26.8 Luumäki

Sunnuntaina oltiin Luumäellä ryhmänäyttelyssä normaalia isommalla porukalla kun keräännyttiin yhteen tänä vuonna näyttelyn merkeissä, kahdeksasta pienestä karkeasta oli peräti seitsemän minun ilmoittamia :o) Mukana olivat Virpi, Sentti ja Penni, Kirsi, Nelli ja Vilkku, Rea ja Helmi, Pirkko-Liisa ja Starda, KirsiMaria ja Dixi sekä tietenkin Kira ja Laku.

Tuomarina oli kotimainen Jaana Hartus joka on yksi miellyttävimmistä tuomareistamme, kohtelee aina ystävällisesti ja mukavasti niin koiria kuin esittäjiäkin.

Poikia oli ilmottuna kolme, jokainen eri luokassa. Ensimmäisenä vuorossa oli Penni joka kisasi vielä junnuissa. Penni esiintyi hyvin, malttoi seistä kauniisti ja saikin ERI:n ja SA:n. Vilkku oli täyttänyt jo kaksi vuotta joten kisasi avoimessa. Vilkku liikkui jälleen hienosti, häntä ylhäällä ja korvat pystyssä. Poseeraaminen ei sitten hirveästi kiinnostanut, istuminen olisi ollut paljon mieluisampaa :o) Mutta tuloksena kuitenkin ERI ja SA. Valioluokassa kilpaillut Sentti esiintyi niin liikkeessä kuin poseerauksessakin konkarin elkein, "kyllä tää osataan" ja myöskin ERI ja SA. Eli kaikki pojat olivat sitten paras uros -kehässä jossa järjestys oli Vilkku ykkönen, Sentti toinen ja Penni kolmas. Vilkulle myöskin sertti ja Pennille vara-sertti.

Tytöissä kisaajia oli yhteensä neljä, joista avoimessa kisasivat Starda ja Helmi sekä valioissa Laku ja Kira. Stardalle näyttely oli ensimmäinen, ja hiukan likkaa jännittikin esiintyminen ihan yksinään. Liikkeet meni hyvin, häntä ylhäällä ja korvat pystyssä mutta sitten pöydällä esiintyminen ei miellyttänyt ollenkaan eikä liikkuminenkaan sujunut enää sen jälkeen vaan oli kiire mamman luo. Tuloksena kuitenkin ERI ja SA. Helmi oli esiintynyt aikaisemmin vain balttian junnuluokissa joten tämä oli ensiesiintyminen suomessa. Helmi esiintyikin hienosti, yhtä iloisesti häntä heiluen ja reippaasti liikkuen kuin aina ennenkin. Helmillä ei tuota karvaa ole kerääntynyt kovinkaan runsaasti ja tuloksena oli EH. Valioluokassa Laku esiintyi tuttuun tyyliinsä pomppien ja loikkien eikä poseeraamisestakaan meinannut oikein tulla mitään, mutta ERI kuitenkin. Kira liikkui reippaasti mutta korvat olivat kadoksissa. Pöydällä Kira sitten olikin aivan upeasti, ehdottomasti parhaiten koko porukasta. Molemmat likat saivatkin ERI:n ja Laku myöskin SA:n. Kiralla SA jäi saamatta pehmeän karvan takia. Myöskään kolmas valiluokan narttu ei saanut SA:ta. Paras narttu -kisassa olivat siis Starda ja Laku vastakkain. Jospa vaan Satrda olisi jaksanut vielä esiintyä edes hiukan niin tulos olisi ollut tuomarin mukaan toinen, mutta tällä kertaa siis Laku oli ykkönen ja Starda kakkonen saaden kuitenkin sertin heti ekassa näyttelyssään!

Lopuksi sitten rotunsa parhaan tittelistä olivat kisaamassa Vilkku ja Laku, sama parivaljakko kuin Leivonmäellä reilu kuukausi sitten... Ja tällä kertaa voiton vei Vilkku. Aikas mahtavaa :o)

Sileissä Dixi edusti ainoana tiimiämme, ja esiintyi jälleen iloisesti häntä heiluen. Tuloksena ERI ja SA sekä paras narttu -luokassa kolmas. Reipas juniori :o)

Ohessa muutama kuva, kiitos niistä kuuluu Nellille. Kiitos myöskin kaikille mukana olleille, oli kiva nähdä teitä. Mitähän keksittäisiin ensi vuodelle?

ROP Dixon Akira

Pirkko-Liisa ja Starda

Nelli ja Vilkku

Helmi

Starda

Maastotreeneissä taas

Tiistaina käytiin taas Hyvinkäällä maastotreeneissä ja harjoittelemassa olivat Laku, Penni ja Sentti. Tällä kertaa kaikki juoksivat yksinään.

Lakun kanssa ollaan kotosalla treenailtu vapavieheellä satunnaisen säännöllisesti lähtöjä ja vieheen tappamista. Ja kun saatiin yksi (monista) juoksukopista fiksattua sopivan kokoiseksi ollaan nyt harjoteltu koppa päässää. Ihan hyvin on kotitreenit menneetkin, koppa ei ole ihmeemmin haitannut menoa ja vieheellekkin on jääty tappamaan.

Hyvinkäälle olin suunnitellut Lakulle treenin ekaa kertaa yksin juostavaksi, että miten likalla kantti kestää. Tavoitteena saada ehjä juoksu ilman kaveria ja vielä ilman koppaa kun niitä muitakin stressitekijöitä olisi vielä mukana niin paljon. Matkalla ei niin suurta väliä joten puoli kierrostakin riittäisi hyvin.

Lähdössä kun odotettiin vieheen liikkumista niin keskittyminen ei ihan ollut kohdillaan vaan kaikkia ääniä, ja erityisesti kelan vinkumista, piti kuunneella tarkkaavaisesti. Hyvin Laku kuitenkin lähti, ensimmäinen mutka meni hyvin mutta sittten suoran päässä ennen toista mutkaa loppui usko ja likka kääntyi takaisin. Ja sehän tietää että sitten juoksen minä :( Onneksi ei kovin pitkää spurttia tarvinut ottaa kun Laku taas bongasi vieheen ja jatkoi toisen kulman ohi. Sitten taas piti hiukan juoksuttaa minua mutta tälläkään kertaa ei tarvinut pitkälti juosta (onneksi).

Kolmannen kulman jälkeen Lakun annettiin saada viehe kiinni jota tappoikin ihan hyvin. Vaan sittenpä viehe lähtikin vielä uudestaan liikkeelle suoralla hetken matkaa ja taas sai Laku ottaa vieheen kiinni. Tällä kertaa tappamisen meininki olikin jo totisempaa ja kovasti yritti viedä viehettä mennessään.

Oli kyllä hyvät treenit Lakulle, pääsi kahdesti retuuttamaan viehettä ja juoksi kuitenkin ihan kivasti yksin.

Sentillä oli myös erinomainen treeni, juoksi hienosti alusta loppuun ja jokaisen kulman ilman aiettakaan pysähtyä. Hyvä hyvä!!!

Penni treenasi eka kertaa kopan kanssa ja hiukan se nuorta miestä harmitti. Pari kertaa jäi istumaan mutta sitten jatkoi taas. Vaikka omasta mielestään Penni onkin ratakoira eikä maastosankari :o)

8.8. Tuomarinkartano, mätsäri

Keskiviikkona keli oli mitä mainioin, aurinko paistoi vaan ei liian kuumasti joten reippain mielin lähdettiin Tuomarinkartanolle mätsäriin. Paikalle olivat tulossa molemmat A-pentueen tytöt, Fani (Dixon Ariel) ja Starda (Dixon Adele). Valitettavasti Pirkko-Liisa ja Starda eivät ehitneet paikalle niin aikaisin että olisivat päässeet kisaan mukaan, mutta onneksi pääsivät tulemaan kuitenkin paikalle sitten myöhemmin. Fani ilmoitettiin mukaan kisaamaan mutta omat tytöt jätin ilmoittamatta sillä pieniä aikuisia oli "kuin meren mutaa" eli todella paljon.

Fanilla on jonkin verran pöytäkammoa koska yhdistää pöydällä olemisen aina eläinlääkäriin, joten lähdettiin sitten harjoittelemaan ja saamaan muitakin pöytäkokemuksia kuin eläinlääkärillä. Lisäksi Fani oli ilmoitettu Kouvolaan ja Heinolaan joten sitäkin varten treenit olivat paikallaa.

Aikamme odoteltuamme (lähemmäs kaksi tuntia) oli sitten meidän vuoro ja parinamme oli staffi. Hetken harmistelin että olimme ensimmäisinä kun perässä tuli puuskuttaen ja korsiten jyräävä staffi, mutta hienosti Fani liikkui eikä välittänyt takaa tulevasta mitään. Heti liikkeelle lähdettäessä häntä nousi reippaasti ylös niinkuin korvatkin, ja liikkeet olivat oikein reippaat ja matkaatekevät. Pöydällä meni myöskin hienosti, ei minkäänlaista kammotusta tai negatiivista reaktiota. Kauniisti antoi katsoa hampaat ja roplata kroppaa, ei väistänyt ollenkaan tai pyrkinyt pois pöydältä. Hieno ja reipas likka :o) Seisominen maassakin meni hyvin, varsinkaan kun ei yhtään ole treenattu niin ei voi myöskään kovasti vaatia. Hiukan se paikallaan seisominen ihmetytti ja istuminen olisi ollut kivempaa.

Joitakin kuvia saatiin tapahtumasta, valitettavasti kuvat eivät kovin laadukkaita ole (kuten ei mun kamerakaan) mutta jotakin niistä nyt kuitenkin näkee. Suuret kiitokset Veeralle kuvaamisesta!!!

Dixon Adele ja Dixon Ariel

Dixon Ariel

Dixon Ariel

Dixon Ariel

Dixon Ariel

Dixon Ariel

Dixon Ariel

3-4.8 Druskininkai, Liettua ja 5.8 Rezekne, Latvia

Tällä kertaa kalenterissa oli suorastaan valinnan vaikeus kun samaan aikaan oli tarjolla useampikin inttikeskittymä useammassa massa. Kotimaassa oli Kuopion kolme inttiä, Virossa kaksi inttiä + erkkari ja Liettuassa kaksi inttiä + erkkari. Latviassa sitten vielä yksi kansallinen niin johan sai hetken miettiä että miten mennään ja kuinka lujaa. Kuopiossa ei ollut tuomarit ihan kohdillaan eikä varsinaisesti mitään tavoiteltavaa niin ruksattiin Kuopio heti alkumetreillä yli. Virostakaan ei ollut kovin monelle meidän vakiokokoonpanon koiralle tavoiteltavaa joten todelliseksi vaihtoehdoksi jäi Liettua + Latvia.

Reissuun lähdettiin torstaina ennen puoltapäivää ja kun keli oli enemmän kuin lämmin otettiin varmuuden vuoksi koirat lautalla autosta mukaan. Varsin mallikkaasti kolmikkomme käyttäytyikin, kanssamatkustavista ihmisistä ei voinut ihan samaa sanoa. Mikä vimma ihmisillä on tunkea nokkansa häkin reunaan kiinni, tuijottaa koiria syvälle silmiin ja höpöttää omiaan? Ja sitten ihmetellä miksi koirat haukahtaa?

Kuten kaikissa todellisissa kaupungeissa niin myöskin Tallinassa oli revitty katuja auki oikeen reilummin, siinnä oli Tomppa hätää huutamassa kun Virpi vaihto kaistaa lennosta ku paikalliset. Onneksi päästiin tutuille kulmille (kuulostaa jo hiukan pahalta vai?) josta selvittiin eteenpäin ilman Tomppaakin. Pakollinen tankkaus ja sitten alkoi reissun pisin etappi, Tallina-Druskininkai josta kertyi kilometrejä reilut 700. Ajo sujui ilman sen suurempia kommelluksia, jos riehakkaasti ohittelevia räjähderekkoja ei lasketa... Pimeyden laskeutuessa tosin alettiin miettimään miksei otettu ensimmäistä yöpymispistettä matkalle, olis ollu mukavampi vaihtoehto.

Druskininkaissa yövyimme erittäin miellyttävässä Royal Europa -hotellissa joka sijaitsi lähellä jokea upean puiston keskellä. Ihanteellinen paikka varsinkin koirien kanss amatskustaessa, suosittelen. Noh, koiramaksu tosin oli suolainen, melkeen kalliimpi kuin ihmisen yöpyminen.

Perjantaina oli sitten ensimmäinen näyttelypäivä ja podengot olivat heti toisena rotuna kehässä. Matkaa hotellilta näyttelypaikalle oli vain kuutisen kilometriä joka oli todella iso nurmikenttä jossa autot ohjattiin lähelle kehiä ympäri kenttää. Parkkeeraus oli aika villiä eikä aina oltu huomioitu sitä että joku ehkä haluaisi lähteä paikalta jo aikaisemmin pois. Kun lämpötila oli 30 astetta eikä taivaalla ollut pilvenhattaraakaan aloimme pystyttää telttaa suojaksi. Tietenkin alueelle johon telttojen pystyttäminen oli kiellettyä :) Kun henkilökunta käskee siirtää teltan oikealle alueelle niin tkihan me lainkuuliaiset porot niin teemme. Yllättäen (?) kaikkien ei tarvinutkaan totella siirtokäskyä vaan teltta sai jäädä niille sijoilleen, kun kerta ovat puolalaisia eivätkä ymmärrä. Todettakoon lopuksi että hekilökunta kyllä sai palautetta asiasta, ja useamman kerran.

Kehässä sitten kävivät jokainen vuorollaan puolalaisen (heh heh) tuomarin arvioitavana. Epäinhimillisestä helteestä huolimatta Penni ja Laku esiintyivät reippaasti, Kiraa taasen ei olisi voinut vähempää kiinnostaa käveleminen tahi seisominen. Penni sai JUN-CAC ja valmistui LT JCH, Laku sai CAC ja CACIB ja valmistui LT CH Kiran ollessa PN-2 ja VARA_CACIB. Kun mittarissa komeili 36 astetta ei isoon kehään jääminen kiinnostanut ketään ja niinpä laitoimme kamat kasaan (joka tosin kesti kohtuulisen pitkän ajan) ja lähdimme kohti hotellia.

ROP Carameoln Here I Am Dixon ja JUN-ROP Penni do Vale do Juiz

Hetken aikaa popot jaksoivat pelata, mutta kun olivat saaneet murua masuun niin nukkumasahan se tuli ja vei koko kolmikon mennessään :o)

Tässä kohtaa lähdettiin itsekin syömään puistossa olevaan ravintolaan jossa oli iso terassi. Ruuan hinta ei päätä huimannut, iso pizza ja juoma n. 5€. Ja sitten maistui uni meillekin :o)

Lauantaina sitten pakattiin auto ja lähdettiin jo tutuksi tuleelle näyttelypaikalle. Nyt parkkeerattiin niinkuin puolalaiset ja lähdettiin Penni ja Kiran kanssa kehän reunalle notkumaan. Suunnitlemissa kun oli että käydään kehässä ja sitten lähdetään samantien ajelemaan Latvian puolelle. Kehä oli ihan reilusti etuajassa mutta koska jokaiselle rodulle oli annettu oma alkamisaika niin jouduttiin kotvanen odottelemaan. Ja sellainenhan ei ole Kiran mieleen joka asiasta kertoikin kuuluvasti kaikille. aikanaan sitten päästiin kehään, Penni pokkasi toisen JUN-CAC sekä oli ROP, Kira eiintyi mallikkaasti saaden CAC ja CACIB eli valmistui myöskin LT CH.

Sitten ei muuta kuin koirat autoon ja tien päälle. Päivän etappi oli Druskininkai-Rezekne ja etäisyyttä noilla oli hiukan vajaa 400km. Reitti kulki maiden itä reunalla, pienemmällä tiellä kuin via Baltica. Pääosin tie oli kuitenkin hyvä kuntoinen, mutta muutamassa kohdassa todella pomppuinen ja epätasainen. Oli mielenkiintoista nähdä hiukan erilaista maisemaa kuin aikaisemmin, ja edelleenkin mieltä painaa yksi kysymys; mistä noi mummot tulee ja mihiin ne menee? Keskellä ei mitään, kun edellisestä kylästä on useita kymmeniä kilometrejä vastaan sotkee paikallinen mummeli. Vaikka Tomppa ihan luotettavasti meitä ohjasikin, niin muutaman tällaisen kyltin kohdalla sitä usko hiukan horjui :o)

Latvian puolelle päästiin jossain kohtaa, minkäänlaista vanhaa rajanylityskompleksia ei tien poskessa näkynyt. Yksi rajatolpalta näyttävä kepakko ohitettiin, mutta niin oli puskassa piilossa ettei ihan varmoja olla oliko vai eikö. Rezbekenissä löydettiin hotelli helposti, parkkipaikka oli todella pieni ja hankalakulkuinen, sisäpihalta kadun kautta etuovelle kassien, pussien ja koirien kanssa, huoh. Hotelli ja huone eivät olleet samaa tasoa kuin Druskininkaissa, mutta yksi yö menee hiukan heikommassakin paikassa. Ensin käytiin kävelemässä koirien kanssa ja täytyy sanoa että ensimmäisen kerran tällä reissulla tuli olo että pitää olla varuillaan ja katsoa selkänsä taakse useamminkin. Myöskin yleinen näkymä oli aika "seitketlukulainen" vaikka jossain kohdin olikin aloitettu kohentamaan ympäristöä.

Tällä kertaa koirat lähtivät mukaan terassille, tosin eivät tilanneet mitään listalta, mutta hiukan pääsivät elvistelemään. Koska kyseessä oli yhdistetty lounas-päivällinen-illallinen tilaa päräytettiin listan paras annos, puolikas luuton broileri paistettuna. Heh, heti ekaks ku tulee lautaset pöytään molempien kommentti "miten niin luuton, tossahan on luut" mutta kun maltettiin tutkia annoksia tarkemmin niin eipä vaan ollutkaan luita. Muuten oikein hyvä ja maistuva ruoka, mutta listalla ei ollut mainintaa annokseen kuuluvasta kourallisesta valkosipulihaketta. Ja vatsa kiitti...

Hotelli oli huomattavasti rauhattomammalla paikalla kuin edellinen, eikä yöunista tullut kovinkaan virkistävät kun ikkunan alla ammuttiin raketteja, ilotulitteita, tööttäiltiin, kaasuteltiin ym. mekkalointia. Ja kun huoneessa ei ollut ilmastointia oli pakko pitää ikkuna avoinna :( Meni se yö jotenkin ja aamulla taas ylös.

Tällä kertaa matkaa näyttelypaikalle oli vain pari kilometriä eikä siihen montaa minuuttia tuhraantunutkaan. Ensimmäisen kerran historiassa olin lähettänyt vain vakuuskirjeen että maksan ilmot paikan päällä (tähän liittyy ihan oma episodinsa OP:n kanssa). Hiukan jännitti että kuinkas käy, mutta hienosti löytyivät meidän ilmokuoret ja niin raha vaihtoi omistajaa ongelmitta.

Nyt oltiin ihan ensimmäinen rotu kehässä ja niinhän siinnä sitten kävi ettei ihan oltu kartalla kun aloittivat vaan hiukanjoutuivat meitä huutelemaan. Mutta ei haittaa, Penni esiintyi hienosti ja tuloksena olikin JUN-CAC, JUN-ROP ja ROP sekä LV Jch sekä BALT JCH, Lakukin esiintyi reippaasti, ja hiukan vallattomastikin kun kesken kaiken esiintymistä hyppäsi iso heinäsirkka selkään. Lakulla tuloksena CAC ja VSP sekä LV CH ja BALT CH. Kira esiintyi nyt parhaiten koko reissun aikana, josta tuomarikin kiitteli, mutta ei muita tuloksia.

Taas lähdettiin heti kehän jälkeen tielle, nyt matkaa välille Rezekna-Tallina kertyi 450km. Reittimme kulki Tarton kautta jossa pysähdyttiinkin ulkoiluttamaan koiria ja ravitsemaan itsemmekin. Aikamoisia alennuksia näytti kaupoissa olevan, -70% joten ei montaa euroa enää vaatteille hintaa jäänyt. Ja opitiin muutama uusi vironkielinen sana, hernes ja vaarikas. Nyt tiedetään kannattaako seuraavalla kerralla pysähtyä jos kyltissä lukee vaarikas :o)

Paluulauttamme lähti Tallinasta kohti Helsinkiä n. 40 min myöhässä eli saavuttiin Helsinkiin n. 01:10. Siis yöllä. Helsingistä Sundbergin kautta Veikkolaan ja omaan sänkyyn niin kellotaulussa oli jo 02:30 ja aamulla töihin...

Kaiken kaikkiaan reissu oli antoisa ja mieleenpainuva, eikä pelkästään tulosten takia sillä yhteensähän saatiin haalittua kolmella koiralla 1 x LT JCH, 1 x LV JCH, 1 x BALT JCH, 1 x LV CH, 2 x LT CH, 1 x BALT CH. Kiitos taas kerran ensiluokkaisesta reissuseurasta Virpille, tiedän tarkkaan mitä saat syndelahjaksi ;o)

22.7 Helsinki, podengojen erikoisnäyttely

Erkkariin oli jälleen ilmoitettu ihan mukavasti karvakorvia, 29 pientä karkeeta ja 24 pientä sileää, tuomarina oli Gyorgy Tesics, Unkari. Olen köynyt hänen kehässä kerran aikaisemmin, muistaakseni 2009 Decon kanssa. Kyseinen tuomari on erittäin ystävällinen ja miellyttävä, kohtelee niin koiria kuin esittäjiä asiallisesti. Arvostelutkin ovat hiukan eri tyylisiä kuin yleensä.

Meidän D-tiimiläisiä oli ilmoitettuna viisi kipaletta, neljä karkeeta ja yksi sileä. Penni junnuissa, Vilkku nuortenluokassa, Sentti valioissa, Fani nuortenluokassa ja Dixi junnuissa. Harmittavasti Fani joutui jäämään pois kun oli rokotukset päässeet yliaikaisiksi.

Keli oli mitä mainioin, aurinko paistoi ja linnunlauleli eikä tuloksissakaan ole valitamista. Penni oli JUN ERI/2, SA arvostelulla: "Tall & strong. Should be a little bit shorter in proportions. Scissors bite. Typical outlines. Well set & carried tail. Excellent angulation. Excellent coat quality. From side looking good in movement."

Vilkku esiintyi jälleen hyvin, hiukan olisi perässä tullut toinen poika kiinnostanut, mutta kun reippaasti mentiin niin eipä häirinnyt esiintymistä. Tuloksena tänään NUO ERI/1, SA arvostelulla: "Middle tall, middle strong. Very propotional. Excellent pigmentation. Typical eyes. Scissors bite. Excellent coat quality. Good neck. Topline should be a little more level. Well set and carried tail. Typical angulation. Excellent presentation. Typical character. Free, easy movement."

Sentti olisi nauttinut aurinkoisesta kelistä jossain muualla kuin kehässä, mutta hienosti meni silti sillä tuloksena VAL ERI/2, SA, PU-3 arvostelulla: "Proportional. Enough strong & powerful. Excellent coat. Correct topline. Well set & carried tail. Typical angulations. Good in movement. Typical character."

Sileissä Dixi meni jälleen kun vanha tekijä, reipas ja iloinen esiintyminen onkin yksi Dixin tavaramerkki ;o) Tuloksena tännän JUN ERI/3 ja arvostelu: "Middle tall, Middle strong. Perfect head, scissors bite. Exc.pigmentation. Well set & carried ears. Long enouhg neck. Topline should be a little better. Well set & carried tail. Elbows too close. Front toes out. Exc. presentation. Typical character. From side typical movement. In coming & going too close."

Tulokset kaikkinensa, ensin pienet karkeat:

Urokset

Junioriluokka
Hirsituvan Kulkuri ERI/1, SA, PU-4, vara-SERT
Penni do Vale do Juiz ERI/2, SA
Caramelon Must Be Magic ERI/3

Nuortenluokka
Dixon Akira ERI/1, SA
Soberano de Viamonte ERI/2, SA

Avoinluokka
Smaughterer's Boreas ERI/1, SA, PU-1, SERT, VSP
Gerseme's Caramelon Carlito ERI/2, SA

Käyttöluokka
Sandeisan Erudito EH/1

Valioluokka
Irezumi Nascer do Sol ERI/1, SA, PU-2
Mimoso do Vale do Juiz ERI/2, SA, PU-3
Hirsituvan Komea Kullervo ERI/3, SA
Hulmility King of Chaos ERI/4, SA
Hirsituvan Syysmyrsky ERI/-
Hirsituvan Hassunhauska POISSA

Nartut

Junioriluokka
Malagueta do Vale Negro ERI/1, SA, PN-2, SERT
Marella Laponia ERI/2, SA
Belmex Toupeira ERI/3
Smaughtere's Revolution ERI/4
Sandeisan Indomita ERI/-

Nuortenluokka
Dixon Ariel POISSA

Avoinluokka
Falcao's Zarina ERI/1, SA, PN-4, vara-SERT

Valioluokka
Irezumi Vinho Branco ERI/1, SA, PN-1, ROP
Sandeisan Gengibre ERI/2
Hirsituvan Vilttitossu ERI/3
Chucha do Vale Negro ERI/4
Favoritta do Vale do Cutileiro ERI/-
Sandeisan Delicia ERI/-
Sandeisan Encanta ERI/-

Veteraaniluokka
Hirsituvan Kanerva ERI/1, SA, PN-3, ROP-veteraani

Kasvattajaluokka Kennel Hirsituvan 1/KP, ROP-kasvattajaluokka
Kennel Sandeisan 1/KP


Ja sitten pienet sileet:

Pentuluokka 5-7kk UROKSET
Tassurallin Gabriel PEK 1/KP, VSP-pentu

Pentuluokka 5-7kk NARTUT
Mignet'in Roosa Rasavilli PEK 1/KP, ROP-pentu
Tassurallin Greta PEK 2/KP
Tassurallin Glinda PEK 3/KP

Urokset

Junioriluokka
Espargo da Casa da Praia ERI/1, SA, PU-4, SERT
Lill Jägaren's Konsta ERI/2, SA

Nuortenluokka
Heracles de Vale do Criz EH/1

Avoinluokka
Encautom's Made in Ostrobotnia ERI/1
Snadifrendi Kuliksen Kundi ERI/2

Valioluokka
Gelo do Praia do Ribatejo ERI/1, SA, PU-1, ROP
Divino ERI/2, SA, PU-2
Roxinol do Vale Negro ERI/3, SA, PU-3
Plushcourt Lapis ERI/4
Chasselis Francois Ortegat ERI/-

Nartut

Junioriluokka
Encautom's Costa Magica ERI/1, SA, PN-2, SERT
Envautom's Carnival Spirit ERI/2
Feuer Frei Berlin's Lucky Dixon ERI/3
Bisca D'eiras do Bugio ERI/4

Nuortenluokka
Tähtitaivaan Lotten ERI/1, SA, PN-3, vara-SERT

Avoinluokka
Tassurallin Big Bertha ERI/1, SA, PN-4
Encautom's Spot On ERI/2, SA
Tassurallin Caramel ERI/3
Snadifrendi Hertsikan Hani ERI/4

Valioluokka
Encautom's Fennica ERI/1, SA, PN-1, VSP, BIS-4 VSP

Kasvattajaluokka
Kennel Encautom's 1/KP, ROP-kasvattajaluokka

Hyvinkään maastotreeneissä

Lakun kanssa ollaan käyty juoksutreeneissä säännöllisen epäsäännöllisesti talvesta alkaen, ensin kartanolla Svenkan treeneissä ja pari kertaa nyt kesäkaudella Paloheinässä. Alkuun Lakulla oli hiukan epäilyksiä Svenkasta, että voiko niin partaisen miehen lähelle mennä vieheen perässä mutta kun näistä epäilyksistä päästiin niin treenit on menneet ihan hyvin. Tosin narttujen kanssa kun jotain tehdään niin ainahan kiimat sotkevat suunnitelmia ja niinpä nytkin oli "turhaa" treenitaukoa kiiman takia, ja vielä niiden jälkeenkin kun odoteltiin hormonimyrskyn rauhoittumista.

Nyt sitten lähdettiin pitkästäaikaa Hyvinkäälle Luhtilaukkaajien maastotreeneihin koska siellä on mahdollista päästä harjoittelemaan kokonainen maastorata. Treeneihin lähtivät myöskin Virpi ja pojat, eli Sentti ja Penni. Tämä oli eka kerta Lakulle juosta näinkin pitkä matka, varmaankin yli 400m, joten laitoimme popot juoksemaan pareina Laku ja Penni, Kira ja Sentti.

Nuoriso juoksikin hienosti lähdöstä maaliin asti. Pennillä oli vietti korkealla, viereisten ratatreenien äänet nostivat menohalut taivaisiin kun taas Laku tyytyi katselemaan altakulmain kummallista ääntä pitävää rataviehettä. Tämäntakia jotenkin tuntui minun uskoni Lakun juoksuun horjuvan ja epäilin suuresti että lähteeköhän ollenkaan vieheen perään ja jos lähtee niin mahtaneeko juosta kovinkaan pitkälle. Vaan niinhän se Laku lähti Pennin parina hienosti, ei turhia taakseen vilkuillut. Lujempaa Penni päästeli menemään mutta sitkeesti vaan Laku porhalsi perässä. Ehkäpä noin kaksi kolmasosaa juostuaan Penni jäi aavistuksen ajaksi odottamaan Lakua ja niinpä loppumatka juostiin tasaisemmalla rintamalla. Kun viehe pysähtyi niin mitä teki Laku? Jatkoi pysähtymättä kierrosta etsien että minne se mamma jäi :o) Meinasi ehkäpä hiukan jo paniikki iskeä kun ei heti huomannut missä olen, mutta hienosti tuli takaisin vieheelle ja yhdessä sitä sitten tapettiin oikeen urakalla. Kyllä niin ylpeä saa näistä nuorista olla, hienosti juoksivat!

Ja mitäpä teki sitten tämä "veteraani" osasto? Lähtivät hienosti, jopa Kira, mutta toisen mutkan jälkeen sitten alkoivat leikkiä keskenään ja juoksivat takaisin lähtöruutuun. No, mutta lähtö oli hyvä!

Tästä on taas hyvä jatkaa treenailua ja ehkäpä mekin kohta päästään tositoimiin, kisakirjahan jo on tuolla odottamassa ;o)

14.7 Leivonmäki

Leivonmäelle lähdettiin Lakun ja Vilkun kanssa, taustajoukoissa Sami ja Kira. Ennusteissa luvattiin koko viikonlopulle totaalisen huonoa keliä, vettä tuutin täydeltä aamusta iltaan. Vaan mitens kävikään? No keli oli mitä mukavin ja lämpimin, eli paloin jälleen kerran naamasta ja käsivarsista. Loppu päivästä hiukan ennen meidän kehävuoroa alkoi kyllä satamaan, mutta ei mitenkään ihmeellisesti.

Tuomarina oli Jaana Hartus joka on yksi suosikkituomareistani. Hän on aina ystävällinen ja iloinen, kohtelee niin koiria kuin ihmisiäkin asiallisesti ja kannustavasti. Olisipa enemmänkin tällaisia tuomareita.

Vilkku esiintyi reippaasti, pöytä ei ollut kovin kummoinen vaan liukaalla pöydällä auton muovikaukalo joka liukui jalkojen alta joten pöydällä seisominen ei mennyt ihan nappiin. Liikkeet ja seisominen maassa meni hyvin, reippaasti häntä pystyssä. Tuloksetkin olivat erityisen mieluisat, ensimmäinen sertti ja VSP. Arvostelukin oli erittäin mukavaa luettavaa: "Erinomaista tyyppiä oleva pitkälinjainen ja hyvärunkoinen nuori uros jolla hyvät lihakset. Erittäin hyvä pää ja ilme, hyvä suora ylälinja ja ryhti. Riittävät kulmaukset. Hieman pysty lantio, hyvät etukulmaukset, tyypillinen olemus."

Lakulla oli taas virtaa vaikka pienelle kylälle, ja se näkyikin jälleen pomppimisena ja palloiluna. Mutta taas tuntui että loppullinen tulos, eli ROP, tuli tällä energisellä esiintymisellä :o) Arvostelu oli myös Lakun osalta mukavaa luettavaa: "Tasapainoisesti rakentunut erinomaista tyyppiä oleva narttu jolla erittäin täyteläinen runko. Erittäin hyvä pää jossa kuono voisi olla täyteläisempi silmien alta, hyvät korvat, tasapainoiset kulmaukset samoin liikkeet. Hieman pitkä karvapeite, oikein kannettu häntä."

Ryhmäkehä oli sitten yksi historian nopeimmista, hyvä että kehään päästiin ni jo kiiteltiin ulos. Hetki taitaa taas mennä että ryhmiin jäädään...

Leivonmäeltä jatkoimme kesälomanviettoa hiukan perinteisemmällä tavalla eli mökkeilemällä. Vuokrasimme pienen mäkin Heinolasta, Heinäsaaren leirintäalueelta jota voimmekin suositella vilpittömästi. Alue oli erittäiin mukava ja viihtyisä, henkilökunta todella ystävällistä, koiria olisi voinut uittaa jos vaan olisivat suostuneet veteen menemään, koirillakin oli mukavasti viihdykettä kun sorsat parveilivat mökin edustalla.