Kira 2-vuotta

Tänään meidän pikkuinen Kira täyttää peräti 2-vuotta. Paljon onnea :o) Hiukkasen on tänään tullut annettua Kiralle ylimääräisiä synttäreiherkkuja, mutta ei se haittaa sillä oltiin tänään taas Heikinlaakson popotreffeillä. Paikall oli ihan mukavasti porukkaa, kuusi urosta ja kolme narttua. Keli oli myös ihan jees, hiukkasen taivaalta tuli märkiä hiutaleita välillä mutta ei mitään varsinaista vesisadetta. Ja kun suunnilleen jokaisella oli jonkinlainen palttoo päällä niin eipä hatannut menoa. Taitaa olla kevät tulossa kun niin oli pojilla viriilit leikit. Onni ihastui Pitaan, Cosmo Foxiin ja Vänö Kiraan, olihan siinnä naureskeltavaa kun pojat olivat ihan höpsöjä.

Nyt kun tuota lunta on ihan riittävästi niin maassa kuin katoillakin on meillä ihan uudenlainen ongelma. Takapihalla lumikinokset ovat kasvaneet niin korkeiksi ja kun hanki kantaa tuollaisen podengon sittiäisen hyvinkin, niin eihän siellä pihalla pysytä vaan matka jatkuu "huomaamatta" aitojen ohi ja yli.

20.02 Latvia ja 21.02 Liettua

Tällä kertaa tehtiin ns. juniorireissu eli mukana menossa olivat Unto ja Hipsu, molemmat ensimmäistä kertaa hiukan pitemmällä reissulla. Matkaan lähdettiin Mailin kyydillä eli virallisemmin MiliaM Reisid koiranäyttelymatkoja järjestävän yrityiksen kyydillä. Innokkaita kisaajia oli niiin paljon että tarvittiin kaksi linja-autoa jotta kaikki pääsivät mukaan. Vaikka Unto ja Hipsu olivat keltanokkia tällaisessa koirabussissa molemmat näyttivät heti että osaavat todellakin käyttäytyä. Ja hienosti olivatkin koko pitkän ja raskaan reissun, ei yhtään huutelua eikä itkua tai hammasten kiristelyä.

Matkaan lähdettiin perjantai-iltana Helsingistä klo 22 laivalla ja matka jatkui läpi yön ajaen. Aamulla olimmekin sitten perillä näyttelypaikalla Latvian Valmierassa hyvissä ajoin. Keli ei ollut mitenkaan suopea matkalaisia kohtaan, kova pureva tuuli ja kireä pakkanen tekivät koirienkin ulkoilusta vähemmän mieluisaa vaikka pitkän ajomatkan jölkeen olisikin mieluusti tehnyt vaikka hiukan pidemmänkin kävelylenkin. Podengot olivat kehässä jo ennen puoltapäivää, tuomarina Unkarilainen herrasmies Lazlo Erdos. Tuloksissa ei valittamista sillä molemmat junnuut saivat eri:n ja sitä kautta sitten junnusertin. Olin ilmoittanut junnut vielä parikisaan koska olen aina siihen halunnut osallistua ja nyt siihen oli mahdollisuus. Parikisassa mentiin suoraan isoon kehään ja täytyy sanoa että kohtuullisestihan noi kakarat kulkivat vaikka yhtään ei oltu harjoiteltu. Hyvää kokemusta saivat kumpainenkin.

Näyttelyn jälkeen lähdettiin ajelemaan Liettuaan ja kohti seuraava näyttelykaupunkia eli Panevezysta. Puolenyön aikaan kun pääsimme hotellille vastassa olikin pienoinen ylläripylläri kun hotelli oli ottanut tuplavaraukset ja menannut että koiraporukalle riittää oikea määrä sänkyjä eikä sillä huonemäärällä ole niin väliä. Väärin, juuri huonelukumäärä on se oleellinen jutska. Olinhan itsekkin ottanut hiukkasen ylellisyyttä ja varannut yhden hengen huoneen. Vaan eipä huolta kun tehokas matkanjohtajamme Maili hoiti tilanteen hienosti ja saimme huoneet toisest ahotellista joka olikin sitten ihan näyttelypaikan vieressä. Kaikkien ilta-askareiden jälkeen kun vihdoin olin hotellihuoneessa ja räpläilin herätystä ennen sänkyyn kaatumista, kännyn näyttö kertoi että edessä olisi ruhtinaalliset 4 tuntia ja 45 minuuttia tehokasta nukkumisaikaa.

Hyvin nukutun yön jälkeen lähdimme näyttelypaikalle joka oli pienempi kuin edellisenä päivänä. Ihan mukava ja siisti kuitenkin. Podet olivat vuorossa vasta yhden jälkeen ja jälleen saatiin kaikki mitä toivottiinkin, eli junnusertti molemmille junnuille. Arvosteluista en osaa sanoa mitään kun ei tuo venäjä, tai valko-venäjä, oikeen taivu. Jälleen olimme mukana parikisassa ja tälläkertaa sijoitumme neljänneksi. Sanottakoon nyt kuitenkin että parejakin oli neljä mukana :o)


Komeesti mennään hännät pystyssä isossa kehässä :o)

Näyttelypäivän jälkeen menimme syömään alkuperäiseen hotelliimme. Ja eihän reissu ole yhtään mitään ilman kunnon sählinkiä. Minä sitten tilata paukautin saslikin ranskanperunoilla. Ihan selkeetä, tai ainakin niin luulisi sillä ensin sain yhden pussin ranskalaisia. Ei muuta. Puolen tunnin kuluttua tarkjoilia sitten tuo saslikkia, kaksi lautasellista kera ranskanperunoiden. Sainpahan ainakin syödäkseni, heh. Onneksi tuo hintataso ei päätä huimaa sillä korttilaskulla näkyi kaikkien näiden aterioiden hinnaksi peräti 10€.

Ruokailun jälkeen lähdimme ajamaan kohti Tallinaa jonne saavuimmekin jälleen hyvissä ajoissa maanantaiaamuna. Jäätilanteen vuoksi laivamme tosin saapui Helsinkiin n. puolituntia myöhässä. Ja siihen päälle sitten se että minun kyytini oli edelleen jossain Turun moottoritiellä jumissa. Siinnä sitten kaikki koirat ja kamat pihalle bussista ulos lumituiskuun ja kyytiä odottelemaan. Aikanaan sitten kyytikin tuli ja lastaamisen jälkeen olikin ihana istahtaa lämpimään autoon.

Taitaa tuo ikä tehdä jo nykyään tehtävänsä kun tällaisesta reissusta toipumiseen menee n. viikko. Toista se oli minun nuoruudessani... Ja tuliaisiksi sain vielä kunnun nuhaflunssanyskäräkätaudin, kiva. Kiitokset vielä kertaalleen mukavasta matkaseurasta niin Kristiinalle kuin Hannullekkin. Ja kiitos myös Tintille kuvista.

14.2 Tallina KV

Viikonloppuna oltiin lyhyellä Tallinan reissulla. Kokoonpano vaihteli aikas monta kertaa ja lopulta reissussa olivat Unto ja Hipsu junnuissa sekä minä ja Arja. Nyt kun pakkasia on ollut aikas paljon ja noita laivoja on jäänyt tuonne jäihin useiksi tunneiksi seisomaan niin halusimme pelata varman päälle ja otimme lemmikkihytin koirille. Hiukan siitä tuli lisäkuluja mutta oli kyllä ihan mukavaa ottaa rennosti hytissä vaikka matka ei kovin pitkä olekkaan.

Hotellissa olikin muutama muukin koiramatkustaja meidän lisäksemme ja saimme iloksemme saunallisen kahden hengen huoneen. Alkuperäiseen hintaan eli 27 € koko huoneesta. Ei paha ;o) Yövyimme Hotelli Orussa joka sijaitsee Laululavan vieressä. Harmi vain että näyttely oli siirretty pidettäväksi Saku Suurhalliin. Hotelli oli ihan perushyvä, ainoa miinus (ja pitkä) tuli olemattomasta palvelusta ja ruuasta ravintolassa. Puolen tunnin odottelun jälkeen emme olleet saaneet edes ruokalistaa... Noh, ei muuta kuin kumijalka alle ja keskustaan. Siellä sitten saatiinkiin niin palvelua kuin hyvää ruokaakiin.

Sunnuntaina ajoimm ehyvissä ajoin näyttelypaikalle läpi rauhallisen Tallinan, paljon ei muuta liikennettä ollut. Onneksi. Kertaalleen piti navista huolimatta ajella oikean tien ohi, mutta kartalle päästiin takaisin ihan kivasti.

Tuomarina oli Puolalainen vanhempi herra mustat nahkahousut jalassa. Tuomarilla olikin koko arvosteluskaala käytössä ja kehäsihteeri jakoikin niin vaaleanpaunaista, punaista, sinistä kuin keltaistakin. Unto otti kehän aikas rennosti, hiukan pomppua alkuun ja sitten hampaat hihnaan kiinni. Seisominen meni ihan kohtuullisesti vaikka tuomari joutuikin hiukkasen pyörimään ympyrää että näki kaiken mitä halusi. Tuloksena kuitenkin eri ja junnusertti. Hipsulla ei ollu tparas päivä sillä ennne kehään bullterrieri hyökkäsi Hipsun niskaan. Onneksi mitään pahempaa ei ehtinyt tapahtua mutta kyllä säikähdys oli suuri niin Hipsulla kuin Arjallakin. Hipsun niska oli ihan märkä eli bulli kyllä ehti kiinni ottaa. Harmi etteivät ihmiset pidä parempaa huolta koiristaan vaan tällaisia vahinkoja pääsee tapahtumaan. Hysteerikkona minulla onkin tapana kantaa popoja sylissä tai boksissa näyttelyssä ettei vahinkoja pääsisi tapahtumaan.

Paluumatkalla olikin aikas väsynyttä porukkaa sillä päivä oli kyllä pitkä. Molemmat ensikertalaiset reissaajat kyllä käyttäytyivät oikein fiksusti koko ajan. MItään ylilyöntejä ei tapahtunut vaan junnut likkuivat erittäoin reippaasti. Hienoa. Laivassa meinaan oli sitten hyteissä niitäkin koiruuksia jotka eivät osanneet käyttäytyä vaan haukkua rätköttivät lähes koko matkan ajan. Harmi että koirien annetaan sillä tavoin räksöttää sillä se haukkuminen häiritsi meitäkin vaikka niin ollaan olevinamme koiraihmisiä. Miltä se kuulostaakaan ns. tavallisten ihmisten korvissa...