Maakuntamatkailua, näyttelyitä ja kilometrejä

Tämä viikonloppu koostui hyvinkin monenlaisesta tekemisestä ja toiminnasta, yhteistä niille kaikille oli reilut ajokilometrit.

Lauantaina aloitettiin homma suuntaamalla auton nokka kohden Muuramen pentunäyttelyä reilusti ennen seitsemää. Mukana vain Sani jotta tottuu todellakin olemaan ja elämään myöskin yksinään ilman vanhempien likkojen tukea ja turvaa (huonoista vaikutteista puhumattakaan...). Kilometrejä suuntaansa oli karvan vajaat 300 ja menomatka meni hyvinkin leppoisasti itselleni uutta reittiä ajellen Joutsan kautta. Näyttelystä ei sitten kovin hirveesti olekaan kerrottavaa, tuomarina Kroatialainen suuruus joka haisi niin paljon viinalle tullessaan tutkimaan pöydällä olevaa Sania että itseltänikin salpautui hengitys, miltähän pentukoirista on mahtanut tuntua... Ei KP:tä sillä etuosa oli huono, ylälinja oli huono, liikkeet oli huonot ja karvakin aivan paska. eipä mitään, foortin nokka sitten vaan kotia kohden kännistä kroaattia kiroten.

Sunnuntaina olikin sitten hiukan päällekkäistä ohjelmaa sillä olin jossain hetken dementiassa ilmonnut Lilan Porvooseen vaikka jo puoli vuotta sitten olin päässyt Lena Dankerin Anatomia- ja liikeluennolle. Onneksi on olemassa ihania ystäviä jotka tulevat ja pelastavat tilanteen, Virpi lupasi lähteä Lilan kanssa Porvooseen kun itse suuntasin Sanin kanssa kohti Turkua. Luento oli vähintään niin hyvä kuin olin uskaltanut odottaakin, kiitos niin järjestäjille (Suomen Collieyhdistyksen Turun alajaosto)kuin luennoitsijallekin, sekä tietysti muille osallistujille hyvinkin antoisista keskusteluista ja kommenteista.

Osin keskittymistä haittasi tulosten kyttääminen puhelimesta, että miten pieni mamman mussukka siellä pärjää :) No hyvin tietenkin. Lila oli VSP ja sai palkinnoksi aivan ihanat kupit. Sitten olivat kotimatkalla käyneet Mäk Käkkärissä ja Lilakin nautiskeli hiukkasen kananugetteja, ja tykkäsi kuulemma kovasti.

Minun matkani taas jatkui Turusta Jokioisille katsastamaan Buddya, joka on siis Sanin velipuoli, että minkälaisessa vaiheessa se karva on ja pitäisikö sille hiukkasen jotain tehdä noin niin kuin loppuvuoden kisoja ajatellen. Eipää paljoa tarvinnut tehdä, hiukkasen päästä ja korvista siistimmäksi niin siinäpä se. Niin se vaan on että kyllä podengo podengon tuntee, niin nauttivat sisarpuolet juoksemisen riemuista kun pääsivät nurmikentälle oikeen revittelemään.

Ja Jokioisilta suunnattiin sitten Itä-Helsinkiin mistä piti hakea vielä Lakulle kirppikseltä ostettu Rukan toppamantteli. Jotenkin en ollut taas ihan hahmottanut määrettä Itä-Helsinki sopiessani noutavani ostokseni... Noh, muutama lisäkilometri ei nyt enää tässä kohtaa hirveesti painanut, ei edes niiden muutaman harhaan ajetun kohdalla. Mutta oli kyllä niin justiinsa sopiva takki Lakulle ettei paremmasta väliä, kyllä kannatti taas ajella.

Että tälläinen oli meidän viikonloppu, Laku ja Sami olivat tiiviisti kotosalla ja nauttivat rauhallisesta viikonlopusta.

P.S Lauantailta ja sunnuntailta kertyi mittariin yhteensä n. 1000km :)