4.4 Rakvere, Viro

Tällä kertaa reissussa oli Kira joka teki matkaa ihan "yksinään" eli itse en ollut mukana reissussa ollenkaan. Kiran kuskaamisesta ja huollosta vastasi Riikka, ja hienossa kunnossa pikkulikka kotio tulikin. Lämmin kiitos Riikalle ja Merjalle! Näyttelyssä Kiran esitteli Ida, hienosti Junior Handler kisoissa menestynyt fiksu nuori neiti. Idan JH-sivut löytyvät täältä. Suuret kiitokset Idalle ! Ja kiitokset vielä kertaalleen Eijalle joka tämän kaiken sai järjesteltyä ja sumplittua.

Perjantai-iltapäivänä vein Kiran ja matkatavarat Länsisatamaan jossa Riikka ja Merja ottivat Kiran kyytiinsä. Matkassa oli mukana suuuuuuri keltainen tanskandoggi uros joka oli Kiralle aikamoinen järkytys sillä ikuna ei meitin pikkulikka ole nähnyt niin isoa koiraa. Onneksi mukana oli myös Vito, tuo ihana pikkumies, oli siis Kiralla ihan kokoistansa seuraakin.

Lähtiessäni satamasta olin heti tippa silmässä että miten se meitin pienivauva pärjää ihan yksinään isossa maailmassa. Näistä tunnelmista sitten tultiin nopeasti ihan toisenlaisiin sillä pääsin (?) todistamaan tapahtumia joita olin kuvitellut olevan vain elokuvissa. Jonohan kulki todella hitaasti kun laivalta tuli pois paljon autoja ja samaan aikaan oli klo 4 ruuhka. Noh, jonossa seisoessa huomasin yhtäkkiä oikean puoleisella kaistalla huimaa äksöniä. Farmarin takana olleen taksin kuski oli noussut autostaan, koputellut farmarikuskin ikkunaa ja kun ikkuna oli auennut niin veti tätä nokkaan ! Ja farmarikuskihan ei tästä tykännyt (yllättäen) vaan nousi autostaan ja meni taksikuskin perään jolloin alkoi pieni painiminen, töniminen ja tuuppiminen. Valitettavasti minulla oli ikkunat kiinni joten en saanut selvää mistä kaikki oikein alkoi. Olkaa siis varovaisia jonossa jos takana on taksi, laittakaa ovet säppiin ihan vaan varmuuden vuoksi ;o)

Perjani-ilta meni sitten minun osaltani Kirasta huolehtimiseen, eikä se unikaan meinannut tulla ollenkaan. Ja kun tuli niin ei kovin kauaa kestänyt. Aamulla sitten jo lähestulkoon hysteerisenä kiertelin ympäri kämppää. Ja täytyy vaan itsekkin ihmetellä näin suurta hysteriaa kun on noita koiria ollut reissussa ennenkin muiden matkassa. Rina kävi mm. Saksassa ja Hollannissa, Jösse Puolassa eikä silloin ollut tällaista paniikkia. Teinkin sitten itse itselleni sellaisen pikadiagnoosin, minulla on vaikea eroahdistus. No onneksi koiralla ei ole, menee näinpäin helpommin.

Aamupäivällä sitten tuli viesti tapahtumien keskipisteestä, Kira sai junnu-sertin ollen junnu-rop sekä rop. Eikä Vitolla mennyt sen huonommin (tietenkään) eli sertti tuli ja rop, samalla Vito valioitui. Hieno juttu mutta eipä tämäkään minun ikävääni poistanut.

Illalla sitten vihdoin pääsin hakemaan pikkulikan kotio, ihanaa. Ja oli todella kiva kuulla että Kira oli käyttäytynyt oikein mallikkaasti reissussa, mitä nyt hiukan oli pärissyt dogille. Mutta sitä en yhtään ihmettele, kyllä Kiraa on pelottanut noin iso koira jonka pelkkä pää on samankokoinen kuin koko likka. Myös ruoka oli maistunut aina kun sitä tarjottiin ja tämä jos mikä on hieno asia. Kotona sitten olikin kovasti tutkittava että mitäs muut olivat touhuilleet hänen poissaollessaan. Pienen iltapalan jälkeen sitten uni veikin voiton pienestä matkaajasta. Ja uni jatkuu edelleen.