keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Hyvinkään maastotreeneissä



Lakun kanssa ollaan käyty juoksutreeneissä säännöllisen epäsäännöllisesti talvesta alkaen, ensin kartanolla Svenkan treeneissä ja pari kertaa nyt kesäkaudella Paloheinässä. Alkuun Lakulla oli hiukan epäilyksiä Svenkasta, että voiko niin partaisen miehen lähelle mennä vieheen perässä mutta kun näistä epäilyksistä päästiin niin treenit on menneet ihan hyvin. Tosin narttujen kanssa kun jotain tehdään niin ainahan kiimat sotkevat suunnitelmia ja niinpä nytkin oli "turhaa" treenitaukoa kiiman takia, ja vielä niiden jälkeenkin kun odoteltiin hormonimyrskyn rauhoittumista.

Nyt sitten lähdettiin pitkästäaikaa Hyvinkäälle Luhtilaukkaajien maastotreeneihin koska siellä on mahdollista päästä harjoittelemaan kokonainen maastorata. Treeneihin lähtivät myöskin Virpi ja pojat, eli Sentti ja Penni. Tämä oli eka kerta Lakulle juosta näinkin pitkä matka, varmaankin yli 400m, joten laitoimme popot juoksemaan pareina Laku ja Penni, Kira ja Sentti.

Nuoriso juoksikin hienosti lähdöstä maaliin asti. Pennillä oli vietti korkealla, viereisten ratatreenien äänet nostivat menohalut taivaisiin kun taas Laku tyytyi katselemaan altakulmain kummallista ääntä pitävää rataviehettä. Tämäntakia jotenkin tuntui minun uskoni Lakun juoksuun horjuvan ja epäilin suuresti että lähteeköhän ollenkaan vieheen perään ja jos lähtee niin mahtaneeko juosta kovinkaan pitkälle. Vaan niinhän se Laku lähti Pennin parina hienosti, ei turhia taakseen vilkuillut. Lujempaa Penni päästeli menemään mutta sitkeesti vaan Laku porhalsi perässä. Ehkäpä noin kaksi kolmasosaa juostuaan Penni jäi aavistuksen ajaksi odottamaan Lakua ja niinpä loppumatka juostiin tasaisemmalla rintamalla. Kun viehe pysähtyi niin mitä teki Laku? Jatkoi pysähtymättä kierrosta etsien että minne se mamma jäi :o) Meinasi ehkäpä hiukan jo paniikki iskeä kun ei heti huomannut missä olen, mutta hienosti tuli takaisin vieheelle ja yhdessä sitä sitten tapettiin oikeen urakalla. Kyllä niin ylpeä saa näistä nuorista olla, hienosti juoksivat!

Ja mitäpä teki sitten tämä "veteraani" osasto? Lähtivät hienosti, jopa Kira, mutta toisen mutkan jälkeen sitten alkoivat leikkiä keskenään ja juoksivat takaisin lähtöruutuun. No, mutta lähtö oli hyvä!

Tästä on taas hyvä jatkaa treenailua ja ehkäpä mekin kohta päästään tositoimiin, kisakirjahan jo on tuolla odottamassa ;o)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti