lauantai 28. helmikuuta 2009

Moskova, osa 2



Terve taas. Nyt on ensimmainen nayttely takana ja taytyy todeta olihan taasen yhden lainen kokemus. Hotellilta lahto ja meno nayttelypaikalle meni ihan hyvin, mita nyt hiukan nopeemmin kuin kuljetuspalvelun tati sanoi. Han arvioi ajaksi 45min kun todellisuudessa reissu hoitu 15 minuutissa. Parempi nain pain. Ohessa kamojen lastaus mustaan VIP-kiesiin.



Sisalla sitten lakoikin varsinainen venalaisten lempihomma eli jonottaminen. Ensin jonotettiin nayttamaan rokotuksia josta saatiin pieni sininen lippupallu. Seuraavaksi jonotettiin numerolappuja. Jostain minulle kasittamattomasta syysta taalla harrastetaan edelleenkin sita etta numerolaput kirjoitetaan jokaiselle osallistujalle odottaessa. Siis hyvaa paivaa kirvesvartta. Siinakin tuli sitten jonotettua kiitettavasti.



Kun jonotukset oli ohi, talta eraa, niin paastiin katsastaan nayttelypaikka. Ja taytyy sanoa etta kylla komia oli, tilaa oikein mukavasti, vessoja enemman kuin tarpeeksi, siistia ja miellyttavaa.








Aikataulun mukaan podengoja ennen oli venajan toyt seka ita-siperian laikat ja karjalankarhukoira. Hiukan kylla hammastyttiin kun laikojen jalkeen kehaan pelmahtikin suomen pystykorva, siis missa oli karhukoira? Ja sitten kehaan tulee karhukoiraa, ibizan podencoa... No tahan valiin sitten saatiin itsemme tungettua. Laatuavostelu oli hoidettu niin etta koira oli joko erinomainen, erittain hyva tai hyva eli hyvaa huonompia koiria ei venajalla ole ;o) Ja tuttuja nauhoja ei jaettu ollenkaan vaan kehasihteeri heilutteli eri varisia lippuja saadun tuloksenmerkiksi. Erinomainen oli punainen, erittain hyva sininen ja hyva vihrea.



Villelle heilui sininen lippu ja Decolle punainen. Lipun heiluttelun jalkeen olinkin tovin aika ulapalla, silla kaksi kehasihteeria molotaa venajaa minka kerkiaa enka tieda yhtaan mita tehda. No jotenkin sitten viittoiluista tajusin menna ykkospallin kohdalle jonka jalkeen molotus loppui. Ihmettelin hetkisen etta saakohan taalta jo tulla pois ja kun kukaan ei ihan iskuetaisyydella ollut niin kavelin rohkeasti sihteeripoydan luo. Siella sitten kasin kirjoitettiin jokaiselle koiralle diplomi seka menestyneille kaikki tarvittavat muut lippulaput. Aikanaan kun omani sain niin lahdin palkintojenjako pisteeseen jossa, yllatys yllatys, oli kaksi helvtinmoista jonoa eika missaan lue etta mita kummassakin jonossa jonotetaan vai jonotetaanko molemmissa samoja. Tunnin taas jonotettuani ja paastyani tiskille ymmarsin viittoilusta ja paan pyorityksesta etta jono oli vaara, voi v...u sentaan. Ei muuta kun sikana suoraan toisen jonon tiskille ja molottamaan jotakin. Takaa kuuluvasta kalinasta huolimatta sain kuin sainkin yhden pokaalin ja nauhan, cacibista. Yritin sinna sitten kysella etta mites tuo ROP, siitako ei tule mitaan vaikka pumaskassa olleen ROP-lipukkeen ottivatkin pois. No ei saatu toista pokaalia ei. Leirimme vieressa oli sitten viela meidan kehasihteeri kerailemassa tavaroita kasaan ja eikun uudestaan kkyselemaan etteiko tosiaan ropista saa mitaan. Jaaha, tatipa sitten kirjoittaa uuden rop lipukkeen ja selittaa etta kylla saa. Tassa kohtaan oli pare laittaa Kirsti asialle ja jaada taustalle odottelemaan. No eipa aikaakaan kun Kirsti tulee toisen cacib pystin ja nauhan kanssa takaisin. Jaahas, etta tallanen tapaus, olkoon sitten.

Aikamme eli useita tunetja odoteltua olti vihdoin vitos ryhman vuoro. Kokoomakehassa jo tiesi mita tulemanpitaa kun ryhmatuomari kyselee etta minkas rotuinen koira on. Yllattaen ei siis sijoitusta ryhmassa... Tassa kohtaa koko revohkalla oli voimat taysin lopussa joten tartuimme tilasuuteen kun nahkalakki Sergei tarjoaa kyytia hotelille. Ei muuta kuin Sergein perassa parkkihalliin ja kamat autoon. Eka kerran kavi mielessa etta olikohan ihan viisas veto kun Sergei kaasutteli pihasta taysin vastakkaiseen suuntaan kuin piti. Nooh, piti kuulemma kayda kaantymassa hiukan kauempaa. Vaan eipa nama liikenne maarat ole ihan samoja kuin kotopuolessa, vai milta nayttaa?



Hyvin ja turvallisesti hotellille kuitenkin paastiin, ei siis huolta. Nyt on niin koirat kuin ihmisetkin ruokittu ja nukku-matti jo kolkuttelee ovella. Huomenna on taas uusi paiva ja uudet haasteet, palaillaan.

Lopuksi kuitenkin toivitetaan viela Kiralle oikein hyvaa 1-vuotis syntymapaivaa!! Juhlikaa rauhallisesti. Tuodaan joku mukava synttarilahja taalta :o)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti