Toinen viikko

Nyt on toinen viikko onnellisesti takana, painot nousevat edelleen tasaisesti. Molemmilla tytöillä on silmät auki eikä paljoa puutu että pojallakin on. Kirallakin alkaa taas ruokahalu palailemaan samanlaiseksi kuin ennenkin, vaikka onhan ruoka kupista hävinnyt nyttenkin vaikkakin hiukan hitaammin.

Tänään pennut muuttivat laatikosta uuteen aitaukseen ja ensiviikolla on sitten edessä muutto yläkertaan. Se on pienen pennun elämä yhtä muuttaimsta ;o)

Uusia kuvia ei tule vieläkään koska oma koneeni on edelleen "lepäämässä" piirongin laatikossa. Toivottavasti se sieltä vielä piristyisi ja hurahtaisi käyntiin...

Ensimmäinen viikko

Nyt on pentujen ensimmäinen viikko takana ja hienosti on mennyt. Jokainen pentu on jo tuplannut syntymäpainonsa, aika hurjaa sillä aikaisemmissa leikki pentueissani ei koko pentueen painot ole tuplaantuneet näin nopeasti. Heh, huomenna ne varmaan jo juoksentelevat ympäri huonetta.

Valokuviakin on otettu, ihan muuten vaan sekä yhden viikon iän kunniaksi. Harmi vaan että oma koneeni sanoi sopimuksensa irti (TAAS) kamalan käryn ja savun kera. Työkoneella taas en pysty kuvia latamaan joten uusia kuvia saa odotella varmaan pitempäänkin.

Ensimmäiset päivät

Pari ensimmäistä päivää on nyt takana ja hyvin menee edelleen. Kaikilla pennuilla on paino noussut, ja reilusti. Eipä kai se mikään ihme ole kun pentuje on kolme ja toimivia tissejä seitsemän. Kira hoitaa äidin tehtävät edelleen hienosti. On se vaan uskomatonta miten sellaisesta poika-tytöstä tulee äitiyden ruummiillistuma noinvain.

Tässä muutama kuva kaunokaisita.

Pentuja !

Nyt ne sitten syntyivät, yksi uros ja kaksi narttua. Sunnuntailapsia :o)

Kiran kanssa käytiin röntgenissä kun kasassa oli 58 vuorokautta ja kolmehan siellä oli niinkuin ultrassa jo arveltiin. Kaksi kuvaa otettiin ja lääkärisetä siinnä mittaili ja tutkaili, sanoi että isojahan nuo ovat mutta hän suosittelee että annetaan mahdollisuus luonnolliseen synnytykseen. Tähdensi kuitenkin tiukkaan että jos synnytys pitkittyy niin kauaa ei saa odotella vaan leikkaukseen pitää lähteä aikas nopeasti ettei tule yhtään menetystä.

Perjantaina sitten tippui lämmöt eikä vuorokauden kuluessa tapahtunut mitään, ei yhtikäs mitään. Hiukkasen jo hulestuin että totaalinen polttoheikkousko tässä nyt on käsillä kun lämpöjen tippumisesta meni jo reilusti yli 24h. Lauantai-iltana teki pesää muutaman kerran ja siinnä kaikki. Tässä kohtaan oli hermot aika riekaleina...

Sunnuntaiaamuna sitten alkoi jo hiukan tapahtua, ensimmäiset ponnistukset. Ponnistaa ja ponnistaa vaan mitään ei tapahdu. Röntgenin perusteella kaikki pennut olisivat tulossa takaperin... Toista tuntia ponnistelua ja tuloksena vain pussin vilahdus. Tässä kohtaa ei muuta kuin soitto YES:in päivystykseen, kamat kasaan ja kohti Viikkiä. Mietin että näinkö historia toistaa itseään sillä edellinen synnytys (lakelandinterrieri) alkoi juuri näin ja loppui leikkaussaliin, onnellisesti kuitenkin. No jonkin aikaa ajettuamme voin vain todeta että tämähän on liikkuva synnytysyksikkö sillä nyt se pentu tulee kuin tuleekin. Ja niin syntyi ensimmäinen tyttö Espoossa :o) Uskomaton likka. Eipä muuta kuin auto ympäri ja takas kotiin. Vaan seuraavapa ei suostunut odottelemaan ja niin syntyi toinenkin tyttö autoon, Kirkkonummella. Kolmas sitten malttoi odottaa että päästiin takaisin kotiin ja poika onkin aito Veikkolan vekara.

Ylimääräisestä autoajelusta huolimatta, tai juuri siksi, kaikki pennut ja emä voivat hyvin. Kira on mitä mainioin emä, hoitaa pentuja tunnollisesti ja maitoakin tulee hyvin. Pennut painoivat 200g - 175g eli aikas tasakokoisia keskenään, emään suhteutettuina kuitenkin aikas isoja kun emän säkä on 25cm. Että aika hienoa suoritus meidän pieneltä Kiralta.

Ultrassa

Tänään oli sitten se odotettu päivä, eli kävimme Kiran kanssa tiineysultrassa Mevetissä. Heti kun lääkäri laittoi anturin Kiran vatsalle näkyi monitorissa pikkuruinen pentu jonka sydän pomppi villisti :o) Eläinlääkärin arvio on että pentuja olisi 2-3, todennäköisemmin 3kpl.

Nyt sitten kasvatellaan lisää masua ja odotellaan pentuja syntyväksi viikolla 32.

Vieraita

Lauantaina meillä kävivät Mimori ja Suski vieraisilla kahden tuoreen maahanmuuttajan kanssa, eli Tara Yhdysvalloista ja Pedro Norjasta. Tiistaina Siberiassa taas kyläilivät Unto ja Annakaisa eli vilskettä on pitänyt. Laku on tykännyt kun on päässyt tutustumaan uusiin kavereihin ja painimaan kunnolla. Viime päivät ovat olleet enemmän kuin lämpimiä joten paljoa ei olla sisällä viihdytty. Tässä hiukan kuvasatoa kakarapaineista.

20.06 Kotka KV

Jälleen startattiin Virpin kanssa kohti uutta näytelmää, nyt onneksi ihan inhimilliseen aikaan kun perillä piti olla puoliltapäivin. Karkeloihin oli ilmottu vain Kira ja Sentti.

Perillä oltiin tasan aikataulun mukaisesti klo 12 ja keli oli ihan kohtuullinen. Aluksi perustimme minileirimme kehän reunalle mutta kun bongasimme KirsiMarian ja Einin huomattavasti hulppeamman leirin tungimme oitis kimpsuimme sinne. Onneksi tämä iloinen silukkikaksikko toivotti meidät tervetulleeksi sillä kehän reunamalla oli todella rauhatonta.

Kehä alkoi tasan aikataulussa yhdellä ibbellä ja sitten oli vuorossa sileekaksikko jossa isoimmat ruusukkeet meni iskälle ja tyttärelle. Karvapehkoissa Sentti oli komeesti VSP ja sai toisen CACIBin suomessa. Kira oli PN-3 ja vara-CACIB. Hiukan oli tosin säätämistä (jälleen kerran) kun unohdin koko PN-luokan... Onneksi KirsiMaria paikkasi komeesti tilanteen ja syöksyi Kiran kanssa kisaamaan ;o)

Kotka olikin sitten Kiran osalta näillä näkymin vuoden viimeinen kisa sillä Kira on astutettu viime viikolla. Sentin osalta saattaa jotain suunnitelmia ollakkin, mutta niistä sitten myöhemmin kun Virpin ajatukset selkeytyvät. Helmi siirtyy nyt kuun vaihteessa junnuihin joten Helmin osalta seuraavat esiintymiset ovat vasta syksyllä tai alkutalvella. Lakun ensidebyytti piti olla elokuussa, mutta jos ja kun Kiralla on pennut, pääsee Laku kehiin vasta loppuvuodesta.