sunnuntai 24. tammikuuta 2010

Suru-uutisia



Tänään saimme tiedon Turusta että lakelandinterrieri Murre (Dixon Never Know Why) on kuollut viime perjantaina. Maaliskuussa olisi vietetty Murren 18-vuotis bileitä. Lämmin kiitos Saaralle ja Raunolle Murren hyvästä hoidosta koko sen pitkän elämän ajalta. Kaikki kolme lakelandia ovat saavuttaneet teillä erittäin korkean iän, Blubb yli 18, Jösse yli 16 ja Murrekin reilusti yli 17. Vahasta kaartista on enää jäljellä Milli joka myös on reilusti yli 16.

Tässä muutama pentukuva vuodelta 1992 (!)






Ja tässä Murre on äitin ja iskän kanssa. Parturissa ei olla käyty aikoihin...



lauantai 23. tammikuuta 2010

23.01 Turku KV



Tänä aamuna auton nokka osoitti Turkua sillä Unto tekisi siellä debyyttinsä junnuluokassa. Wikkolasta lähtiessä mittari näytti järkyttävät -23 pakkasta ja maisemät olivatkin sitten sen mukaiset.



Matka meni hienosti, bensa riitti ja poppi soi. Perillä Turussa sitten olikin suorastaan kesäkeli kun mittarissa oli enää vaivaiset -10 pakkasta. Messuhallissa onneksi oli sitäkin lämpimämpi :o)

Pieni karkeita oli ilmoitettu kisaan 14 mutta kehään asti tuli "vain" 12. Toinen juniori nartuista siirrettiin karkeakarvaisesta sileäkarvaiseksi eli tehtiin vaihto rodusta toiseen ja toinen nuortenluokan nartuista oli muuten poissa.

Unto oli ensimmäistä kertaa junioriluokassa eli virallisessa luokassa. Ja hienostihan se menikin. Ensin tuli luokkavoitto, sitten upea sijoitus toiseksi paras uros luokassa. Kaikki muut urokset jotka kisasivat paras uros luokassa olivat jo valmiita valioita, joten kaiken kukkuraksi napsahti heti serttikin plakkariin ekassa kisassa.

Unto käyttäytyi oikein hienosti ja reippaasti, ehkä välillä jopa hiukan vallattomasti, mutta pääasia että Untolla oli kivaa. Kiitos Annakaisalle ja Matiakselle Unton hienosta kunnosta. Tässä muutama kuva nuoresta herrasta.








Mukana menossa oli myöskin Lucky, tosin vain turistin roolissa koska papereita odotellan vielä Portugalista. Kaunis tyttöhän tässä on kyseessä, vai mitä olette mieltä?






sunnuntai 17. tammikuuta 2010

Viikonlopun kuvasatoa



Viikonloppu alkaa olemaan lopussa ja Hipsukin on palannut omaan kotiinsa. Menoa ja vilskettä onkin riittänyt kun tytöt ovat laittaneet menemään oikeen kunnolla.

Eilen käytiin puistossa jonne tulivat Sentti sekä Helmi ja Viivi. Hipsu ei välittänyt suuresta porukasta ja Kirakin keskittyi enemmän tutkailemaan omiaan sekä tuomaroimaan tennisottelua. Helmi sen sijaan näytti mistä pienet podengot on tehty. Ei haitannut lumi eikä kylmyys kun pikku neiti viipotti ympäri puistoa kylki kyljessä yhdessä Viivin kanssa. Kyllä on niin tomera neiti, innolla odottelen ensiesiintymistä kehässä.

Tänäaamuna typyt aloittivat painimisen heti seitsemältä kun silmät oli aukaistu. Pienet tirsat puolilta päivin ja sitten lähdettiin porukalla lenkille. Oli aivan mahtava keli ulkoilla, koirilla ei paleltunut tassut ja meno olikin reipasta. Toivottavasti Kira jatkossakin kulkisi yhtä reippaasti lenkillä.

Tässä muutama kuva viikonlopulta. Ne muutamat harvat joista saa edes jotain selvää...






perjantai 15. tammikuuta 2010

Yökylässä



Tänään oli kauan odotettu hetki, Hipsu tuli meille koko viikonlopuksi yökylään. Tytöillä onkin ollut aika meno päällä koko illan, on juostu ja painittu oikeen urakalla. Välillä on syöty pientä iltapalaa ja sitten taas jatkettu. Laitoin parit ylimääräiset matot kahteen kaarteeseen ettei satu vahinkoja, ja nyt sitten suoristellut niitä alvariinsa.

Kyllä huomaa miten Kira on kaivannut painikaveria joka leikkii samalla tavalla, sellattis tyttömäisesti. Ikäeroa tytöillä on n. 8kk ja tulevat kyllä upeasti toimeen keskenään. Leikkien kanssa tottui siihen ettei kahta narttua pystynyt tällätavalla pitämään yhdessä. Välillä vanhat tottumukset nostavatkin tuolta alitajunnasta päätään ja meinaan ylireagoida johonkin tapahtumaan. Kyllä podengojen kanssa on helppoa.

Aika mielenkiintoinen artikkeli koirien yleistyvistä allergioista, taustalla samoja syitä kuin ihmisilläkin eli ylihygieeniset elinolosuhteet ja liian pudistettu ravinto. Tässä linkki artikkeliin. Kyllä tavallisen ennakkoluuloton kasvattaja saa olla että laittaa pennun hoito-ohjeisiin ruokintasuosituksena ruuantähteet.

sunnuntai 10. tammikuuta 2010

Monenlaista odottelua



Decon avauksesta ei ole vieläkään tullut raportti ja kun kyselin kauanko mahtaa vielä mennä, niin kuulemma parikin kuukautta. Aika pitkään siis vielä kun mielestäni Artturin avausraportti tuli alta kuukauden. Sami löysi artikkelin viime syksyltä jossa kerrotaan usean koiran kuolleen itä-suomessa samanlaisiin oireisiin kuin Deco. Odotellaan, odotellaan.

Alkanut vuosi on ollut hyvin kylmä ja uusia pakkasennätyksiä on tehty vähän joka puolella. Kovat pakkaset ovat tehneet sen ettei Kira haluaisi tulla ollenkaan ulos. Ei vaatteiden kanssa eikä ilman. Kira kyllä pitää vaatteita ihan hyvin, nytkin on päällä ohut toppi. Vaatekaapista löytyy pari erilaista kokohaalaria jotka on tehty fleecestä, teddykankainen mantteli, ohut toppamantteli, kaksiosainen sadepuku, sademantteli, pari erilaista ohutta puseroa, kokovartalo poolo, muutama pusakka, vaaleanpunainen "mokka" takki ja ja ja vaikka mitä. Toivottavasti pakkaset, tai ainakin ne kovimmat, olisivat jo taakse jäänyttä elämää tämän talven osalta niin pääsisi normaleihin lenkkeihin ja ulkoiluihin. Milli on myös kärsinyt kovista pakkasista eikä ulkoilu ole sujunut niinkuin ennen. Lauhtumista siis odotellaan.

Pakollinen sisälläoleminen ollaan yritetty käyttää mahdollisimman tehokkaasti hyödyksi. Ja tuloksia onkin nähtävissä. Istuminen ja maahanmeno sujuu aikas mallikkaasti, kosketuskeppikin on kaivettu naftaliinista ja hämmästyksekseni nekin harjoitukset ovat sujunut hienosti. Valitettavasti vastaavasti kaikenlaiseen pahantekoon ja pikkukiusaan on myöskin ollut enemmän aikaa ja energiaa. Niinpä sanomalehtien silppuaminen, tapettien repiminen ja sohvan kaivaminen käyvät entistäkin vikkelämmin.

Seuraava näytelmä on Turussa 23.1 jolloin Unto tekee ensiesiintymisen junioriluokassa. Muita koiria ei Turkuun ole ilmoitettu sillä Kira ja Sentti ovat aikas kaljuja, varsinkin Kira. Toivotaan nyt että karvaa olisi kuukaudessa sen verran kasvanut ettei ihan turha reissu tule halmikuussa Tallinaan. Sinne ollaankin sitten hiukan isommalla kokoonpanolla menossa, Unto ja Hipsu junnuihin, Sentti ja Kira nuorissa.

maanantai 30. marraskuuta 2009

Deco





Elämä ei aina ole reilua, kivaa, tasapuolista tai helppoa, kaikki se pitää taas kokea omakohtaisesti raskaimman kautta. Ensin sitä juhlii ja iloitsee koiriensa menestyksestä näyttelyssä eikä tiedä sen tuskan määrää jonka saa osakseen vain puolen vuorokauden kuluttua. Elämä on. Syvältä.

Aikaisin lauantain aamuyöstä Deco pyysi useita kertoja pihalle kun vatsa oli sekaisin. Sunnuntaina klo 00:22 Decon sydän pysähtyi Yliopistollisen pieneläinsairaalan hätäpäivystyksessä. Elvytysyritykset eivät auttaneet pientä päivänsädettämme vaan valo sammui nappisilmistä.

Tuskamme on valtava eikä helpotusta ole näkyvissä. Vielä.

Kira etsii isosiskoa, sisältä ja ulkoa, tuloksetta. Ei vastaa sisko haukkuun, ei itkuun. Ei maistu ruoka eikä herkut. Millä sitä saisi pienen Kirpin ymmärtämään ettei Decoa enää ole?

Lämmin kiitos kaikille jotka ovat jakaneet surumme taakkaa viime päivinä niin monin eri tavoin.

Hanna-Leena ja Sami


My name it means nothing
My fortune is less
My future is shrouded in dark wilderness
Sunshine is far away, clouds linger on
Everything I posessed - Now they are gone

Oh where can I go to and what can I do?
Nothing can please me only thoughts are of you
You just laughed when I begged you to stay
I've not stopped crying since you went away

The world is a lonely place - you're on your own
Guess I will go home - sit down and moan
Crying and thinking is all that I do
Memories I have remind me of you

Black Sabbath -Solitude

keskiviikko 11. marraskuuta 2009

Yhteenveto Riika, Turku ja Tarto



Viimeiset viikot ovat olleet, sanoisinko, kiireisiä ja työntäyteisiä eikä aikaa ole tuntunut riittävän tänne kirjoitteluun. Maailmalla ovat kiertäneet niin koirat "yksinään" kuin yhdessäkin, tuloksiakin on tullut ja siitä erityinen kiitos kuuluu Eijalle joka luotettavasti luotsaa tyttöjä maailmalla, Virpille ja Petelle jotka ovat tehneet ensiluokkaista työtä tämän ikiliikkujan kanssa sekä Annakaisalle ja Matiakselle jotka ovat tarjonneet Untolle mahtavat puitteet kasvaa ja kehittyä aidoksi latino loveriksi ;o)

Ja sitten niihin tapahtumiin.

Dortmundin jälkeen Decon kalenterissa oli Latvia, Riikassa järjestettävät kaksi KV näyttelyä joihin Deco lähti Eijan kanssa. Eikä voi muuta kuin hattua nostaa Eijalle sillä niin hurjavaiheinen reissu oli ollut, mm. auto hajosi (lopullisesti ?), laivapaikan kyttäily myöhemmistä lautoista, keskiyöllä alkanut ajomatka Tallinasta Riikaan, vaillinaisella näyttelykalustolla liikkuminen ym. ym. Pakko se on tunnustaa että olisi tainnut minulta jäädä reissu tekemättä... Tulosten puolesta reissu olikin sitten menestys sillä Deco oli ROP molempina päivinä valmistuen heti lauantaina Latvian valioksi. Myös Vito oli ROP molempina päivinä valmistuen lauantaina sekä Latvian että Balttian valioksi ja Musti oli ROP-pentu molmepina päivinä. Ja kiitos Marinalle Decon esittelystä lauantain ryhmäkehässä. Reissu oli Decon viimeinen tälle vuodelle eikä ensi vuodelle ole vielä mitään varmaa suunniteltu. Paitsi Itävalta ja Saksa.

Seuraavaksi sitten tapahtuikin kahdella rintamalla yhtaikaa sillä samana viikonloppuna oli Turussa pentunäyttely jossa Unto teki debyyttinsä ja Tartossa Sentti ja Kira esiintiyvät Tartossa.

Unto tekikin sellaisen ensiesiintymisen että oksat pois, sillä tämä pieni latino lover otti ja sijoittui ryhmässä komeasti kolmanneksi. WAU!! Päivä oli ollut pitkä ja isossa kehässä pauhannut musiikki ja välkkyvät valot hiukan hämmästyttivät ja kummastuttivat pientä poikaa eikä esiintyminen enää ollut ollut ihan huipussaan. Tuomarikin oli ryhmäkehässä harmitellut ettei esiintyminen ollut enää yhtä upeaa kuin rotukehässä. Tänä vuonna Untolla on vielä kaksi pentuluokan näyttelyä kalenterissa, 28.11 Turku ja 5.12 Helsinki. Näyttelykuvia vielä odotellessa laitetaan tähän nyt tällainen surkealaatuinen yhteiskuva sisaruksista.




Eikä mennyt huonosti Tartossakaan sillä Sentti otti ja kumarsi pöydän tyhjäksi molempina päivinä. Sentti ja Virpihän olivat taktikoineet ovelasti ja käyneet lokakuussa Latviassa ja Liettuassa joista molemmista olikin tuliaisina junnu-sertti. Ja kun Tartossa tuli myöskin junnu-sertti molempina päivinä niin tämä popcorn valmistui yhdellä rysäyksellä EE, LV, LT ja BALT junnuvalioksi. Onnittelut Tonttulaan! Sentin kalenterissa seuraavat kisat on vasta ensivuonna jolloin poika esiintyykin jo nuortneluokassa. Kenties tammikuussa Turkuun ja helmikuussa Tallinaan ?



Kiralle ei tuloksia Tartossa tullut sillä saldona oli molempina päivinä EH. Lauantaina tuomari huomautti liikkeistä ja turkista, sunnuntaina taas raajaluustosta. Arvostelu tolivat kuitenkin ihan hyvät, sellaiset että molempien herrojen kehään mennään kyllä toistekkin. Varsinkin lauantaina arvostellut Tanskalainen Henrik oli erittäin ystävällinen tuomari, käsitteli koiria aivan upeasti. Vaan elämä on, aina ei voi voittaa. Ja nähtiinpähän taas se ettei niitä tuloksia vain "haeta", balttiastakaan. Tai että menestys olisi taattu kun kisakumppaneita ei ole tai niitä on vain muutama. Reissututuilla esmes ei mennyt suunnitelmat ollenkaan putkeen kun Tartosta tuli EH molempina päivinä jolloin junnutitteli jäi haaveeksi ja aikaisemmin saadut junnu-sertit Latviasta ja Liettuasta jäivät "turhiksi". Kerrottakoon loppukevennyksenä lauantain kehänlaidalta kuultua, Sentin mennessä kehään oli kehäsihteeri kertonut Irlantilaiselle tuomarille että kyseessä on pieni karkeakarvainen portugalipodengo johon tuomari oli todennyt jäätävästi kyllä tietävänsä kehään tulevan koiran rodun. Että näin.

Ja kun menesystä ei Kiralle tullut lauantaina niin hänpä päätti keskittyä sitten kulinaristisiin karkeloihin tutustumalla huoneeseemme tarjoiltuun aamiaiseen.