Tämä reissu toteutettiin kokoonpanolla Virpi & Sentti, KirsiMaria & Minni ja minulla oli mukana Kira. Kyseessä oli ns. lyhytmatka eli lähdettiin la iltapäivällä ja takaisin tultiin su iltana. Tästä huolimatta tavaraa kertyi ihan uskomaton määrä, koko takalaatikko niin täynnä ettei taustapeilistä nähnyt mitään.
Ensimmäinen yllätys tuli vastaan kun huomattiin että laiva ei ollutkaan se mikä piti, vaan seitsemän kertaa pienempi sillipurkki. Ja tässä sillipurkissa ei sitten ollut mitään, ei kerta kaikkiaan mitään. Myymälätkin olivat n. 8 neliön koppeja joiden oven yläpuolella oli kyltti "laatikkomyymälä" eikä kahvio ollut sen kummempi.
No aikanaan päästiin maihin lahden tuolla puolen joten ei muuta kuin tomppa kehiin ja kaasua. Hiukan oli kylläkin tomppa lomafiiliksissä kun ohjasi heti alkumetreillä meidät maisemareitille vaan ei haittaa, pääväylälle päästiin kuitenkin takaisin.
Ja onneksi myös pysyttiin pääväylällä eikä sinkouduttu metsähallituksen puolelle sillä koettiin todellinen läheltä piti -tilanne. Kiitos alati valppaan kakkoskuskin joka huomasi uskomattoman ajoissa tien poskessa käpyttelevän peuran joka, tietenkin, päätti jolkotella tien toiselle puolelle. Minulla ei ollut mitään havaintoa koko peurasta ja paistia olisi tullut ilman tätä infoa.
Jokunen tunti ajettua päästiin Riikaan ja muutaman käännöksen jälkeen löytyi se hotellikin. Yllättäen koko hotelli oli täynnä koiria :o) Ja lähin avoinna oleva ruokapaikka 5km tulosuuntaan. Ei muuta kuin takaisin päin. Onneksi huomattiin ihka aito Hese huomattavasti lähempää kuin 5km, megakompleksit kassiin ja taas hotellille. Tämän kevyen iltapalan jälkeen uni tuli silmään nopeasti kaikille. Tai melkein. Jos ei narissut koira niin sitten sänky ;o)
Aamupalan jälkeen, (Kira kiittää huonepalvelua omenamehusta), lähdettiin kohti näyttelypaikkaa joka oli hyvin lähellä. Keli ei ollut kovin mukava, kovaa tuulta ja kylmää vettä, joten onneksi saatiin auto ihan kohtuullisen lähelle.
Olen viimeksi ollut kyseisessä hallissa 2004 ja silloin ruuhkaa ja tungosta riitti joka paikassa, nyt oli kyllä väljää eikä tungoksesta tietoakaan. No, vessat nyt oli ihan yhtä ruokottomassa kunnossa kuin aina. Tarvikemyyjiä oli kyllä yllättävän monta ja mukavasti oli valikoimaakin. Mukaan tarttui tälläkertaa kaksi isoa karva-alustaa sekä Millersin kynsisakset (joiden hinta oli ilahduttavan alhainen).
Tuomarina oli vanhempi Tanskalainen herrasmies joka piti tiukasti järjestystä kehässä puuttuen mm. corgien rähinöintiin (... "nämä ovat corgeja, eivät taistelukoiria"...) ja edellä olevan koiran perään ajoon. Lisää tällaista jämäkkyyttä niin tuomareilta kuin kehäsihteereiltäkin, kiitos. Tulosten puolesta reissu oli karkeiden osalta aika turha, Sentti ERI/1 ja PU-2, Kira EH. Minni piti onneksi retkueen lippua korkealla ollen ROP ja LV V -10. Paljon onnea vielä kertaalleen KirsiMaria ja Minni.
Päivän sitten kruunasi venäläinen samojedin kusettaja joka ei vaivautunut viemään koiraansa ulos (siellä kun satoi ja tuuli) vaan tämä karvareuhka sitten nosti koipensa minun jalkaani ja takkiani vasten. En ensin huomannut tätä vaan ihmettelin että mitäs hittoa toi venakko hinkkaa mun jalkaani muovipussilla... Sitten asia kirkastui ja ei muuta kun kiitos vaan, just tällä reissulla ei sitten ollut toista takkia mukana. Viekää nyt hyvät ihmiset ne koirat ulos tekemään tarpeensa vaikka siellä olisi minkälainen keli ja teillä olisi minkälainen karvapelle käsissä.
Kotimatkalle lähdettiin sitten aikas samantein rotukehän jälkeen, ryhmkehään ei jääty vaan halusimme pysähtyä vielä matkalla syömään ja ulkoiluttamaan koiria. Pysähdys tehtiin Pärnun isossa (?) kauppakeskuksessa josta bongattiin eläintarvikeliike. Ja sieltäkin tien parit löydöt... Uusi panta-hihna setti Kiralle ja kiva lelu. Yhteishinta n. 5€. (kerrottakoon myös että hihna on liian lyhyt ja lelun Kira rikkoi n. 4:ssä sekunissa...).
Paluumatkalla oli onneksi normilaiva eikä sillipurkki. Ensimmäisen kerran laivasta ulostulemisessa oli ongelmia. Kun normaalisti ollaan ulkona n. 10 minutissa niin nyt oltiin vielä laivassa 40 minuutin jälkeen. Kun sitten vihdoin päästiin ajeleen ulos niin syykin myöhästymiseen selvisi, jonkinlainen ylikorkea monsteriauto oli jäänyt kiinni katosta tukkien liikenteen laivan sisällä.
Taas kerran sitä kiitteli ettei enää suomen puolella tarvi lähteä ajelemaan satoja kilometrejä päästäkseen kotiin, riittää että hiukan kaasuttaa motarilla niin jo on kotiovella.
Kiitos reissukavereille mukavasta matkasta, kivaa oli :o)
