Blondi tuli taloon

Eilen sitten oli SE päivä eli meidän uusi perheenjäsen tuli kotiin. Koska meidän pikkuinen on niin fiksu ja filmaattinen niin eka yö meni ilman itkuja. Koko kämppään on jo tutustuttu reippaasti ja pihaltakin ensimmäiset oksat kannettu sisälle. Ruoka maistuu ja tarpeetkin on tehty pihalle useammin kuin sisälle.

Kira tykkää kun on painikaveri ja on ottanut uuden tulokkaan ilolla vastaan. Välillä painitaan ja välillä juostaan niin että hippulat vinkuu.

Viralliselta nimeltään tulokas on Caramelon Here I Am Dixon ja kavereitten kesken Laku. Vaika tuskinpa likka pääsee koskaan eroon työnimestä Anita Hirvonen kun yhdennäköisyys on huima.

Enemmittä puheitta, tässä hän on,

24.04 Lahti KV

Lahdessa esiintyivät Kira ja Sentti, Kira eka kertaa valioissa ja sentti vielä nuorissa. Kirallahan on vahvistettu Viron valioarvo mutta suomesta puuttuu se viimeinen yli kaksi vuotiaana saatu sertti.

Tuomarina oli ensimmäisen kerran podengoja arvostellut Outi Piisi-Putta. Arvostelulinja ei ihan pitänyt loppuun asti, pienistä karkeista erin sai vain neljä koiraa kahdestatoista ja pienistä sileistä erin sai kuusi koiraa seitsemästä. Mielestäni karkeiden ja sileiden tasossa ei ollut näin dramaattista eroa. Mutta näillä mennään.

Sentti esiintyi hienosti, varsinkin pöytä meni erittäin hyvin ja tuomari kehuikin kovasti. Tuloksena kuitenkin EH ja luokka ykkönen. Mainittakoon että viidestä nuortenluokan poitsusta vain kaksi sai EH:n ja kolme H:n. Arvostelu oli ihan hyvä, moitetta tuli karvasta ja päästä jonka tuomari toivoisi olevan maskuliinisempi.

Kira sai ERI:n ja oli PN-2. Yllätys oli kyllä iso että pehmeässä villassa ollut Kira sai ERI:n. No nämä on näitä.

Yllättäen hiukan piti sitten käydä ostoksillakin ja Untolle lähti uusi näyttelyhihna ja Kiralle uusi lelu (kun ei niitä ennestään ole tarpeeksi...).

10.04 Rakvere

Alunperin reissun oli tarkoitus olla ns. päiväreissu mutta kun popojen arvioitu arvosteluaika ei ollutkaan ihan päivän viimeisiä ja ajokelistä ei etukäteen tiedä niin reissuun lähdettiin jo edellisenä iltana. Treffit oli sovittuna viikkarin terminaalin viereen ja sieltä vankkureihin lastattiiin KirsiMaria & Minni sekä Arja, Hipsu ja Daphne. Itselläni oli reissussa mukana Unto. Tälläkertaa tavarapaljous ei päässyt yllättämään vaan taustapeilistäkin näki.

Yövyimme laivalla ilman sne suurempia kommelluksia. Mitä nyt pientä paniikin poikasta oli ilmassa iltapissan aikaan kun kannella olikin kunnon myrkytuulet valloillaan. Onneksi Unto on vanhaa merenkävijöiden sukua eikä tuuli estänyt merkkailua.

Aamulla ajoimme laivasta suoraan hotellin pihaan ja kävimme kunnon aamulenkillä koirien kanssa. Sitten hotelliin odottamaan että aamupalantarjoilu alkaa joka alkoikin n. 20 min etuajassa. Oli muuten kivaa olla ihan ensimmäisten joukossa, kaikkea tarjottavaa ainakin riitti ja kattaukset olivat vielä siistin näköisiä. Syötyämme ja juotuamme koko rahan edestä aloitimme varsinaisen matkan teon kohti Rakverea joka on reilu sata kilometriä itään Tallinasta. Taas kerran tomppa ohjasi ties mitä reittiä alkumatkan, mutta aikanaan kyllä päästiin sinne minne pitikin.

Näyttelypaikka oli ihan siisti ja nykyaikainen urheiluhalli jossa oli hämmästyttävän hyvin toimiva kanttiini ;o) Vessatkin olivat, ainakin alkupäivästä, ihan ok kunnossa.

Sekä Untolla että Minnillä oli molemmilla tilaisuus junnuvalioitua mikä toi kyllä oman jännitysmomenttinsa mukaan. Ensimmäisenä kehässä oli Unto joka saikin ERIn, ja sitä myöten sen viimeisen junnusertin valioituen näin ollen EE, LV, LT sekä BALT JMVA. Hieno pikku-ukko! Hipsu sai EH:n karvasta johtuen. Koomiseksi asian tekee se, että vähän ennen kehää juttelimme Arjan kanssa kuinka hyvät karvat sekä Untolla että Hipsulla on. Karkeeta eikä ole tarvinnut mitään erikoisia trimmaus tai nyppimis sessioita pitää. Ja sitten tuomari moittii Hipsun karvaa (ensimmäisen kerran), että pitäisi nyppiä pois :o) Heh, tää on tätä. Sitten oltiin vielä Unton ja Hipsun kanssa parikehässä, tuloksena KP ja lippu BIS kehään. Minni esiintyi upeasti, niinkuin aina, ollen ROP ja saaden kaiken tarvittavan tilpehöörin valioituen EE, LV, LT sekä BALT JMVA. Onnea! Arjan norwichi Daphne oli ROP (tietenkin) ja Viron sertti jäi nyt odottamaan sitä viimeistä kotimaan serttiä.

Sitten alkoivat isot kehät pyöriä lähes aikataulun mukaisesti, pisteet siitä. Ensin vuorossa oli parikehä jossa jouduimme popojen kanssa venäläisen maltankoiramafian ylenkatsomiksi. Spreijasivat lakkaa niiiiiiiiiin paljon että oltiin popojen kanssa ihan henkitoreissamme. Parikisan tuomaroi Tino Pehar Kroatiasta ja olihan se hienoa näyttää maltankoiramammoille perävaloja ja purjehtia popojen kanssa komeasti BIS-2 pallille. Siinnä sitten kättelin tuomaria monttu auki tohkeissani ja kun katsahdin alaspäin kehuakseni koiria niin Untohan se jo oli hypännyt Hipsun selkään kuivaharjoittelemaan. Hih, ei tartte podengot lisääntymisstrategioita kun on tuo astuminen niin verissä ;o) Juniorikehässä ei podengot saaneet huomiota mutta sitten 5-ryhmän ottanut August de Wilde iski silmänsä Minniin joka sijoittui upeasti RYP-4. Hienoa Minni!

Näissä tunnelmissa sitten ajeltiin kohti Tallinaa ja satamaa eikä matka olisi rattoisammin mennä. Tälläkertaa päästiin laivastakin ulos ilman ylimääräisiä odotteluja.

Kiitos taas mukavalle retkiseuralle mukavasta retkestä :o)

05.04 Malminkartano, Match Show

Hiukan koleassa säässä treffattiin Kiran kanssa Helmi kera Rean ja Sepon Malminkartanon sirkuskentällä. Helmille tämä oli ensimmäinen kehäkokemus ja täytyy sanoa että hyvin meni. Likka esiintyi todella reippaasti ja iloisesti eikä pöydällä oleminenkaan pelottanut vaan tuomari sai tutkailla ja kopeloida rauhassa. Helmi sai sinisen nauhan ja sinisten jatkokehässä pääsi vielä kahdeksan parhaan joukkoon, ei hullummin kun pentuja oli ilmoitettu mukaan lähes 60 kpl. Kira puolestaan sai punaisen nauhan mutta ei päässyt enää jatkoon.

Valitettavasti en saa nyt liitettyä mukaan kuvia (koska tumpelona en saanut niitä CD:ltä siirrettyä...)

Tässä mätsärissä sattui myös valitettava välikohtaus joka olisi voinut päättyä hyvinkin tragisesti kun nuori dogo argentino ei ollut täysin omistajansa hallinnassa. Dogo hyökkäsi sheltin kimppuun eikä shelttiä meinattu saada dogon hampaista irti ollenkaan. Onneksi paikalla oli aikuisia, raavaita miehiä jotka nopeasti puuttuivat tilanteeseen ja voimakeinoja käyttäen (mm. eläinlääkäri väänsi dogoa nenästä) saatiin sheltti pelastettua. Onneksi sheltin suojana oli erittäin muhkea turkki joka suojasi hyvin hyökkäykseltä. Näissä tapauksissa sitä aina miettii miten pienen popon kävisi, kun ei ole mitään pehkoa suojana. Tai jos kohteena olisikin ollut pieni lapsi? Sitä niin toivoisi että nämä mätsärit olisivat jokaiselle osallistujalle, niin nuorille kuin aikuisillekkin, turvallisia ja iloisia tapahtumia. Että jokainen koiran omistaja, varsinkin niiden suurempien, pitäisi huolen koirastaan ja sen käytöksestä.

28.03 Riika, Latvia

Tämä reissu toteutettiin kokoonpanolla Virpi & Sentti, KirsiMaria & Minni ja minulla oli mukana Kira. Kyseessä oli ns. lyhytmatka eli lähdettiin la iltapäivällä ja takaisin tultiin su iltana. Tästä huolimatta tavaraa kertyi ihan uskomaton määrä, koko takalaatikko niin täynnä ettei taustapeilistä nähnyt mitään.

Ensimmäinen yllätys tuli vastaan kun huomattiin että laiva ei ollutkaan se mikä piti, vaan seitsemän kertaa pienempi sillipurkki. Ja tässä sillipurkissa ei sitten ollut mitään, ei kerta kaikkiaan mitään. Myymälätkin olivat n. 8 neliön koppeja joiden oven yläpuolella oli kyltti "laatikkomyymälä" eikä kahvio ollut sen kummempi.

No aikanaan päästiin maihin lahden tuolla puolen joten ei muuta kuin tomppa kehiin ja kaasua. Hiukan oli kylläkin tomppa lomafiiliksissä kun ohjasi heti alkumetreillä meidät maisemareitille vaan ei haittaa, pääväylälle päästiin kuitenkin takaisin.

Ja onneksi myös pysyttiin pääväylällä eikä sinkouduttu metsähallituksen puolelle sillä koettiin todellinen läheltä piti -tilanne. Kiitos alati valppaan kakkoskuskin joka huomasi uskomattoman ajoissa tien poskessa käpyttelevän peuran joka, tietenkin, päätti jolkotella tien toiselle puolelle. Minulla ei ollut mitään havaintoa koko peurasta ja paistia olisi tullut ilman tätä infoa.

Jokunen tunti ajettua päästiin Riikaan ja muutaman käännöksen jälkeen löytyi se hotellikin. Yllättäen koko hotelli oli täynnä koiria :o) Ja lähin avoinna oleva ruokapaikka 5km tulosuuntaan. Ei muuta kuin takaisin päin. Onneksi huomattiin ihka aito Hese huomattavasti lähempää kuin 5km, megakompleksit kassiin ja taas hotellille. Tämän kevyen iltapalan jälkeen uni tuli silmään nopeasti kaikille. Tai melkein. Jos ei narissut koira niin sitten sänky ;o)



Aamupalan jälkeen, (Kira kiittää huonepalvelua omenamehusta), lähdettiin kohti näyttelypaikkaa joka oli hyvin lähellä. Keli ei ollut kovin mukava, kovaa tuulta ja kylmää vettä, joten onneksi saatiin auto ihan kohtuullisen lähelle.

Olen viimeksi ollut kyseisessä hallissa 2004 ja silloin ruuhkaa ja tungosta riitti joka paikassa, nyt oli kyllä väljää eikä tungoksesta tietoakaan. No, vessat nyt oli ihan yhtä ruokottomassa kunnossa kuin aina. Tarvikemyyjiä oli kyllä yllättävän monta ja mukavasti oli valikoimaakin. Mukaan tarttui tälläkertaa kaksi isoa karva-alustaa sekä Millersin kynsisakset (joiden hinta oli ilahduttavan alhainen).



Tuomarina oli vanhempi Tanskalainen herrasmies joka piti tiukasti järjestystä kehässä puuttuen mm. corgien rähinöintiin (... "nämä ovat corgeja, eivät taistelukoiria"...) ja edellä olevan koiran perään ajoon. Lisää tällaista jämäkkyyttä niin tuomareilta kuin kehäsihteereiltäkin, kiitos. Tulosten puolesta reissu oli karkeiden osalta aika turha, Sentti ERI/1 ja PU-2, Kira EH. Minni piti onneksi retkueen lippua korkealla ollen ROP ja LV V -10. Paljon onnea vielä kertaalleen KirsiMaria ja Minni.

Päivän sitten kruunasi venäläinen samojedin kusettaja joka ei vaivautunut viemään koiraansa ulos (siellä kun satoi ja tuuli) vaan tämä karvareuhka sitten nosti koipensa minun jalkaani ja takkiani vasten. En ensin huomannut tätä vaan ihmettelin että mitäs hittoa toi venakko hinkkaa mun jalkaani muovipussilla... Sitten asia kirkastui ja ei muuta kun kiitos vaan, just tällä reissulla ei sitten ollut toista takkia mukana. Viekää nyt hyvät ihmiset ne koirat ulos tekemään tarpeensa vaikka siellä olisi minkälainen keli ja teillä olisi minkälainen karvapelle käsissä.

Kotimatkalle lähdettiin sitten aikas samantein rotukehän jälkeen, ryhmkehään ei jääty vaan halusimme pysähtyä vielä matkalla syömään ja ulkoiluttamaan koiria. Pysähdys tehtiin Pärnun isossa (?) kauppakeskuksessa josta bongattiin eläintarvikeliike. Ja sieltäkin tien parit löydöt... Uusi panta-hihna setti Kiralle ja kiva lelu. Yhteishinta n. 5€. (kerrottakoon myös että hihna on liian lyhyt ja lelun Kira rikkoi n. 4:ssä sekunissa...).

Paluumatkalla oli onneksi normilaiva eikä sillipurkki. Ensimmäisen kerran laivasta ulostulemisessa oli ongelmia. Kun normaalisti ollaan ulkona n. 10 minutissa niin nyt oltiin vielä laivassa 40 minuutin jälkeen. Kun sitten vihdoin päästiin ajeleen ulos niin syykin myöhästymiseen selvisi, jonkinlainen ylikorkea monsteriauto oli jäänyt kiinni katosta tukkien liikenteen laivan sisällä.

Taas kerran sitä kiitteli ettei enää suomen puolella tarvi lähteä ajelemaan satoja kilometrejä päästäkseen kotiin, riittää että hiukan kaasuttaa motarilla niin jo on kotiovella.

Kiitos reissukavereille mukavasta matkasta, kivaa oli :o)

20.3 Tampere KV

Tampereelle oli ilmoitettu oikein mukavasti pieniä karkeita, 23kpl kun pieniä sileitä "vain" 13kpl. Tällä kertaa karkeilla ja sileillä oli eri tuomarit ja kehätkin oli sijoitettu kokonaan eri halleihin, risuja siitä näyttelytoimikunnalle. Jos on ihan pakko laittaa sileät ja karkeat eri tuomareille niin ok, mutta kyllä kehien tulisi olla kuitenkiin vierekkäiset.

Tänään kehässä olivat Sentti ja Kira, Sentti nuortenluokassa ja Kira avoimessa. Valitettavasti tulimme kehän laidalle aikas viime hetkillä eikä junioriluokan uroksista ole nyt tietoa. Nuortenluokassa oli yht. neljä urosta joista Sentti sai ainoana ERIn. Avoimessa luokassa oli ilmoitettuna neljä koiraa mutta kehään tuli vain kaksi joista toiselle H ja toiselle, Roverille, ERI. Valioluokassakin oli ilmoitettuna neljä urosta joista ainakin kolme sai ERIn. PU kehässä olikin sitten oikeata kilpailua kun koiria oli esillä enemmän kuin mitä sijoitetaan. PU-1 oli Oliver kera CACIbin, PU-2 oli Sentti kera SERTn ja vara-CACIBn, PU-3 Umbigo de Viamonte ja PU-4 oli Kaapo. Aivan mahtisijoitus Sentillä sillä PU-3 ja -4 olivat valioluokan poikia.

Kiralle tuota karvaa ei ole siunaantunut vieläkään joten H ei tullut mitenkään yllätyksenä. Lisää tällaisia tuomareita jotka oikeasti käyttävät koko arvosteluskaalaa ja antavat laatuarvostelun juuri sen hetkisen tilanteen mukaan. Arvostelu itsessään oli ihan hyvä, pehmeä karva ja etuosa olivat ne asiat joista tuomari huomautti.

Kehien jälkeen oli vuorossa podengoyhdistyksen kevätkokous jossa se "suurin ja tärkein" asia on vuosipalkintojen julkistaminen. Muutama mukava sijoitus tulikin "meidän pojille" eli Sentille ja Untolle. Vuoden Pentu 2009 kisassa Unto sijoittui hienosti 3. sijalle vaikka käytyjä pentukisoja oli vain 3 kun max. on 5. Sentti sijoittui yhdellä maastojuokskisalla Vuoden Metsästäjä 2009 kisassa sijalle 8. Onnea pojat!


Sentti


Kira ja Sentti

6.3 Tallina

Reissutunnelmia hiukan viiveellä...

Tällä kertaa ohjelmassa oli todellinen akkainreissu (anteeksi vaan osallistujilta jos nimitys loukkaa) sillä retkue sisälsi kaksi autokuntaa joissa kummassakin kolme akkaa sekä yhteensä 9 koiraa. Rotujakauma oli 2 irlanninterrieriä, 2 sileetä foxia, 2 podengoa, 1 australianpaimen ja 1 pehko collie. Eli mitä loistavin loman aloitus, tällaisella reissulla ei meinaan työasiat pääse yllättämään.

Reissu alkoi pe iltana viikkarilla jossa myös yövyimme koska ensimmäinen kehä oli heti kymmenenltä. Alkuperäiseen suunnitelmaamme kuului että olisimme menneen nauttimaan kunnon aamiaisen hotelliin, mutta suureksi yllätykseksi aaminen alkoi vasta kahdeksalta. Eipä sitten muuta kuin autojen nokat kohti näyttelypaikkaa eli Saku Suurhallia. Hallien vieressä oleva Prisma sitten hiukkasen paikkasi tilanneta ja kävimme hakemassa sieltä aamiaistarvikkeita.

Ensimmäisenä kehässä oli junnuluokassa kisaava Riki, pehko collie, tuloksena JUN ERI/2. Mainittakoon että nämä kaksi junnuluokan urosta olivat ainoat jotka saivat erin. Seuraavaksi kehässä kävivät irskit joista avoimessa kisannut Jämä sai sertin valmistuen EE valioksi ja nuorissa kisannut Nami sai myöskin sertin ja oli ROP. Sitten kehään marssivat foxit joista pennuissa kisannut Lumi oli ROP-pentu ja Luka oli komeasti ROP saaden sertin valmistuen myöskin EE valioksi. Aussipaimen Äijän vuoro oli seuraavaksi ja niinhän siinnä sitten kävi että Äijä putsasi pöydän valmistuen myöskin EE valioksi. Viimeisenä oli sitten kehässä podengot joista junnuissa kisaava Unto oli niin junnu-ROP kuin ROP ja Kira sai kuin saikin sertin valmistuen sekin EE valioksi. Nythän Kira on sitten EE valio mutta ei vielä FI valio :o)

Päivän päätteksi alkoivat ryhmäkehät joissa aikas kiva suora saatiinkin kasaan. Meidän pikkuinen Unto oli komeesti RYP-4 tuomarina Matti Tuominen, aussipaimen Äijä RYP-3 ja foxipoika Luka RYP-2. Aivan uskomattoman upeeta porukkaa! Isot onnittelut vielä kaikille!

Muutama kuva meidän podengoistamme reissusta.


Kira


Unto


Todellinen parivaljakko, Unto ja Kira


ROP - Unto ja VSP - Kira