Yhteenveto Riika, Turku ja Tarto

Viimeiset viikot ovat olleet, sanoisinko, kiireisiä ja työntäyteisiä eikä aikaa ole tuntunut riittävän tänne kirjoitteluun. Maailmalla ovat kiertäneet niin koirat "yksinään" kuin yhdessäkin, tuloksiakin on tullut ja siitä erityinen kiitos kuuluu Eijalle joka luotettavasti luotsaa tyttöjä maailmalla, Virpille ja Petelle jotka ovat tehneet ensiluokkaista työtä tämän ikiliikkujan kanssa sekä Annakaisalle ja Matiakselle jotka ovat tarjonneet Untolle mahtavat puitteet kasvaa ja kehittyä aidoksi latino loveriksi ;o)

Ja sitten niihin tapahtumiin.

Dortmundin jälkeen Decon kalenterissa oli Latvia, Riikassa järjestettävät kaksi KV näyttelyä joihin Deco lähti Eijan kanssa. Eikä voi muuta kuin hattua nostaa Eijalle sillä niin hurjavaiheinen reissu oli ollut, mm. auto hajosi (lopullisesti ?), laivapaikan kyttäily myöhemmistä lautoista, keskiyöllä alkanut ajomatka Tallinasta Riikaan, vaillinaisella näyttelykalustolla liikkuminen ym. ym. Pakko se on tunnustaa että olisi tainnut minulta jäädä reissu tekemättä... Tulosten puolesta reissu olikin sitten menestys sillä Deco oli ROP molempina päivinä valmistuen heti lauantaina Latvian valioksi. Myös Vito oli ROP molempina päivinä valmistuen lauantaina sekä Latvian että Balttian valioksi ja Musti oli ROP-pentu molmepina päivinä. Ja kiitos Marinalle Decon esittelystä lauantain ryhmäkehässä. Reissu oli Decon viimeinen tälle vuodelle eikä ensi vuodelle ole vielä mitään varmaa suunniteltu. Paitsi Itävalta ja Saksa.

Seuraavaksi sitten tapahtuikin kahdella rintamalla yhtaikaa sillä samana viikonloppuna oli Turussa pentunäyttely jossa Unto teki debyyttinsä ja Tartossa Sentti ja Kira esiintiyvät Tartossa.

Unto tekikin sellaisen ensiesiintymisen että oksat pois, sillä tämä pieni latino lover otti ja sijoittui ryhmässä komeasti kolmanneksi. WAU!! Päivä oli ollut pitkä ja isossa kehässä pauhannut musiikki ja välkkyvät valot hiukan hämmästyttivät ja kummastuttivat pientä poikaa eikä esiintyminen enää ollut ollut ihan huipussaan. Tuomarikin oli ryhmäkehässä harmitellut ettei esiintyminen ollut enää yhtä upeaa kuin rotukehässä. Tänä vuonna Untolla on vielä kaksi pentuluokan näyttelyä kalenterissa, 28.11 Turku ja 5.12 Helsinki. Näyttelykuvia vielä odotellessa laitetaan tähän nyt tällainen surkealaatuinen yhteiskuva sisaruksista.




Eikä mennyt huonosti Tartossakaan sillä Sentti otti ja kumarsi pöydän tyhjäksi molempina päivinä. Sentti ja Virpihän olivat taktikoineet ovelasti ja käyneet lokakuussa Latviassa ja Liettuassa joista molemmista olikin tuliaisina junnu-sertti. Ja kun Tartossa tuli myöskin junnu-sertti molempina päivinä niin tämä popcorn valmistui yhdellä rysäyksellä EE, LV, LT ja BALT junnuvalioksi. Onnittelut Tonttulaan! Sentin kalenterissa seuraavat kisat on vasta ensivuonna jolloin poika esiintyykin jo nuortneluokassa. Kenties tammikuussa Turkuun ja helmikuussa Tallinaan ?



Kiralle ei tuloksia Tartossa tullut sillä saldona oli molempina päivinä EH. Lauantaina tuomari huomautti liikkeistä ja turkista, sunnuntaina taas raajaluustosta. Arvostelu tolivat kuitenkin ihan hyvät, sellaiset että molempien herrojen kehään mennään kyllä toistekkin. Varsinkin lauantaina arvostellut Tanskalainen Henrik oli erittäin ystävällinen tuomari, käsitteli koiria aivan upeasti. Vaan elämä on, aina ei voi voittaa. Ja nähtiinpähän taas se ettei niitä tuloksia vain "haeta", balttiastakaan. Tai että menestys olisi taattu kun kisakumppaneita ei ole tai niitä on vain muutama. Reissututuilla esmes ei mennyt suunnitelmat ollenkaan putkeen kun Tartosta tuli EH molempina päivinä jolloin junnutitteli jäi haaveeksi ja aikaisemmin saadut junnu-sertit Latviasta ja Liettuasta jäivät "turhiksi". Kerrottakoon loppukevennyksenä lauantain kehänlaidalta kuultua, Sentin mennessä kehään oli kehäsihteeri kertonut Irlantilaiselle tuomarille että kyseessä on pieni karkeakarvainen portugalipodengo johon tuomari oli todennyt jäätävästi kyllä tietävänsä kehään tulevan koiran rodun. Että näin.

Ja kun menesystä ei Kiralle tullut lauantaina niin hänpä päätti keskittyä sitten kulinaristisiin karkeloihin tutustumalla huoneeseemme tarjoiltuun aamiaiseen.

Dortmund osa 2.

Nyt sitä tuntee itsensä todelliseksi maailmanmatkaajaksi kun lentomme on tällä hetkellä 1,5 tuntia myöhässä. Koirat jouduttiin jättämää jo aikoja sitten "bulk luggage" alueen iloisille veikoille. Sanoivat kyllä että koirat odottavat sisätiloissa lastauksen alkamiseen asti. Jännittää silti.

Jos jotakuta kiinnostaa niin kerrotaanpa päiväntulokset vielä. Tänään vuorossa oli kansallinen näyttely ja tuomarina, kuten eilenkin, saksalainen naistuomari jonka nimeä en nyt muista. Deco esiintyi jälleen iloisesti korvat pystyssä ja häntä heiluen eikä lopputuloksessa olekkaan valittamista, CAC ja ROP. Ja sitten siihen valitukseen. Deco oli tänäänkin koko kehän viimeinen koira ja tuomari antoi pelkän CAC-ruusukkeen ja höpötti jotakin mitä en ymmärtanyt. Tai ainakaan oikein. Ihmettelin että onpa täällä säännöt, koira saa sertin mutta ei ole silti rop. Kyselin asiaa Peteriltä joka heti kertoi ettei niin voi olla ja ystävälliseen tapaansa lähti selvittämään asiaa. Asia selvisikin hyvin nopeasti, rop ruusukkeet olivat loppuneet :o( Ja missä vaiheessa? Edellinen rop koira vielä sai ruusukkeen...

Dortmund osa 1.

Eilen sitten reissu alkoi ilman sen suurempia kommelluksia. BerAirline oli maineensa mittainen ja naimme ikkunasta kun koiraboksit lastattiin ko neeseen. Mietimme etta onko boksien sitomiseen kaytetylla ajalla yhteytta tulevan lennon kuoppaisuuteen... Heti koneeseen paastyamme tarkistimme penkit, jep jep, nahkapenkit. Lento meni hienosti laskeutumisen yhteydessa ollutta kallistelua lukuunottamatta.

Kentalla sitten odottelimme koiria ja kasseja saapuvaksi, ja ekaksi saapuivat kassit. Yllattaen (?) minun laukussani oli punavalkoinen 'scurity control' tarra... Koirat saapuivat hyvissa voimissa ja pirteina. Sitten ei muuta kuin seuraavalle etapille ja katsomaan kuinka helposti loytyisi Peter jonka kyydilla paasisimme Dortmundiin. No eipa ongelmaa tassakaaan silla siellahan Peter jo oli odottamassa meita. Matka Dusseldorfista Dortmundiin on n. 70km eli ei pitka ja matka taittuikin joutuisasti.

Hotellikin loytyi heti ja osoittauti ihan asialliseksi, ainakin tahan hintaan. Huone on ihan hyvan kokoinen ja sankykin tarpeeksi levea. No yolla oli hiukan rauhatonta kaytavalla ja Deco keskittyi pohisemiseen nukkumisen sijasta joten minunkaan younistani ei kovin kummosia tullut.

Nayttelyssa koirien piti olla klo 9 mennessa ja meillakin keha oli ilmoitettu alkavaksi 12:45 joten shoppailuaikaa olisi riittavasti. Kojuista loytyikin paljon kiinnostavia artikkeleita kuten koirien tassujenpesukone joka olisi lahtenyt todella halvalla, vain 15 €.

Harmittavasti meidan keha oli myohassa n. 1,5 tunti ja paiva jo pitkassa. Deco kuitenkin esiintyi erittain reippaasti ja saikin kaiken mita tarjolla oli eli ROP, CAC, CACIB ja Bunderssieger -09. Ryhmakehassa koirat oli laitettu jonkinlaiseen jarjestykseen, millaiseen ni se ei kylla selvinnyt. Olimme Decon kanssa
Ibben ja lappalaisen valissa... Ryhmatuomari tuli katsomaan esiarvostelussa Decoa pariin otteeseen ja Deco esiintyikin oikein iloisesti. No ryhmakehassa Deco poimittiin sitten ekana jatkoon eika kuski ollut kylla ihan mukana joten tuomari joutui sitten kutsumaan meita useamman kerran. Jatkoon tuomari otti kuusi koiraa joista kolme sijoitettiin, mutta taman pitemmalle Deco ei paassyt. Rehellisesti sanottuna jo tama kuuden parhaan joukkoon paaseminen oli aivan upeaa. Toivottavasti edes joku kuva onnistuu ryhmasta.

Nyt ollaan taas hotellilla, Burger Kingin kautta, ja nyt aletaan nukkumaan koska ollaan kaikki se ansaittu.

Vaan kerrotaanpa viela etta Virpi ja Sentti ovat olleet tanaan Latvissa kehassa. Ja hienostihan siellakin on mennyt silla Sentti oli seka junior-rop etta rop ja sai junnu-sertin. Paljon onnea Virpi ja Sentti!

Unton kuulumisia

Lauantaina käytiin katsastamassa Untamoa Turussa, taas. Pikkumies on kehittynyt todella tasaisesti, paino on nousut n. kilo kuussa vauhtia, 17.7 1,9kg, 15.8 2,9kg ja 10.10 3,7kg. Rotumääritelmän mukainen aikuisen pikku podengon ideaalipainohan on 4-5 kg välillä joten alarajaa kolkutellaan jo. Korkeutta on tällä hetkellä arviolta n. 24cm kun korkeutta verrataan Kiraan joka on virallisen mittaajan mittaamana 25cm. Unton kasvattajan mukaan ideaalikorkeus urokselle olisi 28cm, eli korkeudenkin suhteen mennään hyvissä lukemissa. Luonne on aivan yhtä mahtava kuin heinäkuussa kassista tullessa, aktiivinen tutkimusmatkailija joka tykkää haasteellisista naisista ;o) Hampaista on vaihtunut arviolta suurinosa, kulmurit tosin ovat vielä paikoillaan.

Unton ensiesiintyminen tapahtuukin sitten "kotikentällä" Turussa 7.11 pentunäyttelyssä, seuraava on marraskuun lopussa niinikään Turussa ja vuoden viimeinen 5.12 Helsingin pentunäyttelyssä. Ensi vuosi sitten aloitetaan, yllätys yllätys, Turussa tammikuun lopulla. Hiukan nurkkakuntaiseltahan tuo näyttelykalenteri näyttää vielä tässä vaiheessa, mutta eiköhän siihen vaihtelua vielä saada.

Hiukan jo "vanha" kuva Untosta ja Viivistä Turun match showssa mutta kun molemmilla on niin ihana ilme :o)

Isoveli valvoo

Ehkäpä kenties en olekkaan ihan toivotan tapaus automaattisen tietojenkäsittelyn (eli ATK) saralla sillä jotenkin jollakin tavalla sain asennettua koneelle tuon myLOGGER gps reittitallentimen vaatiman ohjelman / sovelluksen tms. mikä lie. Ja jotta heti korvissani kaikuvat epäilyksen äänet hiljenisivät samantien tässäpä linkki meitin tämänpäiväiselle pienelle lenkille Weikkolan aarniometsässä.

Vaikkakin itse gps tallennin on hyvinkin pienikokoinen ja kevyt (20g) on sen kiinnittäminen koiraan osoittautunut yllättävän haasteelliseksi. Kohtuullisen hysteerisenä ihmisenä epäilen että a) tallenin kastuu ja rikkoontuu b) irtoaa ja häviää sen sileän tien c) muuten vaan jokin menee vikaan. Noh, innovatiivisuutta hiukkasen kehiin ja lopputulos oli suorastaan nerokas :o) Teippasin tavalliseen nahkapantaan tyhjän lääkepurkin jonka suuaukko oli riittävän suuri ja hiukkasen fyllinkiä mukaan niin ei turhia kolise. Ja varmuuden maksimoimiseksi laitinpa tallentimen vielä pikkuruiseen minigrip pussiin. Koska purkki on turhan iso ei Kira suostu tuota purkkipantaa pitämään vaan keskittyy pelkästään sen pois ottamiseen. Turhan iso tuo viritelmä on Decollekkin mutta ei haittaa Decoa. Sitten ei muuta kuin panta Decon kaulaan ja lenkille. On muuten hauskaa katsella että minkälaisia ne meidän lenkit ihan oikeasti ovat.

Makiata hunajata!

Se on SM-liiga sitten käynnistynyt taas ja saadaan nauttia hyvästä musiikista ;o) Urhoakin katseltaisiin jos vaan jostain sellasen sais... Vaan ei haittaa kun omat pojat pelaa hienosti, mikäs se loputulos olikaan Kärppä pelissä?

Lauantaina myöskin nautittiin Millin synttäripäivällinen. Tai tarkemmin sanottuna tytöt nauttivat kolmen aterian päivällisen, lasilautasilta tarjoiltuna tietenkin. Tarjolla oli tosiaan kolme eri vaihtoehtoa, vuokaa jossa kanaa ja hienointa kalaa, lammasta ja Julianne porkkanoita korianterihyytelössä sekä perinteistä hanhivuokaa. Kerrottakoon että päivänsankari vetäisi lautasensa tyhjäksi hyvin nopeasti tavalla josta voisi päätellä ettei ruokalajien välillä ollut mitään eroa. Kirpanderi vetäisi samalla tavalla mutta Deco, tuo Portugalin kulinaristi lahja jäyhälle ja hiljaiselle pohjolan kansalle, todellakin maisteli eri ruokia siirtyen laadusta toiseen. Selkeästi herkullisinta oli kana-hienoin kalavuoka, toiseksi maistuvinta oli lammas ja Julianne porkkanat korianterihyytelössä ja vähiten tähtiä tältä ruokakriitikolta sai perinteinen hanhivuoka. Tosin hanhivuokakin heitettiin lähestulkoon yhtenä suupalana vatsaan kun kaksi jo lautasensa tyhjentänyttä moukkaa alkoi parveilemaan ympärillä.

Otin ja tilasin pari viikkoa sitten netistä my LOGGER gps reittitallentimen jolla voi tallentaa paitsi reitin niin nopeuden, matkan, ajan, korkeuserot ym. Hyvä hyvä, nyt vaan ongelmaksi on muodostunut se etten saa ladattua koneelleeni ohjelmaa/sovellusta jolla tuota tallennettua dataa sitten voisi tutkailla. Jep, tosi kiva kun on taas uusimmat pelit ja vehkeet käytössä... Käyttäjässähän ei taaskaan ole mitään vikaa!

Ja jos olis tarpeeks fiksu ja filmaattinen ni laittaisin viimeviikonloppuna Tuomarinkartanolla juostujen maastokisojen parasta antia tänne kaiken kansan nähtäväksi. Onneks en ole ni ei tartte muidenkaan nähdä niitä viideoita.

Paljon onnea Millille !

Henkkareiden mukaan meidän dementikkovanhus viettää tänään peräti 16-vuotis synttäreitä! HYVÄ MILLI ! Kyllähän tähän ikään jo hiukan erilaista remppaa alkaa olemaan, kuulo ei enää pelaa (no ei kai sitä nyt enää tartekkaan kaikkea turhanpäiväistä kuulla), näkö on hiukan heikentenyt, lihakset on kadonneet, vatsa on hyvin herkkä, erilaisia kasvaimia on eripuolilla kehoa. Mutta kaikenkaikkiaan Milli on kyllä hyvässä kunnossa, mitään jatkuvaa lääkitystä ei ole, erikosiruokavaliota ei ole, mieli on pirteä ja jalka nousee välillä aikas kevyesti ja vauhtiakin tassuista löytyy varsinkin kun pihaportista pääsee karkuun. Varsinaiset kekkerit pidetään vasta viikonloppuna mutta kyllähän sitä hiukkasen ekstraa on kupin pohjalta löytynyt tänäänkin :o)

Tänään käytiin Kiran kanssa Luhti Laukkaajien treeneissä Hyvinkäällä. Ilma ei ollut mikään paras mahdollinen sillä vettä oli tullut eri voimakkuudella melkeinpä koko päivän ja iltaa kohden ilman lämpötilakin laski nopeasti. Ja Kiran vinkkelistä ruohokin oli aikas pitkää. Lähtö sujui mallikkaasti kuten ensimmäinen mutkakin, toinen mutka sitten mietitytti sadasosan verran mutta suoran auetessa Kira tuumasi että jotain rajaa tähänkin touhuun ja kaarsi tyynesti pois. suoran verran juostiin sitten yhdessä jonka jälkeen keskeytettiin molemmat (vetolaitteesta loppuipi bentsiini, onneksi). Mopokin oli rikki joten vieheen palautus tapahtui ihan ohjaajan toimesta alkuun, onneksi se bensa loppui puolessa välin...). Kotiin päin körötellessä Sami sitten laskeskeli ajettujen kilometrien ja harjoituksen keston suhdetta, ja taitaapi olla että kohta viehettä liikutellaan ihan Weiccolassa ;o)

Viikonloppuna Tuomarinkartanon maastokisoissa Irene Vinha on ottanut aivan mahtavia valokuvia kuten blogin uudesta "kansikuvasta" näkee. Kuvassa lentää Portugalilainen maastonakki eli Sentti alkuerissä.
Käykäähän katsomassa, upeita kuvia. Ja paljon.