti hiukkasen väistää oikealle joten ei tullut päälle koko auton leveydellä vaan kärsimykset kohdistuivat enempi oikeaan takakulmaan. Vaikka kyllä tällainenkin rysähdys oli ihan tarpeeksi, löin pääni ihan kunnolla sivulasiin ja siinä turvavöiden varassa heiluessani lähti ilmat pihalle ja muutenkin oli kurjaa. Ja mitäpä sitä ihmispolo ajattelee ensimmäiseksi kun heiluminen loppuu? Tietenkin kiittelin etteivät koirat olleet kyydissä sillä nehän vasta olisivatkin lennelleet siellä takakontissa.

Kuka törmäsi kehenkin ja miten -asiat selviteltiin hämmästyttävän nopeasti pääsimme jatkamaan matkaa töihin. Sen verran vointini alkoi huonontua matkalla että soitin työterveysasemalla ja sainkin ajan lääkärille joka sitten aikanaan laittoi lähetteen röntgeniin. Siellä sitten ottaessani hiusnipsua pois huomasin että se oli mennyt rikki usasta kohtaa ja repinyt hiuksetkin törmäyksen voimasta. Onneksi ei kaulasta, niskasta, päästä jne. löytynyt mitään tavatonta joten ei muuta kuin takaisin töihin. Päänsärky ja niskakipu olivat kyllä melkoisia eikä oksennuskaan kaukana ollut, mutta jos lääkäri kerta sanoo että sitä ollaan työkuntosia niin pakkohan se on uskoa. Ja kun auton rattiin kerta piti vielä mennä en voinut edes ottaa mitään tujumpaa särkylääkettä vaan Buranan voimalla piti pärjätä. Ei muuta kuin annostusta isommaksi vaan...

Töiden jälkeen pikainen tavaroiden lastaus ja auton nokka kohti Turkua. Deco piti viedä Marttilaan josta Tanskan reissun oli määrä alkaa, mutta kun olin taas hiukan säätänyt niin ajelimpahan sitten Turun kautta Marttilaan. Jaa miks? Kun Decolle piti hakea ekinolääkitys että pääsee likka takas kotio, ja kun tuosta yhden pillaerin antamisesta laillistettu elukkalääkäri kehtaa nylkeä 70€ niin ei kiitos. Ajelinpa siis ylimäärästä jotta pääsin Turkuun "hieman" edullisemmalle lekurille. Kiitokset tässä vaiheessa Niinalle lääkärivinkistä ja Pasille ajo-ohjeista, vaikka siitä risteyksestä olis kylläkin pitäny kääntyy vasemmalle eikä oikeelle :o) Mutta asiaan taas, tämä venhempi herrasmies siis pitää vastaanottoa kahdesti viikossa kaksi tuntia kerralla, ei ajanvarausta, yksinkertaiset tilat ja toimenpiteet joka sitten näkyy laskussakin. Decolle siis ekinokokkoosilääkitys, tarvittava dokumentointi passiin ja vielä resepti, mitä sanoo tähän lasku? 15€ hinta siis laski 55€ siitä mitä kotopuolessa olisin joutunut maksamaan. Kiitosta vaan, kyllä hamsteria huvittaa. Täytynee seuraavien rokotusten aikoihin tehdä Turkuun tikusta asiaa ja viedä autolastillinen koiria rokotettavaksi tonne.

Ja sitten me lähdettiin Dekkerin kanssa ajelemaan sillä foortin romulla jossa ei ollut enää oikanpuolen takavaloja eikä vilkkua kohti Skanssia tai Saknssenia tai mikä Bagelsi nyt olikaan. Yksinkertasena Siperialaisena kuvittelin että uuden karheassa ISOssa kauppakeskuksessa olisi apteekki josta saisi ostettua kivunlievittäjää kurjaan oloon, mutta ei, eipä ollut. Ja olivat mokomat vielä laittaneet niiin interaktiiviset opastintaulutkin sinne etten edes osannut käyttää niitä. Ikä tekee tehtävänsä, näköjään.

Ajelin sitten Pääskyvuoren Prismaan jossa oli ihan vaan tavallinen Prisma ja siellä ihan tavallinen apteekki. Ja McDonalds. Koska me oltiin Dekkerinkanssa ihan väsyneitä ja meillä oli hirvee nälkä ni hemmoteltiin itseämme Mc-tuotteilla. Tämän jälkeen suunnistimme vihdoin kohti Marttilaa, pakko tunnustaa että hiukan piti varmistella ajo-ohjeita, jonne sitten saavutiin jossain vaiheessa. Tässä kohtaa meinaan mulla on kadonnut ihan kokonaan käsitys ajasta. Perillä sitten kamat ulos ja seuraavaan autoon. Hysteerisenä perinpohjaista selvitystä missä vaiheessa tällä harjalla kaks tai maks. kolme vetoa ja mistä pussista löytyy namuja ja js Decolla on paha mieli niin mistä voi antaa hiukkasen ylimääräsitä namskua ja ... Pisteet Eijalle joka tyynesti kuunteli ja nyökkäili mun vuodatusta. Mutta on se nyt vaan iso juttu kun mamman mussukka lähtee "yksin" maailmalle. Siis vaikeaa minulle.

Samalla pääsin muuten kurkkaamaan aamupäivällä syntyneitä podengonpentuja, olivat kyllä ihan syötävän ihania. Pentusia voi ihailla täällä.

Kotimatkalle lähdin sitten niin sekaisin kuin olla ja voi, joka paikkaa särki ja tippa linssissä kun mussukka höpönassunen jäi sinne ihan yksinään. Nyyh. Kotiin pääsin kuitenkin ihan ajallaan ja kohtuullisen ehjänäkin.

Decon reissaaminen toi myös uuden tilanteen esiin kotona, sillä Kira oli tänään ensimmäistä kertaa yksin kotona koko työpäivän ajan. Kyllähän Millikin kotona oli mutta kun kaveri ei kuule mitään eikä se järkikään oikeen enää luista niin aika yksin Kira siis oli. Ja hienostihan pikkulikka olikin ollut. Ei mitään pahoja tehty, kaikkia luitakaan ei ollut löytänyt joten on tainnut nukkua ihan urakalla.

Ja nyt meen jännittää huomista kehää, että mahtaakohan se Kekkeri-Pekkeri esiintyä ollenkaan jos on oikeen loukkaantunut. Huoh, taidan laittaa viel Eijalle viestin ett antaa pari ylimäärästä namiskuukkelia illalla, ja lepertelee hiukkasen ekstraa. Ja aamulla pannukakkua, kun iso-D niin tykkää niistä ;o)

Ja taas juostiin

Eilen oli Hyvinkäällä Luhti Laukkaajien harjoitukset, sekä rata- että maastotreenit. Valitettavasti ei Kiran kanssa vielä päästy mukaan kun juoksut sotkee vieläkin ajatuksia. Sentti siis oli paikalla "yksinään" jos niin nyt voipi sanoa. Oltiin paikalla hyvissä ajoin heti puoli kuuden jälkeen ja saatiinkin juoksunumero heti alusta, radalle nro 3 ja maastoon nro 9. Radalla Sentti juoksi vain etusuoran, ja hienosti juoksikin. Ei ihmetellyt moottorin melua tai mitään muutakaan vaan juoksi oikein hienosti ja jäi tappamaankin hyvin viehettä.

Seuraavaksi mentiin odottelemaan vuoroa maastoradalle ja seuraamaan miten ne muut menee. Paikalle saapui myös Kirsti joka ystävällisesti oli ottanut mukaan Villen juoksukopan jotta nähtäisiin hiukan että minkäkokoinen se oma koppa Sentillä pitäisi olla. Kaikkien suureksi hämmästykseksi (no minun ainakin) koppa näytti sopivan ihan hyvin. Ja kun noviiseja ollaan niin kysyttiin tietenkin asiantuntijalta eli Kallelta (joka oli vetämässä viehettä) että onko sopiva vai ei, ja olihan se. Koppa ei häirinnyt Senttiä ollenkaan vaan pojanviikari keskittyi kyllä niin intensiivisesti katselemaan muiden menoa ja viehettä etteiyks koppa tuntunut missään. Kiitos vielä kertaallen Kirsti avusta ja kopan lainaamisesta!

Sitten vihdoin oli Sentin vuoro. Ja niinhän se poju paineli kuin vanhatekijä koppa päässä ja mantteli selässä pisin peltoa vieheen perässä että multapaakut vaan lenteli. Vieheen lopputappo oli hyvin perusteellinen ja se tehtiin useampaan kertaan. Kyllä Sentti on hieno mies :o)

Nyt kun Sentillä on kisavarustus, eli kilpailukirja, mantteli ja koppa, kasassa niin ei muutakuin kisaamaan. Ja kisathan on 27.09 Helsingin Tuomarinkartanolla, kaikki mukaan katsomaan.

12.9 Tallina ja 13.9 Porvoo

Tämä viikonloppu menikin hyvin vauhdikkaasti kun tehokaksikko seilasi lauantaiaamuna Tallinaan. Kiitos Samille kuskin tehtävien hyvästä hoidosta, olimme ajoissa satamassa ja illalla oli kuski jo odottelemassa terminaalin edessä.

Lauantaiksi oli luvattu hyvin epävakaista säätä, ja kun liikkeellä oltiin ilman auto päänvaivaa aiheutti mukaan otettavan varustuksen määrä. Kyllähän yhteen reppuun uppoaa uskomaton määrä tavaraa (ja vaatteita), mutta hämmästyttävän nopeasti se repun painokin nousee. Reuppuun sain tungettua välttämättömien koiratarvikkeiden lisäksi aikas täydellisen vaihtokerraston, takin, hanskat, pipon, huivin... Kirpille fleecepuvun jos sattuisi pikkulikka kastumaan niin ei kuitenkaan tulisi vilu. Häkin sijasta otin Kirpille laukun joka hiukan olisi kevyempi kantaa.

Laivamatka meni hienosti. Kakarat olivat hipihiljaa vaikka ohitse meni kaikenlaista kansaa. Ihan suunnitellusti lähdimme sitten kävelemään terminaalista kohti näyttelypaikkaa jotta koiratkin päsisivät jaloittelemaan oikein kunnolla laivamatkan jälkeen. Puolessavälin totesimme Virpin kanssa että kyllä se aurinko sen verran tehokkaasti paistaa ettei voi muta kuin pysähtyä ja ottaa takkai pois. Ja kun pääsimme perille näyttelyalueelle oli keli edelleen yhtä lämmin ja aurinkoinen.

Sentti esiintyi vuorollaan oikein hienosti, niin pöydällä kuin maassakin. Ja tuomari tykkäsi :o) Tuloksena kaikki mahdollinen eli junnu sertti ja junnu rop ja PU-1. Kira puolestaan ei esiintynyt parhaalla mahdollisella tavalla. Kuten tuomarikin laittoin arvosteluun "saisi esittää itsensä paremmin liikkeessä". Juoksut ovat nyt toisella kertaa vaikuttaneet huomattavasti voimakkaammin kuin ensimmäisen kerran tammikuussa. Kiralle kuitenkin sertti ja PN-1. Sitten olikin ekakertaa rop kehässä vastakkain Sentti ja Kira, ja kyllähän Sentti niin hienosti esiintyi että keltapunainen ruusukehan tuli Virpille käteen. Lämpimät onnittelut Virpille ja Petelle! Hiukan meidän oman kehän jälkeen alkoikin sittten satamaan. Ja satoikin hetken aikaa oikein kunnolla. Onneksi meillä oli tarpeelinen sadevarustus mukana niin itsellemme kuin koirillekkin joten ei se mitään.

Jäimme sitten ryhmäkehiin jotka alkoivat, hämmästyttävää kyllä, hieman etuajassa. Ryhmät etenivät ihan reippaasti. Ensin Sentti ja Virpi kävivät 5-ryhmän kehässä jossa ei sen enempää huomiota tuomarilta tullut. Junior best -kehässä oli sitten niin paljon osallistujia etteivät kaikki meinanneet edes mahtua kehään. Ja epäselväksi jäi ainakin minulle että millä perusteella koirat oli jonoon laitettu, ei anakaan koon mukaisesti tai roturyhmien. No, Sentti oli ihan viimeisten joukossa mutta reippaasti jaksoi pikkumies esiintyä vielä tässäkin vaiheessa. Ei tullut tässäkään ryhmässä sen enempää huomiota mutta hienoahan se oli kahdesti käydä ryhmäkehässä samassa näyttelyssä.



Kyllähän tässäkohtaa oltiin me ihmisetkin aikas poikki, mutta ei muutakun tossua toisen eteen ja kohti satamaa. Matkan varrelta käytiin hakemassa Heseltä pientä iltapalaa ja ei muuta kuin terminaalin kahvioon syömään. Nam, olihan muuten hyvää. Ihan samalla tavalla kuin näyttelyssä sateen lomassa nautittu kahvi ja piirakka, kyllä maistui hyvälle.

Kotona oltiin taas puolenyön aikaan. Ja kello soimaan ajoissa seuraavaa reissua varten.

Onneksi Porvoossa podengot olivat kehän viimeinen rotu niin ei ihan kukonlaulun aikaan tarvinnut kuitenkaan herätä. Puolenpäivän jälkeen oltiin taas pelipaikalla ja täytyy sanoa että kyllä keli suosi meitä kun aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta.

Tällä kertaa Sentti tuli luokassaan toiseksi, tuomari perusteli ratkaisuaan turkin laadulla. PU-kehässä Sentti tuli niinikään toiseksi ja sai vara-sertin. Kira oli nuortenluokassa ainoa narttu, sai erin ja sijoittui PN-kehässä toiseksi ja sai myöskin vara-sertin. Rop koira oli tänään Väinö, joka sai ensimmäisen serttinsä. Onnittelut Annalla ja Väinölle!

Ja sitten ei muuta kuin kohti kotia. Ja saunaan. Onneksi ensi viikonloppuna ei sitten olekkaan mitään, ainakaan minulla ;o)

Terveystarkastus

Eilen oltiin terveystarkastuksessa ja niin siinnä vaan kävi että molemmat kakarat (eli Kira ja Sentti) ovat kaikinpuolin terveitä. Kun halvalla sai niin tutkittiin polvet, silmät ja kuuneltiin sydän. Decolta tutkittiin viime kesänä polevt ja silmät joten nyt kuuneltiin sydän joka myöskin oli hyvässä kunnossa. Tarkastukset tekivät pieneläinsairauksien erikoislääkäri, silmäsairauksien erikoislääkäri, ortopedi Per Axelson ja Ell Lotta Axelson.

Ja kun alkuun päästiin niin pitihän sitä rahaa syytää vielä hiukan tarvikekauppaankin. Tutkimus siis tapahtui Porvoossa Dog & Cat eläintarvikeliikkeen tiloissa ja kyseinen kauppa oli avoinna kokoajan. Tytöille oli ostoslistassa valjaat ja sellaisethan sieltä löytyikin. Pienten kommunikaatiovaikeuksien jälkeen sain kuin sainkin ostettua kahdet samanlaiset (ja kokoiset) valjaat, Kiralle punaiset ja Decolle mustat.

Podengotreffit Turussa

Maanantaina oli Raisiossa podengotreffit jotka olivat ensimmäiset jonne Untokin pääsi mukaan joten pakkohan minun oli sinne kanssa lähteä tyttöjen kanssa. Kiralle reissu oli hiukan tylsempi koska joutui olemaan autossa juoksujen takia. Deco puolestaan otti tapahtumasta kaiken irti, kun ei niistä paikallisistä popoista lähtenyt yhtään ääntä niin Deco hoiti sitten äänimehen hommat urakkapohjalta. Joopa, ja päätyi aikansa kiljuttuaan autoon Kirpin seuraksi. Siellähän sitten huutelivat keskenään. Onneks meidän naamoja ei siellä ihan heti näy uudestaan.

Untolla on ikää nyt 4,5kk ja tasaisesti on poika kehittynyt, hyvä hyvä. Jalka nousee kyllä niin komeasti ettei uskoisi vielä tuon ikäisellä nousevan. Ja nyt jo merkkailee tyttöjen pisujen päälle. Taitaa Unto olla aito latino lover ;o) Kaikista paikalla olleista tytöistä Untsikka iskikin silmänsä Tildaan joka ei ollutkaan mikä helppo nakki, mutta niin vaan Unto lopulta sulatti Tildankin sydämen. Hienosti Unto sulautui isoon porukkaan, välillä jopa niin hyvin ettei aina tiennyt missä poju vilisti. Paikalla oli yli kymmenen podenoga ja tosiaankin Deco oli ainoa joka antoi kuulua itsestään. Hienosti kyllä kaikki käyttäytyivät, sukupuoleen ja karvaan katsomatta.

Kerrottakoon vielä että mukana oli myöskin Onnin veli joka oli kyllä ihan samantyyppinen kuin veljensä. Niin ulkonäön kuin luonteensakin puolesta. Harmi ettei yksikään valokuva onnistunut. Taaskaan.

29.08 Open Show, Riihimäki

Lauantaina pidettiin Riihimäellä historian ensimmäinen podengojen Open Show jossa tuomarina oli Portugalilainen Gabriela Veiga. Pieniä karkeita oli kisaan ilmoitettu 31 ja pieniä sileitä lähes samanverran. Open Show pidettiin podengojen kesäpäivien yhteydessä mutta meillä olie illaksi muuta ohjelmaa joten varsinaiset kesäpäivät jäivät tänä vuonna meiltä väliin.

Samaan aikaan Tuomarinkartanossa oli terrierien erikoisnäyttely jonne Arja ja Kari osallistuivat joten minulla oli matkassa myöskin iki-ihana Hipsu. Hipsu tuli jo torstaina meille että sulautuisi hyvin meidän joukkoon. Ja hyvinhän kaikki menikin, hiukan torstain iltana piti itkeä mutta sitten ei mitään. Kakarat painivat aivan mielettömästi ja Deco katseli vierestä, välillä hiukan närkästyneen näköisenä. Ja kun kakarat jossain vaiheessa (vihdoin) väsyivät nukkuivat kaikki likat samassa kasassa sohvalla.

Jostain syystä olin taas kerran laittanut herätyksen ihan johonkin muuhun aikaan kuin oli tarkoitus. Heräsin siis tunnin myöhemmin kuin piti ja taas kaikki aamutoimet piti selvittää vauhdilla. Onneksi kaikki kamat olin laittanut kasaan jo illalla joten ei muuta kun kantaa autoon, navi päälle ja matkaan.

Keskikokoiset oli jo arvosteltu ja pienistä sileistäkin ensimmäiset urokset kun saavuin tapahtumapaikalle Riihimäelle. Auton sain kerrankin niiiiiin lähelle kehää että kannoin kaikki kamat. Ja sitten olikin aamupalan vuoro :o) Oli muuten uupeta hörppiä kahvetta, syödä leipää ja katella pikku popoja, ihanaa!

Kaikki tytöt olivat samassa häkissä ilman mitään ongelmia, ei muuten onnistuisi leikkien kanssa... Ensimmäisenä vuorossa oli Hipsu, junioriluokassa. Hipsun kanssa rauhassa kierreltiin ja katseltiin ja totuteltiin ympäristöön ennen kehään menoa. Hiukkasen Hipsu oli kuitenkin varautunut eikä esiintyminen ollut yhtä iloista ja rentoa kuin Mustialassa. Pöydällä Hipsu hiukan kyyristeli mutta antoi kyllä tuomarin kosketella ja katsoa hampaat hyvin, ja liikkeessä häntäkin hiukan jo nousi, mutta seisoessa häntä oli vielä alhaalla. Onneksi Hipsukka on oikein ahnetta sorttia niin seisominen meni hyvin kun sormissa oli kokoajan nakkia tai juustoa :o) Tuomari tykkäsi Hipsusta kovasti, tuloksena luokkavoitto ja KP.

Seuraavaksi vuorossa oli Kira joka kilpailee jo nuortenluokassa. Kiran esitteli Mimori ja hienostihan se menikin sillä tuloksena luokkavoitto ja KP. Turkista oli maininta että voisi olla hiukan karkeampaa.

Viimeisenä meidän tytöistä kehässä oli Deco joka esiintyi todella iloisesti ja vapautuneesti, paljon paljon paremmin kuin Mustialassa jossa tuntui olevan hiukan veto pois. Ja putki jatkui, luokkavoitto ja KP Decolle! Tuomari kehui kovasti ja erityisesti kynsiä ja pigmenttiä. Decolla oli tuomarin mielestä päivän parhaat kynnet mitä hän siihen mennessä oli nähnyt. Harmi ettei ollut erikseen "parhaat kynnet" kisaa... Arvostelussa oli erikseen vielä kehuttu pigmenttiä kaikenkaikkiaan.

Aivan mahtava tulos, kolme narttua ja kolme luokkavoittoa kunniapalkinnoilla. Paras narttu kehässä olikin sitten yhteensä kuusi narttua, juniori-, nuorten-, valio- ja veteraaniluokista. Hipsu sijoittui hienosti neljänneksi, Kira kolmanneksi ja Deco ensimmäiseksi!!! Hunajata hunajata!!! Mahtionnittelut Arjalle ja Karille Hipsun hienosta sijoituksesta. ROP-kehässä Decon kanssa oli Oliver, Irezumi Nacer do Sol, upea uros joka voitti Mustialassa kuten nytkin. Onnea Mimori! Tässä vielä kuva parhaista pienistä karkeista kera ystävällisen tuomarin, Gabriela Veiga. Kiitos kuvasta Tuija ja Pete!



Kiitos kaikille järjestäjille mukavasta tapahtumasta!