Tällä kertaa kalenterissa oli suorastaan valinnan vaikeus kun samaan aikaan oli tarjolla useampikin inttikeskittymä useammassa massa. Kotimaassa oli Kuopion kolme inttiä, Virossa kaksi inttiä + erkkari ja Liettuassa kaksi inttiä + erkkari. Latviassa sitten vielä yksi kansallinen niin johan sai hetken miettiä että miten mennään ja kuinka lujaa. Kuopiossa ei ollut tuomarit ihan kohdillaan eikä varsinaisesti mitään tavoiteltavaa niin ruksattiin Kuopio heti alkumetreillä yli. Virostakaan ei ollut kovin monelle meidän vakiokokoonpanon koiralle tavoiteltavaa joten todelliseksi vaihtoehdoksi jäi Liettua + Latvia.
Reissuun lähdettiin torstaina ennen puoltapäivää ja kun keli oli enemmän kuin lämmin otettiin varmuuden vuoksi koirat lautalla autosta mukaan. Varsin mallikkaasti kolmikkomme käyttäytyikin, kanssamatkustavista ihmisistä ei voinut ihan samaa sanoa. Mikä vimma ihmisillä on tunkea nokkansa häkin reunaan kiinni, tuijottaa koiria syvälle silmiin ja höpöttää omiaan? Ja sitten ihmetellä miksi koirat haukahtaa?
Kuten kaikissa todellisissa kaupungeissa niin myöskin Tallinassa oli revitty katuja auki oikeen reilummin, siinnä oli Tomppa hätää huutamassa kun Virpi vaihto kaistaa lennosta ku paikalliset. Onneksi päästiin tutuille kulmille (kuulostaa jo hiukan pahalta vai?) josta selvittiin eteenpäin ilman Tomppaakin. Pakollinen tankkaus ja sitten alkoi reissun pisin etappi, Tallina-Druskininkai josta kertyi kilometrejä reilut 700. Ajo sujui ilman sen suurempia kommelluksia, jos riehakkaasti ohittelevia räjähderekkoja ei lasketa... Pimeyden laskeutuessa tosin alettiin miettimään miksei otettu ensimmäistä yöpymispistettä matkalle, olis ollu mukavampi vaihtoehto.
Druskininkaissa yövyimme erittäin miellyttävässä Royal Europa -hotellissa joka sijaitsi lähellä jokea upean puiston keskellä. Ihanteellinen paikka varsinkin koirien kanss amatskustaessa, suosittelen. Noh, koiramaksu tosin oli suolainen, melkeen kalliimpi kuin ihmisen yöpyminen.
Perjantaina oli sitten ensimmäinen näyttelypäivä ja podengot olivat heti toisena rotuna kehässä. Matkaa hotellilta näyttelypaikalle oli vain kuutisen kilometriä joka oli todella iso nurmikenttä jossa autot ohjattiin lähelle kehiä ympäri kenttää. Parkkeeraus oli aika villiä eikä aina oltu huomioitu sitä että joku ehkä haluaisi lähteä paikalta jo aikaisemmin pois. Kun lämpötila oli 30 astetta eikä taivaalla ollut pilvenhattaraakaan aloimme pystyttää telttaa suojaksi. Tietenkin alueelle johon telttojen pystyttäminen oli kiellettyä :) Kun henkilökunta käskee siirtää teltan oikealle alueelle niin tkihan me lainkuuliaiset porot niin teemme. Yllättäen (?) kaikkien ei tarvinutkaan totella siirtokäskyä vaan teltta sai jäädä niille sijoilleen, kun kerta ovat puolalaisia eivätkä ymmärrä. Todettakoon lopuksi että hekilökunta kyllä sai palautetta asiasta, ja useamman kerran.
Kehässä sitten kävivät jokainen vuorollaan puolalaisen (heh heh) tuomarin arvioitavana. Epäinhimillisestä helteestä huolimatta Penni ja Laku esiintyivät reippaasti, Kiraa taasen ei olisi voinut vähempää kiinnostaa käveleminen tahi seisominen. Penni sai JUN-CAC ja valmistui LT JCH, Laku sai CAC ja CACIB ja valmistui LT CH Kiran ollessa PN-2 ja VARA_CACIB. Kun mittarissa komeili 36 astetta ei isoon kehään jääminen kiinnostanut ketään ja niinpä laitoimme kamat kasaan (joka tosin kesti kohtuulisen pitkän ajan) ja lähdimme kohti hotellia.
ROP Carameoln Here I Am Dixon ja JUN-ROP Penni do Vale do Juiz
Hetken aikaa popot jaksoivat pelata, mutta kun olivat saaneet murua masuun niin nukkumasahan se tuli ja vei koko kolmikon mennessään :o)
Tässä kohtaa lähdettiin itsekin syömään puistossa olevaan ravintolaan jossa oli iso terassi. Ruuan hinta ei päätä huimannut, iso pizza ja juoma n. 5€. Ja sitten maistui uni meillekin :o)
Lauantaina sitten pakattiin auto ja lähdettiin jo tutuksi tuleelle näyttelypaikalle. Nyt parkkeerattiin niinkuin puolalaiset ja lähdettiin Penni ja Kiran kanssa kehän reunalle notkumaan. Suunnitlemissa kun oli että käydään kehässä ja sitten lähdetään samantien ajelemaan Latvian puolelle. Kehä oli ihan reilusti etuajassa mutta koska jokaiselle rodulle oli annettu oma alkamisaika niin jouduttiin kotvanen odottelemaan. Ja sellainenhan ei ole Kiran mieleen joka asiasta kertoikin kuuluvasti kaikille. aikanaan sitten päästiin kehään, Penni pokkasi toisen JUN-CAC sekä oli ROP, Kira eiintyi mallikkaasti saaden CAC ja CACIB eli valmistui myöskin LT CH.
Sitten ei muuta kuin koirat autoon ja tien päälle. Päivän etappi oli Druskininkai-Rezekne ja etäisyyttä noilla oli hiukan vajaa 400km. Reitti kulki maiden itä reunalla, pienemmällä tiellä kuin via Baltica. Pääosin tie oli kuitenkin hyvä kuntoinen, mutta muutamassa kohdassa todella pomppuinen ja epätasainen. Oli mielenkiintoista nähdä hiukan erilaista maisemaa kuin aikaisemmin, ja edelleenkin mieltä painaa yksi kysymys; mistä noi mummot tulee ja mihiin ne menee? Keskellä ei mitään, kun edellisestä kylästä on useita kymmeniä kilometrejä vastaan sotkee paikallinen mummeli. Vaikka Tomppa ihan luotettavasti meitä ohjasikin, niin muutaman tällaisen kyltin kohdalla sitä usko hiukan horjui :o)
Latvian puolelle päästiin jossain kohtaa, minkäänlaista vanhaa rajanylityskompleksia ei tien poskessa näkynyt. Yksi rajatolpalta näyttävä kepakko ohitettiin, mutta niin oli puskassa piilossa ettei ihan varmoja olla oliko vai eikö. Rezbekenissä löydettiin hotelli helposti, parkkipaikka oli todella pieni ja hankalakulkuinen, sisäpihalta kadun kautta etuovelle kassien, pussien ja koirien kanssa, huoh. Hotelli ja huone eivät olleet samaa tasoa kuin Druskininkaissa, mutta yksi yö menee hiukan heikommassakin paikassa. Ensin käytiin kävelemässä koirien kanssa ja täytyy sanoa että ensimmäisen kerran tällä reissulla tuli olo että pitää olla varuillaan ja katsoa selkänsä taakse useamminkin. Myöskin yleinen näkymä oli aika "seitketlukulainen" vaikka jossain kohdin olikin aloitettu kohentamaan ympäristöä.
Tällä kertaa koirat lähtivät mukaan terassille, tosin eivät tilanneet mitään listalta, mutta hiukan pääsivät elvistelemään. Koska kyseessä oli yhdistetty lounas-päivällinen-illallinen tilaa päräytettiin listan paras annos, puolikas luuton broileri paistettuna. Heh, heti ekaks ku tulee lautaset pöytään molempien kommentti "miten niin luuton, tossahan on luut" mutta kun maltettiin tutkia annoksia tarkemmin niin eipä vaan ollutkaan luita. Muuten oikein hyvä ja maistuva ruoka, mutta listalla ei ollut mainintaa annokseen kuuluvasta kourallisesta valkosipulihaketta. Ja vatsa kiitti...
Hotelli oli huomattavasti rauhattomammalla paikalla kuin edellinen, eikä yöunista tullut kovinkaan virkistävät kun ikkunan alla ammuttiin raketteja, ilotulitteita, tööttäiltiin, kaasuteltiin ym. mekkalointia. Ja kun huoneessa ei ollut ilmastointia oli pakko pitää ikkuna avoinna :( Meni se yö jotenkin ja aamulla taas ylös.
Tällä kertaa matkaa näyttelypaikalle oli vain pari kilometriä eikä siihen montaa minuuttia tuhraantunutkaan. Ensimmäisen kerran historiassa olin lähettänyt vain vakuuskirjeen että maksan ilmot paikan päällä (tähän liittyy ihan oma episodinsa OP:n kanssa). Hiukan jännitti että kuinkas käy, mutta hienosti löytyivät meidän ilmokuoret ja niin raha vaihtoi omistajaa ongelmitta.
Nyt oltiin ihan ensimmäinen rotu kehässä ja niinhän siinnä sitten kävi ettei ihan oltu kartalla kun aloittivat vaan hiukanjoutuivat meitä huutelemaan. Mutta ei haittaa, Penni esiintyi hienosti ja tuloksena olikin JUN-CAC, JUN-ROP ja ROP sekä LV Jch sekä BALT JCH, Lakukin esiintyi reippaasti, ja hiukan vallattomastikin kun kesken kaiken esiintymistä hyppäsi iso heinäsirkka selkään. Lakulla tuloksena CAC ja VSP sekä LV CH ja BALT CH. Kira esiintyi nyt parhaiten koko reissun aikana, josta tuomarikin kiitteli, mutta ei muita tuloksia.
Taas lähdettiin heti kehän jälkeen tielle, nyt matkaa välille Rezekna-Tallina kertyi 450km. Reittimme kulki Tarton kautta jossa pysähdyttiinkin ulkoiluttamaan koiria ja ravitsemaan itsemmekin. Aikamoisia alennuksia näytti kaupoissa olevan, -70% joten ei montaa euroa enää vaatteille hintaa jäänyt. Ja opitiin muutama uusi vironkielinen sana, hernes ja vaarikas. Nyt tiedetään kannattaako seuraavalla kerralla pysähtyä jos kyltissä lukee vaarikas :o)
Paluulauttamme lähti Tallinasta kohti Helsinkiä n. 40 min myöhässä eli saavuttiin Helsinkiin n. 01:10. Siis yöllä. Helsingistä Sundbergin kautta Veikkolaan ja omaan sänkyyn niin kellotaulussa oli jo 02:30 ja aamulla töihin...
Kaiken kaikkiaan reissu oli antoisa ja mieleenpainuva, eikä pelkästään tulosten takia sillä yhteensähän saatiin haalittua kolmella koiralla 1 x LT JCH, 1 x LV JCH, 1 x BALT JCH, 1 x LV CH, 2 x LT CH, 1 x BALT CH. Kiitos taas kerran ensiluokkaisesta reissuseurasta Virpille, tiedän tarkkaan mitä saat syndelahjaksi ;o)
