Toiminta-aamu

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Aloitimme tämän itsenäisyyspäivän Vantaanpuistossa Koirakeitaan lämpimässä hallissa vapaapainin merkeissä. Mukana painimassa olivat meidän tyttöjen lisäksi Starda ja Pirkko-Liisa sekä Virpi ja Pete Sentin ja Satkun kanssa. Tai siis vain koirat painivat ;o)

Lunta oli tullut enemmän kuin riittävästi yön aikana joten liikkeellelähtö aamulla kotipihasta otti hiukan enemmän aikaa kuin tavallisesti. Liikkeelle kuitenkin päästiin ja aikas rauhassa saikin ajella Espooseen asti jossa oli muutama muukin uskalikko liikkeessä. Noukin Pirkko-Liisan ja Stardan kyytiin lumen keskeltä ja jatkoimme matkaa Vantaanpuistoon.

Koirakeitaan halli on kooltaan lähes 300 neliötä ja siellä on paljon erilaisia agility esteitä jotka olivat myös käytössämme. Koirat kirmailivatkin porukalla koko alueella innoissaan. Myöskin A-este ja putki olivat erittäin suosittuja omatoimisia tutustumiskohteita. Voi olla ettei ole tarkoitus juosta putkessa edestakaisin tai painia, mutta niinpä nyt kuitenkin kakaroiden annettiin tehdä. Aikaisemmin Laku ei ole mennyt putkeen mutta nyt meidän pikkuinen rohkaistui ja meni varovasti putkeen ja lopulta läpi. Tämän jälkeen sitten kaikki estot katosivatkin putken suhteen ja Laku riekkui Kiran ja Stardan kanssa oikein kunnolla siellä.

Lunta oli tullut koko hallilla olo ajan eikä liikkeelle läheminen sujunutkaan ihan kerrasta, liikkeelle ja tielle kuitenkin päästiin loppujen lopuksi. Kotona tytöt olivat todella väsyneitä ja ruuan jälkeen on uni maistunut.

Kivaa oli kaikilla joten yritetään ottaa tällainen toiminta-aamu uusiksi, jospa Fani ja Helmikin pääsisivät mukaan seuraavalla kerralla.

Starda 14 vko

Tänään oli sitten pikkuisen Stardan vuoro päästä eroon ylimääräisistä karvoista. Ja sieltähän kuoriutuikin oikein kaunis tyttönen upealla karvalla. Myös Stardalla on emäänsä paremmat eturaajat sekä raajaluuston vahvuus.

Vilkku 14 vko

Tänään kävimme Samin ja tyttöjen kanssa Haminassa moikkaamassa Vilkkua. Ennen kotoa lähtöä oikein kutitteli mahanpohjassa että miltähän Vilkku näyttää kun ei luovutuksen jälkeen olla nähty.

Ja hienoltahan se poika näytti. Turkki on laadultaa erinomaista, karkeaa ja tiivistä. Karvalle ei ole tarvinnut tehdä mitään muuta kuin harjata muutaman kerran. Värikin on vaalentunut todella paljon näiden viikkojen aikana, selässä ja kylkien yläosassa on vielä mustaa karvaa mutta sekin tulee lähtemään pois (alla on jo näkyvissä ruskeaa karvaa). Ja korvat! Vaikka Vilkullakin on todella isot korvat, ovat ne jo komeasti melkein kokonaan pystyssä. Luulisi että noin isojen korvien pystyssä pitämisestä tulee jo niskakin kipeäksi. Myöskin Vilkulla on hyväasentoiset etujalat ja hyvä raajaluuston vahvuus.

Purentakin näytti hyvältä, kulmahampaat ovat mielestäni asettuneet oikein kuten etuhampaatkin.

Lopuksi Vilkku pääsi tyttöjen kanssa tarhaan juoksentelemaan, tosin tyttöjä kiinnosti enemmän kaikki hajut kuin Vilkun kanssa juokseminen ja leikkiminen. Reippaasti Vilkku lumessa menikin, hiukan tietysti rupesi tassuja paleltamaan kuten tyttöjenkin tassuja.

Kun taas kerran laitan esille surkeaakin surkeampi laatuisia kuvia, mietin pitäisikö kirjoittaa joulupukille että toisi kunnon kameran. Ettei aina tarvisi selitellä... Tänään otin 147 kuvaa joista kaksi oli terävää, jep jep.

Fani 14 vko

Fani tuli tänään kyläilemään ja painimaan tyttöjen kanssa, samalla tietysti hiukan siistittiin turkkia. Kun on joulukin tulossa ;o) Laadultaan turkki ei ole tällä hetkellä ihan parasta A-luokkaa, mutta hyvälaatuista karkeaa karvaa näyttäisi olevan kyllä tulossa joten nyt vaan odotellaan.

Fani on kehittynyt oikein kivasti, etujalat ovat paremmat kuin emällään tämän ikäisenä. Korvat ovat todella suuret, siis todella suuret ja menee kyllä vielä hetki jos toinenkin ennenkuin molemmat ovat tukevasti pystyssä.

Jälleen kerran joudun tarjoamaan katsottavaksi heikkolaatuisen yksinäni otetun kuvan, ehkäpä se on parempi kuin ei ollenkaan kuvaa...

Purennat

Tänään pikkutytöt Starda ja Fani kävivät Anidentissa rokotuksissa ja samalla tarkastettiiin purennat. Ja hyvältähän ne purennat näyttivät, alakulmurit ovat asettuneet hyvin eivätkä paina yläikeneen, kaikki poskihampaat joiden pitääkin ovat puhjenneet ja etuhampaatkin ovat niille kuuluvilla paikoilla. Hienoa.

Tytöt ovat muutenkin kehittyneet oikein kivasti, Stardalla molemmat korvat tukevasti pystyssä ja Fanillakin osittain pystyssä. Fanin korvat ovat tosin niin isot että pientä seilaamista tulee olemaan vielä jonkin aikaa ennenkuin korvat asettuvat lopullisesti. Tuoreita valokuvia ei nyt saatu otettua, mutta yritetään ottaa kun tulevat karvan laittoon.

Sunnuntaina menemme Haminaan katsomaan Vilkkua, toivotaan että sielläkin on purenta yhtä hyvällä mallilla kuin tytöillä.

Päivityksiä

Huh huh, nyt on päivityksiä rästissä ja paljon joten aloitetaanpa nyt pentujen osalta ensiksi.

Pennut saivat kahdeksannella viikolla leikkeihinsä pienen tunnelin joka viralliselta nimeltään oli kissojen hiipimisputki. Nimi ei pentuja haitannut vaan oli erittäin mieluisa leikkipaikka, vielä kun putkessa oli kaksi aukkoa kyljessä sekä tunnelin molemmissa päissä kiinni pieni tupsu kumilangan päässä niin iloa riitti.

Tuttavuutta tehtiin myös erilaisiin syömisiin, mm. naudan nilkkoihin ja poron kylkiluihin :o) Molemmat olivat kiinnostavia ja kovasti niitä yritettiin syödä pikkuruisilla hampailla. Kaikki ruoka maistui myös hyvin mutta kermaviili taisi olla se ykkösjuttu. Ja Härkärisotto.

Kaikki pennut lähtivät omiin koteihinsa yhdeksän viikon iässä. Dixon Akira eli Vilkku muutti Haminaan, Dixon Adele eli Starda Espooseen ja Dixon Ariel eli Fani Vantaalle.


Dixon Akira


Dixon Ariel


Dixon Adele

Pennut ovat kotiutuneet uusiin koteihinsa hienosti. Starda on kiertänyt kovasti eri paikoissa, käynyt mm. Helsingissä kampaajalla :o) Nyt jälkikäteen tuli ilmi että Fanin ja Stardan perhe tuntevatkin toisensa, aikamoinen yhteensattuma että täysin toisistaan tietämättä molempiin perheisiin muutti podengo ja vieläpä sisarukset.

Myöskin näyttelyissä ollaan käyty viimeaikoina ja mukavalla menestykselläkin vielä.

Sentti käväisi Norjassa, Tromssassa, lokakuun puolessa välissä ja palasi kotio Norjan valiona. Kiitos ja onnea Virpi ja Pete, olette tehneet upeeta työtä. Sentti pyörähti myöskin Lahdessa jossa tuomarina oli Saija Juutilainen ja tuloksena PU-4 sijoitus.

Viimeviikonloppuna oltiin hieman suuremmalla porukalla liikenteessa Tartossa jossa kaksi KV-näyttelyä. Laku sai KP:n molempina päivinä ollen ROP-pentu vaikka pöydällä kopeloitavana oleminen ei oikein suju niin hyvin kuin pitäisi. Helmi esiintyi reippaasti ja niiin iloisesti molempina päivinä, lauantaina ROP ja sunnuntaina VSP sekä kaksi junnuserttiä. Unto oli puolestaan lauantaina VSP ja sunnuntaina ROP sekä kaksi CACIB:ia, upeeta!

Viron reissulta erityiskiitoksen ansaitsevat mahtavat matkakumppanit jotka auttoivat kaikissa käänteissä, niin kehässä kuin kehän ulkopuolellakin. Kiitos KirsiMaria ja Eini, ilman teitä olisin kuukahtanut. Kiitos myöskin Helmin ja Unton porukoille jotka toivat ja noutivat koirat, olette upeita!

Helmi, Iberia do Vale Negro, oli kuun alussa terveystarkastuksessa jossa lääkäreinä Per ja Lotta Axelsson. Polvet 0/0, sydämessä ei sivuääni, silmistä tuli merkintä PPM (sikiöaikaisen kalvon jäänne, ei vaikutusta näkökykyyn).

Tähän väliin meitä kohtasi myöskin suurisuru kun rakas terrelimme Milli lähti luotamme. Tokihan olimme siihen jo varautuneet ja valmistautuneet henkisesti kun ikää rouvalla kuitenkin oli jo peräti 17 vuotta. Silti se luopumisen tuska on niin suuri vaikka miten sitä yrittäisi järjellä ajatella.

7 viikkoa plakkarissa

Pennuilla on nyt seitsemän viikkoa takana ja paljon kaikkea ovatkin jo kokeneet ja nähneet. Ruoka maistuu hyvin eikä uusienkaan makujen edessä nirsoilla. Tuttavuutta ollaan tehty myös poron kylkiluihin jotka saivat aikaan hirmuista säpinää pikkuisissa.

Kelit ovat olleet suosiollisia kun ei ole satanut vaan pennut ovat päässeet pihalle telmimään oikein kunnolla. Uskomattoman reippaasti ovat ulos kirmanneet aamutuimaan vaikka lämpömittari on näyttänyt parina aamuna vain yhtä astetta. Eikä pimeyskän ole haitannut, paitsi minua kun ei ihan aina tiedä missä joku kakaroista seikkailee.

Autoiluakin ollaan harjoiteltu muutamaan otteeseen ja hyvin on menneet nämäkin treenit. Kukaan penikoista ei ole piipannut tai voinut pahoinut autossa vaan alkupällistelyn jälkeen kaikki ovat ruvenneet nukkumaan.

Ja kuvasatoa menneeltä viikolta, olkaa hyvä.

Kuudes viikko

Nyt on sitten pennut sirutettu ja rekisteröintikin tehty. Samalla lääkärireissulla pennut tutkittiin ja punnittiin. Aikas samassa painot on kaikilla, isoin eli vaalea tyttö oli 1,4kg, poika 1,3kg ja pienin eli tumma tyttö 1,25kg. Vaalealla tytöllä on puhjennut vähiten hampaita, muutamam poskihammas ja yläkulmurit kun taas kahdella muulla on puhjennut kulmureiden lisäksi osa etuhampaista. En tiedä puhkeaako podengoilla yleisestikkin hampaat myöhään mutta ainakin leikeillä ne puhkevat aikaisemmin. Eli purennoista on vielä mahdoton sanoa mitään.

Ulkonakin pikku pentit ovat käyneet, jokainen sai tulla omaan tahtiinsa ulos kunn jätin ovet pihalle asti auki. Ja reippaasti kaikki tulivatkin, ensin varovasti katoksen alle ja kohta jo sitten mentiin pitkin poikin nurmikkolla. Toivottavasti kelit nyt säilyisivät sellisina että pikkuisiakin uskaltaa päästää ulos. Telkussa kyllä lupasivat että kylmenee mutta toivotaan ettei mikään sadekausi alkaisi.

Tässä taas muutama kuva menneeltä viikolta, ja lisäähän löytyy nettialbumista.

5 viikkoa ja erikoisnäyttely

Aloitetaanpa erikoisnäyttelystä joka pidettiin poikkeuksellisesti vasta 18.9 Lahdessa. Syy normaalia myöhäisempään ajankohtaan oli se että suomen Vinttikoiraliitto ry juhlii tänä vuonna 60-vuotis taivalta ja yhdistys on perustettu Lahdessa.

Podengoilla oli tuomarina Ricardo Pereira Leite Portugalista joka ei ollut aikaisemmin arvostellut suomessa. Mukaan oli ilmoitettu yhteensä 32 pientä karkeaa joista peräti 10 oli pentuja. Aikas mahtava määrä pentuja!

Kisassa mukana oli myös Sentti joka kilpaili valiouroksissa. Ja hienosti kilpailikin sillä valioluokassa oli yhteensä 6 urosta joiden joukosta tuomari sijoitti Sentin ykköspallille. Jiihaa! Paras uros kehässä kisasi 9 urosta joiden joukosta tuomari sijoitti Sentin jälleen ykköspallille. Aivan uskomatonta, olihan mahtava fiilis. ROP kehässä sitten oli vastassa Hipsu, Sentti jaksoi esiintyä hienosti vaikka takana olikin jo pitkä ja kylmä päivä. Aikansa tuumattuan tuomari heilautti ROP-ruusuketta Sentille. Olihan aikas upeata pokata podengojen erikoisnäyttelyssä yli 20 podengon joukosta tuo himoittu ROP-ruusuke :o) Upeeta, mahtavaa!!!

Ja kun hyvin menee niin menköön loppuun asti... Toki jäimme ryhmäkehiin jossa podengot otti Fernando Madeira Rodrigues myöskin portugalista. Ja kyllä kannatti, sillä päivän kruunasi RYP-4 sijoitus. Onhan se myönnettevä että aikas pilvissä ajeltiin kohti kotia kaiken tämän menestyksen jälkeen. Tässä muutama kuva joista ei varmaankaan jää epäselväksi olenko vai enkö tyytyväinen tuloksiin ;o)





Ja sitten pentuihin. Sunnuntainahan tuli 5 viikkoa täyteen pikkuriiviöillä. Ensi viikolla on vuorossa sirutus ja nimien lopullinen päättäminen, vaikka kaipa nämä ehdokasnimet sitten jäävät. Ehkä.

Pakkohan se on myöntää ettei tämän ikäisten penikoiden kuvaaminen ja asettaminen yksinään ole kovinkaan tuloksellista. Mutta tässä nyt kuitenkin muutama, ala-arvoinen, kuva pennuista. Varsinkin tuon vaalean tytön karvapehko ei anna kovin todellista kuvaa likasta. Jos hyvin käy niin ensiviikolla saadaan nähtäville huomattavasti laadukkaammat kuvat.

Neljä viikkoa !

Niin se aika vaan liitää, pikkuisilla pentuleilla on jo ikää neljä viikkoa. Nyt on jo viikon verran totuteltu syömään muutakin kuin tissiä, vaikka kyllähän se äipän tissi maistuis parhaiten. Hampaitakin on jo puhjennut, pojalla ja tummalla tytöllä eniten eikä vaalella tytölläkään kauaa enää mene. Leikit alkavat olemaan välillä jo aikas kovaäänisiä ja lelutkin saavat kyytiä. Laku on ottanut leikkitädin roolin ihan tosissaan ja Kira kiittää.

Muutama kuva pentupaineista, ensiviikolla sitten jo löytyy kuvia seisomaharjotuksista ;o)

Kolmas viikko

Niin se aika vaan rientää että nyt on jo kolmas viikko takana. Eipä sen ihmeempää kuin painot nousee taseen tahtiin, tarpeet osataan tehdä myös omatoimisesti (mutta on se kivempaa kun äiskä hoitaa), osataan myös haukkua ja murista sekä hiukan leikkiä (aika onnettoman ja välillä suorastaan naurettavan näköistä toihua kylläkin). Ruokavalioon on tullut äiskän herkkumaidon lisäksi jauheliha, kermaviilillä ja ilman. Hyvin uppoaa pieniin suihin, ja uppoaisi kyllä äiskänkin suuhun jos vaan annettaisiin.

Nyt on sitten todettava että lepäily piirongin laatikossa taisi auttaa sillä oma kone on taas hengissä (tai sitten uuden osan ostamisella on oma vaikutuksensa asiaan...). Ja sehän tarkoittaa että vihdoinkin kuvia! Jees, tässä muutama kuva ja lisää löytyy nettialbumista.



Pennuilla ikää 1 viikko


Pennuilla ikää 2 viikkoa


Pennuilla ikää 3 viikkoa


Pennuilla ikää 3 viikkoa


Pennuilla ikää 3 viikkoa

Toinen viikko

Nyt on toinen viikko onnellisesti takana, painot nousevat edelleen tasaisesti. Molemmilla tytöillä on silmät auki eikä paljoa puutu että pojallakin on. Kirallakin alkaa taas ruokahalu palailemaan samanlaiseksi kuin ennenkin, vaikka onhan ruoka kupista hävinnyt nyttenkin vaikkakin hiukan hitaammin.

Tänään pennut muuttivat laatikosta uuteen aitaukseen ja ensiviikolla on sitten edessä muutto yläkertaan. Se on pienen pennun elämä yhtä muuttaimsta ;o)

Uusia kuvia ei tule vieläkään koska oma koneeni on edelleen "lepäämässä" piirongin laatikossa. Toivottavasti se sieltä vielä piristyisi ja hurahtaisi käyntiin...

Ensimmäinen viikko

Nyt on pentujen ensimmäinen viikko takana ja hienosti on mennyt. Jokainen pentu on jo tuplannut syntymäpainonsa, aika hurjaa sillä aikaisemmissa leikki pentueissani ei koko pentueen painot ole tuplaantuneet näin nopeasti. Heh, huomenna ne varmaan jo juoksentelevat ympäri huonetta.

Valokuviakin on otettu, ihan muuten vaan sekä yhden viikon iän kunniaksi. Harmi vaan että oma koneeni sanoi sopimuksensa irti (TAAS) kamalan käryn ja savun kera. Työkoneella taas en pysty kuvia latamaan joten uusia kuvia saa odotella varmaan pitempäänkin.

Ensimmäiset päivät

Pari ensimmäistä päivää on nyt takana ja hyvin menee edelleen. Kaikilla pennuilla on paino noussut, ja reilusti. Eipä kai se mikään ihme ole kun pentuje on kolme ja toimivia tissejä seitsemän. Kira hoitaa äidin tehtävät edelleen hienosti. On se vaan uskomatonta miten sellaisesta poika-tytöstä tulee äitiyden ruummiillistuma noinvain.

Tässä muutama kuva kaunokaisita.

Pentuja !

Nyt ne sitten syntyivät, yksi uros ja kaksi narttua. Sunnuntailapsia :o)

Kiran kanssa käytiin röntgenissä kun kasassa oli 58 vuorokautta ja kolmehan siellä oli niinkuin ultrassa jo arveltiin. Kaksi kuvaa otettiin ja lääkärisetä siinnä mittaili ja tutkaili, sanoi että isojahan nuo ovat mutta hän suosittelee että annetaan mahdollisuus luonnolliseen synnytykseen. Tähdensi kuitenkin tiukkaan että jos synnytys pitkittyy niin kauaa ei saa odotella vaan leikkaukseen pitää lähteä aikas nopeasti ettei tule yhtään menetystä.

Perjantaina sitten tippui lämmöt eikä vuorokauden kuluessa tapahtunut mitään, ei yhtikäs mitään. Hiukkasen jo hulestuin että totaalinen polttoheikkousko tässä nyt on käsillä kun lämpöjen tippumisesta meni jo reilusti yli 24h. Lauantai-iltana teki pesää muutaman kerran ja siinnä kaikki. Tässä kohtaan oli hermot aika riekaleina...

Sunnuntaiaamuna sitten alkoi jo hiukan tapahtua, ensimmäiset ponnistukset. Ponnistaa ja ponnistaa vaan mitään ei tapahdu. Röntgenin perusteella kaikki pennut olisivat tulossa takaperin... Toista tuntia ponnistelua ja tuloksena vain pussin vilahdus. Tässä kohtaa ei muuta kuin soitto YES:in päivystykseen, kamat kasaan ja kohti Viikkiä. Mietin että näinkö historia toistaa itseään sillä edellinen synnytys (lakelandinterrieri) alkoi juuri näin ja loppui leikkaussaliin, onnellisesti kuitenkin. No jonkin aikaa ajettuamme voin vain todeta että tämähän on liikkuva synnytysyksikkö sillä nyt se pentu tulee kuin tuleekin. Ja niin syntyi ensimmäinen tyttö Espoossa :o) Uskomaton likka. Eipä muuta kuin auto ympäri ja takas kotiin. Vaan seuraavapa ei suostunut odottelemaan ja niin syntyi toinenkin tyttö autoon, Kirkkonummella. Kolmas sitten malttoi odottaa että päästiin takaisin kotiin ja poika onkin aito Veikkolan vekara.

Ylimääräisestä autoajelusta huolimatta, tai juuri siksi, kaikki pennut ja emä voivat hyvin. Kira on mitä mainioin emä, hoitaa pentuja tunnollisesti ja maitoakin tulee hyvin. Pennut painoivat 200g - 175g eli aikas tasakokoisia keskenään, emään suhteutettuina kuitenkin aikas isoja kun emän säkä on 25cm. Että aika hienoa suoritus meidän pieneltä Kiralta.

Ultrassa

Tänään oli sitten se odotettu päivä, eli kävimme Kiran kanssa tiineysultrassa Mevetissä. Heti kun lääkäri laittoi anturin Kiran vatsalle näkyi monitorissa pikkuruinen pentu jonka sydän pomppi villisti :o) Eläinlääkärin arvio on että pentuja olisi 2-3, todennäköisemmin 3kpl.

Nyt sitten kasvatellaan lisää masua ja odotellaan pentuja syntyväksi viikolla 32.

Vieraita

Lauantaina meillä kävivät Mimori ja Suski vieraisilla kahden tuoreen maahanmuuttajan kanssa, eli Tara Yhdysvalloista ja Pedro Norjasta. Tiistaina Siberiassa taas kyläilivät Unto ja Annakaisa eli vilskettä on pitänyt. Laku on tykännyt kun on päässyt tutustumaan uusiin kavereihin ja painimaan kunnolla. Viime päivät ovat olleet enemmän kuin lämpimiä joten paljoa ei olla sisällä viihdytty. Tässä hiukan kuvasatoa kakarapaineista.

20.06 Kotka KV

Jälleen startattiin Virpin kanssa kohti uutta näytelmää, nyt onneksi ihan inhimilliseen aikaan kun perillä piti olla puoliltapäivin. Karkeloihin oli ilmottu vain Kira ja Sentti.

Perillä oltiin tasan aikataulun mukaisesti klo 12 ja keli oli ihan kohtuullinen. Aluksi perustimme minileirimme kehän reunalle mutta kun bongasimme KirsiMarian ja Einin huomattavasti hulppeamman leirin tungimme oitis kimpsuimme sinne. Onneksi tämä iloinen silukkikaksikko toivotti meidät tervetulleeksi sillä kehän reunamalla oli todella rauhatonta.

Kehä alkoi tasan aikataulussa yhdellä ibbellä ja sitten oli vuorossa sileekaksikko jossa isoimmat ruusukkeet meni iskälle ja tyttärelle. Karvapehkoissa Sentti oli komeesti VSP ja sai toisen CACIBin suomessa. Kira oli PN-3 ja vara-CACIB. Hiukan oli tosin säätämistä (jälleen kerran) kun unohdin koko PN-luokan... Onneksi KirsiMaria paikkasi komeesti tilanteen ja syöksyi Kiran kanssa kisaamaan ;o)

Kotka olikin sitten Kiran osalta näillä näkymin vuoden viimeinen kisa sillä Kira on astutettu viime viikolla. Sentin osalta saattaa jotain suunnitelmia ollakkin, mutta niistä sitten myöhemmin kun Virpin ajatukset selkeytyvät. Helmi siirtyy nyt kuun vaihteessa junnuihin joten Helmin osalta seuraavat esiintymiset ovat vasta syksyllä tai alkutalvella. Lakun ensidebyytti piti olla elokuussa, mutta jos ja kun Kiralla on pennut, pääsee Laku kehiin vasta loppuvuodesta.

12.6 Orivesi ja 13.6 Tuuri

Reissuun startattiin jo totuttuun tapaan samaan aikaan kun aamuaurinkokin eli aikaisin... Tälläkertaa lähdettiin reissuun hiukan laajemmalla kalustolla kun mukana matkassa oli Lucky, tuo tilastopoikkeama pehkojen joukossa. Muita reissaajia olivat Virpi ja Sentti sekä Kira ja Helmi.

Ensimmäinen etappi eli Orivesi saavutettiin ihan aikataulun mukaisesti ja olimme valmiina kun kehä starttasi klo 10 podengojen ollessa ensimmäinen rotu. Ihan ekana kehään tepasteli terhakkaasti Helmi joka oli pentuluokassa. Tuomari ihastui heti Helmin reippaaseen ja pirteään esiintymiseen, tuloksena ROP-pentu.

Seuraavaksi kehään meni Sentti josta tuomari sitten ei ihan samalla tavalla pitänytkään, EH ja ulos. Kira oli sitten taas enemmän tuomarin makuun ja Kira olikin ROP saaden näin viimeisen valioitumiseen vaadittavan sertin. Kirasta siis FI MVA :o)

Eikä mennyt hullummin meidän tilastokummajaisellakaan, sillä Lucky oli myöskin ROP saaden toisen serttinsä. Tuomari tykkäsi kovasti Luckysta kehuen likkaa vielä arvostelun jälkeenkin kovasti.

Ryhmiin emme jääneet kun edessä oli vielä siirtymätaipaletta seuraavaan kohteeseen toistasataa kilometriä. Ja kun odotusaikaa olisi ollut n. 6 tuntia. Ja vaihtoehtona oli Keskisen kyläkauppa...

Olimme varanneet (siis Virpi varannut) hotellin Alavudelta, n. 6 km päästä Tuurin näyttelypaikasta. Kävimme pyörähtämässä hotlan pihalla mutta kaikki ovet olivat visusti kiinni, ovessa vain lappu että ravintola aukeaa klo 18. Eipä sitten muuta kuin kohti Keskisen kyläpuotia. Siellä sitten tehtiinkin muutama mukava löytö, ihan ei kuitenkaan homma käsistä karannut vaikka joku voisi muuta väittääkkin kaikkien mustekalojen ja puristimien keskeltä.

Palasimme hotelille karmeassa kaatosateessa, edelleen kaikki ovet lukossa... Noh, löysimme avaimen hotellihuoneeseen, enää piti vain löytää ovi johon tuo avain sopisi. Muutaman oven jälkeen sellainen löytyikin, toisesta kerroksesta jonne meni vain "verkosta" tehdyt portaat. Koirien kantourakka siis tiedossa, märkien koirien. Onneksi meillä on pieniä koiria, ei olisi innostanut kannella märkää kultsua edestakaisin niitä portaita. Huone ja hotelli olivat kyllä muuten ihan mukavat, tilavat ja siistit. Aamiainen tosin hiukan askarrutti, olisiko tarjolla muuta kuin kahvia? Onneksi huoli oli turha ja saimme seuraavana aamuan syödäksemme hyvin.

Sunnuntaiaamuna mennessämme näyttelyyn ei satanut, eikä satanut kun odottelimm ekehän alkua. Mutta hetki ennen kehän alkua hanat sitten aukesivat. Vaikka meillä oli teltta matkassa emme laiskuuttamme jaksaneet sitä laitaa pystyyn vaan virittelimme kertakäyttösadetakkeja boksien ympärille että koirilla olisi kuivaa. Tämä ei paljoa meidän tilastokummajaista lohduttanut vaan vilu oli, ja kova. Esiinny siinnä sitten eduksesi... tuloksena H.

Karvapehkojen esiintymisen aloitta jälleen Helmi, nyt viimeistä kertaa pentuluokassa. Ja tuloksena olikin hienosti ROP-pentu. Hyvä Helmi! Seuraavaksi arvioitavaksi meni Sentti joka pokkasikin kaiken mitä uroksille oli tarjolla. Näin meidän pikkupojasta tuli myöskin FI MVA, onnea! Kun Kirakin sai ERIn olivat roppikehässä vastakkain Sentti ja Kira, Sentin ollessa tälläkertaa se parempi podengo. Tälläkään kertaa emme jääneet ryhmiin vaan suuntasimme lähestulkoon saman tien auton nokan kohti Espoota.

Raskas mutta sitäkin tuloksekkaampi reissu sillä plakkarissa oli 2 x ROP-pentu, 3 x ROP, 1 x VSP, 3 x SERT.

5-6.6 Minsk

Virpi ja Sentti lähtivät torstaina Mailin kyydillä kohti Minskiä. Matka meni hyvin eikä ihmeempiä kommelluksia tai vastoinkäymisi ollut. Viimevuoden kesäkuussa näyttely järjestettiin urheiluhallin pihalla jossa oltiin varsinkin sunnuntaina kurjan kelin kourissa. Tänä vuonna näyttelypaikka oli hotellin läheisyydessä oleva lasinen messuhalli joka oli kuulemma aikas lämmin kun kelit olivat hiukkasen paremmat kuin vuosi sitten.

Tulosten puolesta reissu on ollut menestys, molempina päivinä sertti, cacib ja rop eli poika valioitui heti. Lauantain tuomari oli ollut aikas tiukkana kehässä aikaisemmin pyörineiden bernien kohdalla, olivat olleet turhan tuhdissa kunnossa joten pihalle ilman palkintoja. Sunnuntain tuomari taasen oli heti ilostunut kun kehään tuli oikea metsästyskoira :o) Olipa tivannut että käyttääkö Virpi metsästyspilliä metsällä, ja kun ei käytä niin halusi kokeilla kuitenkin. Kuten nyt arvata saattaa niin Senttihän oli haljeta innosta kun tuomari niin kivasti pilliä puhalteli.

Kaiken kivan lisäksi Sentti vietti lauantaina 2-vuotis synttäreitä, iso poika siis jo.

Poikien päivä!

16.05 sunnuntaina Sentti ja Unto olivat kisaamassa tahoillaan. Sentti maastokisoissa Liedossa ja Unto Mynämäellä näyttelyssä.

Liedossa Sentti juoksi vaativalla, lähes täyspitkällä radalla erittäin kuumassa kelissä. Alkuerässä pisteitä kertyi 249 ja finaalissa pistesaalis kasvoi huikeat 13 pistettä eli 269 pisteeseen kokonaispistesaaliin ollessa peräti 511 ja ensimmäinen sertti maastokisoista. Pisteet olivat päivän parhaat vaikka sunnuntaina kisasivat myös mm. whippetit ja borzoit. Sentti saikin ylituomarin erikoispalkinnon jonka kisan ylituomari antaa koiralle joka erityisesti on jääny tpäivän aikanan mieleen. Onnea Virpi ja Pete!!!

Mynämäellä puolestaan kisasi Unto komeimman podengon tittelistä ja hienosti meni sielläkin. Tämä oli Unton toinen kisa suomessa eikä voi valittaa, sillä tuloksena toinen serti ja ROP. Ryhmäkisassa ei Unto enää ollut oikein jaksanut skarpata mutta se on hyvin ymmärrettävää kun rotukehä alkoi aamulla heti klo 9:00. Onnea Annakaisa ja Matias!!

Kuvia tapahtumista odotellessa...

1.5 Hollola

Hiukan sateisessa ja harmaassa säässä lähdettiin Hollolan ryhmänäyttelyyn viettämään vappupäivää. Reissukokoonpanona Virpi & Sentti ja minulla Helmi pennuissa. Lisäksi Lucky oli ensi kertaa kisaamassa junnuissa.

Paikalla oltiin ajoissa, vaikka pientä epävarmuutta olikin ilmassa. Jollain ;o)

Helmi oli eka kertaa reissussa ilman omaa mammaa ja pappaa mutta se ei menoa haitannut. Kehässä esiintyminen sujui erittäin reippaasti eikä pöydälläkään seisominen ollut ongelma. Tuloksena KP ja ROP-pentu. Hienoa Helmi! Arvostelu on luettavissa kotisivuilla.

Sentti sai ERI:n ollen PU-2. Arvostelu oli hyvä eikä mitään erityistä syytä sijoitukselle ollut. Pöydällä esiintyminen tosin ei sujunut yhtä hyvin kuin Lahdessa.

Lucky esiintyi vuorollaan hienosti ja pöytäkin meni ihan kivasti vaikka juuri silloin tulikin tuulenpuuska ja pöydän vieressä olleen kehäsihteerin sadetakki kahisi aikas hurjana. Tuloksena ERI, ensimmäinen serti ja ROP. Aikas kiva aloitus :o)

Hollola oli vuoden ensimmäinen ulkonäyttely eikä keli ollut ihan niin onneton kuin pelättiin etukäteen. Pientä sadetta ja tuulta saatiin kehää odotellessa mutta onneksi suuremmilta kastumisilta vältyttiin ja hiukkasen se aurinkokin välillä lämmitti.

Blondi tuli taloon

Eilen sitten oli SE päivä eli meidän uusi perheenjäsen tuli kotiin. Koska meidän pikkuinen on niin fiksu ja filmaattinen niin eka yö meni ilman itkuja. Koko kämppään on jo tutustuttu reippaasti ja pihaltakin ensimmäiset oksat kannettu sisälle. Ruoka maistuu ja tarpeetkin on tehty pihalle useammin kuin sisälle.

Kira tykkää kun on painikaveri ja on ottanut uuden tulokkaan ilolla vastaan. Välillä painitaan ja välillä juostaan niin että hippulat vinkuu.

Viralliselta nimeltään tulokas on Caramelon Here I Am Dixon ja kavereitten kesken Laku. Vaika tuskinpa likka pääsee koskaan eroon työnimestä Anita Hirvonen kun yhdennäköisyys on huima.

Enemmittä puheitta, tässä hän on,

24.04 Lahti KV

Lahdessa esiintyivät Kira ja Sentti, Kira eka kertaa valioissa ja sentti vielä nuorissa. Kirallahan on vahvistettu Viron valioarvo mutta suomesta puuttuu se viimeinen yli kaksi vuotiaana saatu sertti.

Tuomarina oli ensimmäisen kerran podengoja arvostellut Outi Piisi-Putta. Arvostelulinja ei ihan pitänyt loppuun asti, pienistä karkeista erin sai vain neljä koiraa kahdestatoista ja pienistä sileistä erin sai kuusi koiraa seitsemästä. Mielestäni karkeiden ja sileiden tasossa ei ollut näin dramaattista eroa. Mutta näillä mennään.

Sentti esiintyi hienosti, varsinkin pöytä meni erittäin hyvin ja tuomari kehuikin kovasti. Tuloksena kuitenkin EH ja luokka ykkönen. Mainittakoon että viidestä nuortenluokan poitsusta vain kaksi sai EH:n ja kolme H:n. Arvostelu oli ihan hyvä, moitetta tuli karvasta ja päästä jonka tuomari toivoisi olevan maskuliinisempi.

Kira sai ERI:n ja oli PN-2. Yllätys oli kyllä iso että pehmeässä villassa ollut Kira sai ERI:n. No nämä on näitä.

Yllättäen hiukan piti sitten käydä ostoksillakin ja Untolle lähti uusi näyttelyhihna ja Kiralle uusi lelu (kun ei niitä ennestään ole tarpeeksi...).

10.04 Rakvere

Alunperin reissun oli tarkoitus olla ns. päiväreissu mutta kun popojen arvioitu arvosteluaika ei ollutkaan ihan päivän viimeisiä ja ajokelistä ei etukäteen tiedä niin reissuun lähdettiin jo edellisenä iltana. Treffit oli sovittuna viikkarin terminaalin viereen ja sieltä vankkureihin lastattiiin KirsiMaria & Minni sekä Arja, Hipsu ja Daphne. Itselläni oli reissussa mukana Unto. Tälläkertaa tavarapaljous ei päässyt yllättämään vaan taustapeilistäkin näki.

Yövyimme laivalla ilman sne suurempia kommelluksia. Mitä nyt pientä paniikin poikasta oli ilmassa iltapissan aikaan kun kannella olikin kunnon myrkytuulet valloillaan. Onneksi Unto on vanhaa merenkävijöiden sukua eikä tuuli estänyt merkkailua.

Aamulla ajoimme laivasta suoraan hotellin pihaan ja kävimme kunnon aamulenkillä koirien kanssa. Sitten hotelliin odottamaan että aamupalantarjoilu alkaa joka alkoikin n. 20 min etuajassa. Oli muuten kivaa olla ihan ensimmäisten joukossa, kaikkea tarjottavaa ainakin riitti ja kattaukset olivat vielä siistin näköisiä. Syötyämme ja juotuamme koko rahan edestä aloitimme varsinaisen matkan teon kohti Rakverea joka on reilu sata kilometriä itään Tallinasta. Taas kerran tomppa ohjasi ties mitä reittiä alkumatkan, mutta aikanaan kyllä päästiin sinne minne pitikin.

Näyttelypaikka oli ihan siisti ja nykyaikainen urheiluhalli jossa oli hämmästyttävän hyvin toimiva kanttiini ;o) Vessatkin olivat, ainakin alkupäivästä, ihan ok kunnossa.

Sekä Untolla että Minnillä oli molemmilla tilaisuus junnuvalioitua mikä toi kyllä oman jännitysmomenttinsa mukaan. Ensimmäisenä kehässä oli Unto joka saikin ERIn, ja sitä myöten sen viimeisen junnusertin valioituen näin ollen EE, LV, LT sekä BALT JMVA. Hieno pikku-ukko! Hipsu sai EH:n karvasta johtuen. Koomiseksi asian tekee se, että vähän ennen kehää juttelimme Arjan kanssa kuinka hyvät karvat sekä Untolla että Hipsulla on. Karkeeta eikä ole tarvinnut mitään erikoisia trimmaus tai nyppimis sessioita pitää. Ja sitten tuomari moittii Hipsun karvaa (ensimmäisen kerran), että pitäisi nyppiä pois :o) Heh, tää on tätä. Sitten oltiin vielä Unton ja Hipsun kanssa parikehässä, tuloksena KP ja lippu BIS kehään. Minni esiintyi upeasti, niinkuin aina, ollen ROP ja saaden kaiken tarvittavan tilpehöörin valioituen EE, LV, LT sekä BALT JMVA. Onnea! Arjan norwichi Daphne oli ROP (tietenkin) ja Viron sertti jäi nyt odottamaan sitä viimeistä kotimaan serttiä.

Sitten alkoivat isot kehät pyöriä lähes aikataulun mukaisesti, pisteet siitä. Ensin vuorossa oli parikehä jossa jouduimme popojen kanssa venäläisen maltankoiramafian ylenkatsomiksi. Spreijasivat lakkaa niiiiiiiiiin paljon että oltiin popojen kanssa ihan henkitoreissamme. Parikisan tuomaroi Tino Pehar Kroatiasta ja olihan se hienoa näyttää maltankoiramammoille perävaloja ja purjehtia popojen kanssa komeasti BIS-2 pallille. Siinnä sitten kättelin tuomaria monttu auki tohkeissani ja kun katsahdin alaspäin kehuakseni koiria niin Untohan se jo oli hypännyt Hipsun selkään kuivaharjoittelemaan. Hih, ei tartte podengot lisääntymisstrategioita kun on tuo astuminen niin verissä ;o) Juniorikehässä ei podengot saaneet huomiota mutta sitten 5-ryhmän ottanut August de Wilde iski silmänsä Minniin joka sijoittui upeasti RYP-4. Hienoa Minni!

Näissä tunnelmissa sitten ajeltiin kohti Tallinaa ja satamaa eikä matka olisi rattoisammin mennä. Tälläkertaa päästiin laivastakin ulos ilman ylimääräisiä odotteluja.

Kiitos taas mukavalle retkiseuralle mukavasta retkestä :o)

05.04 Malminkartano, Match Show

Hiukan koleassa säässä treffattiin Kiran kanssa Helmi kera Rean ja Sepon Malminkartanon sirkuskentällä. Helmille tämä oli ensimmäinen kehäkokemus ja täytyy sanoa että hyvin meni. Likka esiintyi todella reippaasti ja iloisesti eikä pöydällä oleminenkaan pelottanut vaan tuomari sai tutkailla ja kopeloida rauhassa. Helmi sai sinisen nauhan ja sinisten jatkokehässä pääsi vielä kahdeksan parhaan joukkoon, ei hullummin kun pentuja oli ilmoitettu mukaan lähes 60 kpl. Kira puolestaan sai punaisen nauhan mutta ei päässyt enää jatkoon.

Valitettavasti en saa nyt liitettyä mukaan kuvia (koska tumpelona en saanut niitä CD:ltä siirrettyä...)

Tässä mätsärissä sattui myös valitettava välikohtaus joka olisi voinut päättyä hyvinkin tragisesti kun nuori dogo argentino ei ollut täysin omistajansa hallinnassa. Dogo hyökkäsi sheltin kimppuun eikä shelttiä meinattu saada dogon hampaista irti ollenkaan. Onneksi paikalla oli aikuisia, raavaita miehiä jotka nopeasti puuttuivat tilanteeseen ja voimakeinoja käyttäen (mm. eläinlääkäri väänsi dogoa nenästä) saatiin sheltti pelastettua. Onneksi sheltin suojana oli erittäin muhkea turkki joka suojasi hyvin hyökkäykseltä. Näissä tapauksissa sitä aina miettii miten pienen popon kävisi, kun ei ole mitään pehkoa suojana. Tai jos kohteena olisikin ollut pieni lapsi? Sitä niin toivoisi että nämä mätsärit olisivat jokaiselle osallistujalle, niin nuorille kuin aikuisillekkin, turvallisia ja iloisia tapahtumia. Että jokainen koiran omistaja, varsinkin niiden suurempien, pitäisi huolen koirastaan ja sen käytöksestä.

28.03 Riika, Latvia

Tämä reissu toteutettiin kokoonpanolla Virpi & Sentti, KirsiMaria & Minni ja minulla oli mukana Kira. Kyseessä oli ns. lyhytmatka eli lähdettiin la iltapäivällä ja takaisin tultiin su iltana. Tästä huolimatta tavaraa kertyi ihan uskomaton määrä, koko takalaatikko niin täynnä ettei taustapeilistä nähnyt mitään.

Ensimmäinen yllätys tuli vastaan kun huomattiin että laiva ei ollutkaan se mikä piti, vaan seitsemän kertaa pienempi sillipurkki. Ja tässä sillipurkissa ei sitten ollut mitään, ei kerta kaikkiaan mitään. Myymälätkin olivat n. 8 neliön koppeja joiden oven yläpuolella oli kyltti "laatikkomyymälä" eikä kahvio ollut sen kummempi.

No aikanaan päästiin maihin lahden tuolla puolen joten ei muuta kuin tomppa kehiin ja kaasua. Hiukan oli kylläkin tomppa lomafiiliksissä kun ohjasi heti alkumetreillä meidät maisemareitille vaan ei haittaa, pääväylälle päästiin kuitenkin takaisin.

Ja onneksi myös pysyttiin pääväylällä eikä sinkouduttu metsähallituksen puolelle sillä koettiin todellinen läheltä piti -tilanne. Kiitos alati valppaan kakkoskuskin joka huomasi uskomattoman ajoissa tien poskessa käpyttelevän peuran joka, tietenkin, päätti jolkotella tien toiselle puolelle. Minulla ei ollut mitään havaintoa koko peurasta ja paistia olisi tullut ilman tätä infoa.

Jokunen tunti ajettua päästiin Riikaan ja muutaman käännöksen jälkeen löytyi se hotellikin. Yllättäen koko hotelli oli täynnä koiria :o) Ja lähin avoinna oleva ruokapaikka 5km tulosuuntaan. Ei muuta kuin takaisin päin. Onneksi huomattiin ihka aito Hese huomattavasti lähempää kuin 5km, megakompleksit kassiin ja taas hotellille. Tämän kevyen iltapalan jälkeen uni tuli silmään nopeasti kaikille. Tai melkein. Jos ei narissut koira niin sitten sänky ;o)



Aamupalan jälkeen, (Kira kiittää huonepalvelua omenamehusta), lähdettiin kohti näyttelypaikkaa joka oli hyvin lähellä. Keli ei ollut kovin mukava, kovaa tuulta ja kylmää vettä, joten onneksi saatiin auto ihan kohtuullisen lähelle.

Olen viimeksi ollut kyseisessä hallissa 2004 ja silloin ruuhkaa ja tungosta riitti joka paikassa, nyt oli kyllä väljää eikä tungoksesta tietoakaan. No, vessat nyt oli ihan yhtä ruokottomassa kunnossa kuin aina. Tarvikemyyjiä oli kyllä yllättävän monta ja mukavasti oli valikoimaakin. Mukaan tarttui tälläkertaa kaksi isoa karva-alustaa sekä Millersin kynsisakset (joiden hinta oli ilahduttavan alhainen).



Tuomarina oli vanhempi Tanskalainen herrasmies joka piti tiukasti järjestystä kehässä puuttuen mm. corgien rähinöintiin (... "nämä ovat corgeja, eivät taistelukoiria"...) ja edellä olevan koiran perään ajoon. Lisää tällaista jämäkkyyttä niin tuomareilta kuin kehäsihteereiltäkin, kiitos. Tulosten puolesta reissu oli karkeiden osalta aika turha, Sentti ERI/1 ja PU-2, Kira EH. Minni piti onneksi retkueen lippua korkealla ollen ROP ja LV V -10. Paljon onnea vielä kertaalleen KirsiMaria ja Minni.

Päivän sitten kruunasi venäläinen samojedin kusettaja joka ei vaivautunut viemään koiraansa ulos (siellä kun satoi ja tuuli) vaan tämä karvareuhka sitten nosti koipensa minun jalkaani ja takkiani vasten. En ensin huomannut tätä vaan ihmettelin että mitäs hittoa toi venakko hinkkaa mun jalkaani muovipussilla... Sitten asia kirkastui ja ei muuta kun kiitos vaan, just tällä reissulla ei sitten ollut toista takkia mukana. Viekää nyt hyvät ihmiset ne koirat ulos tekemään tarpeensa vaikka siellä olisi minkälainen keli ja teillä olisi minkälainen karvapelle käsissä.

Kotimatkalle lähdettiin sitten aikas samantein rotukehän jälkeen, ryhmkehään ei jääty vaan halusimme pysähtyä vielä matkalla syömään ja ulkoiluttamaan koiria. Pysähdys tehtiin Pärnun isossa (?) kauppakeskuksessa josta bongattiin eläintarvikeliike. Ja sieltäkin tien parit löydöt... Uusi panta-hihna setti Kiralle ja kiva lelu. Yhteishinta n. 5€. (kerrottakoon myös että hihna on liian lyhyt ja lelun Kira rikkoi n. 4:ssä sekunissa...).

Paluumatkalla oli onneksi normilaiva eikä sillipurkki. Ensimmäisen kerran laivasta ulostulemisessa oli ongelmia. Kun normaalisti ollaan ulkona n. 10 minutissa niin nyt oltiin vielä laivassa 40 minuutin jälkeen. Kun sitten vihdoin päästiin ajeleen ulos niin syykin myöhästymiseen selvisi, jonkinlainen ylikorkea monsteriauto oli jäänyt kiinni katosta tukkien liikenteen laivan sisällä.

Taas kerran sitä kiitteli ettei enää suomen puolella tarvi lähteä ajelemaan satoja kilometrejä päästäkseen kotiin, riittää että hiukan kaasuttaa motarilla niin jo on kotiovella.

Kiitos reissukavereille mukavasta matkasta, kivaa oli :o)