D I X O N -portugalinpodengot

Uusi vuosi 2012

2012-01-01T18:39:00.004+02:00

Menestyksellistä ja tulosrikasta uutta vuotta 2012!

Viime vuosi meni ilman ensimmäistäkään blogimerkintää mutta nyt vuoden vaihtuessa asiaan tulee parannusta ja jatkossa kirjoituksia on tulossa ehkäpä viikottain ;o)

Toiminta-aamu

2010-12-06T15:38:00.003+02:00

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Aloitimme tämän itsenäisyyspäivän Vantaanpuistossa Koirakeitaan lämpimässä hallissa vapaapainin merkeissä. Mukana painimassa olivat meidän tyttöjen lisäksi Starda ja Pirkko-Liisa sekä Virpi ja Pete Sentin ja Satkun kanssa. Tai siis vain koirat painivat ;o)

Lunta oli tullut enemmän kuin riittävästi yön aikana joten liikkeellelähtö aamulla kotipihasta otti hiukan enemmän aikaa kuin tavallisesti. Liikkeelle kuitenkin päästiin ja aikas rauhassa saikin ajella Espooseen asti jossa oli muutama muukin uskalikko liikkeessä. Noukin Pirkko-Liisan ja Stardan kyytiin lumen keskeltä ja jatkoimme matkaa Vantaanpuistoon.

Koirakeitaan halli on kooltaan lähes 300 neliötä ja siellä on paljon erilaisia agility esteitä jotka olivat myös käytössämme. Koirat kirmailivatkin porukalla koko alueella innoissaan. Myöskin A-este ja putki olivat erittäin suosittuja omatoimisia tutustumiskohteita. Voi olla ettei ole tarkoitus juosta putkessa edestakaisin tai painia, mutta niinpä nyt kuitenkin kakaroiden annettiin tehdä. Aikaisemmin Laku ei ole mennyt putkeen mutta nyt meidän pikkuinen rohkaistui ja meni varovasti putkeen ja lopulta läpi. Tämän jälkeen sitten kaikki estot katosivatkin putken suhteen ja Laku riekkui Kiran ja Stardan kanssa oikein kunnolla siellä.

Lunta oli tullut koko hallilla olo ajan eikä liikkeelle läheminen sujunutkaan ihan kerrasta, liikkeelle ja tielle kuitenkin päästiin loppujen lopuksi. Kotona tytöt olivat todella väsyneitä ja ruuan jälkeen on uni maistunut.

Kivaa oli kaikilla joten yritetään ottaa tällainen toiminta-aamu uusiksi, jospa Fani ja Helmikin pääsisivät mukaan seuraavalla kerralla.

Starda 14 vko

2010-11-25T22:08:00.004+02:00

Tänään oli sitten pikkuisen Stardan vuoro päästä eroon ylimääräisistä karvoista. Ja sieltähän kuoriutuikin oikein kaunis tyttönen upealla karvalla. Myös Stardalla on emäänsä paremmat eturaajat sekä raajaluuston vahvuus.

Vilkku 14 vko

2010-11-21T20:55:00.004+02:00

Tänään kävimme Samin ja tyttöjen kanssa Haminassa moikkaamassa Vilkkua. Ennen kotoa lähtöä oikein kutitteli mahanpohjassa että miltähän Vilkku näyttää kun ei luovutuksen jälkeen olla nähty.

Ja hienoltahan se poika näytti. Turkki on laadultaa erinomaista, karkeaa ja tiivistä. Karvalle ei ole tarvinnut tehdä mitään muuta kuin harjata muutaman kerran. Värikin on vaalentunut todella paljon näiden viikkojen aikana, selässä ja kylkien yläosassa on vielä mustaa karvaa mutta sekin tulee lähtemään pois (alla on jo näkyvissä ruskeaa karvaa). Ja korvat! Vaikka Vilkullakin on todella isot korvat, ovat ne jo komeasti melkein kokonaan pystyssä. Luulisi että noin isojen korvien pystyssä pitämisestä tulee jo niskakin kipeäksi. Myöskin Vilkulla on hyväasentoiset etujalat ja hyvä raajaluuston vahvuus.

Purentakin näytti hyvältä, kulmahampaat ovat mielestäni asettuneet oikein kuten etuhampaatkin.

Lopuksi Vilkku pääsi tyttöjen kanssa tarhaan juoksentelemaan, tosin tyttöjä kiinnosti enemmän kaikki hajut kuin Vilkun kanssa juokseminen ja leikkiminen. Reippaasti Vilkku lumessa menikin, hiukan tietysti rupesi tassuja paleltamaan kuten tyttöjenkin tassuja.

Kun taas kerran laitan esille surkeaakin surkeampi laatuisia kuvia, mietin pitäisikö kirjoittaa joulupukille että toisi kunnon kameran. Ettei aina tarvisi selitellä... Tänään otin 147 kuvaa joista kaksi oli terävää, jep jep.

Fani 14 vko

2010-11-20T22:22:00.005+02:00

Fani tuli tänään kyläilemään ja painimaan tyttöjen kanssa, samalla tietysti hiukan siistittiin turkkia. Kun on joulukin tulossa ;o) Laadultaan turkki ei ole tällä hetkellä ihan parasta A-luokkaa, mutta hyvälaatuista karkeaa karvaa näyttäisi olevan kyllä tulossa joten nyt vaan odotellaan.

Fani on kehittynyt oikein kivasti, etujalat ovat paremmat kuin emällään tämän ikäisenä. Korvat ovat todella suuret, siis todella suuret ja menee kyllä vielä hetki jos toinenkin ennenkuin molemmat ovat tukevasti pystyssä.

Jälleen kerran joudun tarjoamaan katsottavaksi heikkolaatuisen yksinäni otetun kuvan, ehkäpä se on parempi kuin ei ollenkaan kuvaa...

Purennat

2010-11-16T20:56:00.003+02:00

Tänään pikkutytöt Starda ja Fani kävivät Anidentissa rokotuksissa ja samalla tarkastettiiin purennat. Ja hyvältähän ne purennat näyttivät, alakulmurit ovat asettuneet hyvin eivätkä paina yläikeneen, kaikki poskihampaat joiden pitääkin ovat puhjenneet ja etuhampaatkin ovat niille kuuluvilla paikoilla. Hienoa.

Tytöt ovat muutenkin kehittyneet oikein kivasti, Stardalla molemmat korvat tukevasti pystyssä ja Fanillakin osittain pystyssä. Fanin korvat ovat tosin niin isot että pientä seilaamista tulee olemaan vielä jonkin aikaa ennenkuin korvat asettuvat lopullisesti. Tuoreita valokuvia ei nyt saatu otettua, mutta yritetään ottaa kun tulevat karvan laittoon.

Sunnuntaina menemme Haminaan katsomaan Vilkkua, toivotaan että sielläkin on purenta yhtä hyvällä mallilla kuin tytöillä.

Päivityksiä

2010-11-08T22:35:00.006+02:00

Huh huh, nyt on päivityksiä rästissä ja paljon joten aloitetaanpa nyt pentujen osalta ensiksi.

Pennut saivat kahdeksannella viikolla leikkeihinsä pienen tunnelin joka viralliselta nimeltään oli kissojen hiipimisputki. Nimi ei pentuja haitannut vaan oli erittäin mieluisa leikkipaikka, vielä kun putkessa oli kaksi aukkoa kyljessä sekä tunnelin molemmissa päissä kiinni pieni tupsu kumilangan päässä niin iloa riitti.

Tuttavuutta tehtiin myös erilaisiin syömisiin, mm. naudan nilkkoihin ja poron kylkiluihin :o) Molemmat olivat kiinnostavia ja kovasti niitä yritettiin syödä pikkuruisilla hampailla. Kaikki ruoka maistui myös hyvin mutta kermaviili taisi olla se ykkösjuttu. Ja Härkärisotto.

Kaikki pennut lähtivät omiin koteihinsa yhdeksän viikon iässä. Dixon Akira eli Vilkku muutti Haminaan, Dixon Adele eli Starda Espooseen ja Dixon Ariel eli Fani Vantaalle.

Dixon Akira

Dixon Ariel

Dixon Adele

Pennut ovat kotiutuneet uusiin koteihinsa hienosti. Starda on kiertänyt kovasti eri paikoissa, käynyt mm. Helsingissä kampaajalla :o) Nyt jälkikäteen tuli ilmi että Fanin ja Stardan perhe tuntevatkin toisensa, aikamoinen yhteensattuma että täysin toisistaan tietämättä molempiin perheisiin muutti podengo ja vieläpä sisarukset.

Myöskin näyttelyissä ollaan käyty viimeaikoina ja mukavalla menestykselläkin vielä.

Sentti käväisi Norjassa, Tromssassa, lokakuun puolessa välissä ja palasi kotio Norjan valiona. Kiitos ja onnea Virpi ja Pete, olette tehneet upeeta työtä. Sentti pyörähti myöskin Lahdessa jossa tuomarina oli Saija Juutilainen ja tuloksena PU-4 sijoitus.

Viimeviikonloppuna oltiin hieman suuremmalla porukalla liikenteessa Tartossa jossa kaksi KV-näyttelyä. Laku sai KP:n molempina päivinä ollen ROP-pentu vaikka pöydällä kopeloitavana oleminen ei oikein suju niin hyvin kuin pitäisi. Helmi esiintyi reippaasti ja niiin iloisesti molempina päivinä, lauantaina ROP ja sunnuntaina VSP sekä kaksi junnuserttiä. Unto oli puolestaan lauantaina VSP ja sunnuntaina ROP sekä kaksi CACIB:ia, upeeta!

Viron reissulta erityiskiitoksen ansaitsevat mahtavat matkakumppanit jotka auttoivat kaikissa käänteissä, niin kehässä kuin kehän ulkopuolellakin. Kiitos KirsiMaria ja Eini, ilman teitä olisin kuukahtanut. Kiitos myöskin Helmin ja Unton porukoille jotka toivat ja noutivat koirat, olette upeita!

Helmi, Iberia do Vale Negro, oli kuun alussa terveystarkastuksessa jossa lääkäreinä Per ja Lotta Axelsson. Polvet 0/0, sydämessä ei sivuääni, silmistä tuli merkintä PPM (sikiöaikaisen kalvon jäänne, ei vaikutusta näkökykyyn).

Tähän väliin meitä kohtasi myöskin suurisuru kun rakas terrelimme Milli lähti luotamme. Tokihan olimme siihen jo varautuneet ja valmistautuneet henkisesti kun ikää rouvalla kuitenkin oli jo peräti 17 vuotta. Silti se luopumisen tuska on niin suuri vaikka miten sitä yrittäisi järjellä ajatella.

7 viikkoa plakkarissa

2010-10-03T19:22:00.004+03:00

Pennuilla on nyt seitsemän viikkoa takana ja paljon kaikkea ovatkin jo kokeneet ja nähneet. Ruoka maistuu hyvin eikä uusienkaan makujen edessä nirsoilla. Tuttavuutta ollaan tehty myös poron kylkiluihin jotka saivat aikaan hirmuista säpinää pikkuisissa.

Kelit ovat olleet suosiollisia kun ei ole satanut vaan pennut ovat päässeet pihalle telmimään oikein kunnolla. Uskomattoman reippaasti ovat ulos kirmanneet aamutuimaan vaikka lämpömittari on näyttänyt parina aamuna vain yhtä astetta. Eikä pimeyskän ole haitannut, paitsi minua kun ei ihan aina tiedä missä joku kakaroista seikkailee.

Autoiluakin ollaan harjoiteltu muutamaan otteeseen ja hyvin on menneet nämäkin treenit. Kukaan penikoista ei ole piipannut tai voinut pahoinut autossa vaan alkupällistelyn jälkeen kaikki ovat ruvenneet nukkumaan.

Ja kuvasatoa menneeltä viikolta, olkaa hyvä.

Kuudes viikko

2010-09-26T20:56:00.003+03:00

Nyt on sitten pennut sirutettu ja rekisteröintikin tehty. Samalla lääkärireissulla pennut tutkittiin ja punnittiin. Aikas samassa painot on kaikilla, isoin eli vaalea tyttö oli 1,4kg, poika 1,3kg ja pienin eli tumma tyttö 1,25kg. Vaalealla tytöllä on puhjennut vähiten hampaita, muutamam poskihammas ja yläkulmurit kun taas kahdella muulla on puhjennut kulmureiden lisäksi osa etuhampaista. En tiedä puhkeaako podengoilla yleisestikkin hampaat myöhään mutta ainakin leikeillä ne puhkevat aikaisemmin. Eli purennoista on vielä mahdoton sanoa mitään.

Ulkonakin pikku pentit ovat käyneet, jokainen sai tulla omaan tahtiinsa ulos kunn jätin ovet pihalle asti auki. Ja reippaasti kaikki tulivatkin, ensin varovasti katoksen alle ja kohta jo sitten mentiin pitkin poikin nurmikkolla. Toivottavasti kelit nyt säilyisivät sellisina että pikkuisiakin uskaltaa päästää ulos. Telkussa kyllä lupasivat että kylmenee mutta toivotaan ettei mikään sadekausi alkaisi.

Tässä taas muutama kuva menneeltä viikolta, ja lisäähän löytyy nettialbumista.

5 viikkoa ja erikoisnäyttely

2010-09-19T22:36:00.005+03:00

Aloitetaanpa erikoisnäyttelystä joka pidettiin poikkeuksellisesti vasta 18.9 Lahdessa. Syy normaalia myöhäisempään ajankohtaan oli se että suomen Vinttikoiraliitto ry juhlii tänä vuonna 60-vuotis taivalta ja yhdistys on perustettu Lahdessa.

Podengoilla oli tuomarina Ricardo Pereira Leite Portugalista joka ei ollut aikaisemmin arvostellut suomessa. Mukaan oli ilmoitettu yhteensä 32 pientä karkeaa joista peräti 10 oli pentuja. Aikas mahtava määrä pentuja!

Kisassa mukana oli myös Sentti joka kilpaili valiouroksissa. Ja hienosti kilpailikin sillä valioluokassa oli yhteensä 6 urosta joiden joukosta tuomari sijoitti Sentin ykköspallille. Jiihaa! Paras uros kehässä kisasi 9 urosta joiden joukosta tuomari sijoitti Sentin jälleen ykköspallille. Aivan uskomatonta, olihan mahtava fiilis. ROP kehässä sitten oli vastassa Hipsu, Sentti jaksoi esiintyä hienosti vaikka takana olikin jo pitkä ja kylmä päivä. Aikansa tuumattuan tuomari heilautti ROP-ruusuketta Sentille. Olihan aikas upeata pokata podengojen erikoisnäyttelyssä yli 20 podengon joukosta tuo himoittu ROP-ruusuke :o) Upeeta, mahtavaa!!!

Ja kun hyvin menee niin menköön loppuun asti... Toki jäimme ryhmäkehiin jossa podengot otti Fernando Madeira Rodrigues myöskin portugalista. Ja kyllä kannatti, sillä päivän kruunasi RYP-4 sijoitus. Onhan se myönnettevä että aikas pilvissä ajeltiin kohti kotia kaiken tämän menestyksen jälkeen. Tässä muutama kuva joista ei varmaankaan jää epäselväksi olenko vai enkö tyytyväinen tuloksiin ;o)

Ja sitten pentuihin. Sunnuntainahan tuli 5 viikkoa täyteen pikkuriiviöillä. Ensi viikolla on vuorossa sirutus ja nimien lopullinen päättäminen, vaikka kaipa nämä ehdokasnimet sitten jäävät. Ehkä.

Pakkohan se on myöntää ettei tämän ikäisten penikoiden kuvaaminen ja asettaminen yksinään ole kovinkaan tuloksellista. Mutta tässä nyt kuitenkin muutama, ala-arvoinen, kuva pennuista. Varsinkin tuon vaalean tytön karvapehko ei anna kovin todellista kuvaa likasta. Jos hyvin käy niin ensiviikolla saadaan nähtäville huomattavasti laadukkaammat kuvat.

Neljä viikkoa !

2010-09-12T17:05:00.004+03:00

Niin se aika vaan liitää, pikkuisilla pentuleilla on jo ikää neljä viikkoa. Nyt on jo viikon verran totuteltu syömään muutakin kuin tissiä, vaikka kyllähän se äipän tissi maistuis parhaiten. Hampaitakin on jo puhjennut, pojalla ja tummalla tytöllä eniten eikä vaalella tytölläkään kauaa enää mene. Leikit alkavat olemaan välillä jo aikas kovaäänisiä ja lelutkin saavat kyytiä. Laku on ottanut leikkitädin roolin ihan tosissaan ja Kira kiittää.

Muutama kuva pentupaineista, ensiviikolla sitten jo löytyy kuvia seisomaharjotuksista ;o)

Kolmas viikko

2010-09-05T15:58:00.005+03:00

Niin se aika vaan rientää että nyt on jo kolmas viikko takana. Eipä sen ihmeempää kuin painot nousee taseen tahtiin, tarpeet osataan tehdä myös omatoimisesti (mutta on se kivempaa kun äiskä hoitaa), osataan myös haukkua ja murista sekä hiukan leikkiä (aika onnettoman ja välillä suorastaan naurettavan näköistä toihua kylläkin). Ruokavalioon on tullut äiskän herkkumaidon lisäksi jauheliha, kermaviilillä ja ilman. Hyvin uppoaa pieniin suihin, ja uppoaisi kyllä äiskänkin suuhun jos vaan annettaisiin.

Nyt on sitten todettava että lepäily piirongin laatikossa taisi auttaa sillä oma kone on taas hengissä (tai sitten uuden osan ostamisella on oma vaikutuksensa asiaan...). Ja sehän tarkoittaa että vihdoinkin kuvia! Jees, tässä muutama kuva ja lisää löytyy nettialbumista.

Pennuilla ikää 1 viikko

Pennuilla ikää 2 viikkoa

Pennuilla ikää 3 viikkoa

Pennuilla ikää 3 viikkoa

Pennuilla ikää 3 viikkoa

Toinen viikko

2010-08-29T23:59:00.003+03:00

Nyt on toinen viikko onnellisesti takana, painot nousevat edelleen tasaisesti. Molemmilla tytöillä on silmät auki eikä paljoa puutu että pojallakin on. Kirallakin alkaa taas ruokahalu palailemaan samanlaiseksi kuin ennenkin, vaikka onhan ruoka kupista hävinnyt nyttenkin vaikkakin hiukan hitaammin.

Tänään pennut muuttivat laatikosta uuteen aitaukseen ja ensiviikolla on sitten edessä muutto yläkertaan. Se on pienen pennun elämä yhtä muuttaimsta ;o)

Uusia kuvia ei tule vieläkään koska oma koneeni on edelleen "lepäämässä" piirongin laatikossa. Toivottavasti se sieltä vielä piristyisi ja hurahtaisi käyntiin...

Ensimmäinen viikko

2010-08-22T18:22:00.002+03:00

Nyt on pentujen ensimmäinen viikko takana ja hienosti on mennyt. Jokainen pentu on jo tuplannut syntymäpainonsa, aika hurjaa sillä aikaisemmissa leikki pentueissani ei koko pentueen painot ole tuplaantuneet näin nopeasti. Heh, huomenna ne varmaan jo juoksentelevat ympäri huonetta.

Valokuviakin on otettu, ihan muuten vaan sekä yhden viikon iän kunniaksi. Harmi vaan että oma koneeni sanoi sopimuksensa irti (TAAS) kamalan käryn ja savun kera. Työkoneella taas en pysty kuvia latamaan joten uusia kuvia saa odotella varmaan pitempäänkin.

Ensimmäiset päivät

2010-08-18T00:01:00.003+03:00

Pari ensimmäistä päivää on nyt takana ja hyvin menee edelleen. Kaikilla pennuilla on paino noussut, ja reilusti. Eipä kai se mikään ihme ole kun pentuje on kolme ja toimivia tissejä seitsemän. Kira hoitaa äidin tehtävät edelleen hienosti. On se vaan uskomatonta miten sellaisesta poika-tytöstä tulee äitiyden ruummiillistuma noinvain.

Tässä muutama kuva kaunokaisita.

Pentuja !

2010-08-15T16:37:00.003+03:00

Nyt ne sitten syntyivät, yksi uros ja kaksi narttua. Sunnuntailapsia :o)

Kiran kanssa käytiin röntgenissä kun kasassa oli 58 vuorokautta ja kolmehan siellä oli niinkuin ultrassa jo arveltiin. Kaksi kuvaa otettiin ja lääkärisetä siinnä mittaili ja tutkaili, sanoi että isojahan nuo ovat mutta hän suosittelee että annetaan mahdollisuus luonnolliseen synnytykseen. Tähdensi kuitenkin tiukkaan että jos synnytys pitkittyy niin kauaa ei saa odotella vaan leikkaukseen pitää lähteä aikas nopeasti ettei tule yhtään menetystä.

Perjantaina sitten tippui lämmöt eikä vuorokauden kuluessa tapahtunut mitään, ei yhtikäs mitään. Hiukkasen jo hulestuin että totaalinen polttoheikkousko tässä nyt on käsillä kun lämpöjen tippumisesta meni jo reilusti yli 24h. Lauantai-iltana teki pesää muutaman kerran ja siinnä kaikki. Tässä kohtaan oli hermot aika riekaleina...

Sunnuntaiaamuna sitten alkoi jo hiukan tapahtua, ensimmäiset ponnistukset. Ponnistaa ja ponnistaa vaan mitään ei tapahdu. Röntgenin perusteella kaikki pennut olisivat tulossa takaperin... Toista tuntia ponnistelua ja tuloksena vain pussin vilahdus. Tässä kohtaa ei muuta kuin soitto YES:in päivystykseen, kamat kasaan ja kohti Viikkiä. Mietin että näinkö historia toistaa itseään sillä edellinen synnytys (lakelandinterrieri) alkoi juuri näin ja loppui leikkaussaliin, onnellisesti kuitenkin. No jonkin aikaa ajettuamme voin vain todeta että tämähän on liikkuva synnytysyksikkö sillä nyt se pentu tulee kuin tuleekin. Ja niin syntyi ensimmäinen tyttö Espoossa :o) Uskomaton likka. Eipä muuta kuin auto ympäri ja takas kotiin. Vaan seuraavapa ei suostunut odottelemaan ja niin syntyi toinenkin tyttö autoon, Kirkkonummella. Kolmas sitten malttoi odottaa että päästiin takaisin kotiin ja poika onkin aito Veikkolan vekara.

Ylimääräisestä autoajelusta huolimatta, tai juuri siksi, kaikki pennut ja emä voivat hyvin. Kira on mitä mainioin emä, hoitaa pentuja tunnollisesti ja maitoakin tulee hyvin. Pennut painoivat 200g - 175g eli aikas tasakokoisia keskenään, emään suhteutettuina kuitenkin aikas isoja kun emän säkä on 25cm. Että aika hienoa suoritus meidän pieneltä Kiralta.

Ultrassa

2010-07-12T22:48:00.004+03:00

Tänään oli sitten se odotettu päivä, eli kävimme Kiran kanssa tiineysultrassa Mevetissä. Heti kun lääkäri laittoi anturin Kiran vatsalle näkyi monitorissa pikkuruinen pentu jonka sydän pomppi villisti :o) Eläinlääkärin arvio on että pentuja olisi 2-3, todennäköisemmin 3kpl.

Nyt sitten kasvatellaan lisää masua ja odotellaan pentuja syntyväksi viikolla 32.

Vieraita

2010-07-07T22:38:00.004+03:00

Lauantaina meillä kävivät Mimori ja Suski vieraisilla kahden tuoreen maahanmuuttajan kanssa, eli Tara Yhdysvalloista ja Pedro Norjasta. Tiistaina Siberiassa taas kyläilivät Unto ja Annakaisa eli vilskettä on pitänyt. Laku on tykännyt kun on päässyt tutustumaan uusiin kavereihin ja painimaan kunnolla. Viime päivät ovat olleet enemmän kuin lämpimiä joten paljoa ei olla sisällä viihdytty. Tässä hiukan kuvasatoa kakarapaineista.

20.06 Kotka KV

2010-06-21T19:05:00.003+03:00

Jälleen startattiin Virpin kanssa kohti uutta näytelmää, nyt onneksi ihan inhimilliseen aikaan kun perillä piti olla puoliltapäivin. Karkeloihin oli ilmottu vain Kira ja Sentti.

Perillä oltiin tasan aikataulun mukaisesti klo 12 ja keli oli ihan kohtuullinen. Aluksi perustimme minileirimme kehän reunalle mutta kun bongasimme KirsiMarian ja Einin huomattavasti hulppeamman leirin tungimme oitis kimpsuimme sinne. Onneksi tämä iloinen silukkikaksikko toivotti meidät tervetulleeksi sillä kehän reunamalla oli todella rauhatonta.

Kehä alkoi tasan aikataulussa yhdellä ibbellä ja sitten oli vuorossa sileekaksikko jossa isoimmat ruusukkeet meni iskälle ja tyttärelle. Karvapehkoissa Sentti oli komeesti VSP ja sai toisen CACIBin suomessa. Kira oli PN-3 ja vara-CACIB. Hiukan oli tosin säätämistä (jälleen kerran) kun unohdin koko PN-luokan... Onneksi KirsiMaria paikkasi komeesti tilanteen ja syöksyi Kiran kanssa kisaamaan ;o)

Kotka olikin sitten Kiran osalta näillä näkymin vuoden viimeinen kisa sillä Kira on astutettu viime viikolla. Sentin osalta saattaa jotain suunnitelmia ollakkin, mutta niistä sitten myöhemmin kun Virpin ajatukset selkeytyvät. Helmi siirtyy nyt kuun vaihteessa junnuihin joten Helmin osalta seuraavat esiintymiset ovat vasta syksyllä tai alkutalvella. Lakun ensidebyytti piti olla elokuussa, mutta jos ja kun Kiralla on pennut, pääsee Laku kehiin vasta loppuvuodesta.

12.6 Orivesi ja 13.6 Tuuri

2010-06-16T22:44:00.003+03:00

Reissuun startattiin jo totuttuun tapaan samaan aikaan kun aamuaurinkokin eli aikaisin... Tälläkertaa lähdettiin reissuun hiukan laajemmalla kalustolla kun mukana matkassa oli Lucky, tuo tilastopoikkeama pehkojen joukossa. Muita reissaajia olivat Virpi ja Sentti sekä Kira ja Helmi.

Ensimmäinen etappi eli Orivesi saavutettiin ihan aikataulun mukaisesti ja olimme valmiina kun kehä starttasi klo 10 podengojen ollessa ensimmäinen rotu. Ihan ekana kehään tepasteli terhakkaasti Helmi joka oli pentuluokassa. Tuomari ihastui heti Helmin reippaaseen ja pirteään esiintymiseen, tuloksena ROP-pentu.

Seuraavaksi kehään meni Sentti josta tuomari sitten ei ihan samalla tavalla pitänytkään, EH ja ulos. Kira oli sitten taas enemmän tuomarin makuun ja Kira olikin ROP saaden näin viimeisen valioitumiseen vaadittavan sertin. Kirasta siis FI MVA :o)

Eikä mennyt hullummin meidän tilastokummajaisellakaan, sillä Lucky oli myöskin ROP saaden toisen serttinsä. Tuomari tykkäsi kovasti Luckysta kehuen likkaa vielä arvostelun jälkeenkin kovasti.

Ryhmiin emme jääneet kun edessä oli vielä siirtymätaipaletta seuraavaan kohteeseen toistasataa kilometriä. Ja kun odotusaikaa olisi ollut n. 6 tuntia. Ja vaihtoehtona oli Keskisen kyläkauppa...

Olimme varanneet (siis Virpi varannut) hotellin Alavudelta, n. 6 km päästä Tuurin näyttelypaikasta. Kävimme pyörähtämässä hotlan pihalla mutta kaikki ovet olivat visusti kiinni, ovessa vain lappu että ravintola aukeaa klo 18. Eipä sitten muuta kuin kohti Keskisen kyläpuotia. Siellä sitten tehtiinkin muutama mukava löytö, ihan ei kuitenkaan homma käsistä karannut vaikka joku voisi muuta väittääkkin kaikkien mustekalojen ja puristimien keskeltä.

Palasimme hotelille karmeassa kaatosateessa, edelleen kaikki ovet lukossa... Noh, löysimme avaimen hotellihuoneeseen, enää piti vain löytää ovi johon tuo avain sopisi. Muutaman oven jälkeen sellainen löytyikin, toisesta kerroksesta jonne meni vain "verkosta" tehdyt portaat. Koirien kantourakka siis tiedossa, märkien koirien. Onneksi meillä on pieniä koiria, ei olisi innostanut kannella märkää kultsua edestakaisin niitä portaita. Huone ja hotelli olivat kyllä muuten ihan mukavat, tilavat ja siistit. Aamiainen tosin hiukan askarrutti, olisiko tarjolla muuta kuin kahvia? Onneksi huoli oli turha ja saimme seuraavana aamuan syödäksemme hyvin.

Sunnuntaiaamuna mennessämme näyttelyyn ei satanut, eikä satanut kun odottelimm ekehän alkua. Mutta hetki ennen kehän alkua hanat sitten aukesivat. Vaikka meillä oli teltta matkassa emme laiskuuttamme jaksaneet sitä laitaa pystyyn vaan virittelimme kertakäyttösadetakkeja boksien ympärille että koirilla olisi kuivaa. Tämä ei paljoa meidän tilastokummajaista lohduttanut vaan vilu oli, ja kova. Esiinny siinnä sitten eduksesi... tuloksena H.

Karvapehkojen esiintymisen aloitta jälleen Helmi, nyt viimeistä kertaa pentuluokassa. Ja tuloksena olikin hienosti ROP-pentu. Hyvä Helmi! Seuraavaksi arvioitavaksi meni Sentti joka pokkasikin kaiken mitä uroksille oli tarjolla. Näin meidän pikkupojasta tuli myöskin FI MVA, onnea! Kun Kirakin sai ERIn olivat roppikehässä vastakkain Sentti ja Kira, Sentin ollessa tälläkertaa se parempi podengo. Tälläkään kertaa emme jääneet ryhmiin vaan suuntasimme lähestulkoon saman tien auton nokan kohti Espoota.

Raskas mutta sitäkin tuloksekkaampi reissu sillä plakkarissa oli 2 x ROP-pentu, 3 x ROP, 1 x VSP, 3 x SERT.

5-6.6 Minsk

2010-06-06T18:04:00.002+03:00

Virpi ja Sentti lähtivät torstaina Mailin kyydillä kohti Minskiä. Matka meni hyvin eikä ihmeempiä kommelluksia tai vastoinkäymisi ollut. Viimevuoden kesäkuussa näyttely järjestettiin urheiluhallin pihalla jossa oltiin varsinkin sunnuntaina kurjan kelin kourissa. Tänä vuonna näyttelypaikka oli hotellin läheisyydessä oleva lasinen messuhalli joka oli kuulemma aikas lämmin kun kelit olivat hiukkasen paremmat kuin vuosi sitten.

Tulosten puolesta reissu on ollut menestys, molempina päivinä sertti, cacib ja rop eli poika valioitui heti. Lauantain tuomari oli ollut aikas tiukkana kehässä aikaisemmin pyörineiden bernien kohdalla, olivat olleet turhan tuhdissa kunnossa joten pihalle ilman palkintoja. Sunnuntain tuomari taasen oli heti ilostunut kun kehään tuli oikea metsästyskoira :o) Olipa tivannut että käyttääkö Virpi metsästyspilliä metsällä, ja kun ei käytä niin halusi kokeilla kuitenkin. Kuten nyt arvata saattaa niin Senttihän oli haljeta innosta kun tuomari niin kivasti pilliä puhalteli.

Kaiken kivan lisäksi Sentti vietti lauantaina 2-vuotis synttäreitä, iso poika siis jo.

Poikien päivä!

2010-05-17T20:32:00.004+03:00

16.05 sunnuntaina Sentti ja Unto olivat kisaamassa tahoillaan. Sentti maastokisoissa Liedossa ja Unto Mynämäellä näyttelyssä.

Liedossa Sentti juoksi vaativalla, lähes täyspitkällä radalla erittäin kuumassa kelissä. Alkuerässä pisteitä kertyi 249 ja finaalissa pistesaalis kasvoi huikeat 13 pistettä eli 269 pisteeseen kokonaispistesaaliin ollessa peräti 511 ja ensimmäinen sertti maastokisoista. Pisteet olivat päivän parhaat vaikka sunnuntaina kisasivat myös mm. whippetit ja borzoit. Sentti saikin ylituomarin erikoispalkinnon jonka kisan ylituomari antaa koiralle joka erityisesti on jääny tpäivän aikanan mieleen. Onnea Virpi ja Pete!!!

Mynämäellä puolestaan kisasi Unto komeimman podengon tittelistä ja hienosti meni sielläkin. Tämä oli Unton toinen kisa suomessa eikä voi valittaa, sillä tuloksena toinen serti ja ROP. Ryhmäkisassa ei Unto enää ollut oikein jaksanut skarpata mutta se on hyvin ymmärrettävää kun rotukehä alkoi aamulla heti klo 9:00. Onnea Annakaisa ja Matias!!

Kuvia tapahtumista odotellessa...

1.5 Hollola

2010-05-01T23:36:00.002+03:00

Hiukan sateisessa ja harmaassa säässä lähdettiin Hollolan ryhmänäyttelyyn viettämään vappupäivää. Reissukokoonpanona Virpi & Sentti ja minulla Helmi pennuissa. Lisäksi Lucky oli ensi kertaa kisaamassa junnuissa.

Paikalla oltiin ajoissa, vaikka pientä epävarmuutta olikin ilmassa. Jollain ;o)

Helmi oli eka kertaa reissussa ilman omaa mammaa ja pappaa mutta se ei menoa haitannut. Kehässä esiintyminen sujui erittäin reippaasti eikä pöydälläkään seisominen ollut ongelma. Tuloksena KP ja ROP-pentu. Hienoa Helmi! Arvostelu on luettavissa kotisivuilla.

Sentti sai ERI:n ollen PU-2. Arvostelu oli hyvä eikä mitään erityistä syytä sijoitukselle ollut. Pöydällä esiintyminen tosin ei sujunut yhtä hyvin kuin Lahdessa.

Lucky esiintyi vuorollaan hienosti ja pöytäkin meni ihan kivasti vaikka juuri silloin tulikin tuulenpuuska ja pöydän vieressä olleen kehäsihteerin sadetakki kahisi aikas hurjana. Tuloksena ERI, ensimmäinen serti ja ROP. Aikas kiva aloitus :o)

Hollola oli vuoden ensimmäinen ulkonäyttely eikä keli ollut ihan niin onneton kuin pelättiin etukäteen. Pientä sadetta ja tuulta saatiin kehää odotellessa mutta onneksi suuremmilta kastumisilta vältyttiin ja hiukkasen se aurinkokin välillä lämmitti.

Blondi tuli taloon

2010-04-30T12:01:00.004+03:00

Eilen sitten oli SE päivä eli meidän uusi perheenjäsen tuli kotiin. Koska meidän pikkuinen on niin fiksu ja filmaattinen niin eka yö meni ilman itkuja. Koko kämppään on jo tutustuttu reippaasti ja pihaltakin ensimmäiset oksat kannettu sisälle. Ruoka maistuu ja tarpeetkin on tehty pihalle useammin kuin sisälle.

Kira tykkää kun on painikaveri ja on ottanut uuden tulokkaan ilolla vastaan. Välillä painitaan ja välillä juostaan niin että hippulat vinkuu.

Viralliselta nimeltään tulokas on Caramelon Here I Am Dixon ja kavereitten kesken Laku. Vaika tuskinpa likka pääsee koskaan eroon työnimestä Anita Hirvonen kun yhdennäköisyys on huima.

Enemmittä puheitta, tässä hän on,

24.04 Lahti KV

2010-04-25T13:10:00.004+03:00

Lahdessa esiintyivät Kira ja Sentti, Kira eka kertaa valioissa ja sentti vielä nuorissa. Kirallahan on vahvistettu Viron valioarvo mutta suomesta puuttuu se viimeinen yli kaksi vuotiaana saatu sertti.

Tuomarina oli ensimmäisen kerran podengoja arvostellut Outi Piisi-Putta. Arvostelulinja ei ihan pitänyt loppuun asti, pienistä karkeista erin sai vain neljä koiraa kahdestatoista ja pienistä sileistä erin sai kuusi koiraa seitsemästä. Mielestäni karkeiden ja sileiden tasossa ei ollut näin dramaattista eroa. Mutta näillä mennään.

Sentti esiintyi hienosti, varsinkin pöytä meni erittäin hyvin ja tuomari kehuikin kovasti. Tuloksena kuitenkin EH ja luokka ykkönen. Mainittakoon että viidestä nuortenluokan poitsusta vain kaksi sai EH:n ja kolme H:n. Arvostelu oli ihan hyvä, moitetta tuli karvasta ja päästä jonka tuomari toivoisi olevan maskuliinisempi.

Kira sai ERI:n ja oli PN-2. Yllätys oli kyllä iso että pehmeässä villassa ollut Kira sai ERI:n. No nämä on näitä.

Yllättäen hiukan piti sitten käydä ostoksillakin ja Untolle lähti uusi näyttelyhihna ja Kiralle uusi lelu (kun ei niitä ennestään ole tarpeeksi...).

10.04 Rakvere

2010-04-25T12:28:00.003+03:00

Alunperin reissun oli tarkoitus olla ns. päiväreissu mutta kun popojen arvioitu arvosteluaika ei ollutkaan ihan päivän viimeisiä ja ajokelistä ei etukäteen tiedä niin reissuun lähdettiin jo edellisenä iltana. Treffit oli sovittuna viikkarin terminaalin viereen ja sieltä vankkureihin lastattiiin KirsiMaria & Minni sekä Arja, Hipsu ja Daphne. Itselläni oli reissussa mukana Unto. Tälläkertaa tavarapaljous ei päässyt yllättämään vaan taustapeilistäkin näki.

Yövyimme laivalla ilman sne suurempia kommelluksia. Mitä nyt pientä paniikin poikasta oli ilmassa iltapissan aikaan kun kannella olikin kunnon myrkytuulet valloillaan. Onneksi Unto on vanhaa merenkävijöiden sukua eikä tuuli estänyt merkkailua.

Aamulla ajoimme laivasta suoraan hotellin pihaan ja kävimme kunnon aamulenkillä koirien kanssa. Sitten hotelliin odottamaan että aamupalantarjoilu alkaa joka alkoikin n. 20 min etuajassa. Oli muuten kivaa olla ihan ensimmäisten joukossa, kaikkea tarjottavaa ainakin riitti ja kattaukset olivat vielä siistin näköisiä. Syötyämme ja juotuamme koko rahan edestä aloitimme varsinaisen matkan teon kohti Rakverea joka on reilu sata kilometriä itään Tallinasta. Taas kerran tomppa ohjasi ties mitä reittiä alkumatkan, mutta aikanaan kyllä päästiin sinne minne pitikin.

Näyttelypaikka oli ihan siisti ja nykyaikainen urheiluhalli jossa oli hämmästyttävän hyvin toimiva kanttiini ;o) Vessatkin olivat, ainakin alkupäivästä, ihan ok kunnossa.

Sekä Untolla että Minnillä oli molemmilla tilaisuus junnuvalioitua mikä toi kyllä oman jännitysmomenttinsa mukaan. Ensimmäisenä kehässä oli Unto joka saikin ERIn, ja sitä myöten sen viimeisen junnusertin valioituen näin ollen EE, LV, LT sekä BALT JMVA. Hieno pikku-ukko! Hipsu sai EH:n karvasta johtuen. Koomiseksi asian tekee se, että vähän ennen kehää juttelimme Arjan kanssa kuinka hyvät karvat sekä Untolla että Hipsulla on. Karkeeta eikä ole tarvinnut mitään erikoisia trimmaus tai nyppimis sessioita pitää. Ja sitten tuomari moittii Hipsun karvaa (ensimmäisen kerran), että pitäisi nyppiä pois :o) Heh, tää on tätä. Sitten oltiin vielä Unton ja Hipsun kanssa parikehässä, tuloksena KP ja lippu BIS kehään. Minni esiintyi upeasti, niinkuin aina, ollen ROP ja saaden kaiken tarvittavan tilpehöörin valioituen EE, LV, LT sekä BALT JMVA. Onnea! Arjan norwichi Daphne oli ROP (tietenkin) ja Viron sertti jäi nyt odottamaan sitä viimeistä kotimaan serttiä.

Sitten alkoivat isot kehät pyöriä lähes aikataulun mukaisesti, pisteet siitä. Ensin vuorossa oli parikehä jossa jouduimme popojen kanssa venäläisen maltankoiramafian ylenkatsomiksi. Spreijasivat lakkaa niiiiiiiiiin paljon että oltiin popojen kanssa ihan henkitoreissamme. Parikisan tuomaroi Tino Pehar Kroatiasta ja olihan se hienoa näyttää maltankoiramammoille perävaloja ja purjehtia popojen kanssa komeasti BIS-2 pallille. Siinnä sitten kättelin tuomaria monttu auki tohkeissani ja kun katsahdin alaspäin kehuakseni koiria niin Untohan se jo oli hypännyt Hipsun selkään kuivaharjoittelemaan. Hih, ei tartte podengot lisääntymisstrategioita kun on tuo astuminen niin verissä ;o) Juniorikehässä ei podengot saaneet huomiota mutta sitten 5-ryhmän ottanut August de Wilde iski silmänsä Minniin joka sijoittui upeasti RYP-4. Hienoa Minni!

Näissä tunnelmissa sitten ajeltiin kohti Tallinaa ja satamaa eikä matka olisi rattoisammin mennä. Tälläkertaa päästiin laivastakin ulos ilman ylimääräisiä odotteluja.

Kiitos taas mukavalle retkiseuralle mukavasta retkestä :o)

05.04 Malminkartano, Match Show

2010-04-25T12:09:00.003+03:00

Hiukan koleassa säässä treffattiin Kiran kanssa Helmi kera Rean ja Sepon Malminkartanon sirkuskentällä. Helmille tämä oli ensimmäinen kehäkokemus ja täytyy sanoa että hyvin meni. Likka esiintyi todella reippaasti ja iloisesti eikä pöydällä oleminenkaan pelottanut vaan tuomari sai tutkailla ja kopeloida rauhassa. Helmi sai sinisen nauhan ja sinisten jatkokehässä pääsi vielä kahdeksan parhaan joukkoon, ei hullummin kun pentuja oli ilmoitettu mukaan lähes 60 kpl. Kira puolestaan sai punaisen nauhan mutta ei päässyt enää jatkoon.

Valitettavasti en saa nyt liitettyä mukaan kuvia (koska tumpelona en saanut niitä CD:ltä siirrettyä...)

Tässä mätsärissä sattui myös valitettava välikohtaus joka olisi voinut päättyä hyvinkin tragisesti kun nuori dogo argentino ei ollut täysin omistajansa hallinnassa. Dogo hyökkäsi sheltin kimppuun eikä shelttiä meinattu saada dogon hampaista irti ollenkaan. Onneksi paikalla oli aikuisia, raavaita miehiä jotka nopeasti puuttuivat tilanteeseen ja voimakeinoja käyttäen (mm. eläinlääkäri väänsi dogoa nenästä) saatiin sheltti pelastettua. Onneksi sheltin suojana oli erittäin muhkea turkki joka suojasi hyvin hyökkäykseltä. Näissä tapauksissa sitä aina miettii miten pienen popon kävisi, kun ei ole mitään pehkoa suojana. Tai jos kohteena olisikin ollut pieni lapsi? Sitä niin toivoisi että nämä mätsärit olisivat jokaiselle osallistujalle, niin nuorille kuin aikuisillekkin, turvallisia ja iloisia tapahtumia. Että jokainen koiran omistaja, varsinkin niiden suurempien, pitäisi huolen koirastaan ja sen käytöksestä.

28.03 Riika, Latvia

2010-03-31T20:51:00.005+03:00

Tämä reissu toteutettiin kokoonpanolla Virpi & Sentti, KirsiMaria & Minni ja minulla oli mukana Kira. Kyseessä oli ns. lyhytmatka eli lähdettiin la iltapäivällä ja takaisin tultiin su iltana. Tästä huolimatta tavaraa kertyi ihan uskomaton määrä, koko takalaatikko niin täynnä ettei taustapeilistä nähnyt mitään.

Ensimmäinen yllätys tuli vastaan kun huomattiin että laiva ei ollutkaan se mikä piti, vaan seitsemän kertaa pienempi sillipurkki. Ja tässä sillipurkissa ei sitten ollut mitään, ei kerta kaikkiaan mitään. Myymälätkin olivat n. 8 neliön koppeja joiden oven yläpuolella oli kyltti "laatikkomyymälä" eikä kahvio ollut sen kummempi.

No aikanaan päästiin maihin lahden tuolla puolen joten ei muuta kuin tomppa kehiin ja kaasua. Hiukan oli kylläkin tomppa lomafiiliksissä kun ohjasi heti alkumetreillä meidät maisemareitille vaan ei haittaa, pääväylälle päästiin kuitenkin takaisin.

Ja onneksi myös pysyttiin pääväylällä eikä sinkouduttu metsähallituksen puolelle sillä koettiin todellinen läheltä piti -tilanne. Kiitos alati valppaan kakkoskuskin joka huomasi uskomattoman ajoissa tien poskessa käpyttelevän peuran joka, tietenkin, päätti jolkotella tien toiselle puolelle. Minulla ei ollut mitään havaintoa koko peurasta ja paistia olisi tullut ilman tätä infoa.

Jokunen tunti ajettua päästiin Riikaan ja muutaman käännöksen jälkeen löytyi se hotellikin. Yllättäen koko hotelli oli täynnä koiria :o) Ja lähin avoinna oleva ruokapaikka 5km tulosuuntaan. Ei muuta kuin takaisin päin. Onneksi huomattiin ihka aito Hese huomattavasti lähempää kuin 5km, megakompleksit kassiin ja taas hotellille. Tämän kevyen iltapalan jälkeen uni tuli silmään nopeasti kaikille. Tai melkein. Jos ei narissut koira niin sitten sänky ;o)

Aamupalan jälkeen, (Kira kiittää huonepalvelua omenamehusta), lähdettiin kohti näyttelypaikkaa joka oli hyvin lähellä. Keli ei ollut kovin mukava, kovaa tuulta ja kylmää vettä, joten onneksi saatiin auto ihan kohtuullisen lähelle.

Olen viimeksi ollut kyseisessä hallissa 2004 ja silloin ruuhkaa ja tungosta riitti joka paikassa, nyt oli kyllä väljää eikä tungoksesta tietoakaan. No, vessat nyt oli ihan yhtä ruokottomassa kunnossa kuin aina. Tarvikemyyjiä oli kyllä yllättävän monta ja mukavasti oli valikoimaakin. Mukaan tarttui tälläkertaa kaksi isoa karva-alustaa sekä Millersin kynsisakset (joiden hinta oli ilahduttavan alhainen).

Tuomarina oli vanhempi Tanskalainen herrasmies joka piti tiukasti järjestystä kehässä puuttuen mm. corgien rähinöintiin (... "nämä ovat corgeja, eivät taistelukoiria"...) ja edellä olevan koiran perään ajoon. Lisää tällaista jämäkkyyttä niin tuomareilta kuin kehäsihteereiltäkin, kiitos. Tulosten puolesta reissu oli karkeiden osalta aika turha, Sentti ERI/1 ja PU-2, Kira EH. Minni piti onneksi retkueen lippua korkealla ollen ROP ja LV V -10. Paljon onnea vielä kertaalleen KirsiMaria ja Minni.

Päivän sitten kruunasi venäläinen samojedin kusettaja joka ei vaivautunut viemään koiraansa ulos (siellä kun satoi ja tuuli) vaan tämä karvareuhka sitten nosti koipensa minun jalkaani ja takkiani vasten. En ensin huomannut tätä vaan ihmettelin että mitäs hittoa toi venakko hinkkaa mun jalkaani muovipussilla... Sitten asia kirkastui ja ei muuta kun kiitos vaan, just tällä reissulla ei sitten ollut toista takkia mukana. Viekää nyt hyvät ihmiset ne koirat ulos tekemään tarpeensa vaikka siellä olisi minkälainen keli ja teillä olisi minkälainen karvapelle käsissä.

Kotimatkalle lähdettiin sitten aikas samantein rotukehän jälkeen, ryhmkehään ei jääty vaan halusimme pysähtyä vielä matkalla syömään ja ulkoiluttamaan koiria. Pysähdys tehtiin Pärnun isossa (?) kauppakeskuksessa josta bongattiin eläintarvikeliike. Ja sieltäkin tien parit löydöt... Uusi panta-hihna setti Kiralle ja kiva lelu. Yhteishinta n. 5€. (kerrottakoon myös että hihna on liian lyhyt ja lelun Kira rikkoi n. 4:ssä sekunissa...).

Paluumatkalla oli onneksi normilaiva eikä sillipurkki. Ensimmäisen kerran laivasta ulostulemisessa oli ongelmia. Kun normaalisti ollaan ulkona n. 10 minutissa niin nyt oltiin vielä laivassa 40 minuutin jälkeen. Kun sitten vihdoin päästiin ajeleen ulos niin syykin myöhästymiseen selvisi, jonkinlainen ylikorkea monsteriauto oli jäänyt kiinni katosta tukkien liikenteen laivan sisällä.

Taas kerran sitä kiitteli ettei enää suomen puolella tarvi lähteä ajelemaan satoja kilometrejä päästäkseen kotiin, riittää että hiukan kaasuttaa motarilla niin jo on kotiovella.

Kiitos reissukavereille mukavasta matkasta, kivaa oli :o)

20.3 Tampere KV

2010-03-20T20:51:00.001+02:00

Tampereelle oli ilmoitettu oikein mukavasti pieniä karkeita, 23kpl kun pieniä sileitä "vain" 13kpl. Tällä kertaa karkeilla ja sileillä oli eri tuomarit ja kehätkin oli sijoitettu kokonaan eri halleihin, risuja siitä näyttelytoimikunnalle. Jos on ihan pakko laittaa sileät ja karkeat eri tuomareille niin ok, mutta kyllä kehien tulisi olla kuitenkiin vierekkäiset.

Tänään kehässä olivat Sentti ja Kira, Sentti nuortenluokassa ja Kira avoimessa. Valitettavasti tulimme kehän laidalle aikas viime hetkillä eikä junioriluokan uroksista ole nyt tietoa. Nuortenluokassa oli yht. neljä urosta joista Sentti sai ainoana ERIn. Avoimessa luokassa oli ilmoitettuna neljä koiraa mutta kehään tuli vain kaksi joista toiselle H ja toiselle, Roverille, ERI. Valioluokassakin oli ilmoitettuna neljä urosta joista ainakin kolme sai ERIn. PU kehässä olikin sitten oikeata kilpailua kun koiria oli esillä enemmän kuin mitä sijoitetaan. PU-1 oli Oliver kera CACIbin, PU-2 oli Sentti kera SERTn ja vara-CACIBn, PU-3 Umbigo de Viamonte ja PU-4 oli Kaapo. Aivan mahtisijoitus Sentillä sillä PU-3 ja -4 olivat valioluokan poikia.

Kiralle tuota karvaa ei ole siunaantunut vieläkään joten H ei tullut mitenkään yllätyksenä. Lisää tällaisia tuomareita jotka oikeasti käyttävät koko arvosteluskaalaa ja antavat laatuarvostelun juuri sen hetkisen tilanteen mukaan. Arvostelu itsessään oli ihan hyvä, pehmeä karva ja etuosa olivat ne asiat joista tuomari huomautti.

Kehien jälkeen oli vuorossa podengoyhdistyksen kevätkokous jossa se "suurin ja tärkein" asia on vuosipalkintojen julkistaminen. Muutama mukava sijoitus tulikin "meidän pojille" eli Sentille ja Untolle. Vuoden Pentu 2009 kisassa Unto sijoittui hienosti 3. sijalle vaikka käytyjä pentukisoja oli vain 3 kun max. on 5. Sentti sijoittui yhdellä maastojuokskisalla Vuoden Metsästäjä 2009 kisassa sijalle 8. Onnea pojat!

Sentti

Kira ja Sentti

6.3 Tallina

2010-03-14T11:32:00.003+02:00

Reissutunnelmia hiukan viiveellä...

Tällä kertaa ohjelmassa oli todellinen akkainreissu (anteeksi vaan osallistujilta jos nimitys loukkaa) sillä retkue sisälsi kaksi autokuntaa joissa kummassakin kolme akkaa sekä yhteensä 9 koiraa. Rotujakauma oli 2 irlanninterrieriä, 2 sileetä foxia, 2 podengoa, 1 australianpaimen ja 1 pehko collie. Eli mitä loistavin loman aloitus, tällaisella reissulla ei meinaan työasiat pääse yllättämään.

Reissu alkoi pe iltana viikkarilla jossa myös yövyimme koska ensimmäinen kehä oli heti kymmenenltä. Alkuperäiseen suunnitelmaamme kuului että olisimme menneen nauttimaan kunnon aamiaisen hotelliin, mutta suureksi yllätykseksi aaminen alkoi vasta kahdeksalta. Eipä sitten muuta kuin autojen nokat kohti näyttelypaikkaa eli Saku Suurhallia. Hallien vieressä oleva Prisma sitten hiukkasen paikkasi tilanneta ja kävimme hakemassa sieltä aamiaistarvikkeita.

Ensimmäisenä kehässä oli junnuluokassa kisaava Riki, pehko collie, tuloksena JUN ERI/2. Mainittakoon että nämä kaksi junnuluokan urosta olivat ainoat jotka saivat erin. Seuraavaksi kehässä kävivät irskit joista avoimessa kisannut Jämä sai sertin valmistuen EE valioksi ja nuorissa kisannut Nami sai myöskin sertin ja oli ROP. Sitten kehään marssivat foxit joista pennuissa kisannut Lumi oli ROP-pentu ja Luka oli komeasti ROP saaden sertin valmistuen myöskin EE valioksi. Aussipaimen Äijän vuoro oli seuraavaksi ja niinhän siinnä sitten kävi että Äijä putsasi pöydän valmistuen myöskin EE valioksi. Viimeisenä oli sitten kehässä podengot joista junnuissa kisaava Unto oli niin junnu-ROP kuin ROP ja Kira sai kuin saikin sertin valmistuen sekin EE valioksi. Nythän Kira on sitten EE valio mutta ei vielä FI valio :o)

Päivän päätteksi alkoivat ryhmäkehät joissa aikas kiva suora saatiinkin kasaan. Meidän pikkuinen Unto oli komeesti RYP-4 tuomarina Matti Tuominen, aussipaimen Äijä RYP-3 ja foxipoika Luka RYP-2. Aivan uskomattoman upeeta porukkaa! Isot onnittelut vielä kaikille!

Muutama kuva meidän podengoistamme reissusta.

Kira

Unto

Todellinen parivaljakko, Unto ja Kira

ROP - Unto ja VSP - Kira

Kira 2-vuotta

2010-02-28T20:09:00.004+02:00

Tänään meidän pikkuinen Kira täyttää peräti 2-vuotta. Paljon onnea :o) Hiukkasen on tänään tullut annettua Kiralle ylimääräisiä synttäreiherkkuja, mutta ei se haittaa sillä oltiin tänään taas Heikinlaakson popotreffeillä. Paikall oli ihan mukavasti porukkaa, kuusi urosta ja kolme narttua. Keli oli myös ihan jees, hiukkasen taivaalta tuli märkiä hiutaleita välillä mutta ei mitään varsinaista vesisadetta. Ja kun suunnilleen jokaisella oli jonkinlainen palttoo päällä niin eipä hatannut menoa. Taitaa olla kevät tulossa kun niin oli pojilla viriilit leikit. Onni ihastui Pitaan, Cosmo Foxiin ja Vänö Kiraan, olihan siinnä naureskeltavaa kun pojat olivat ihan höpsöjä.

Nyt kun tuota lunta on ihan riittävästi niin maassa kuin katoillakin on meillä ihan uudenlainen ongelma. Takapihalla lumikinokset ovat kasvaneet niin korkeiksi ja kun hanki kantaa tuollaisen podengon sittiäisen hyvinkin, niin eihän siellä pihalla pysytä vaan matka jatkuu "huomaamatta" aitojen ohi ja yli.

20.02 Latvia ja 21.02 Liettua

2010-02-28T19:25:00.005+02:00

Tällä kertaa tehtiin ns. juniorireissu eli mukana menossa olivat Unto ja Hipsu, molemmat ensimmäistä kertaa hiukan pitemmällä reissulla. Matkaan lähdettiin Mailin kyydillä eli virallisemmin MiliaM Reisid koiranäyttelymatkoja järjestävän yrityiksen kyydillä. Innokkaita kisaajia oli niiin paljon että tarvittiin kaksi linja-autoa jotta kaikki pääsivät mukaan. Vaikka Unto ja Hipsu olivat keltanokkia tällaisessa koirabussissa molemmat näyttivät heti että osaavat todellakin käyttäytyä. Ja hienosti olivatkin koko pitkän ja raskaan reissun, ei yhtään huutelua eikä itkua tai hammasten kiristelyä.

Matkaan lähdettiin perjantai-iltana Helsingistä klo 22 laivalla ja matka jatkui läpi yön ajaen. Aamulla olimmekin sitten perillä näyttelypaikalla Latvian Valmierassa hyvissä ajoin. Keli ei ollut mitenkaan suopea matkalaisia kohtaan, kova pureva tuuli ja kireä pakkanen tekivät koirienkin ulkoilusta vähemmän mieluisaa vaikka pitkän ajomatkan jölkeen olisikin mieluusti tehnyt vaikka hiukan pidemmänkin kävelylenkin. Podengot olivat kehässä jo ennen puoltapäivää, tuomarina Unkarilainen herrasmies Lazlo Erdos. Tuloksissa ei valittamista sillä molemmat junnuut saivat eri:n ja sitä kautta sitten junnusertin. Olin ilmoittanut junnut vielä parikisaan koska olen aina siihen halunnut osallistua ja nyt siihen oli mahdollisuus. Parikisassa mentiin suoraan isoon kehään ja täytyy sanoa että kohtuullisestihan noi kakarat kulkivat vaikka yhtään ei oltu harjoiteltu. Hyvää kokemusta saivat kumpainenkin.

Näyttelyn jälkeen lähdettiin ajelemaan Liettuaan ja kohti seuraava näyttelykaupunkia eli Panevezysta. Puolenyön aikaan kun pääsimme hotellille vastassa olikin pienoinen ylläripylläri kun hotelli oli ottanut tuplavaraukset ja menannut että koiraporukalle riittää oikea määrä sänkyjä eikä sillä huonemäärällä ole niin väliä. Väärin, juuri huonelukumäärä on se oleellinen jutska. Olinhan itsekkin ottanut hiukkasen ylellisyyttä ja varannut yhden hengen huoneen. Vaan eipä huolta kun tehokas matkanjohtajamme Maili hoiti tilanteen hienosti ja saimme huoneet toisest ahotellista joka olikin sitten ihan näyttelypaikan vieressä. Kaikkien ilta-askareiden jälkeen kun vihdoin olin hotellihuoneessa ja räpläilin herätystä ennen sänkyyn kaatumista, kännyn näyttö kertoi että edessä olisi ruhtinaalliset 4 tuntia ja 45 minuuttia tehokasta nukkumisaikaa.

Hyvin nukutun yön jälkeen lähdimme näyttelypaikalle joka oli pienempi kuin edellisenä päivänä. Ihan mukava ja siisti kuitenkin. Podet olivat vuorossa vasta yhden jälkeen ja jälleen saatiin kaikki mitä toivottiinkin, eli junnusertti molemmille junnuille. Arvosteluista en osaa sanoa mitään kun ei tuo venäjä, tai valko-venäjä, oikeen taivu. Jälleen olimme mukana parikisassa ja tälläkertaa sijoitumme neljänneksi. Sanottakoon nyt kuitenkin että parejakin oli neljä mukana :o)

Komeesti mennään hännät pystyssä isossa kehässä :o)

Näyttelypäivän jälkeen menimme syömään alkuperäiseen hotelliimme. Ja eihän reissu ole yhtään mitään ilman kunnon sählinkiä. Minä sitten tilata paukautin saslikin ranskanperunoilla. Ihan selkeetä, tai ainakin niin luulisi sillä ensin sain yhden pussin ranskalaisia. Ei muuta. Puolen tunnin kuluttua tarkjoilia sitten tuo saslikkia, kaksi lautasellista kera ranskanperunoiden. Sainpahan ainakin syödäkseni, heh. Onneksi tuo hintataso ei päätä huimaa sillä korttilaskulla näkyi kaikkien näiden aterioiden hinnaksi peräti 10€.

Ruokailun jälkeen lähdimme ajamaan kohti Tallinaa jonne saavuimmekin jälleen hyvissä ajoissa maanantaiaamuna. Jäätilanteen vuoksi laivamme tosin saapui Helsinkiin n. puolituntia myöhässä. Ja siihen päälle sitten se että minun kyytini oli edelleen jossain Turun moottoritiellä jumissa. Siinnä sitten kaikki koirat ja kamat pihalle bussista ulos lumituiskuun ja kyytiä odottelemaan. Aikanaan sitten kyytikin tuli ja lastaamisen jälkeen olikin ihana istahtaa lämpimään autoon.

Taitaa tuo ikä tehdä jo nykyään tehtävänsä kun tällaisesta reissusta toipumiseen menee n. viikko. Toista se oli minun nuoruudessani... Ja tuliaisiksi sain vielä kunnun nuhaflunssanyskäräkätaudin, kiva. Kiitokset vielä kertaalleen mukavasta matkaseurasta niin Kristiinalle kuin Hannullekkin. Ja kiitos myös Tintille kuvista.

14.2 Tallina KV

2010-02-16T20:29:00.003+02:00

Viikonloppuna oltiin lyhyellä Tallinan reissulla. Kokoonpano vaihteli aikas monta kertaa ja lopulta reissussa olivat Unto ja Hipsu junnuissa sekä minä ja Arja. Nyt kun pakkasia on ollut aikas paljon ja noita laivoja on jäänyt tuonne jäihin useiksi tunneiksi seisomaan niin halusimme pelata varman päälle ja otimme lemmikkihytin koirille. Hiukan siitä tuli lisäkuluja mutta oli kyllä ihan mukavaa ottaa rennosti hytissä vaikka matka ei kovin pitkä olekkaan.

Hotellissa olikin muutama muukin koiramatkustaja meidän lisäksemme ja saimme iloksemme saunallisen kahden hengen huoneen. Alkuperäiseen hintaan eli 27 € koko huoneesta. Ei paha ;o) Yövyimme Hotelli Orussa joka sijaitsee Laululavan vieressä. Harmi vain että näyttely oli siirretty pidettäväksi Saku Suurhalliin. Hotelli oli ihan perushyvä, ainoa miinus (ja pitkä) tuli olemattomasta palvelusta ja ruuasta ravintolassa. Puolen tunnin odottelun jälkeen emme olleet saaneet edes ruokalistaa... Noh, ei muuta kuin kumijalka alle ja keskustaan. Siellä sitten saatiinkiin niin palvelua kuin hyvää ruokaakiin.

Sunnuntaina ajoimm ehyvissä ajoin näyttelypaikalle läpi rauhallisen Tallinan, paljon ei muuta liikennettä ollut. Onneksi. Kertaalleen piti navista huolimatta ajella oikean tien ohi, mutta kartalle päästiin takaisin ihan kivasti.

Tuomarina oli Puolalainen vanhempi herra mustat nahkahousut jalassa. Tuomarilla olikin koko arvosteluskaala käytössä ja kehäsihteeri jakoikin niin vaaleanpaunaista, punaista, sinistä kuin keltaistakin. Unto otti kehän aikas rennosti, hiukan pomppua alkuun ja sitten hampaat hihnaan kiinni. Seisominen meni ihan kohtuullisesti vaikka tuomari joutuikin hiukkasen pyörimään ympyrää että näki kaiken mitä halusi. Tuloksena kuitenkin eri ja junnusertti. Hipsulla ei ollu tparas päivä sillä ennne kehään bullterrieri hyökkäsi Hipsun niskaan. Onneksi mitään pahempaa ei ehtinyt tapahtua mutta kyllä säikähdys oli suuri niin Hipsulla kuin Arjallakin. Hipsun niska oli ihan märkä eli bulli kyllä ehti kiinni ottaa. Harmi etteivät ihmiset pidä parempaa huolta koiristaan vaan tällaisia vahinkoja pääsee tapahtumaan. Hysteerikkona minulla onkin tapana kantaa popoja sylissä tai boksissa näyttelyssä ettei vahinkoja pääsisi tapahtumaan.

Paluumatkalla olikin aikas väsynyttä porukkaa sillä päivä oli kyllä pitkä. Molemmat ensikertalaiset reissaajat kyllä käyttäytyivät oikein fiksusti koko ajan. MItään ylilyöntejä ei tapahtunut vaan junnut likkuivat erittäoin reippaasti. Hienoa. Laivassa meinaan oli sitten hyteissä niitäkin koiruuksia jotka eivät osanneet käyttäytyä vaan haukkua rätköttivät lähes koko matkan ajan. Harmi että koirien annetaan sillä tavoin räksöttää sillä se haukkuminen häiritsi meitäkin vaikka niin ollaan olevinamme koiraihmisiä. Miltä se kuulostaakaan ns. tavallisten ihmisten korvissa...

Sentti yökylässä ja Decon raportti

2010-01-29T21:31:00.005+02:00

Tänään meille tuli yökylään Sentti, joten taas on riittänyt vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Ei päässyt Sentti kunnolla edes sisälle kun Kira oli jo jalassa roikkumassa. Ja siitä lähtien onkin sitten juostu ja painittu. Nyt alkaa onneksi jo meno hiljenemään ja varmasti rauhoittuu kunnolla keskiyöhän mennessä.

Sentille on kasvanut oikein kauniin värinen tumma karva. Harmi vain että (jälleen kerran) kamerassa oli jokin omalaatuinen asetus ja kaikista kuvista tuli oranssin sävyisiä. Mutta jotakin nyt näistäkin näkee.

Tänään tuli sitten vihdoin ja viimein Decon ruumiinavausraportti joka olikin sitten peräti kolmen sivun pituinen. Aika vähän tällainen maallikko mitään tästä pitkästä raportista ymmärsi ja meinaankin soittaa patologieläinlääkärille saadakseni hiukan suomennosta. Bakteriologisia viljelyjäkin oli tehty peräti kuusi erilaista. Ja onpa tämä raportti lähetetty tiedoksi myös Etelä-Suomen lääninhallituksen läänineläinlääkärille sekä Kirkkonummen kunnalliseläinlääkärille. Ei kyllä ennen ole mennyt... Kuolinsyyksi raporttiin oli kirjattu verenmyrkytys ja päälöydökseksi akuutti, erittäin voimakas verinen suolistotulehdus. Verenmyrkytykseen viittasi myös kaikista sisäelimistä löytynyt puhdas E. coli kasvusto sekä suolesta löytynyt runsas C. perfringes kasvusto. Tämän ylikasvun arvioidaan johtuvan esim. ruokintamuutoksesta, antibioottihoidosta tai suoliston liikkeen vähentymisestä, tosin usein altistava syy jää epäselväksi.

Suru-uutisia

2010-01-24T18:34:00.003+02:00

Tänään saimme tiedon Turusta että lakelandinterrieri Murre (Dixon Never Know Why) on kuollut viime perjantaina. Maaliskuussa olisi vietetty Murren 18-vuotis bileitä. Lämmin kiitos Saaralle ja Raunolle Murren hyvästä hoidosta koko sen pitkän elämän ajalta. Kaikki kolme lakelandia ovat saavuttaneet teillä erittäin korkean iän, Blubb yli 18, Jösse yli 16 ja Murrekin reilusti yli 17. Vahasta kaartista on enää jäljellä Milli joka myös on reilusti yli 16.

Tässä muutama pentukuva vuodelta 1992 (!)

Ja tässä Murre on äitin ja iskän kanssa. Parturissa ei olla käyty aikoihin...

23.01 Turku KV

2010-01-23T22:45:00.005+02:00

Tänä aamuna auton nokka osoitti Turkua sillä Unto tekisi siellä debyyttinsä junnuluokassa. Wikkolasta lähtiessä mittari näytti järkyttävät -23 pakkasta ja maisemät olivatkin sitten sen mukaiset.

Matka meni hienosti, bensa riitti ja poppi soi. Perillä Turussa sitten olikin suorastaan kesäkeli kun mittarissa oli enää vaivaiset -10 pakkasta. Messuhallissa onneksi oli sitäkin lämpimämpi :o)

Pieni karkeita oli ilmoitettu kisaan 14 mutta kehään asti tuli "vain" 12. Toinen juniori nartuista siirrettiin karkeakarvaisesta sileäkarvaiseksi eli tehtiin vaihto rodusta toiseen ja toinen nuortenluokan nartuista oli muuten poissa.

Unto oli ensimmäistä kertaa junioriluokassa eli virallisessa luokassa. Ja hienostihan se menikin. Ensin tuli luokkavoitto, sitten upea sijoitus toiseksi paras uros luokassa. Kaikki muut urokset jotka kisasivat paras uros luokassa olivat jo valmiita valioita, joten kaiken kukkuraksi napsahti heti serttikin plakkariin ekassa kisassa.

Unto käyttäytyi oikein hienosti ja reippaasti, ehkä välillä jopa hiukan vallattomasti, mutta pääasia että Untolla oli kivaa. Kiitos Annakaisalle ja Matiakselle Unton hienosta kunnosta. Tässä muutama kuva nuoresta herrasta.

Mukana menossa oli myöskin Lucky, tosin vain turistin roolissa koska papereita odotellan vielä Portugalista. Kaunis tyttöhän tässä on kyseessä, vai mitä olette mieltä?

Viikonlopun kuvasatoa

2010-01-17T22:43:00.003+02:00

Viikonloppu alkaa olemaan lopussa ja Hipsukin on palannut omaan kotiinsa. Menoa ja vilskettä onkin riittänyt kun tytöt ovat laittaneet menemään oikeen kunnolla.

Eilen käytiin puistossa jonne tulivat Sentti sekä Helmi ja Viivi. Hipsu ei välittänyt suuresta porukasta ja Kirakin keskittyi enemmän tutkailemaan omiaan sekä tuomaroimaan tennisottelua. Helmi sen sijaan näytti mistä pienet podengot on tehty. Ei haitannut lumi eikä kylmyys kun pikku neiti viipotti ympäri puistoa kylki kyljessä yhdessä Viivin kanssa. Kyllä on niin tomera neiti, innolla odottelen ensiesiintymistä kehässä.

Tänäaamuna typyt aloittivat painimisen heti seitsemältä kun silmät oli aukaistu. Pienet tirsat puolilta päivin ja sitten lähdettiin porukalla lenkille. Oli aivan mahtava keli ulkoilla, koirilla ei paleltunut tassut ja meno olikin reipasta. Toivottavasti Kira jatkossakin kulkisi yhtä reippaasti lenkillä.

Tässä muutama kuva viikonlopulta. Ne muutamat harvat joista saa edes jotain selvää...

Yökylässä

2010-01-15T20:00:00.003+02:00

Tänään oli kauan odotettu hetki, Hipsu tuli meille koko viikonlopuksi yökylään. Tytöillä onkin ollut aika meno päällä koko illan, on juostu ja painittu oikeen urakalla. Välillä on syöty pientä iltapalaa ja sitten taas jatkettu. Laitoin parit ylimääräiset matot kahteen kaarteeseen ettei satu vahinkoja, ja nyt sitten suoristellut niitä alvariinsa.

Kyllä huomaa miten Kira on kaivannut painikaveria joka leikkii samalla tavalla, sellattis tyttömäisesti. Ikäeroa tytöillä on n. 8kk ja tulevat kyllä upeasti toimeen keskenään. Leikkien kanssa tottui siihen ettei kahta narttua pystynyt tällätavalla pitämään yhdessä. Välillä vanhat tottumukset nostavatkin tuolta alitajunnasta päätään ja meinaan ylireagoida johonkin tapahtumaan. Kyllä podengojen kanssa on helppoa.

Aika mielenkiintoinen artikkeli koirien yleistyvistä allergioista, taustalla samoja syitä kuin ihmisilläkin eli ylihygieeniset elinolosuhteet ja liian pudistettu ravinto. Tässä linkki artikkeliin. Kyllä tavallisen ennakkoluuloton kasvattaja saa olla että laittaa pennun hoito-ohjeisiin ruokintasuosituksena ruuantähteet.

Monenlaista odottelua

2010-01-10T18:14:00.003+02:00

Decon avauksesta ei ole vieläkään tullut raportti ja kun kyselin kauanko mahtaa vielä mennä, niin kuulemma parikin kuukautta. Aika pitkään siis vielä kun mielestäni Artturin avausraportti tuli alta kuukauden. Sami löysi artikkelin viime syksyltä jossa kerrotaan usean koiran kuolleen itä-suomessa samanlaisiin oireisiin kuin Deco. Odotellaan, odotellaan.

Alkanut vuosi on ollut hyvin kylmä ja uusia pakkasennätyksiä on tehty vähän joka puolella. Kovat pakkaset ovat tehneet sen ettei Kira haluaisi tulla ollenkaan ulos. Ei vaatteiden kanssa eikä ilman. Kira kyllä pitää vaatteita ihan hyvin, nytkin on päällä ohut toppi. Vaatekaapista löytyy pari erilaista kokohaalaria jotka on tehty fleecestä, teddykankainen mantteli, ohut toppamantteli, kaksiosainen sadepuku, sademantteli, pari erilaista ohutta puseroa, kokovartalo poolo, muutama pusakka, vaaleanpunainen "mokka" takki ja ja ja vaikka mitä. Toivottavasti pakkaset, tai ainakin ne kovimmat, olisivat jo taakse jäänyttä elämää tämän talven osalta niin pääsisi normaleihin lenkkeihin ja ulkoiluihin. Milli on myös kärsinyt kovista pakkasista eikä ulkoilu ole sujunut niinkuin ennen. Lauhtumista siis odotellaan.

Pakollinen sisälläoleminen ollaan yritetty käyttää mahdollisimman tehokkaasti hyödyksi. Ja tuloksia onkin nähtävissä. Istuminen ja maahanmeno sujuu aikas mallikkaasti, kosketuskeppikin on kaivettu naftaliinista ja hämmästyksekseni nekin harjoitukset ovat sujunut hienosti. Valitettavasti vastaavasti kaikenlaiseen pahantekoon ja pikkukiusaan on myöskin ollut enemmän aikaa ja energiaa. Niinpä sanomalehtien silppuaminen, tapettien repiminen ja sohvan kaivaminen käyvät entistäkin vikkelämmin.

Seuraava näytelmä on Turussa 23.1 jolloin Unto tekee ensiesiintymisen junioriluokassa. Muita koiria ei Turkuun ole ilmoitettu sillä Kira ja Sentti ovat aikas kaljuja, varsinkin Kira. Toivotaan nyt että karvaa olisi kuukaudessa sen verran kasvanut ettei ihan turha reissu tule halmikuussa Tallinaan. Sinne ollaankin sitten hiukan isommalla kokoonpanolla menossa, Unto ja Hipsu junnuihin, Sentti ja Kira nuorissa.

Deco

2009-11-30T22:28:00.005+02:00

Elämä ei aina ole reilua, kivaa, tasapuolista tai helppoa, kaikki se pitää taas kokea omakohtaisesti raskaimman kautta. Ensin sitä juhlii ja iloitsee koiriensa menestyksestä näyttelyssä eikä tiedä sen tuskan määrää jonka saa osakseen vain puolen vuorokauden kuluttua. Elämä on. Syvältä.

Aikaisin lauantain aamuyöstä Deco pyysi useita kertoja pihalle kun vatsa oli sekaisin. Sunnuntaina klo 00:22 Decon sydän pysähtyi Yliopistollisen pieneläinsairaalan hätäpäivystyksessä. Elvytysyritykset eivät auttaneet pientä päivänsädettämme vaan valo sammui nappisilmistä.

Tuskamme on valtava eikä helpotusta ole näkyvissä. Vielä.

Kira etsii isosiskoa, sisältä ja ulkoa, tuloksetta. Ei vastaa sisko haukkuun, ei itkuun. Ei maistu ruoka eikä herkut. Millä sitä saisi pienen Kirpin ymmärtämään ettei Decoa enää ole?

Lämmin kiitos kaikille jotka ovat jakaneet surumme taakkaa viime päivinä niin monin eri tavoin.

Hanna-Leena ja Sami

My name it means nothing
My fortune is less
My future is shrouded in dark wilderness
Sunshine is far away, clouds linger on
Everything I posessed - Now they are gone

Oh where can I go to and what can I do?
Nothing can please me only thoughts are of you
You just laughed when I begged you to stay
I've not stopped crying since you went away

The world is a lonely place - you're on your own
Guess I will go home - sit down and moan
Crying and thinking is all that I do
Memories I have remind me of you

Black Sabbath -Solitude

Yhteenveto Riika, Turku ja Tarto

2009-11-11T20:27:00.007+02:00

Viimeiset viikot ovat olleet, sanoisinko, kiireisiä ja työntäyteisiä eikä aikaa ole tuntunut riittävän tänne kirjoitteluun. Maailmalla ovat kiertäneet niin koirat "yksinään" kuin yhdessäkin, tuloksiakin on tullut ja siitä erityinen kiitos kuuluu Eijalle joka luotettavasti luotsaa tyttöjä maailmalla, Virpille ja Petelle jotka ovat tehneet ensiluokkaista työtä tämän ikiliikkujan kanssa sekä Annakaisalle ja Matiakselle jotka ovat tarjonneet Untolle mahtavat puitteet kasvaa ja kehittyä aidoksi latino loveriksi ;o)

Ja sitten niihin tapahtumiin.

Dortmundin jälkeen Decon kalenterissa oli Latvia, Riikassa järjestettävät kaksi KV näyttelyä joihin Deco lähti Eijan kanssa. Eikä voi muuta kuin hattua nostaa Eijalle sillä niin hurjavaiheinen reissu oli ollut, mm. auto hajosi (lopullisesti ?), laivapaikan kyttäily myöhemmistä lautoista, keskiyöllä alkanut ajomatka Tallinasta Riikaan, vaillinaisella näyttelykalustolla liikkuminen ym. ym. Pakko se on tunnustaa että olisi tainnut minulta jäädä reissu tekemättä... Tulosten puolesta reissu olikin sitten menestys sillä Deco oli ROP molempina päivinä valmistuen heti lauantaina Latvian valioksi. Myös Vito oli ROP molempina päivinä valmistuen lauantaina sekä Latvian että Balttian valioksi ja Musti oli ROP-pentu molmepina päivinä. Ja kiitos Marinalle Decon esittelystä lauantain ryhmäkehässä. Reissu oli Decon viimeinen tälle vuodelle eikä ensi vuodelle ole vielä mitään varmaa suunniteltu. Paitsi Itävalta ja Saksa.

Seuraavaksi sitten tapahtuikin kahdella rintamalla yhtaikaa sillä samana viikonloppuna oli Turussa pentunäyttely jossa Unto teki debyyttinsä ja Tartossa Sentti ja Kira esiintiyvät Tartossa.

Unto tekikin sellaisen ensiesiintymisen että oksat pois, sillä tämä pieni latino lover otti ja sijoittui ryhmässä komeasti kolmanneksi. WAU!! Päivä oli ollut pitkä ja isossa kehässä pauhannut musiikki ja välkkyvät valot hiukan hämmästyttivät ja kummastuttivat pientä poikaa eikä esiintyminen enää ollut ollut ihan huipussaan. Tuomarikin oli ryhmäkehässä harmitellut ettei esiintyminen ollut enää yhtä upeaa kuin rotukehässä. Tänä vuonna Untolla on vielä kaksi pentuluokan näyttelyä kalenterissa, 28.11 Turku ja 5.12 Helsinki. Näyttelykuvia vielä odotellessa laitetaan tähän nyt tällainen surkealaatuinen yhteiskuva sisaruksista.

Eikä mennyt huonosti Tartossakaan sillä Sentti otti ja kumarsi pöydän tyhjäksi molempina päivinä. Sentti ja Virpihän olivat taktikoineet ovelasti ja käyneet lokakuussa Latviassa ja Liettuassa joista molemmista olikin tuliaisina junnu-sertti. Ja kun Tartossa tuli myöskin junnu-sertti molempina päivinä niin tämä popcorn valmistui yhdellä rysäyksellä EE, LV, LT ja BALT junnuvalioksi. Onnittelut Tonttulaan! Sentin kalenterissa seuraavat kisat on vasta ensivuonna jolloin poika esiintyykin jo nuortneluokassa. Kenties tammikuussa Turkuun ja helmikuussa Tallinaan ?

Kiralle ei tuloksia Tartossa tullut sillä saldona oli molempina päivinä EH. Lauantaina tuomari huomautti liikkeistä ja turkista, sunnuntaina taas raajaluustosta. Arvostelu tolivat kuitenkin ihan hyvät, sellaiset että molempien herrojen kehään mennään kyllä toistekkin. Varsinkin lauantaina arvostellut Tanskalainen Henrik oli erittäin ystävällinen tuomari, käsitteli koiria aivan upeasti. Vaan elämä on, aina ei voi voittaa. Ja nähtiinpähän taas se ettei niitä tuloksia vain "haeta", balttiastakaan. Tai että menestys olisi taattu kun kisakumppaneita ei ole tai niitä on vain muutama. Reissututuilla esmes ei mennyt suunnitelmat ollenkaan putkeen kun Tartosta tuli EH molempina päivinä jolloin junnutitteli jäi haaveeksi ja aikaisemmin saadut junnu-sertit Latviasta ja Liettuasta jäivät "turhiksi". Kerrottakoon loppukevennyksenä lauantain kehänlaidalta kuultua, Sentin mennessä kehään oli kehäsihteeri kertonut Irlantilaiselle tuomarille että kyseessä on pieni karkeakarvainen portugalipodengo johon tuomari oli todennyt jäätävästi kyllä tietävänsä kehään tulevan koiran rodun. Että näin.

Ja kun menesystä ei Kiralle tullut lauantaina niin hänpä päätti keskittyä sitten kulinaristisiin karkeloihin tutustumalla huoneeseemme tarjoiltuun aamiaiseen.

Dortmund osa 2.

2009-10-18T21:32:00.002+03:00

Nyt sitä tuntee itsensä todelliseksi maailmanmatkaajaksi kun lentomme on tällä hetkellä 1,5 tuntia myöhässä. Koirat jouduttiin jättämää jo aikoja sitten "bulk luggage" alueen iloisille veikoille. Sanoivat kyllä että koirat odottavat sisätiloissa lastauksen alkamiseen asti. Jännittää silti.

Jos jotakuta kiinnostaa niin kerrotaanpa päiväntulokset vielä. Tänään vuorossa oli kansallinen näyttely ja tuomarina, kuten eilenkin, saksalainen naistuomari jonka nimeä en nyt muista. Deco esiintyi jälleen iloisesti korvat pystyssä ja häntä heiluen eikä lopputuloksessa olekkaan valittamista, CAC ja ROP. Ja sitten siihen valitukseen. Deco oli tänäänkin koko kehän viimeinen koira ja tuomari antoi pelkän CAC-ruusukkeen ja höpötti jotakin mitä en ymmärtanyt. Tai ainakaan oikein. Ihmettelin että onpa täällä säännöt, koira saa sertin mutta ei ole silti rop. Kyselin asiaa Peteriltä joka heti kertoi ettei niin voi olla ja ystävälliseen tapaansa lähti selvittämään asiaa. Asia selvisikin hyvin nopeasti, rop ruusukkeet olivat loppuneet :o( Ja missä vaiheessa? Edellinen rop koira vielä sai ruusukkeen...

Dortmund osa 1.

2009-10-17T07:32:00.004+03:00

Eilen sitten reissu alkoi ilman sen suurempia kommelluksia. BerAirline oli maineensa mittainen ja naimme ikkunasta kun koiraboksit lastattiin ko neeseen. Mietimme etta onko boksien sitomiseen kaytetylla ajalla yhteytta tulevan lennon kuoppaisuuteen... Heti koneeseen paastyamme tarkistimme penkit, jep jep, nahkapenkit. Lento meni hienosti laskeutumisen yhteydessa ollutta kallistelua lukuunottamatta.

Kentalla sitten odottelimme koiria ja kasseja saapuvaksi, ja ekaksi saapuivat kassit. Yllattaen (?) minun laukussani oli punavalkoinen 'scurity control' tarra... Koirat saapuivat hyvissa voimissa ja pirteina. Sitten ei muuta kuin seuraavalle etapille ja katsomaan kuinka helposti loytyisi Peter jonka kyydilla paasisimme Dortmundiin. No eipa ongelmaa tassakaaan silla siellahan Peter jo oli odottamassa meita. Matka Dusseldorfista Dortmundiin on n. 70km eli ei pitka ja matka taittuikin joutuisasti.

Hotellikin loytyi heti ja osoittauti ihan asialliseksi, ainakin tahan hintaan. Huone on ihan hyvan kokoinen ja sankykin tarpeeksi levea. No yolla oli hiukan rauhatonta kaytavalla ja Deco keskittyi pohisemiseen nukkumisen sijasta joten minunkaan younistani ei kovin kummosia tullut.

Nayttelyssa koirien piti olla klo 9 mennessa ja meillakin keha oli ilmoitettu alkavaksi 12:45 joten shoppailuaikaa olisi riittavasti. Kojuista loytyikin paljon kiinnostavia artikkeleita kuten koirien tassujenpesukone joka olisi lahtenyt todella halvalla, vain 15 €.

Harmittavasti meidan keha oli myohassa n. 1,5 tunti ja paiva jo pitkassa. Deco kuitenkin esiintyi erittain reippaasti ja saikin kaiken mita tarjolla oli eli ROP, CAC, CACIB ja Bunderssieger -09. Ryhmakehassa koirat oli laitettu jonkinlaiseen jarjestykseen, millaiseen ni se ei kylla selvinnyt. Olimme Decon kanssa
Ibben ja lappalaisen valissa... Ryhmatuomari tuli katsomaan esiarvostelussa Decoa pariin otteeseen ja Deco esiintyikin oikein iloisesti. No ryhmakehassa Deco poimittiin sitten ekana jatkoon eika kuski ollut kylla ihan mukana joten tuomari joutui sitten kutsumaan meita useamman kerran. Jatkoon tuomari otti kuusi koiraa joista kolme sijoitettiin, mutta taman pitemmalle Deco ei paassyt. Rehellisesti sanottuna jo tama kuuden parhaan joukkoon paaseminen oli aivan upeaa. Toivottavasti edes joku kuva onnistuu ryhmasta.

Nyt ollaan taas hotellilla, Burger Kingin kautta, ja nyt aletaan nukkumaan koska ollaan kaikki se ansaittu.

Vaan kerrotaanpa viela etta Virpi ja Sentti ovat olleet tanaan Latvissa kehassa. Ja hienostihan siellakin on mennyt silla Sentti oli seka junior-rop etta rop ja sai junnu-sertin. Paljon onnea Virpi ja Sentti!

Unton kuulumisia

2009-10-11T20:47:00.003+03:00

Lauantaina käytiin katsastamassa Untamoa Turussa, taas. Pikkumies on kehittynyt todella tasaisesti, paino on nousut n. kilo kuussa vauhtia, 17.7 1,9kg, 15.8 2,9kg ja 10.10 3,7kg. Rotumääritelmän mukainen aikuisen pikku podengon ideaalipainohan on 4-5 kg välillä joten alarajaa kolkutellaan jo. Korkeutta on tällä hetkellä arviolta n. 24cm kun korkeutta verrataan Kiraan joka on virallisen mittaajan mittaamana 25cm. Unton kasvattajan mukaan ideaalikorkeus urokselle olisi 28cm, eli korkeudenkin suhteen mennään hyvissä lukemissa. Luonne on aivan yhtä mahtava kuin heinäkuussa kassista tullessa, aktiivinen tutkimusmatkailija joka tykkää haasteellisista naisista ;o) Hampaista on vaihtunut arviolta suurinosa, kulmurit tosin ovat vielä paikoillaan.

Unton ensiesiintyminen tapahtuukin sitten "kotikentällä" Turussa 7.11 pentunäyttelyssä, seuraava on marraskuun lopussa niinikään Turussa ja vuoden viimeinen 5.12 Helsingin pentunäyttelyssä. Ensi vuosi sitten aloitetaan, yllätys yllätys, Turussa tammikuun lopulla. Hiukan nurkkakuntaiseltahan tuo näyttelykalenteri näyttää vielä tässä vaiheessa, mutta eiköhän siihen vaihtelua vielä saada.

Hiukan jo "vanha" kuva Untosta ja Viivistä Turun match showssa mutta kun molemmilla on niin ihana ilme :o)

Isoveli valvoo

2009-10-06T22:15:00.003+03:00

Ehkäpä kenties en olekkaan ihan toivotan tapaus automaattisen tietojenkäsittelyn (eli ATK) saralla sillä jotenkin jollakin tavalla sain asennettua koneelle tuon myLOGGER gps reittitallentimen vaatiman ohjelman / sovelluksen tms. mikä lie. Ja jotta heti korvissani kaikuvat epäilyksen äänet hiljenisivät samantien tässäpä linkki meitin tämänpäiväiselle pienelle lenkille Weikkolan aarniometsässä.

Vaikkakin itse gps tallennin on hyvinkin pienikokoinen ja kevyt (20g) on sen kiinnittäminen koiraan osoittautunut yllättävän haasteelliseksi. Kohtuullisen hysteerisenä ihmisenä epäilen että a) tallenin kastuu ja rikkoontuu b) irtoaa ja häviää sen sileän tien c) muuten vaan jokin menee vikaan. Noh, innovatiivisuutta hiukkasen kehiin ja lopputulos oli suorastaan nerokas :o) Teippasin tavalliseen nahkapantaan tyhjän lääkepurkin jonka suuaukko oli riittävän suuri ja hiukkasen fyllinkiä mukaan niin ei turhia kolise. Ja varmuuden maksimoimiseksi laitinpa tallentimen vielä pikkuruiseen minigrip pussiin. Koska purkki on turhan iso ei Kira suostu tuota purkkipantaa pitämään vaan keskittyy pelkästään sen pois ottamiseen. Turhan iso tuo viritelmä on Decollekkin mutta ei haittaa Decoa. Sitten ei muuta kuin panta Decon kaulaan ja lenkille. On muuten hauskaa katsella että minkälaisia ne meidän lenkit ihan oikeasti ovat.

Makiata hunajata!

2009-10-03T18:53:00.003+03:00

Se on SM-liiga sitten käynnistynyt taas ja saadaan nauttia hyvästä musiikista ;o) Urhoakin katseltaisiin jos vaan jostain sellasen sais... Vaan ei haittaa kun omat pojat pelaa hienosti, mikäs se loputulos olikaan Kärppä pelissä?

Lauantaina myöskin nautittiin Millin synttäripäivällinen. Tai tarkemmin sanottuna tytöt nauttivat kolmen aterian päivällisen, lasilautasilta tarjoiltuna tietenkin. Tarjolla oli tosiaan kolme eri vaihtoehtoa, vuokaa jossa kanaa ja hienointa kalaa, lammasta ja Julianne porkkanoita korianterihyytelössä sekä perinteistä hanhivuokaa. Kerrottakoon että päivänsankari vetäisi lautasensa tyhjäksi hyvin nopeasti tavalla josta voisi päätellä ettei ruokalajien välillä ollut mitään eroa. Kirpanderi vetäisi samalla tavalla mutta Deco, tuo Portugalin kulinaristi lahja jäyhälle ja hiljaiselle pohjolan kansalle, todellakin maisteli eri ruokia siirtyen laadusta toiseen. Selkeästi herkullisinta oli kana-hienoin kalavuoka, toiseksi maistuvinta oli lammas ja Julianne porkkanat korianterihyytelössä ja vähiten tähtiä tältä ruokakriitikolta sai perinteinen hanhivuoka. Tosin hanhivuokakin heitettiin lähestulkoon yhtenä suupalana vatsaan kun kaksi jo lautasensa tyhjentänyttä moukkaa alkoi parveilemaan ympärillä.

Otin ja tilasin pari viikkoa sitten netistä my LOGGER gps reittitallentimen jolla voi tallentaa paitsi reitin niin nopeuden, matkan, ajan, korkeuserot ym. Hyvä hyvä, nyt vaan ongelmaksi on muodostunut se etten saa ladattua koneelleeni ohjelmaa/sovellusta jolla tuota tallennettua dataa sitten voisi tutkailla. Jep, tosi kiva kun on taas uusimmat pelit ja vehkeet käytössä... Käyttäjässähän ei taaskaan ole mitään vikaa!

Ja jos olis tarpeeks fiksu ja filmaattinen ni laittaisin viimeviikonloppuna Tuomarinkartanolla juostujen maastokisojen parasta antia tänne kaiken kansan nähtäväksi. Onneks en ole ni ei tartte muidenkaan nähdä niitä viideoita.

Paljon onnea Millille !

2009-09-29T22:38:00.003+03:00

Henkkareiden mukaan meidän dementikkovanhus viettää tänään peräti 16-vuotis synttäreitä! HYVÄ MILLI ! Kyllähän tähän ikään jo hiukan erilaista remppaa alkaa olemaan, kuulo ei enää pelaa (no ei kai sitä nyt enää tartekkaan kaikkea turhanpäiväistä kuulla), näkö on hiukan heikentenyt, lihakset on kadonneet, vatsa on hyvin herkkä, erilaisia kasvaimia on eripuolilla kehoa. Mutta kaikenkaikkiaan Milli on kyllä hyvässä kunnossa, mitään jatkuvaa lääkitystä ei ole, erikosiruokavaliota ei ole, mieli on pirteä ja jalka nousee välillä aikas kevyesti ja vauhtiakin tassuista löytyy varsinkin kun pihaportista pääsee karkuun. Varsinaiset kekkerit pidetään vasta viikonloppuna mutta kyllähän sitä hiukkasen ekstraa on kupin pohjalta löytynyt tänäänkin :o)

Tänään käytiin Kiran kanssa Luhti Laukkaajien treeneissä Hyvinkäällä. Ilma ei ollut mikään paras mahdollinen sillä vettä oli tullut eri voimakkuudella melkeinpä koko päivän ja iltaa kohden ilman lämpötilakin laski nopeasti. Ja Kiran vinkkelistä ruohokin oli aikas pitkää. Lähtö sujui mallikkaasti kuten ensimmäinen mutkakin, toinen mutka sitten mietitytti sadasosan verran mutta suoran auetessa Kira tuumasi että jotain rajaa tähänkin touhuun ja kaarsi tyynesti pois. suoran verran juostiin sitten yhdessä jonka jälkeen keskeytettiin molemmat (vetolaitteesta loppuipi bentsiini, onneksi). Mopokin oli rikki joten vieheen palautus tapahtui ihan ohjaajan toimesta alkuun, onneksi se bensa loppui puolessa välin...). Kotiin päin körötellessä Sami sitten laskeskeli ajettujen kilometrien ja harjoituksen keston suhdetta, ja taitaapi olla että kohta viehettä liikutellaan ihan Weiccolassa ;o)

Viikonloppuna Tuomarinkartanon maastokisoissa Irene Vinha on ottanut aivan mahtavia valokuvia kuten blogin uudesta "kansikuvasta" näkee. Kuvassa lentää Portugalilainen maastonakki eli Sentti alkuerissä.
Käykäähän katsomassa, upeita kuvia. Ja paljon.

27.9 Tuomarinkartano

2009-09-28T21:00:00.003+03:00

Eilen oltiin maastojuoksukisoissa Helsingin Tuomarinkartanolla ja kisoihin osallistui myöskin Sentti. Kisat olivat samalla Helsingin seudun Kennelpiirin mestaruuskisat sekä Helsingin Vinttikoirakerhon mestaruuskisat, huh, onhan siinnä mestaruuksia kerrakseen. Keli oli mukava, kuivaa mutta tuulista. Vaan niinhän sitä sanotaan että keli on aina oikea mutta varustus väärä ;o)

Sentti oli siis kisoissa mukana, keltanokka noviisi kuten lähettäjänä toiminut Virpikin, huoltaja Hessusta puhumattakaan (viittaan tässä siis itseeni). Mutta kun ihmiselle on tuo puhumisen lahja kerta suotu niin sitähän pitää käyttää, ja kyllä käytettiinkin. Pitkään aikaan ole päässytkään kyselemään oikeen kunnolla mitään, on se vaan ihanaa opetella jotain oikeasti uutta.

Itse kisakonehan ei tilannetta tai kisakumppaneja hämmästellyt, mukaan vaan ja peli pystyyn. Alku- ja loppylämmittelyt ja jäähdyttelyt ovat ensiarvoisen tärkeitä tällaisessa lajissa jossa koira antaa maksimaalisen suorituksen lyhyessä ajassa ja loukkaantumisriski on aina olemassa. Sentti ja Luna ovat sisäistäneet tämän hienosti ja huolsivat toinen toisiaan.

Arvonnassa Sentin pariksi alkuerään tuli toinen ekakertalainen, Onni, mutta ei haitannut kumpaakaan poikaa kokemattomuus. Kun viehe läks niin läksivät pojatkin. Hienosti juoksi tuo portugalinihme, alkuerästä komeat 245 pistettä (ja pakkohan sitä on paukuttaa henskeleitä että parhaat pisteet alkuerässä).

Finaalissa pariksi tuli sitten Kasper jolla oli alkuerien toiseksiparhaat pisteet. Jälleen lähtivät pojat ku hauki rannasta vieheen perään, Kaperin oikaistessa kasvoi välimatka Sentin ja vieheen välillä todella pitkäksi mutta niin vaan sitkeästi juoksi tuo pieni podengonpoikanen maaliin asti. Kerrassaan upea suoritus Sentiltä! Finaalipisteet olivat alhaisemmat, 214, yhteispistemäärän ollessa 459 ja SA. Mitalikolmikkoonkin Sentti vielä kipusi sillä mestaruuskisojen kolmas sija eli pronssimitali. Olikos se niin että kulta ja pronssi on niitä voitettuja mitaleja?

Perinteiseen tapaan kun syynäillään noita taustatietoja niin huomataan että Sentti oli vieläpä joukon juniorikin, ikää vaatimattomat 1,4 vuotta. Tästä linkistä löytyy kaikki kisojen tulokset. Kisoissa oli mukana 10 pikku podengoa joista 6 urosta ja 4 narttua. Alkuerässä maalin asti juoksi 4 urosta ja 1 narttu, finaalista pisteet juoksi 3 urosta ja 1 narttu. Tämä ainoakainen tuloksen juossut narttu oli Tähtitaivaan Helmi (hehkutetaan nyt heti että Viton sisko, ei siis ihme että onkin niin ihana) joka samalla oli ainoa sileäkarvaisten edustaja finaalissa, kaksinkertainen edustustaakka siis. Ohessa Luna haistelee että siellä se pupu on, haistan kyllä.

Ulkomaan uutiset

2009-09-19T23:40:00.003+03:00

Tanskan maalta kantautui mahtavia uutisia, tuomari Blaz Kavcic, Slovenia, oli todellakin tykännyt Decosta joka oli ROP kera kaikkien lisukkeiden. Näin mamman kultamussukka höpönassunen valmistui Tanskan muotovalioksi. Ja koska minulla nyt vaan on hiukan pitkät piuhat (eikun kaikki johtuu siitä kolarista...) niin kesti n. kahdeksan tuntia ennenkuin mieleeni juolahti ajatus että olikos tämä kansainvälinen näytelmä? Soitto voileipä maahan varmisti asian että näin on, joten Decosta tuli samaan syssyyn myöskin kansainvälinen muotovalio eli C.I.B kuten tuo titteli tänäpäivänä virallisesti ilmoitetaan.

HEI, aivan mahtavaa, Deco on meidän ensimmäinen intti :o) Dallaspullat kaikille, iso-D tarjoo! Lämmin kiitos Eijalle ja Heidille jotka ovat huolehtineet kaikesta käytännön toteutuksesta. Ja kärsimyksestä kun miss D esittelee parhaita puoliaan reissussa. Noh, kaatuu niitä valtamerilaivojakin.

Aina sattuu ja tapahtuu,

2009-09-18T20:30:00.003+03:00

kuten jo vanhakansa sanoi ja eilenpä sitten sattui ja tapahtuikin, eritoten sattui.

Aamu alkoi normaalilla jonottamisella aamuruhkaassa Turun moottoritiellä kunnes sitten sattui. Noh, moottoritiethän nyt vaan on sellasia että siellä se liikenne tuppaa pysähtymään kokonaan. Ja näin pysähtyi se meidän edessä ajellutkin, ja niin pysähdyttiin mekin, mutta perässä tullut maasturipa ei enää pysähtynyt vaan yritti takaluukusta sisään. Onneksi maasturin kuski ehti hiukkasen väistää oikealle joten ei tullut päälle koko auton leveydellä vaan kärsimykset kohdistuivat enempi oikeaan takakulmaan. Vaikka kyllä tällainenkin rysähdys oli ihan tarpeeksi, löin pääni ihan kunnolla sivulasiin ja siinä turvavöiden varassa heiluessani lähti ilmat pihalle ja muutenkin oli kurjaa. Ja mitäpä sitä ihmispolo ajattelee ensimmäiseksi kun heiluminen loppuu? Tietenkin kiittelin etteivät koirat olleet kyydissä sillä nehän vasta olisivatkin lennelleet siellä takakontissa.

Kuka törmäsi kehenkin ja miten -asiat selviteltiin hämmästyttävän nopeasti pääsimme jatkamaan matkaa töihin. Sen verran vointini alkoi huonontua matkalla että soitin työterveysasemalla ja sainkin ajan lääkärille joka sitten aikanaan laittoi lähetteen röntgeniin. Siellä sitten ottaessani hiusnipsua pois huomasin että se oli mennyt rikki usasta kohtaa ja repinyt hiuksetkin törmäyksen voimasta. Onneksi ei kaulasta, niskasta, päästä jne. löytynyt mitään tavatonta joten ei muuta kuin takaisin töihin. Päänsärky ja niskakipu olivat kyllä melkoisia eikä oksennuskaan kaukana ollut, mutta jos lääkäri kerta sanoo että sitä ollaan työkuntosia niin pakkohan se on uskoa. Ja kun auton rattiin kerta piti vielä mennä en voinut edes ottaa mitään tujumpaa särkylääkettä vaan Buranan voimalla piti pärjätä. Ei muuta kuin annostusta isommaksi vaan...

Töiden jälkeen pikainen tavaroiden lastaus ja auton nokka kohti Turkua. Deco piti viedä Marttilaan josta Tanskan reissun oli määrä alkaa, mutta kun olin taas hiukan säätänyt niin ajelimpahan sitten Turun kautta Marttilaan. Jaa miks? Kun Decolle piti hakea ekinolääkitys että pääsee likka takas kotio, ja kun tuosta yhden pillaerin antamisesta laillistettu elukkalääkäri kehtaa nylkeä 70€ niin ei kiitos. Ajelinpa siis ylimäärästä jotta pääsin Turkuun "hieman" edullisemmalle lekurille. Kiitokset tässä vaiheessa Niinalle lääkärivinkistä ja Pasille ajo-ohjeista, vaikka siitä risteyksestä olis kylläkin pitäny kääntyy vasemmalle eikä oikeelle :o) Mutta asiaan taas, tämä venhempi herrasmies siis pitää vastaanottoa kahdesti viikossa kaksi tuntia kerralla, ei ajanvarausta, yksinkertaiset tilat ja toimenpiteet joka sitten näkyy laskussakin. Decolle siis ekinokokkoosilääkitys, tarvittava dokumentointi passiin ja vielä resepti, mitä sanoo tähän lasku? 15€ hinta siis laski 55€ siitä mitä kotopuolessa olisin joutunut maksamaan. Kiitosta vaan, kyllä hamsteria huvittaa. Täytynee seuraavien rokotusten aikoihin tehdä Turkuun tikusta asiaa ja viedä autolastillinen koiria rokotettavaksi tonne.

Ja sitten me lähdettiin Dekkerin kanssa ajelemaan sillä foortin romulla jossa ei ollut enää oikanpuolen takavaloja eikä vilkkua kohti Skanssia tai Saknssenia tai mikä Bagelsi nyt olikaan. Yksinkertasena Siperialaisena kuvittelin että uuden karheassa ISOssa kauppakeskuksessa olisi apteekki josta saisi ostettua kivunlievittäjää kurjaan oloon, mutta ei, eipä ollut. Ja olivat mokomat vielä laittaneet niiin interaktiiviset opastintaulutkin sinne etten edes osannut käyttää niitä. Ikä tekee tehtävänsä, näköjään.

Ajelin sitten Pääskyvuoren Prismaan jossa oli ihan vaan tavallinen Prisma ja siellä ihan tavallinen apteekki. Ja McDonalds. Koska me oltiin Dekkerinkanssa ihan väsyneitä ja meillä oli hirvee nälkä ni hemmoteltiin itseämme Mc-tuotteilla. Tämän jälkeen suunnistimme vihdoin kohti Marttilaa, pakko tunnustaa että hiukan piti varmistella ajo-ohjeita, jonne sitten saavutiin jossain vaiheessa. Tässä kohtaa meinaan mulla on kadonnut ihan kokonaan käsitys ajasta. Perillä sitten kamat ulos ja seuraavaan autoon. Hysteerisenä perinpohjaista selvitystä missä vaiheessa tällä harjalla kaks tai maks. kolme vetoa ja mistä pussista löytyy namuja ja js Decolla on paha mieli niin mistä voi antaa hiukkasen ylimääräsitä namskua ja ... Pisteet Eijalle joka tyynesti kuunteli ja nyökkäili mun vuodatusta. Mutta on se nyt vaan iso juttu kun mamman mussukka lähtee "yksin" maailmalle. Siis vaikeaa minulle.

Samalla pääsin muuten kurkkaamaan aamupäivällä syntyneitä podengonpentuja, olivat kyllä ihan syötävän ihania. Pentusia voi ihailla täällä.

Kotimatkalle lähdin sitten niin sekaisin kuin olla ja voi, joka paikkaa särki ja tippa linssissä kun mussukka höpönassunen jäi sinne ihan yksinään. Nyyh. Kotiin pääsin kuitenkin ihan ajallaan ja kohtuullisen ehjänäkin.

Decon reissaaminen toi myös uuden tilanteen esiin kotona, sillä Kira oli tänään ensimmäistä kertaa yksin kotona koko työpäivän ajan. Kyllähän Millikin kotona oli mutta kun kaveri ei kuule mitään eikä se järkikään oikeen enää luista niin aika yksin Kira siis oli. Ja hienostihan pikkulikka olikin ollut. Ei mitään pahoja tehty, kaikkia luitakaan ei ollut löytänyt joten on tainnut nukkua ihan urakalla.

Ja nyt meen jännittää huomista kehää, että mahtaakohan se Kekkeri-Pekkeri esiintyä ollenkaan jos on oikeen loukkaantunut. Huoh, taidan laittaa viel Eijalle viestin ett antaa pari ylimäärästä namiskuukkelia illalla, ja lepertelee hiukkasen ekstraa. Ja aamulla pannukakkua, kun iso-D niin tykkää niistä ;o)

Ja taas juostiin

2009-09-16T23:09:00.002+03:00

Eilen oli Hyvinkäällä Luhti Laukkaajien harjoitukset, sekä rata- että maastotreenit. Valitettavasti ei Kiran kanssa vielä päästy mukaan kun juoksut sotkee vieläkin ajatuksia. Sentti siis oli paikalla "yksinään" jos niin nyt voipi sanoa. Oltiin paikalla hyvissä ajoin heti puoli kuuden jälkeen ja saatiinkin juoksunumero heti alusta, radalle nro 3 ja maastoon nro 9. Radalla Sentti juoksi vain etusuoran, ja hienosti juoksikin. Ei ihmetellyt moottorin melua tai mitään muutakaan vaan juoksi oikein hienosti ja jäi tappamaankin hyvin viehettä.

Seuraavaksi mentiin odottelemaan vuoroa maastoradalle ja seuraamaan miten ne muut menee. Paikalle saapui myös Kirsti joka ystävällisesti oli ottanut mukaan Villen juoksukopan jotta nähtäisiin hiukan että minkäkokoinen se oma koppa Sentillä pitäisi olla. Kaikkien suureksi hämmästykseksi (no minun ainakin) koppa näytti sopivan ihan hyvin. Ja kun noviiseja ollaan niin kysyttiin tietenkin asiantuntijalta eli Kallelta (joka oli vetämässä viehettä) että onko sopiva vai ei, ja olihan se. Koppa ei häirinnyt Senttiä ollenkaan vaan pojanviikari keskittyi kyllä niin intensiivisesti katselemaan muiden menoa ja viehettä etteiyks koppa tuntunut missään. Kiitos vielä kertaallen Kirsti avusta ja kopan lainaamisesta!

Sitten vihdoin oli Sentin vuoro. Ja niinhän se poju paineli kuin vanhatekijä koppa päässä ja mantteli selässä pisin peltoa vieheen perässä että multapaakut vaan lenteli. Vieheen lopputappo oli hyvin perusteellinen ja se tehtiin useampaan kertaan. Kyllä Sentti on hieno mies :o)

Nyt kun Sentillä on kisavarustus, eli kilpailukirja, mantteli ja koppa, kasassa niin ei muutakuin kisaamaan. Ja kisathan on 27.09 Helsingin Tuomarinkartanolla, kaikki mukaan katsomaan.

12.9 Tallina ja 13.9 Porvoo

2009-09-13T22:05:00.003+03:00

Tämä viikonloppu menikin hyvin vauhdikkaasti kun tehokaksikko seilasi lauantaiaamuna Tallinaan. Kiitos Samille kuskin tehtävien hyvästä hoidosta, olimme ajoissa satamassa ja illalla oli kuski jo odottelemassa terminaalin edessä.

Lauantaiksi oli luvattu hyvin epävakaista säätä, ja kun liikkeellä oltiin ilman auto päänvaivaa aiheutti mukaan otettavan varustuksen määrä. Kyllähän yhteen reppuun uppoaa uskomaton määrä tavaraa (ja vaatteita), mutta hämmästyttävän nopeasti se repun painokin nousee. Reuppuun sain tungettua välttämättömien koiratarvikkeiden lisäksi aikas täydellisen vaihtokerraston, takin, hanskat, pipon, huivin... Kirpille fleecepuvun jos sattuisi pikkulikka kastumaan niin ei kuitenkaan tulisi vilu. Häkin sijasta otin Kirpille laukun joka hiukan olisi kevyempi kantaa.

Laivamatka meni hienosti. Kakarat olivat hipihiljaa vaikka ohitse meni kaikenlaista kansaa. Ihan suunnitellusti lähdimme sitten kävelemään terminaalista kohti näyttelypaikkaa jotta koiratkin päsisivät jaloittelemaan oikein kunnolla laivamatkan jälkeen. Puolessavälin totesimme Virpin kanssa että kyllä se aurinko sen verran tehokkaasti paistaa ettei voi muta kuin pysähtyä ja ottaa takkai pois. Ja kun pääsimme perille näyttelyalueelle oli keli edelleen yhtä lämmin ja aurinkoinen.

Sentti esiintyi vuorollaan oikein hienosti, niin pöydällä kuin maassakin. Ja tuomari tykkäsi :o) Tuloksena kaikki mahdollinen eli junnu sertti ja junnu rop ja PU-1. Kira puolestaan ei esiintynyt parhaalla mahdollisella tavalla. Kuten tuomarikin laittoin arvosteluun "saisi esittää itsensä paremmin liikkeessä". Juoksut ovat nyt toisella kertaa vaikuttaneet huomattavasti voimakkaammin kuin ensimmäisen kerran tammikuussa. Kiralle kuitenkin sertti ja PN-1. Sitten olikin ekakertaa rop kehässä vastakkain Sentti ja Kira, ja kyllähän Sentti niin hienosti esiintyi että keltapunainen ruusukehan tuli Virpille käteen. Lämpimät onnittelut Virpille ja Petelle! Hiukan meidän oman kehän jälkeen alkoikin sittten satamaan. Ja satoikin hetken aikaa oikein kunnolla. Onneksi meillä oli tarpeelinen sadevarustus mukana niin itsellemme kuin koirillekkin joten ei se mitään.

Jäimme sitten ryhmäkehiin jotka alkoivat, hämmästyttävää kyllä, hieman etuajassa. Ryhmät etenivät ihan reippaasti. Ensin Sentti ja Virpi kävivät 5-ryhmän kehässä jossa ei sen enempää huomiota tuomarilta tullut. Junior best -kehässä oli sitten niin paljon osallistujia etteivät kaikki meinanneet edes mahtua kehään. Ja epäselväksi jäi ainakin minulle että millä perusteella koirat oli jonoon laitettu, ei anakaan koon mukaisesti tai roturyhmien. No, Sentti oli ihan viimeisten joukossa mutta reippaasti jaksoi pikkumies esiintyä vielä tässäkin vaiheessa. Ei tullut tässäkään ryhmässä sen enempää huomiota mutta hienoahan se oli kahdesti käydä ryhmäkehässä samassa näyttelyssä.

Kyllähän tässäkohtaa oltiin me ihmisetkin aikas poikki, mutta ei muutakun tossua toisen eteen ja kohti satamaa. Matkan varrelta käytiin hakemassa Heseltä pientä iltapalaa ja ei muuta kuin terminaalin kahvioon syömään. Nam, olihan muuten hyvää. Ihan samalla tavalla kuin näyttelyssä sateen lomassa nautittu kahvi ja piirakka, kyllä maistui hyvälle.

Kotona oltiin taas puolenyön aikaan. Ja kello soimaan ajoissa seuraavaa reissua varten.

Onneksi Porvoossa podengot olivat kehän viimeinen rotu niin ei ihan kukonlaulun aikaan tarvinnut kuitenkaan herätä. Puolenpäivän jälkeen oltiin taas pelipaikalla ja täytyy sanoa että kyllä keli suosi meitä kun aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta.

Tällä kertaa Sentti tuli luokassaan toiseksi, tuomari perusteli ratkaisuaan turkin laadulla. PU-kehässä Sentti tuli niinikään toiseksi ja sai vara-sertin. Kira oli nuortenluokassa ainoa narttu, sai erin ja sijoittui PN-kehässä toiseksi ja sai myöskin vara-sertin. Rop koira oli tänään Väinö, joka sai ensimmäisen serttinsä. Onnittelut Annalla ja Väinölle!

Ja sitten ei muuta kuin kohti kotia. Ja saunaan. Onneksi ensi viikonloppuna ei sitten olekkaan mitään, ainakaan minulla ;o)

Terveystarkastus

2009-09-09T20:24:00.004+03:00

Eilen oltiin terveystarkastuksessa ja niin siinnä vaan kävi että molemmat kakarat (eli Kira ja Sentti) ovat kaikinpuolin terveitä. Kun halvalla sai niin tutkittiin polvet, silmät ja kuuneltiin sydän. Decolta tutkittiin viime kesänä polevt ja silmät joten nyt kuuneltiin sydän joka myöskin oli hyvässä kunnossa. Tarkastukset tekivät pieneläinsairauksien erikoislääkäri, silmäsairauksien erikoislääkäri, ortopedi Per Axelson ja Ell Lotta Axelson.

Ja kun alkuun päästiin niin pitihän sitä rahaa syytää vielä hiukan tarvikekauppaankin. Tutkimus siis tapahtui Porvoossa Dog & Cat eläintarvikeliikkeen tiloissa ja kyseinen kauppa oli avoinna kokoajan. Tytöille oli ostoslistassa valjaat ja sellaisethan sieltä löytyikin. Pienten kommunikaatiovaikeuksien jälkeen sain kuin sainkin ostettua kahdet samanlaiset (ja kokoiset) valjaat, Kiralle punaiset ja Decolle mustat.

Podengotreffit Turussa

2009-09-08T23:24:00.002+03:00

Maanantaina oli Raisiossa podengotreffit jotka olivat ensimmäiset jonne Untokin pääsi mukaan joten pakkohan minun oli sinne kanssa lähteä tyttöjen kanssa. Kiralle reissu oli hiukan tylsempi koska joutui olemaan autossa juoksujen takia. Deco puolestaan otti tapahtumasta kaiken irti, kun ei niistä paikallisistä popoista lähtenyt yhtään ääntä niin Deco hoiti sitten äänimehen hommat urakkapohjalta. Joopa, ja päätyi aikansa kiljuttuaan autoon Kirpin seuraksi. Siellähän sitten huutelivat keskenään. Onneks meidän naamoja ei siellä ihan heti näy uudestaan.

Untolla on ikää nyt 4,5kk ja tasaisesti on poika kehittynyt, hyvä hyvä. Jalka nousee kyllä niin komeasti ettei uskoisi vielä tuon ikäisellä nousevan. Ja nyt jo merkkailee tyttöjen pisujen päälle. Taitaa Unto olla aito latino lover ;o) Kaikista paikalla olleista tytöistä Untsikka iskikin silmänsä Tildaan joka ei ollutkaan mikä helppo nakki, mutta niin vaan Unto lopulta sulatti Tildankin sydämen. Hienosti Unto sulautui isoon porukkaan, välillä jopa niin hyvin ettei aina tiennyt missä poju vilisti. Paikalla oli yli kymmenen podenoga ja tosiaankin Deco oli ainoa joka antoi kuulua itsestään. Hienosti kyllä kaikki käyttäytyivät, sukupuoleen ja karvaan katsomatta.

Kerrottakoon vielä että mukana oli myöskin Onnin veli joka oli kyllä ihan samantyyppinen kuin veljensä. Niin ulkonäön kuin luonteensakin puolesta. Harmi ettei yksikään valokuva onnistunut. Taaskaan.

29.08 Open Show, Riihimäki

2009-09-01T20:54:00.007+03:00

Lauantaina pidettiin Riihimäellä historian ensimmäinen podengojen Open Show jossa tuomarina oli Portugalilainen Gabriela Veiga. Pieniä karkeita oli kisaan ilmoitettu 31 ja pieniä sileitä lähes samanverran. Open Show pidettiin podengojen kesäpäivien yhteydessä mutta meillä olie illaksi muuta ohjelmaa joten varsinaiset kesäpäivät jäivät tänä vuonna meiltä väliin.

Samaan aikaan Tuomarinkartanossa oli terrierien erikoisnäyttely jonne Arja ja Kari osallistuivat joten minulla oli matkassa myöskin iki-ihana Hipsu. Hipsu tuli jo torstaina meille että sulautuisi hyvin meidän joukkoon. Ja hyvinhän kaikki menikin, hiukan torstain iltana piti itkeä mutta sitten ei mitään. Kakarat painivat aivan mielettömästi ja Deco katseli vierestä, välillä hiukan närkästyneen näköisenä. Ja kun kakarat jossain vaiheessa (vihdoin) väsyivät nukkuivat kaikki likat samassa kasassa sohvalla.

Jostain syystä olin taas kerran laittanut herätyksen ihan johonkin muuhun aikaan kuin oli tarkoitus. Heräsin siis tunnin myöhemmin kuin piti ja taas kaikki aamutoimet piti selvittää vauhdilla. Onneksi kaikki kamat olin laittanut kasaan jo illalla joten ei muuta kun kantaa autoon, navi päälle ja matkaan.

Keskikokoiset oli jo arvosteltu ja pienistä sileistäkin ensimmäiset urokset kun saavuin tapahtumapaikalle Riihimäelle. Auton sain kerrankin niiiiiin lähelle kehää että kannoin kaikki kamat. Ja sitten olikin aamupalan vuoro :o) Oli muuten uupeta hörppiä kahvetta, syödä leipää ja katella pikku popoja, ihanaa!

Kaikki tytöt olivat samassa häkissä ilman mitään ongelmia, ei muuten onnistuisi leikkien kanssa... Ensimmäisenä vuorossa oli Hipsu, junioriluokassa. Hipsun kanssa rauhassa kierreltiin ja katseltiin ja totuteltiin ympäristöön ennen kehään menoa. Hiukkasen Hipsu oli kuitenkin varautunut eikä esiintyminen ollut yhtä iloista ja rentoa kuin Mustialassa. Pöydällä Hipsu hiukan kyyristeli mutta antoi kyllä tuomarin kosketella ja katsoa hampaat hyvin, ja liikkeessä häntäkin hiukan jo nousi, mutta seisoessa häntä oli vielä alhaalla. Onneksi Hipsukka on oikein ahnetta sorttia niin seisominen meni hyvin kun sormissa oli kokoajan nakkia tai juustoa :o) Tuomari tykkäsi Hipsusta kovasti, tuloksena luokkavoitto ja KP.

Seuraavaksi vuorossa oli Kira joka kilpailee jo nuortenluokassa. Kiran esitteli Mimori ja hienostihan se menikin sillä tuloksena luokkavoitto ja KP. Turkista oli maininta että voisi olla hiukan karkeampaa.

Viimeisenä meidän tytöistä kehässä oli Deco joka esiintyi todella iloisesti ja vapautuneesti, paljon paljon paremmin kuin Mustialassa jossa tuntui olevan hiukan veto pois. Ja putki jatkui, luokkavoitto ja KP Decolle! Tuomari kehui kovasti ja erityisesti kynsiä ja pigmenttiä. Decolla oli tuomarin mielestä päivän parhaat kynnet mitä hän siihen mennessä oli nähnyt. Harmi ettei ollut erikseen "parhaat kynnet" kisaa... Arvostelussa oli erikseen vielä kehuttu pigmenttiä kaikenkaikkiaan.

Aivan mahtava tulos, kolme narttua ja kolme luokkavoittoa kunniapalkinnoilla. Paras narttu kehässä olikin sitten yhteensä kuusi narttua, juniori-, nuorten-, valio- ja veteraaniluokista. Hipsu sijoittui hienosti neljänneksi, Kira kolmanneksi ja Deco ensimmäiseksi!!! Hunajata hunajata!!! Mahtionnittelut Arjalle ja Karille Hipsun hienosta sijoituksesta. ROP-kehässä Decon kanssa oli Oliver, Irezumi Nacer do Sol, upea uros joka voitti Mustialassa kuten nytkin. Onnea Mimori! Tässä vielä kuva parhaista pienistä karkeista kera ystävällisen tuomarin, Gabriela Veiga. Kiitos kuvasta Tuija ja Pete!

Kiitos kaikille järjestäjille mukavasta tapahtumasta!

Welsin tapahtumien päivitystä

2009-08-31T20:30:00.003+03:00

Päivitettävää onkin nyt enemmän sillä Welsin reissulla ei päivtyksien tekeminen onnistunut. Harmi, sillä paljon jää nyt tunnelmia kertomatta. Jostain syystä (ei siis todellakaan minun huippu kyvyistäni) mobiilipäivitykset eivät olleetkaan tallentuneet joten, pöh! Reissu oli mahtava mutta raskas niin ihmisille kuin koirillekkin.

Matka Welsiin, Itävaltaan, siis alkoi tiistaina 18.8. klo 3:45 kun herätyskello pirahti iloisesti soimaan. Juho tuli hakmeaan Weikkola Citystä minut ja tytöt sekä mijuuna mijuuna kassia ja pussia. Pakuun kaikkien kamojen lastaus meni vaivattomasti ja lähdettiin ajelemaan kohti Länsisatamaa. Länsiväylällä sitten alkoi sade joka jatkui koko sen ajan kun lastasimme tavaroita Mailin autoon jolla koirat ja tavarat ylittivät vesiesteen. Parin tunnin kuluttua kun saavuimme Tallinaan sade taukosi ja pääsimme, taas, lastaamaan kamat ja koirat seuraavaan autoon. Aikanaan sitten kaikki olivat löytäneet kelvolliset paikat niin itselleen kuin koirilleen ja varsinainen matka saattoi alkaa. Ensimmäisestä osuudesta mainittakoon sellainenkin uutinen että siellä ne lehmät olivat vapaana tien poskessa. Sen enempää tätä asiaa avaamatta siirrynkin jo seuraavaan.

Sujuvasti siis siirryttiin maasta toiseen, Virosta Latviaan, sitten Liettuaan ja vihdoin Puolaan. Ja siihen se sujuva matkanteko sitten loppuikin sillä trans(sistori tai vestiitti tai mikä lieneekään) poliisi oli heti pysäyttämässä ja tutkimassa piirtureita ym. rekvisiittaa. Kaikki oli kunnossa (tietenkin) ja matka jatkui aikanaan. Hotelliin saavuimme toooodella myöhään, puolenyön jälkeen. Väsymys painoi jäseniä jo kiitettävästi ja huoneessa odottava sänky kutsui vahvasti. Vaan mitä mitä? Huoneessa olikin kaksi sohvaa jotka leveydeltään olivat sitä luokkaa ettei meikäläisen mitoilla ainakaan tarvinut kääntyillä turhia. Ja eka kerran olen itse joutunut lakanat laittamaan hotellissa. Yö meni nopeasti nukkuessa ja erilaisten aamutoimien jälkeen suunnattiin Virpin kanssa aamupalalle. Ja aamupala olikin sitten sellainen ettei paljoa tarvinut syödä. Lautasille oli laitettu valmiiksi kinkkumunakasta (tai kinkkumunakokkelia, en tiedä kumpaa oli) ties koska, en uskaltanut maistaa. Kupin kahvia, tai melkein kupin, ja leivän sain kuitenkin syötyä ettei ihan tyhjällä vatsalla tarvinut jatkaa matkaa.

Puolassa sitten ajettiinkin ties kuinka monta sataa kilometriä ja pysähdyttiin aina sopivin väliajoin HYVIN eritasoisilla huoltamoilla... Matkaa jatkettiin läpi yön ja jos oikein olen rekisteröinyt tapahtumat niin pätkän verran ajeltiin myöskin Tsekin ja Slovakiankin maaperällä. Aikaisin torstaiaamulla sitten oltiinkin jo Itävallassa ja jäimme odottelemaan Welsin laitamille hotelliin pääsyä. Mainittakoon tässä kohtaa että kyyllä muutama kuvakin tuli otettua mutta ne ovat vielä tuolla jossain ja joskus sitten nettialbumissa nähtävissä.

Aikamme kiertelimme ja kaartelimme hotellin lähettyvillä, mutta eihän iso kaksikerroksinenbussimme päässyt hotellin eteen joten purimme kimpsut ja kampsut tien poskessa. Iso plussa Itävaltalaisille autoilijoille jotka antoivat tilaa todella hienosti kadunylityksiin. Hotellihuone oli ihan ok, miinusta tulee vain puuttuvasta ilmastoinnista. Lämpötila huiteli kolmenkymmenen kieppeillä ja se on minulle niiiiin paljon liikaa. No, illalla käveltiin näyttelyalueelle ja ihan vaan pokkana käveltiin sisälle tutkaleen paikkoja ja kehiä kun näyttelyä vielä oltiin rakentamassa.

Perjantaina oli ensimmäinen näyttely, ei tittelinäyttely mutta kansainvälinen kuitenkin. Pieniä karkeita oli yhteensä viisi, kaikki suomesta. Ainoa tuomarimuutos oli perjantaina ja uusi tuomari oli Hans van der Berg Hollannista. Hauska mies joka esitteli suomenkielen taitoaan varmaan jokaiselle joka kehässä oli. Virpille sanoi "edestakaisin" ja minulle "valkoinen länsiylämaanterrieri" Ööö, mitä tähän pitäisi vastata? Ekana kehässä oli Sentti, junnuluokan uros, ja tuloksena V1 ja jugendbeste, seuraavaksi Kira joka samalla saalilla takaisin. Decon luokassa oli toinenkin narttu, mutta Decolle luokkavoitto, caca ja cacib. Sitten seurasikin varsinainen esitys, sillä kehäsihteeri ei jostain syystä suostunut huutelemaan englanniksi mitä koiria kaipasi kehään ja kun näytin Kiran numerolappua hän puristeli kiivaasti päätään ja kun näytin Decon lappua niin nyökkäili innokkaasti. Kehään siis kaivattiin kaikkia luokkavoittajia, meillä oli kolme luokkavoittajaa mutta vain kaksi esittäjää ja kehäsihteeri ei edes halunnut Kiraa kehään. Tuomari sitten ihemtteli missä toinen junnukoira on ja yritin vaan selitellä että ei tule. Sentti ja Deco jo ehtivät näyttää liikkeet kun huomasin että Kira pirulainen karkaa häkistä. Juoksin kesken kilpailun sitten ottamaan karkulaista kiinni ja naapurileirin venäläishandleri olikin ottanut Kiran kiinni joten eikun pyysin hänet kehään mukaan. Hiukkasen yritti kyllä vastustella kun ei ollut ikinä tälläisiä esittänyt. Mutta lähti sitten kuitenkin, onneksi. Tuomari ilahtui kovasti kun Kira saatiin mukaan kisaan ja liikkeiden katseleminen aloitettiin alusta. Ja kuten nyt sitten arvata saattoikin niin Kirahan vei koko potin eli oli ROP. Venäläishandlerille vielä kerran kiitokset !

Ovelia ovat nuo Itävaltalaiset, sillä palkintojen jakaminen aloitettiin vasta klo 15 ja ROP-ruusukkeen sai ryhmän kokoomakehässä.

Lauantaina meni kuten perjantai, vain sillä erotuksella että tällä kertaa kehän reunalta kaapattu uusi venäläishandleri esitteli Decon. Ja joka olikin sitten ROP! Eli molemmat meidän rop koirat esitteli meille tuikituntematon venäläinen. Ryhmäkehässä Virpi esitteli Decon kun itse olin Viton kanssa. Mielestäni kokoomakehässä tuomari ei ollut mitenkään erityisen kiinnsotunut podengoista, joten kun Deco kutsuttiin jatkoon isossa kehässä oli aivan hämmästynyt. Ja niin oli Virpikin. Itävallassa ryhmässä sijoitetaan viisi koiraa ja huimastumiseni senkuin kasvoi kun Deco oli neljäs! HUH! Aivan uskomatonta!! Kiitos Virpille hienosta esittämisestä!

Sunnuntaina sitten alku ei ollut ollenkaan mukava sillä Sentti sai SG:n joka tarkoitti sitä että junnuvalion titteli jäi saamatta. Mutta ei Sentin ihan tyhjin käsin, tai tassuin, tarvinut koitmatkelle lähteä sillä lauantailta oli tullut sellainen Middel East European Junior Winner -09 titteli. Kira sai kolmannen V:n ja JB:n eli kolmas junnuvaliotitteli Kiralle. Deco sai myöskin V:n mutta jäi luokkakakkoseksi eli ei mitään. Kiralla oli siis kaikkein "tuottoisin" reissu, kaksi junior winner ja junnuvalio tittelit. Tai toisaalta, Decolla kyllä podengomittakaavassa hieno ryhmäsijoitus...

Kotimatkalle lähdettiin kun ryhmät olivat ohitse ja ihmiset lastanneet kamat ja koirat taas bussiin. Matkaa tehtiin läpi yön ja hotelliin Puolassa päästiin maanantaina iltapäivällä. Hotelli oli osa entistä / tulevaa leirintäaluetta ja kohtuullisella nurmikentällä päästinkin ensi kertaa koko reissun aikana tyttöjä jouksemaan vapaana. Deco päätti ottaa tilanteesta kaiken irti ja järjesti epäsiralliset Puolan maastomestaruuskisat viilettämällä koko helvatun nurmikentän ympäri niin että korvien ja hännän pää vain näkyi kentän toisella puolella korkean nurmen takaa.

Tiistaiaamuna sitten saatoimme todeta että nyt alkoi Kiralla juoksut! Retkueeseemmehan kuului kaksi urosta... Onneksi alkoi tässä vaiheessa kun oltiin jo ihan reissun lopussa eikä alussa. No, kotimatka jatkui ja seuraavalla pysähdyspaikalla olikin sitten todella kivaa sillä huoltsikan asiakkaat luulivat että olen vessan hoitaja ja kaivelivat kolikoita minulle ja polottivat mitä lie. Joo-o, kuvastaa kivasti minkälaisessa kunnossa sitä reissua tehdään.

Tiistai-iltana puolenyön aikaan sitten oltiin taas kotona ja onnellisia. Keskiviikon oli ottanut vielä vapaaksi ja hyvä niin sillä koko keskiviikon sai pyykkikone tehdä töitä. Ja likkojen kanssa elvyttiin sohvalla maaten.

Torstaina laitoin kennelliittoon Anett Korvelle postia uusien titteleiden lisäämiseksi jokaiselle reissaajalle. Samalla kertaa laitoin myös sähköistäpostia Itävaltaan eli Kiran junnuvalio hakemuksen (joka ei suureksi yllätykseksi maksanut mitään). En tiedä kumpaa hämästelisin enemmän, sitä että KoiraNetistä löytyy jo nyt kaikki uudet voittajatittelit vai sitä että tänään oli postilaatikossa kirjekuori Itävallasta. KYLLÄ, Kiran valiotodistushan se siellä oli. Aika huimaa. Nyt meillä sitten asustaa ihan aito Ö luokan valio :o)

15.8 podengojen erikoisnäyttely, Mustiala

2009-08-16T14:42:00.005+03:00

Tämän vuoden erikoisnäyttelyyn oli ilmoittautunut ennätykselliset määrät jokaista podengo muunnosta, pieni karkeita karvan vajaa 40kpl. Mahtoiko ryntäyksen takana olla tuomari joka oli Portugalilainen Rui Oliveira, mene ja tiedä.

Oli aivan mahtavaa katsella kilpailuluokkia kun siellä todellakin oli kilpailua, paras uros kehässä 7 ja paras narttu kehässä huikeat 10 koiraa. Upeeta! Toivottavasti tämä ei jää ainutlaatuiseksi vaan jatkossakin nähdään todellisia kilpailuluokkia.

Pentuja oli ilmoitettu yhteensä 6 joista uroksia kaksi ja narttuja neljä. ROP-pentu oli kaunis brittituonti Hulmility King of Chaos, jolla onkon takana jo useampi ryhmäsijoitus, ja VSP-pentu Bem Haja do Vale Negro (P-tuonti). Onnittelut molempien taustajoukoille!

Junnu-uroksia oli neljä, joista yksi P-tuonti ja loput kolme kotimaisia. Tuomari antoi jokaiselle EH:n, ainakaan Sentin arvostelusta ei selkeästi käy ilmi että miksi. Mutta Sentti esiintyi hienosti, häntä heilui ja hauskaa oli, tuloksena EH/2. Luokkavoitto Hirsituvan Elosalamalle.

Nuortenluokassa oli vain kaksi urosta joista toinen brittituonti. Edelleen "vain" EH:ta tarjottiin ja arvelinkin tässä vaiheessa että pienten karkeiden arvostelut on nopeesti ohi jos linja säilyy samanlaisena loppuun asti. Luokkavoitto Sandeisan Galanteadorille.

Avoimenuroksia oli ilmoitettu kolme joista yksi oli jo valioitunut eli kilpaili valioluokassa. Jäljelle jääneistä kahdesta uroksesta toinen oli P-tuonti. Molemmat urokset saivat ERI:n ja luokkavoittaja Belmex Namorisco myöskin SERT:n. Onnittelut Hugolle ja Annalle ensimmäisestä sertistä!

Hyvin harvoin esitettävässä käyttöluokassa oli yksi uros, Faidros Honesto, jolla onkin upeat käyttötulokset kuten KVA-m sekä SMM-07. Tuloksena ERI/1 ja lopuksi PU-2.

Valioluokassa olikin sitten kisaamassa kuusi koiraa joista vain yksi P-tuonti ja loput olivat kotimaista kasvatustyön tulosta. Neljä koiraa saivat ERI:n ja kaksi EH:n. Luokkavoitto upeasti liikkuneelle Irezumi Nascer do Solille.

Paras uros -kehässä olikin sitten kisaamassa 7 koiraa ja olihan sitä hieno katsella kun kaikki esittivät parastaan. PU-1 oli valioluokan voittaja joka samalla voitti käyttöluokassa kilpailleen suuresti menestyneen isänsä. Aivan huikea voitto! Onnittelut Oliverille ja Mimorille! Koska kaikki PU-kehässä sijoittuneet olivat jo valioita jaettiin SERT ja V-SERT avoimenluokan koirille jotka olivat ainoat ERI:n saaneet ei-valiot.

Junnunartuissa oli neljä narttua joista kaksi P-tuontia. Toinen Kira ja toinen Kiran siskopuoli Hipsu. Tämä oli ainoa kerta kun tytöt kisasivat samanaikaisesti junnukehässä, sillä Kiralle tämä oli viimeinen ja Hipsulle ensimmäinen kerta. Hienosti meni molemmilla, Kira ERI/1 ja PN-3 eikä Hipsu kauas jäänyt ERI/2 ja PN-4. Hieno aloitus Hipsulla, onnittelut Arjalle ja Karille!!! Kaksi muuta junnua sai EH:n.

Nuortenluokassa narttuja oli kaksi, molemmat kotimaisia. ERI kummallakkin sekä PN-1 ja PN-2 sijoitukset sertteineen. Lämpimät onnittelut molemmille nuorille neideille taustajoukkoineen.

Avoimessa oli viisi narttua joista peräti neljä tuontia ja kaikki Portugalista. Kahdelle ERI ja lopuille EH. Luokkavoittajaksi Filete do Vale do Cutileiro.

Valioluokassa taasen oli neljä narttua joista vain yksi tuonti, Deco. Kolme ERI:ä ja yksi EH. Deco sijoittui luokassaan toiseksi vaikka karvaton onkin, luokkavoittoon Sandeisan Encanta.

Vateraaninarttuja oli ilmoitettu neljä mutta kehään tuli kolme. Kaksi EH:ta ja yksi ERI. Luokkavoitto Hirsituvan Kanervalle joka oli samalla ROP-veteraani. Onnittelut Eijalle!

Paras narttu -kehässä oli huikeat 10 kisaajaa!!! Uskomatonta! Harvinaista herkkua katsella näin isoa paras narttu -kehää. Tuomari teki hyvin nopeasti ratkaisunsa ja kätteli kaikki vanhemmat nartut ulos junnu- ja nuortenluokan narttujen jäädessä jatkamaan kisaa. Kaksi ensimmäistä sijotusta siis nuortenluokan nartuille ja junnuille kolmos ja nelos pallit.

ROP-kehässä olivat sitten vastakkain valioluokan uros sekä nuortenluokan narttu. Oliver esiintyi ja liikkui upeasti ja olikin itseoikeutetusti ROP. Onnittelut Mimorille sekä kasvattajille Tuijalle ja Petelle. Mahtava voitto, ROP 39 podengon joukosta!

Kun tällainen nippelitiedon kerääjä olen niin laitetaanpa hiukan esille. Mukaan oli siis ilmoitettu 39 podengoa jotka jakaantuivat seuraavanlaisesti, uroksia 16kpl ja narttuja 23kpl. Pentuja yhteensä 6kpl joista 2 urosta ja 4 narttua. Uroksille 7 ERI:ä ja 8 EH:ta, nartuille 10 ERI:ä ja 8 EH:ta. 39:stä podengosta 24kpl on kasvatettu suomessa mutta vain viidellä molemmat vanhemmat on suomessa kasvatettuja. Ja näistä viidestä vain kahden emä on kasvattajan oma kasvatti.

Paikalle olivat saapuneet myöskin Unto ja Annakaisa sekä Johanna. Unto oli ai-vannnn yhtä ihana kuin viimeksikin. Vaikka Sentti on jo iso-poika niin kunnon paini Sentin kanssa ei hirvittänyt Untoa vaan peli alkoi. Viivi piti myöskin omaltaosaltaan huolta ettei kukaan päässyt Untoa kiusimaan (suussa olleet valkoiset karvat tosin hävitettiin nopeasti). Ja kun aikansa on pelattu ja painittu, voikin ottaa rennosti.

Ja kun näyttelyssä ollaan, vaikka ei vielä kehään asti päässytkään, niin pitihän Untonkin päästä poseeraamaan.

Ja sitten poseerasivat siskokset Unto ja Kira.

Kiitos kuvista Annakaisealle ja Johannalle, sekä keskimmäisestä kuvasta kiitokset Tiialle. Kiitos myöskin Annakaisalle ja Johannalle että lähtivät ajelemaan Hirvensalosta Mustialaan Untamon kanssa. Kiitos Eijalle tyttöjen handlauksesta. Ja Juhollekin kiitokset vielä kertaalleen vetoalustan modifioinnista. Nyt on vetoalustan testaus sekä koeolosuhteissa (parkkipaikalla) että käyttöympäristössä (Mustiala) suoritettu, joten voidaan sanoa että modofiointi on validoitu ja Itävaltaan voidaan lähteä turvallisin mielin. Validointiraportti julkaistaan myöhemmin. Ja kiitos myös Virpille joka on osannut ja jaksanut työstää Sentin loppumatonta podengo-energiaa. Todelliset tulokset ovat vielä edessäpäin.

Tiistaina SE sitten alkaa. Matka, reissu, taival, seikkailu, kärsimys (tai miksi sitä kukin sitten kutsuukaan) kohti Itävaltaa. Virpi on hyvä ihminen ja on jo pakannut mutta minä vasta aloittelen (eli en ole pakannut vielä mitään), kun eikös se suunnittelu ole tärkeetä? Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty? Rehellisesti sanottuna, jännittää ihan hirveesti! Toivottavasti kuulumisia saa päivitettyä matkanpäältä, jos ei, niin sitten yhteenveto (kilometrin pituinen) puolentoista viikon päästä.

Reissussa Ruskolla

2009-08-10T23:37:00.003+03:00

Perjantaina lähdettiin koko revohka Ruskolle, Niinan ja Pasin luokse jossa menossa mukana olivat myös colliepojut Remu ja Riki sekä kaksi katti-mattia. Vaikka meidän tytöt olivat aikaisemmalla reissulla jo tehneet tuttavuutta katti-mattien kanss aniin jostain syystä Kira otti tehtäväkseen käydä haukkumassa molempia vuoronperään. Onneksi kumpikaan kismisse ei hermostunut ja vetänyt Kiraa lättyyn vaan tyytyväit vain ihmettelemään moista vulgaaria käytöstä. Deco teki heti molemmille pojille selväksi ettei leikki kiinnosta. Kira puolestaan jännitti isoa pentua ja raisua leikkiin kutsua ettei leikki luonnistunut vaan hiukan piti hampaita esitellä. Milli taas ei tainnut edes huomata ettei oltu kotona... Sunnuntai-iltana kotona sohvalla makasi kolme todellsita raatoa. Ei tietoakaan normaaleista iltahepuleista, kuului vaan tasainen tuhina ja välillä käännettiin kylkeä. Useamman kuin yhden koiran ryhmäkuvaa ottaessa tarvitsee paitsi aikaa ja kärsivällisyyttä niin tuuria kanssa. Tällainen yhteispotretti viikonlopun rämäryhmästä saatiin aikaiseksi.

Ja kun kuvakansioita kaivelin niin tulipahan tällainenkin kuva vastaan. Tämä on otettu viime vierailulla jolloin Kira paini Remun kanssa.

Lauantaina ja sunnuntaina oli Metsämäen raviradalla kansallinen koiranäyttely jonne en ollut koiriani ilmoittanut. Ai miksikö? Koska tumpelot näyttelynjärjestäjät eivät olleet järjestäneet netti-ilmoittautumista, ilmoittautuminen ainoastaan kirjallisena. Kyllä korpeaa kun sellaisessakin "perinteisessä koiramaassa" kuin Virossa ilmoittautumisen voi hoitaa ihan vaan sähköpostilla, ilman mitää erillistä netti-ilmoamisohjelmaa tai -järjestelmää. Ja meillä niin h.xxxxx.in korkean teknologian luvatussa maassa pitää ilmot tehdä paperilla. Miten niin katkera?

Näyttelyyn nyt kuitenkin lähdettiin, lauantaina kannustamaan Susannaa ja Namia sekä katsomaan podengoja. Susanna kävikin Namin kanssa pokkaamassa sertin ja VSP:n, eli toinen sertti jo kasassa. Onnittelut ja halaukset! Podengojen katselu sitten jäikin siihen että nähtiin viimeisen osallistujan kävelevän ulos kehästä. Miten niin kehä oli etuajassa? Ja reilusti.

Sunnuntaina sitten Niina kävi esiintymässä australianpaimenkoiran kanssa samalla tuomarilla joka lauantaina oli podengoilla. Arvosteluvauhti herralla oli yhtä vauhdikasta kuin edellisenäkin päivänä. Ja hienostihan siellä kehässä sitten menikin, luokkavoitto ja PU-2.

Ja eihän näyttelyissä voi käydä tekemättä muutamaa heräteostostakin, vai voiko niitä muunlaisia ostoksia ollakkaan? No kuitenkin, kainaloon tarttui neljä koiranpetiä, pari uutta Rescon näyttelyhihnaa, autovesikuppi (jonka kansi ei mene kiinni eli täysin hyödytön kapistus...), muutama numerolapun pidike, p-pussipidike ja jotain muuta pientä. Tiedä sitten karkasiko mopo (taas kerran) käsistä mutta kun halvalla sai.

Löytyipä Ruskolta tällainenkin paikka, pakkohan siitä oli kuva ottaa :o)

Tänään muuten tuli viimeviikolla Kiralle tilaamani maastojuoksujen kisakirja. TODELLA nopeaa toimintaa, ei voi muuta sanoa ja hattuakin nostan. Unton reksiteröintikin on jo tehty, tänään kävin hakemassa liitosta kirjat. Aikamoinen hinnankorotus on vuodessa tuontikoiran rekisteröintiin ilmestynyt kun Kiran paperit sai ulos 60€:lla ja nyt Unton papereista pulitin 68€.

Hei, me juostaan!

2009-08-06T22:45:00.003+03:00

Kuinkahan monta kertaa suunnitelmissa on ollut käydä Paloheinässä Svenkan treeneissä? Koska on keli ollut epäsuotuisa, koska ollaan oltu paikalla väärään aikaan mutta tänään kaikki palaset osuivat kohdilleen ja olimme oikeassa paikassa oikeaan aikaan, ja vieläpä ekana eli ei pitkää odotusta.

Sentti aloitti treenit esittämällä aivan huikeita juoksuja. Ja entäs ne tapot? HUH, karvat vaan pöllysi. Svenkka ei löytänyt moitten sijaa ja korttiin tulikin hyvät merkinnät. Kirakin juoksi hyvin, ei ihan Sentin tasoa mutta hyvin kuitenkin. Viimeinen tappokin oli jo hurrrrrja. Yllättäen kuvat eivät ole kovin laadukkaita mutta laitetaan ne nyt kuitenkin näytille.

Reilun viikon päästä on podengojen erikoisnäyttely Mustialassa ja mukaan on ilmoittautunut aivan mieletön määrä podengoja, yhteensä 86kpl kaikki muunnokset yhteenlaskettuna. Pieniä karkeita 39kpl, pieniä sileitä 27kpl, keskikokoisi akarkeita 12kpl ja keskikokoisia sileitä 8kpl (joka itsessään on erittäin mielenkiintoista koska suomessa on vain 7kpl...). Ilman mitään sen suurempia odotuksia päivän suhteen on mukavaa mennä viettämään todellinen podengopäivä Mustialaan. Nyt vaan toivotaan että keli olisi hyvä, ei hirveetä hellettä muttei vesisadettakaa.

Viikonlopun virikkeet

2009-08-02T19:33:00.005+03:00

Viikonloppu alkoi perjantaina pikavisiitillä Unton luona Hirvensalossa. Kyllä on pienellä miehellä lääniä missä painaa menemään :o) Hienosti on pikkusälli kotiutunut eikä menoa haitannut yhtään kun paikalle pelmahti kolme puolivilliä podengoa lisää. Harmi ettei poseerauskuvat onnistuneet, mutta yksi yhteiskuva Untosta ja Viivitä kuitenkin.

Eilinen juhlapäivä meni "työn merkeissä" eli ensin käytiin juoksuttamassa berlingoja (ja yhtä ulkojäsentä) metsässä. Ja sielläkin olisi ollut kameralla töitä sillä niin upeita poseerauksia nähtiin että huh huh. Metsälenkin jälkeen vuorossa oli telttatalkoot eli harjoittelimme Virpin kanssa näyttelyteltan pystytystä ja kasausta. Tämä sujuikin kuin vanhoilta tekijöiltä ja teltta oli pystyssä parissa minuutissa. Sitten olikin kahvitauon paikka, vielä kun ystävällinen miestarjoilija huolehti tuosta tarjoilupuolesta niin ei paremmasta väliä. Koska emme halunneet Virpin kanssa päästä helpolla yritimme kunnanhimoisesti ottaa koko jengistä ryhmäpotretin, lopputulos alla. Yllättyykö kukaan että vain kaksi tiettyä yksilöä pysyi paikoillaan?

Tässä kohtaa sekalainen seurakunta oli kohtuullisen rauhallinen ja Sentin kaulurin siistiminen alkoi. Tytöt tosin ihmettelivät miksi Sentti saa niin paljon huomiota ja alkoivat väkisin tunkea hommaan mukaan. Ja sitten tietty Satku tuli mukaan tutkimaan tilannetta... No, jossain vaiheessa katsoimme että irtokarvaa oli ympärillä sen verran että eiköhän se riittäisi tälle kerralle. Lopuksi kannoimme Sentin serttipokaalit ja -ruusukkeet nurmelle otimme "virallisen serttikuvan". Tai no, olihan niitä kamerassa reilut 160 joista sitten pari onnistunuttakin. Tässä kohtaa sitä kiittää digikamerasta, kuka sen sitten ikinä onkaan keksinyt, sillä ilman sitä ei näistä tee-se-itse kuvaussessioista tulisi mitään. Enemmittä puheitta, tässäpä nyt sitten ne viralliset serttikuvat.

26.7 Helsinki

2009-07-26T21:18:00.003+03:00

Tänään vietettiin aurinkoinenpäivä Tuomarinkartanolla jossa potenkkoja arvosteli Pekka Teini. Kiitokset tuomarille joka kertoi myöskin yleisölle perustelut kullekkin sijoitukselle.

Kehässä tänään kävivät pyörähtämässä Kira ja Sentti. Sentti aloitti hienosti luokkavoitolla ollen lopuksi PU-2 sertin kera. Hienoa Sentti ja Virpi, esiintyminen oli upeaa! Kira sai myöskin erin ollen PN-2 ja vara-sertti. Molempien junnupunnujen arvostelussa oli mieltä erityisesti lämmittävät kommentit, Kiralla "Ihastuttavan varmalla käytöksellä esiintyvä..." ja "Valloittava luonne", Sentillä "Erinomaisessa lihaskunnossa...".

Itävallan reissu senkun lähestyy, lähestulkoon uhkaavasti, ja kun tämä elämä nyt on sellaista välineurheilua niin tokihan reissua varten on pitänyt muutama hankintakin tehdä. Ekana hommattiin katseen kestävät häkinpäälliset mittatilaustyönä HippieHound:sta.

Sitten homma alkoi lipsua lapasesta (taas kerran) ja Saksasta hommattiin uudet retkituolit, deluxe mallia tietenkin.

Iltapuhteita

2009-07-22T20:51:00.005+03:00

Tänään käytiin viettämässä Sentin ja Kiran kanssa mukava alkuilta match showssa, Helsingin Koneen kentällä. Hyvä ilma oli innostanut paikalle paljon porukkaa ja saimmekin numerot 54 ja 56. Koska uudet haasteet ovat aina paikallaan niin tälläkertaa Virpi esitti Kiran ja minä menin kehään Sentin kanssa. Tuomari ei mieltynyt kumpaankaan berlingoon eli sininen nauha molemmille. Sinisten keräilyerästäkin jatkoon valikoituivat lähinnä pörröt. Vaan eipä mitään, aurinko paistoi ja mukavaa oli. Pieni sieäkarvainen berlingo Luna sai punaisen, mutta jouduimme lähtemään ennen punaisten jatkokehää, pidetään peukkuja Lunalle. Ohessa myös tuore kuva Sentistä.

Pihaurakka on nyt minun osaltani ohi mutta Sami jatkaa kunnianhimoisesti eteenpäin. Nooo, kyllähän sitä 5 viikon kesälomalla jotain näkyvää pitääkin saada aikaiseksi. Ja kyllä sitä pihaa ihan mielellään katseleekin, ihan on kuin uusi. Listataanpas nyt mitä kaikkea on jo tehty; kaivettu monta kottikärryllistä vanhaa multaa pois (KIITOS Riku!), kärrätty kolme kertaa enemmän uutta multaa tilalle, vaihdettu uusi verkkoaita ja aidantolpat, laitettu pihakäytävän ja nurmikon väliin reunakivet ja pisteenä iin päälle asennettu 30 neliötä valmisnurmikkoa. Etupihan ilmettä ehostetaan vielä suurentamalla laatoitettua aluetta jolla pihakalusteet ovat. Laitetaan tähän loppuun sellaiset ennen ja jälkeen kuvat niin näette itse miten piha on muuttunut.

Ennen

Ennen

Jälkeen

Jälkeen

Tervetuloa!

2009-07-18T01:07:00.005+03:00

Tänään Suomeen saapui Unto, pieni herranterttunen Portugalista joka tuli kassista häntä tomerasti pystyssä valmiina hurmaamaan kaikki ympärillä olijat. Ei olisi uskonut että pikkuinen oli juuri lentänyt yli viisi tuntia, sillä meno ja meininkin oli niin huimaa. Unto on viralliselta nimeltään Faz Figura do Vale Negro ja ikää lähes 12 viikkoa. Lentokentältä mentiin käymään eläinlääkärissä jossa Unto todettiin kaikin puolin hyväkuntoiseksi ja reippaaksi penikaksi. Tämän jälkeen matka jatkui Turkuun joka on Unton uusi kotikaupunki (noo, ei Lissabonin ja Turun välillä nyt kovin paljon eroa ole, eihän?). Pikkumies opettelee ja totuttelee nyt sitten uuteen kieleen (tai kahteen) ja kavereihin Annakaisan hellässä hoidossa. Ja tässä muutama kuva pikkuhurmurista.

Yritä nyt käyttäytyä...

Ei sitä jouda enää poseeraamaan, maailma odottaa!

Unto ja Kira

Unto ja Annakaisa

Melkein valmista

2009-07-16T11:23:00.004+03:00

Viimeinen lomaviikko lähenee loppuaan ja maanantaina pääsee taas töihin lepäämään. Vaikka täytyy kyllä tunnustaa että on tuo pihan laittaminen ollut aina välistä kivaakin ja tuntuu hienolta kun katselee mitä ollaan saatu aikaiseksi. Huomenna tulee vielä valmisnurmikko ja sitten onkin tämä osa pihasta vamis. Sami jatkaa lomaa ja pihan rakentamista laattasulkeisilla.

12.7 Karjaa

2009-07-12T22:59:00.004+03:00

Tänään vietettiin Karjaalla aivan upea päivä niin kelin, tulostenkin kuin seurankin osalta. Ensin ne tulokset, hieno pikkumies Sentti oli PU-2 ja sai ensimmäisen serttinsä. Aivan mahtavaa, paljon paljon onnea Virpi ja Pete!!! Kira oli onnettomassa turkissaan uskomattomasti PN-1 ja VSP kera sertin. Tuomarina oli erittäin miellyttävä rouva ruotsista, Elisabet Janzon, joka käsitteli koiria todella rauhallisesti ja nätisti. Kehään oli ilmoitettu yhteensä seitsemän pientä karkeakarvaista ja näistä peräti viisi oli tuotu do Vale Negro kennelistä.

Tänään koirakansaa suosi myös sää, aurinko paisteli puolipilviseltä taivaalta eikä sadetta saatu kertaakaan. Deluxe tuoleja odotellessa pääsin vihdoinkin testaamaan normituolini uutta lisävarustetta eli päivävarjoa (tehokkaalla UV-suodattimella varustettuna). Ja olihan tuo varjo niin tehokas etten tajunnut ollenkaan käsivarsieni palavan kun päänuppi oli varjossa. Eli vaikka miten varustautuu niin aina jokin kohta palaa, ei kiva.

Näyttelypaikka oli erittäin viihtyisä ja mukava, isot tilavat kehät ja hyvä nurmipohja jossa nurmi oli todellakin lyhyttä eikä pienikään koira sinne kadonnut. Noottia lähtee järjestäjille ainoastaan aikataulujen suunnittelusta. Kaikki kehät alkoivat klo 10 ja jokaisen osallistujan oli saavuttava näyttelyyn klo 12 mennessä. Jos kehät alkavat vasta klo 10 niin kyllä viimeinen saapuma-aikakin voisi suosiolla olla pari tuntia myöhemmin eli klo 14. Podengot olivat oman kehänsä viimeinen rotu ja kehään pääsimme lähempänä neljää. Kyllä, neljää. Drive in näyttelyn perusidea hiukan hämärtyy jos käytännössä paikalla on kuitenkin oltava alusta loppuun asti.

Kevyt Siperia

2009-07-10T11:35:00.006+03:00

Ystävän sanoja lainatakseni otsikko kuvaa hienosti tätä lomaviikkoa, ja vielä olisi viikko jäljellä. Tai no, eihän tämäkään viikko ole vielä loppunut. Positiivista on se että loma tuntuu todella pitkältä, ihan kuin olisi jo kolmas viikko menossa.

Mattojen pesemisen lisäksi ohjelmistossa on ollut etupihan reunakivien laittamista sekä mullan kärräämistä. Tavaoitteenahan on laittaa reunakivet pihakäytävän molemmin puolin niin, että molemmilta alueilta poistetaan vanhaa "multaa" ja uutta tuoretta laitetaan tilalle. Ja kaiken sitten kruunaa ensiviikolla saapuva siirtonurmikko. Senkin asentaminen voi olla yhdenlainen show, mutta riittääpähän naapureillakin seurattavaa ;o)

Pienet pystykorvat, varsinkin yksi tietty, olivat kyllä jälleen kerran suureksi avuksi reunakivien laittamisessa. On ne vaan niin kilttejä kun jaksavat aina auttaa...

"Joo, on se riittävän suorassa"

"Laitoitko tarpeeks hiekkaa tähän?"

"Entä tänne?"

"Riittääkö vesi?"

"Entä hiekka?"

Todellisen päällikön tavoin Deco seurasi tekemistä sisätiloista

Lopputarkastus, ja läpihän se meni ;o)

Itävallan koiramäärätkin on julkistettu. Pieniä sileitä on yhteensä kaksi, valioluokan uros eli Vito ja avoimenluokan narttu. Pieni karkeita on yhteensä viisi, junioriluokan uros eli Sentti, avoimenluokan uros, junioriluokan narttu eli Kira sekä kaksi valioluokn narttua joista toinen on Deco. Hui iik ja kääk, nyt vasta jännittääkin. Ensimmäiset matkavarustelutkin on tehty eli isompi häkki ostettu ja vetoalusta modifioitu (kiitos vielä kerran Juho!). Muistilista tarvittavista tavaroista päivitetty ja kertaalleen lähetetty Virpille, vielä kun muistaa kaiken hankkia ajoissa ja myös pakata.

Työleirillä

2009-07-06T19:37:00.002+03:00

No niin, ensimmäinen päivä palkattomalla työleirillä on takana. Ohjelmassa oli miljoonan maton peseminen (1 iso ja 3 pienempää, joista MINÄ pesin yhden pienemmän), imurointia, lattian pesua, koiran trimmausta, mullan levittämistä ja yleistä järjestelyä. Yllättävää kyllä, ruokaakin sai (grillikylkeä ja juustokermaperunoita) sekä saunaan jossa oli oikeen lämmintä vettäkin.

Jos leiriohjaajaan on uskomista niin huominen ei ole yhtään sen kevyempi. Ohjelmassa olisi mm. reunakiven etsintää ja (toivottavasti) ostaminen, vaatekaapin järjestäminen ja turhien (?) vaatteiden hävittäminen. On se vaan kiva ettei tartte päätään vaivata miettimällä itse että mitä tekis.

Jees, tässä alkaa pääsemään jo lomatunnelmaan ;o)

4.7 Tuusula ja vähän muutakin

2009-07-05T21:57:00.003+03:00

Minulla alkoi perjantaina kesäloma!!! Ja sitä riittääkin sitten kokonaiset kaksi viikkoa eikä ohjelmistossa ole vielä yhtään mitään, tyhjää täynnä. Vai lasketaanko Karjaan näyttely? Sinne meneminen kun on ihan kiinni tuosta talon isännästä, että mitä mahtaakaan keksiä (toivottavasti idea telttailusta koirien kanssa ei toteudu). Noh, katsotaan.

Lauantaina oltiin nuorison kanssa Tuusulan näyttelyssä jossa tuomarina Tuula Savolainen. Taisi olla minun podengohistoriani kohdalla tasan eka kerta kun arvostelu alkoi klo 9. Bokserien kanssa sitä tottui että kehä alkaa klo 8 mutta podengojen kanssa kiertäminen on ollut ylellisyyttä kun yleensä kehässä meitä on kaivattu vasta puolenpäivän jälkeen. No joo, matkaan lähdin siis mielestäni aikataulun mukaisesti mutta ruuhka Tuusulan tiellä yllätti täysin. Kyllähän infokirjeessä varoiteltiin ruuhkista mutta tämä oli kyllä paaaaaaaljon enemmän kuin kuvittelin. Olin siis kehän reunalla 8:50. Ou jee.

Ensimmäinen ylläri pylläri tuli vastaan kun luettelossa oli pelkkiä narttuja. Täh, kyllähän Senttikin oli ilmoitettu mukaan. Järjestäjät olivat omatoimisesti siirtäneet Sentin narttuihin kun meinasivat että hällä on tytön nimi, joka siis on MimosO eikä MimosA. Kannattaisi tosiaan laittaa ne koirat siihen sukupuoleen johon ne on ilmoitettu. Kiitos.

Mukana menossa oli myöskin suosikkityttöni Hipsu joka oli pentuluokassa. Hipsua hiukan jänskätti kehässä, mutta sai KP:n. Seuraavaksi kehään meni Sentti jonka aloitus pöydällä ei ollut ihan paras mahdollinen. Tuomari halusi mitata jokaisen koiran ja tässä toimessa tuomari onnistui kyllä säikäyttämään Sentin perinpohjin mitta viritelmällään. Koskaan aikaisemmin ei Sentin häntä ole pysähtynyt. Arvostelussa ei ollut mitään dramaattista, arvosanlla EH. Kira oli kehässä kuin vajaaälyinen, hyppi ja pomppi, yritti purra hihnan poikki ja istui kokoajan. Esiintyi siis tyylillä "ikinä en oo ollu kehässä". Tuomari katsoi hampaat tarkkaan ja saimme huomautuksen että takahampaassa on hammaskiveä (tiedetään, tiedetään). Kirallahan on karkeakarva nypitty pois kesäkuussa eikä uuttaa ole tullut kuin lautasille ja siihenkin vähänlaisesti. Arvostelussa kuitenkin "hyvä turkinlaatu". Todellisten trimmattavien koirien kanssa tottui kyllä siihen ettei kehään ollut mitään asiaa ellei karva ole just eikä melkeen oikeessa iskussa. Odotin siis arvosanaksi H tai peräti hylätty mutta saimmekin EH. Kujala kumartaa ja kiittää.

Poislähtiessä "törmäsin" vanhaan ystävään, ööö kahdenkymmenen vuoden takaa (kuulostaapa siltä että olisin itse aika vanha...). Ei kylläkään huomannut että välissä olisi ollut yhtäkään vuotta, kyllä juttua meinaan piisasi sen verran vapaasti ja vuolaasti ettei ainakaan vieraantumista ollut havaittavissa. Ja löytyi samalla selityskin mm. Rauman tragediaan.

Ja kotona ei sitten muuta kuin hyvin ansaituille päikkäreille koko likkalauma. Päikkäreitten jälkeen lähdettiin vielä Olariin uudelle koira-aitaukselle jossa treffattiin Sentti. Ja kakaroilla riittikin helposti energiaa parin tunnin juoksusessioon. Kyytiä saivat niin risut kuin männynkävytkin (vaikkei siellä käpyjä ollutkaan). No kotona sitten olikin aika väsyneitä likkoja. Uni maistui vielä aamullakin sen verran hyvin ettei meinannut Kirppi edes korista nousta ylös.

Sunnuntaiaamuna auton nokka osoitti kohti Hyvinkäätä jonne lähdin ilman ensimmäistäkään koiraa sillä reissun tarkoituksena oli treffata vanhoja kamreereita. Oli muuten aivan mahtava päivä, kiitos teille! Samalla reissulla sain säädettävän vetoalustani takaisin joka oli modifioitavana Marttilassa. KIITOS Juholle tuunauksesta, nyt on aivan mahtava vetopeli jolla kelpaa lähteä reissuun.

Podengoviihdettä

2009-07-02T00:58:00.005+03:00

Sentti kävi tänään parturissa elikäs siitin pojan korvia kun nuorenmiehen kalenterissa on heinäkuulle peräti kolme näyttelyä eli Tuusula, Karjaa ja Helsinki. Elokuussakin on menoja kuin isolla miehellä eli Mustialan erikoisnäyttelyn lisäksi Itävallan kierros. Samoissa pippaloissa on mukana myöskin Kira, Deco vain erikoisnäyttelyssä ja Itävallassa.

Sentillä karvanlaatu senkuin paranee, karkeeta eikä alusvillasta tietoakaan. Kesäkuussa Sentillä oli vasemmassa takajalassa yllättäen märkäpaise jonka aiheuttajaksi ilmeni puutteellisesti poistettu takakannus eli kannuksesta oli jäänyt osa rustoa jäljelle joka sitten alkoi kiusata. Vaiva on nyt hoidettu ja kaikki hyvin. En ole edes aikaisemmin kiinnittänyt huomiota noihin poistettuihin kannuksiin ja tutkailinkin tyttöjen takajalat ja Decolta löytyikin toisesta takajalasta samanlainen jäänne. Kiralla puolestaan ei ollut mitään ylimääräsitä takajaloissa. Ikinä aikaisemmin en ole moisiin omakohtaisesti törmännyt, leikkien kanss akyllä aikoinani kuulin että puuttellisesti poistetuista etukannuksista olisi harmia ollut.

Ja kun kaksi kohtuullisen vajaaälyistä podengoa kohtaa on jälkikin sen mukaista. Aloitetaanko siitä kun Sentti kusasi Kiran päälle, ei mitenkään muutama tippa vaan ihan kunnon lorotukset ja toinen vaan seisoo paikoillaan ja kattoo että "mitä sää teet?" Suihkun jälkeen kakarat painivat yläkerrassa kunnes normi painit eivät enää riittäneet vaan siirryttiin pornoon. Joopa joo, ja päällimmäisenä olikin Kira ja alimmaisena lohikäärme Sentin ollessa keskellä... Ehkä tästä ei kannata kertoakkaan sen enempää?

Ja tällaiset ne Sentron korvat sitten ovat.

Tyttöjen viikonloppu, osa 2

2009-06-30T22:05:00.002+03:00

Uskomatonta kyllä niin kaikki tytöt nukkuivat koko päivän, myös silloin kun Heli ja Jari kävivät jotka nyt sitten jäivät paitsi podengoviihteestä.

Kyllä niin upeasti kaikki tytöt tulivat toimeen keskenään eikä kenelläkään mennyt kuppi nurin tai herne nenään. Tai kerran kun Martta ei vielä tiennyt meidän lauman ruokapaikkoja vaan meinasi tunkea Millin kupille niin Milli (!!!) murisi ja näytti hampaita (niitä kahta jotka on vielä jäljellä). Deco antoi kakaroiden painia rauhassa eikä tunkenut sinne mukaan jolloin paini pysyivät ihan rauhallisella tasolla, kuten äänikin. Vastaavasti kakarat antoivat Millin olla rauhassa eivätkä jyränneet vanhusta. No sunnuntaina Martta hetken aikaa yritti sitkeesti saada Milliä leikkimään mutta luovutti kun ei vanhus lähtenyt. Kirakin näytti että hiukan on jo ikää kertynyt, sillä Martta sai tulla yöllä nukkumaan hänen koriinsa hänen viereensä. Oli muuten hellyyttävä näky.

Normaalisti lelukorista haetaan vain muutamaa suosikkilelua mutta kun Martta haki kaikki lelut, ja varsinkin niitä joilla omat tytöt ei yleensä leiki, niin johan alkoi nekin lelut kiinnostamaan. Ja varsinkin Niinalta saatu värikäs solmulelu oli suosittu. Siinnä sitten kaksi kakaraa makaa lattialla kyljellään ja molemmat kiskoo solmua erisuuntaan.

Muutama kuva vielä sunnuntailta tähän mukaan, ja loput kuvathan on nähtävissä nettialbumissa.

Tyttöjen viikonloppu

2009-06-27T11:17:00.008+03:00

Tämä viikonloppu onkin todellinen tyttöjen viikonloppu kun Martta tuli meille yökylään. Haimme Martan eilen töiden jälkeen mukaamme ja Martta oli aluksi hiukan hämillään kun joutui isoon takaluukkuun ihan yksikseen. Vaan perilläpä odottikin sitten innokasta porukkaa ja hippa-juoksu-painithan alkoivat samantien.

Ohjelmistossamme oli perjantaina myös uuden mullan levittäminen aikaisemmin poiskaivetun "nurmikon" tilalle. Tytöille tehtiin välieteiseen tilapäisratkaisuna alue josta saivat seurata muiden raatamista. Tai olisivat saaneet jos olisivat halunneet mutta eihän sellainen kiinnostanut. Jokainen vuorollaan, myös Milli, kävi aidall ariekkumassa kiljumassa että "minäkin haluan tulla multaa levittämään!" Kun kaksi suursäkillistä oli sitten saatu levitettyä pääsivät tytöt kaivattuun vapauteen. Ja uskotteko että likoilla oli kivaa? Tuore, pehmeä multa tassujen alla, aurinko paistaa ja kärpäset pörrää, mikä voisikaan olla ihanampaa? Kuten naapuri huikkasi ohimennessään niin perunapelloltahan tuo alkoi näyttämään aikas nopeasti.

Iltaruoka katosi jokaisesta kupista alta nanosekunin ja hetken aikaa kuvittelin että unta riittäisi aamuun asti. Kuinka väärässä olinkaan... Pikkulikoille riitti hämmästyttävän lyhyet tirsat jonka jälkeen alkoi painiminen. Isot tytöt tyytyivät katselemaan vierestä ja antoivat onneksi pienten painia keskenään. Ihan oikeasti nukkumaan päästin vasta lähempänä keskiyötä.

Lauantain päiväohjelmassa näyttää olevan nukkumista iltapäivään. Kiva, saavatpahan Heli ja Jari nauttia todellisesta podengoviihteestä :o)

Tuomarinkartanossa juoksemassa

2009-06-22T22:09:00.005+03:00

Tänään oltiin ensimmäisen kerran Kiran kanssa juoksutreeneissä, paikkana Tuomarinkartanon vinttikoirakeskus jossa Helsingin Vinttikoirakerhon järjestämät aloittelijoiden treenit. Keli oli juhannuksen jäljiltä mitä upein, aurinko paistoi lähes pilvettömält taivaalta ja lämmintä oli just sopivasti.

Myös Sami oli mukana matkassa Decon kanssa ja saavuimme paikalle ennen puolta seitsemää jolloin vuoronumeromme olivat vaatimattomat 73 ja 74. Jaahas, tiedossa siis jonkin verran odottelua... Mutta kuten aavistaa sopi niin osa ihmisistä oli jättänyt leikin kesken ja todellisuudessa pääsimme juoksemaan n. 50 paikkeilla. Vieheen lähtiessä ja päästäessäni irti Kirasta niin eipä muuta kuin korvat kiinni ja menoksi. Vieheen pysähtyessä Kira kävi vieheennaruun kiinni jotta saisi siihen vieheeseen hiukan lisäeloa :o) Kävipä vielä kertaalleen haukahtamassa vetäjällekkin että mikä on kun ei liiku enää. Koska tämä oli tosiaan Kiralle ensimmäinen kerta en halunnut vahingossakaan mitään liian rankkaa kokemusta joten vedettiin vain kerran. Ja varsinkin kun kaikki meni aivan upeasti niin kerta riittää, tästä on hyvä jatkaa.

Koska Deco niin tykkää kanssa jouksemisesta niin otettiin yksi lyhyt veto Decollekkin. Ja huimasti se Decokin kipitti. Decon kouliminen yleisilläpaikoilla sai taas jatkoa kun muistin kerrankin ottaa tuon vesipullon mukaan. Ja eikun heti ensimmäisen asiattoman kommentin jälkeen vesisuihku kylkeen niin johan pikkuraggari rauhoittui. Koko illan aikana jouduttiin vesipulloa käyttämään n. viis kertaa, ei siis mielestäni ollenkaan paha saldo.

Juhannusta

2009-06-19T17:58:00.002+03:00

On se vaan mukavaa viettää keskikesän suurta juhlaa näiden, ei aina niin täysjärkisten, podengojen kanssa. Kerrottakoon nyt vaikkapa tuon nuorimmaisen viimeisin tempaus jossa parvekkeella oleva grilli oli lastattu täyteen erilaisilla herkuilla ja seuraavat odottelivat vieressä vuoroaan lautasella. Eihän siinä tarvinut grillimestarin kuin kääntää selkänsä hetkeksi niin johan tuolla pienellä apukokilla oli yksi voilla sivelty maissi suussaan :o)

HYVÄÄ JUHANNUSTA KAIKILLE !

Ikäloppu

2009-06-18T20:19:00.003+03:00

Nyt niitä on taas, nenäpunkkeja meinaan. Justhan niitä Millillä oli, ellen ihan väärin muista niin 1995. Maanantai-tiistai-iltana Kira aivasteli muutaman kerran ja ajattelin että olisko hiukan vilustunut kun on kaljuna tällähetkellä mutta eilen illalla sitten alkoikin varsinainen sisäänniistämis teematuokio ja asia oli sillä selvä, nenäpunkkeja joten eläinlääkärille asap jotta saadaan hoidettua ennen juhannuspyhiä. Tänä aamuna sitten koko lauma autoon ja päivystykseen hoitoa saamaan. Siellä sitten sanottiin ettei tartte tuoda kuin se joka oireilee, hivenen ihmettelin mutta näin sitten toimin kuitenkin. Lääkäri sitten tutkii ja kuuntelee ja toteaa ettei mitään todellista vilustumista/yskää tai silmätulehdusta ole vaan hoidetaan oireiden mukaisesti nenäpunkkeja. Siinnä sitten lääkäri alkaa selittämään erilaisista valeluliuoksista johon minä totean tomerasti että laitetaan Ivomecia niin häviää kaikki syöpäläiset niin sisällä kuin puutarhassakin. Hoitavalääkäri kertoo kärsivällisesti tässä vaiheessa ettei ikinä ole antanut Ivomecia millekkään eläimelle, eikä edes tiedä sen annostelua mutta jotkut vanhanhemmanpolven lääkärit saattavat vielä käyttää Ivomecia, ja että nykyaikana nenäpunkkeja hoidetaan näillä valeluliuoksilla. En ole ikinä tainnut tuntea itseäni niiiiiiin vanhaksi kuin tässä hetkessä. (No, ehkä tapaus vuodelta 1991 on samaa tasoa...).

Ei sitten muuta kun liuokset kotona kaikkien niskaan ja tehosteeksi parin viikon päästä uudestaan. Vaikka tämä nyt on sitä nykyaikaa :o) niin silti Ivomec piikki oli mielestäni siistimpi, helpompi, kätevämpi, näppärämpi jne.

Minsk turnee, osa 2

2009-06-09T22:39:00.003+03:00

Reissu on nyt tehty ja kotona ollaan väsyneinä ja rähjääntyneinä mutta tyytyväisinä. Eikä pelkästään tulosten takia vaan reissu oli kokonaisuudessaan aivan mahtireissu. Suurkiitos reissun onnistumisesta lankeaa upealle reissuseuralla eli Niinalle. Ei siis muuta kuin uutta suunnittelemaan!

Reissuun siis lähdettiin torstai-iltana Katajanokasta ja Tallinassa oltiin puoliltaöin jossa bussi jo olikin odottamassa kamojen lastaamista varten. Kuten olin jo ennakkoon pyytänytkin niin meille oli paikat koirien vierestä. Matkaa oli tekemässä 23 ihmistä ja 30 koiraa, voi kuulostaa aivan hirveältä mutta missään vaiheessa ei ollut ahdasta tai tunkkaista. Kalusto oli tällaiselle reissulle hyvä sillä jokaisell ematkustajalle oli varattuna kaksi istumapaikkaa joten asentoa pääsi hakemaan ja säätämään aikas vapaasti. Startti tapahtui sitten yhden aikaan yöllä. Seuraava muistikuva onkin sitten Liettuasta aamupysähdyksen aikaan. Kun ei noilla balttian rajoilla enää tarvitse turhia pysähdellä niin aikas haipakkaa tuo matka taittui. Aamukahvin jälkeen reissu jatkui kohti Valkovenäjän rajaa jossa sitten menikin pari tuntia. Yllättävän leppoisaa toimintaa siellä rajalla oli, odotin kyllä aikas paljon tiukempaa syyniä ja tutkimista.

Rajanylityksen jälkeen oli seuraava pysähdys jonka jälkeen huristeltiinkin sitten Minskiin asti. Matka meni taas nukkuessa, kuin tilauksesta heräsin hiukan ennen Minskiä ja sain kaivettua kameran esiin alkoikin perinteinen ikkunakuvaus. Minulle on tainnut muodostuoa noista erilaisista betonilähiöistä tuulimyllyjen veroinen himokuvauskohde.

Hotellimme sijaitsi aivan upealla paikalla, suurien nurmikenttien vieressä joen rannassa jossa olikin mukava ulkoiluttaa koiria. Yleiskuvaltaan Minski oli erittäin siisti kaupunki jossa tunsimme olomme turvalliseksi kokoajan. Englanninkielen taito oli olematonta, niin kaupankassoilla kuin ravintolan tarjoilijoilla. Ja jostain syystä kun emme ymmärtäneet mitä meille puheltiin niin sitten sama toistettiin pari pykälää kovemmalla äänellä. Turhauttavaa, kun kuulossa ei ollut vikaa vaan ymmärtämisessä...

Tällaisilla reissuilla eina sattuu ja tapahtuu, tai ainakaan minulta ei yleensä puut vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Ensimmäinen tälläinen tulikin vastaan heti perjantaina kun olimme käyneet koirien kanssa lenkillä meinasimme lähteä etsimään lähikauppa oikkuaotoksia varten. Ongelmaksi vain muodostu se ettemme saaneet ovea auki, olimme omassa huoneessa lukkojen takana, hienoa. Ja kun ei sitä englanninkielitaitoa löytynyt kerrosemännältä niin ei muuta kuin soitto matkanjohtajalle joka hoitikin paikalle apuvoimia. Ensin kerrosemäntä klisteli oven takana ja molotti paikallista meille ja kun emme ymmärtäneet (taaskaan) niin sitten sitä alettiin huutamaan... joo, tosi tehokasta. Tunnin verran odottelimme ja taas oven takana kolisteltiin. Nyt asiallla olikin ammattimies sillä hetken kuluttua ovi oli tiirikoitu auki meille koitti vapaus. Kovasti saimm etaas neuvoja miten ovea tulee käyttää muttemme ymmärtäneet, vieläkään.

Seuraava episodi sattui minulle lauantaiaamuna kun lähdin yksin kaikkien kolmen kanssa aamupisulle. Hissiin mentäessä ovista ehtivät mennä Vito ja minun oikea käteni kun ovet yllättäen sulkeutuivat, ja minun käteni siellä välissä (Vito turvallisesti hissin sisällä). Ovissa kyllä oli sellaiset turvaovet joiden tulisi reagoida jos niiden väliin jää jotain, mutta tämäpä ovi vain puristi tiukemmin kiinni. Mielessä kyllä käivi että sinnekkö se käsi sitten lähtee hissin mukana. Onneksi ovet sitten avautuivat ja sain käteni pois. Nyt sitten muistona onkin ihan kivat mustelmat kädessä.

Launataina näyttelyssä olikin ihan mukava keli, tuuli oli aika kylmä mutta mikä tärkeintä niin ei satanut ollenkaan. Emme saanett telttaa pystyyn ollenkaan vaan teimme kerrostalollemme oman sadesuoja viritelmän. Onneksi, sillä samantien yksi nunna päästi koiransa kusemaan häkkiemme päälle. Ilman tuota muoviviritelmää ne kuset olisivat oleet tyttöjen niskassa... Suomessa kun valitetaan aina että parkkipaikat ovat hevonkuusessa ja on vixxumaista roudata kamoja peltojen poikki näyttelyalueelle oli Minskissä ihan eri meininki sillä näytteilleasettajat ajoivat autonsa, kehän laidalle. Joo-o, siellä sitten autot tulivat ja menivät ihmisten ja koirien seassa. eikä muuten kukaan tullut itkemään riittävistä pelastusteiden leveyksistä.

Tuomarina ensimmäisenä päivänä oli Intialainen herrasmies . Luettelossa kaikki kolme podengoa oli merkitty samaksi roduksi vaikka Vito on lyhytkarvainen ja tytöt karkeita. Sunnuntain osalta kaverukset kyllä oli merkitty omiin rotuihin. Pähkäilin siinnä sitten miten saisin tämänkin solkotettua kehäsihteereille. Aluksi pyörittävä selittikin tuomarille että kolme koiraa ja tämä ensimmäinen on avoimenluokan uros. Yritin samanaikaisesti sitten laittaa koiraa esille ja tolkuttaa että tämä uros on ainoa rotunsa edustaja. Tuomari tiesi heti missä mennään ja ongelma oli ohi. Noh, ei muuta kuin poika pöydälle ja mitä tekee tuomari? Hlauaa että katselen hänen solmioneulaansa, HÄH? No syykin selvisi sillä sehän oli Portugaalin podengoyhdistyksen neula. Eikä kaveri siis nähnyt eka kertaa podengoa vaikka meinasinkin että korkeintaan keittokirjassa olisi aikaisemmin nähnyt. Arvostelu oli nopeasti ohitse, pöydältä kertaalleen edestakaiset liikkeet ja sitten NEXT. Eikä mitään tietoa mitä saatiin. Kiran kanssa sama juttu, pöydälle ja kertaalleen edestakaiset liikket ja NEXT. Deco sitten menikin pitemmän kaavan kautta sillä halusi että mennään ihan kehää ympärikin. Mietin siinä sitten että onko tämä huono vai hyvä asia, muut kun eivät menneet. Kierroksen jälkeen sitten kirjoittava sanoi että best of bread. Jaaa, Kiraa ei siis otettu enää kehään joten sillä taisi sitten mennä huonosti, ei kun jonottamaan arvosteluja. Jokaiselle kuitenkin saatiin sellaiset diploomat kuin toivottiinkin eli Vitosta ja Decosta tuli BY MVA kera CACIBin ja Kirasta BY JMVA. Kiva kiva. Ja pakkohan se oli sitten pyytää tuomaria BOB kuvaan johon hän mielellään tulikin ja otattipa omallakin kamerallaan kuvia meistä :o)

Ryhmäkehissä ei tuomareilta tullut silmäystäkään. Junnukehässä tuomari valkkasi jonon kärjestä ensimmäiset isot koirat me muut saimme poistua takavasemmalle. Sama toistui sitten roturyhmässä.

Toiminnantäyteisen päivän jälkeen suunnistimme porukalla kaupungille syömään. Porukka koostui perinteisestä takapenkin rentoreinoista, eli minun ja Niinan lisäksi Jemina, Tiina ja Riku ahtautuivat taksiin jonka pyydettiin ajavan johonkin ravintolaan. Tässä vaiheessa ei ollut mitään ongelmaa ahtaa ciittä matksutajaa normihenkilöautoon. Muutaman epämääräisen kurvin jälkeen pysähdyimme ravintolan eteen ja maksun jälkeen vilkutimme kuskille. Niinpä, tarttuessamme ravintelin ovenkahvaan tyly portsari sanoi että ei tänään, antaa vetää. Tai siltä se kuulosti, mitä sitten lieneekään selostanut. Tossua toisen eteen sitten vaan kohti uutta ravintolaa. Pääsimme sisään ongelmitta, saimme pöydän ja kaksi englanninkielistä ruokalistaa. Ilman hintoja. No joopa, ei tule kauppoja joten marssimme ulos samantien. Suoraviivaisen tien ylityksen jälkeen osuimme ravintolaan jonne pääsimme sisälle, saimme ruokalistan jossa oli hinnat mutta emme tienneet mitä siinnä lukin. Aikamme odoteltua löytyi yksi tarjoilia joka osasi sen verran englantia että saimme ruokien siällön selville ja eikun tilaamaan. Ruuat tuotiin aikanaan ja ne oli nopeasti syöty, sen verran pienet annokset oli. Sitten laskuja pyytämään, ja taa saikamme odoteltua saatiin laskut ja kerralla niin monta laskua kuin pyydettiinkin. ensimmäisen kerran näin laskun jossa tavallinen lähdevesi oli kallein juoma, lähes 15 000 kun kivennäisvesi vain reilut 6000 ja kokis alle 3000. Oma laskuni teki n. 55 000 paikallista ruplaa ja kukkarosta löytyi vain 100 000 seteli. Äääh, arvasin tässä kohtaa ettei kaikki tule menemään putkeen. Eikä sitten mennytkään. Aikanaan saimme kuitit ja vaihtorahat takaisin, paitsi minä. Ihan vaan periaatteesta en suostu antamaan 50 000 paikallisen ruplan tippiä, ei käy. Siinnä sitten istuttiin ja vinkattiin ja viuhdottiin ja odotettiin yhtäkauan kuin aikaa oli siihenkin asti kulunut. Loppujen lopuksi sain kuin sainkin vaihtorahani takaisin ja pääsimme lähtemään. Olimme aivan jäässä sillä olimme syöneet terassilla joten ai muuta kun tien yli ja taksiin koko poppoo. Vaan tämäpä kuski aloitti heti että ei käy, ongelmia polozain kanssa kun liikaa ihmisiä kyydissä. Onnkeis rahalla selivittiin tässäkin. Ylimääräiset 5000 kuskille ja johan kyyti onnistui. Eikä aikaakaan kun kuski oli jo kiihdyttänyt koslansa 80km/h keskellä taajamaa, hiukan hirvitti että kummasta niitä ongelmia tulle, meistä vai ylinopeudesta.
Loppu hyvin kaikki hyvin, pääsimme turvallisesti hotellille ja koirien kusetuksen jälkeen pehkuihin.

Sunnuntai sitten alkoikin sateella joka kesti koko päivän. Onneksi linja-auto oli käytössämme kokopäivän joten mitään tavaroita ei tarvinnut raahata ulos sateeseen. Sunnuntailta sitten ei tullut otettua oikeastaan yhtään kuvaa juuri tuon sateen takia. Aikanaan sitten mentiin koirien kanssa kehän laidalle kuulaksemme että tauko kestää vielä kymmenen minuuttia. Laitoin kuitenkin kaikille näyttelyhihnat kaulaan ja jäimme seisoskelemaan tuomariteltan tarjoamaan pieneen tuulensuojaan. Yhtäkkiä havahduin taas minuun kohdistuvaan molotukseen, riivin sadetakin päältäni ja syksyin Viton kanssa kehään. Koira taas pöydälle ja suurimmat kurat yritin pyyhkiä hihaani. Tämä tuomari sitten katsoikin hampaat toooodella tarkasti mutta ei löytänyt huomautettavaa (tai jos olikin niin enpä minä ymmärtänyt). Kurhan kelin takia arvostelu oli nopeaa. Pöydälle, edestakaisetliikkeet, sivuliikkeet ja onnentoivotukset. NEXT. Sama toistui niin Kiran kuin Decon kanssa. Tälläkertaa sitten otettiin molemmat tytöt BOB kehään. Ympäri mennessämme iski tajuntaani tietoisuus siitä etten ollut edes yrittänyt siirtää Kiraa sunnuntaiksi nuortenluokkaan jossa se olisi voinut kilpailla CACIBsta. Mielessäni vain takoi että nyt jos Kira voittaa niin jään tänne asumaan enkä ikuna palaa kotisuomeen kuuntelemaan sitä kommentointia onnettomasta taktikointikyvyistäni. Huh, Deco oli BOB, voin siis palata kotiin. Ryhmäkehät menivät ihan samoissa merkeissä kuin lauantainakin, yllätys.

Kun kaikki matkalaiset olivat olleet ryhmäkehissä eikä kukaan jatkanut kisaamista BIS kehässä starttasimme linjurin ja suuntasimme paikalliselle ostoskeskukselle törsäämään taskunpohjalle jääneet rahat pois. Valkovenäjän ruplia kun ei saa vaihdettua takaisin euroihin, tai muihinkaan valuutoihin. Käytettävissä oleva aika oli niin lyhýt etten onnistunut tavoitteessa vaan taskunpohjalle jäi vielä yli 80 000. Täytynee siis tehdä uusi reisssu, joskus ;o)

Kotimatka sujui vauhdikkaasti nukkuessa. Hetkenaikaa olimme kartan ulkopuolella mutta onneksi se ei vaikuttanut aikatauluumme. Rajanylitys sujui huomattavasti joutuisammin kuin mennessä ja Vilnan jälkeiseltä matkalta ei ole muistikuvaa kun uni vei voiton. Viron puolella, jossain Pänun ja Tallinan välissä, meidät pysäytti transitpoliisi (jos nyt oikeen muistan) joka halusi nähdä ajopiirturit, kuskien tauot ym. Kun kaikki oli kunnossa eikä huomautettavaa löytynyt jatkoimme matkaa kohti satamaa. Hiukan yli kymmenen olimme jo purkaneet linjurista kaikki tavaramme ja valmiina siirtymään Tallinkin terminaaliin. Yritimme urhoollisesti vaihtaa aikaisempaan laivaan mutta harmiksemme siellä oli vain yksi koirapaikka vapaan joten jouduimme odottelemaan kolme tuntia terminaalissa. Tuo Tallinkin harrastama koirapaikka järjestelmä on niiiiiiiiiin syvältä ettei i-kirjaimet riitä. Meidän karavaania ei sinne kenneltiloihin olisi saanut kike elomaakaan, meistä puhumattakaan (no suonenvirta olis toki saanut) sillä sen verran megalomaaniset kynnykset oli matkanvarrella. Pystytimme tylysti väliaikaisleirin sitten käytävälle, henkilökunnan taukohuoneen oven viereen eikä yksikään tullut meille asiasta huomauttamaan. Kyllä niin perseestä on koko systeemi ettei paskemmasta väliä. Jos vaan pystyisi niin tämän typeryyden takia käyttäisin vain ja ainoastaan viikkairia vaan viikkarillapa on löhtöjä vain muutama joten pakon edessä joudun Tallinkia käyttämään jatkossakin.

Satamassa meitä oli kuski vastassa ja viimeisen lastauksen jälkeen ajelimme väsyneinä ja lopenuupuneina Weikkola Cityyn. Kaikki koirat pääsivät juoksemaan pihallemme hetkeksi kun purimme lastit viimeisen kerran. Jonkain ajan kuluttua Niina jatkoi matkaa Viton kanssa kohti motarin Shelliä ja Ruskoa.

Kaiken kaikkiaan reissu oli todella mahtava. Valokuvia reissusta löytyy nettialbumista, tervemenoa kommentoimaan. Käyttämämme matkanjärjestäjä ansaitsee täydet pisteet eikä meillä ole valittamista vaan käytämme jatkossakin MiliaM Reisidn tarjoamia palveluja. Kiitos myöskin mahtavalle matkaseuralle! Ukarainaan huhtikuussa?

Lähtö lähestyy

2009-06-03T19:42:00.002+03:00

Huomenna se sitten tapahtuu, eli Valko-Venäjän turnee alkaa 15:01 kun Niina starttaa Ruskolta kohti motarin Shelliä jossa kyytiin hyppää Vito. Veikkolassa sitten tehdään ns. koelastaus kaikelle mukaan meinatulle roinalle. Kovasti siitä lähdetään että yhdellä vetoalustalla selvittäisiin.Kamaa kyllä on mukana jonkin verran, pari häkkiä, tuolit ja näyttelyteltta, ihmisten reissukasseja unohtamatta. Ja eiköhä sieltä jotakin tuliaistakin mukaan tartu (niitä varten onkin mukana pari tyhjää kassia).

Tänäaamuna käytiin hakemassa tytöille ekinokokkoosiläkitys ja samalla hoitui myös Kiran rokotusten uusiminen. Nyt sitten pakataan ja yritetään muistaa mitä kaikkea tarvitaan tai ehkä tarvittaisiin ja toivotaan samalla ettei mitään oleellista unohtuisi. Alkuviikosta kun oli todellsita hellekeliä sain kuningasidean (nooo, omasta mielestäni) ja kävin ostamassa lastentarvikeliikkeestä rattaisiin kiinnitettävän päivänvarjon. Ihan vaan varuiksi jos näyttelypaikka onkin sellainen ettei telttaa saa pystyyn niin ainakin jotakin varjoa saisi koirille aikaiseksi. Vaan nyt kun katselee Minskin sääennusteita viikonlopuksi niin lupaavat n. 15 astetta lämpöä ja vettä yhden pisaran edestä. Toivotaan totisesti että sen teltan saa sinne pystyyn. Ja että se kanssa pysyisi pystyssä eikä lähtisi tuulen mukana (kuten viimevuonna Kouvolassa).

Ja ainakin kuvassa hotelli näyttää ihan asialliselta, toivotaan että myös paikan päällä. Tässä linkki hotelliimme. Jos vaan kyseisestä pytingistä löytyy kohtuuhintainen netti niin laitetaan pientä reissupäivistystä tulemaan. Ja kuvia kanssa.

Nyt takas pakkaamaan :o)

Pikataipaleella

2009-05-24T16:07:00.005+03:00

Tänään on viimeinen lusmuilupäivä helatorstain tuomasta vapaaputkesta ja sen kunniaksi päivän kalenteri näyttikin aikas täydeltä ja tiiviiltä.

Päivä alkoi herätyskellon soittoon sillä ensimmäisenä kohtana kalenterissa oli valokuvaus. Olin ilmoittanut tytöt Pikkusaaren joukkokuvaukseen kuvausaikatoiveena klo 8, aamulla. Kuvauspaikka oli Nummelan lentokenttä (enpä ollut tiennytkään että sellainen Nummelasta löytyy). Ilma oli mitä ihanin, aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja tytöt olivat täynnä energiaa. Jännityksellä nyt sitten odotellaan että minkälaisia kuvia sieltä tuli, kuvaajan mukaa Kirasta ainakin tuli yksi täysosuma kuva.

Seraavaksi kalenteri käski menemään Aptus Showhun katsomaan Sentin esiintymistä. Koskapa Sami meni käymään töissä pääsin kyydillä Virpin ja Sentin luokse Espooseen josta yhdessä jatkoimme matkaa kisapaikalle. Ja kyllähän sinne kannattikin lähteä katsomaan sillä Sentti esiintyi todella upeasti, nyt esiin tulivat poitsun kauniit liikkeet. Tuloksena olikin ERI/2, PU-3 ja vara-sertti (yhteensä uroksia oli 6, kaksi junnua, kaksi nuorta ja kaksi valiota). Parhaiten mieleen Sentin arvostelusta jäi viimeinen lause, "erinomainen käyttäytyminen". Pienten karkeiden ROP oli Oliwer, Irezumi Nacer do Sol ja pienten sileiden ROP oli Vito, Tähtitaivaan Häksätin ja keskikokoisten karkeiden ROP oli Vehkakallion Daniela. Onnittelut kaikille ropeille taustajoukkoineen.

Ja tokihan ennen kotiinlähtöä piti käydä tarkistamassa myyntikojujen tarjonta, ja olihan sitä. Tälläkertaa haaviin tarttui ihanat sadepuvut tytöille. Ja mikä uskomatonta, molemmat olivat aivan oikeankokoiset eli ei tartte lähetellä ees sun taas paketteja oikean koon löytämiseksi.

Eikös olekkin ihanat sadeasut?

Horatio ja muita mukavia juttuja

2009-05-22T16:53:00.010+03:00

Jee, toinen vapaapäivä menossa ja kaks vielä jäljellä. Kyllä niin mukavasti katkasee tämä helatorstai kevään aherruksen. Ja aherrettukkin on, totta kai. Sentti-boy kävi tänään kiusittavana eli siistin pojan korvat ja peräpeilin. Kyllä vaan koiran koko ilme ja olemus muuttuu näinkin pienellä tekemisellä, oikeen harmittaa ettei tullut otettua ennen-jälkeen kuvia. Joten saatte nyt tyytyä yhteen jälkeen-naamakuvaan sillä tämä pikku-hyrrä ei jaksanut olla paikoillaan niin kauan että olisi saanut otettua kunnon seisontakuvaa.

Mimoso do Vale do Juiz

Aamu aloitettiin kyllä metsälenkillä jolle lähes kaikki karvakorvat osallistuivat eli Deco, Kira, Sentti ja Satku (joka siis on Sentin paimen-isoveli) Millin nauttiessa kotisohvan mukavuuksista. Aivan uskomattoman hienosti Deco reagoi Satkuun jonka siis näki nyt lähietäisyydeltä toisen kerran, vain yksi haukku eikä muuta!! Hienoa Deco. Kakarat sitten innostuivatkin tällä reissulla hirvijahdista sillä törmäsimme ihan tuoreisiin hirven (siis ehdottomasti kyseessä oli hirvi koska eihän meidän podet metsästä sen pienempiä elukoita)jälkiin joihin kaikki regoivat mutta kakarat sitten lähtivät ajoon. Siinnä sitten akat kiekuu minuutin jos toisenkin eikä metsä vastaa ollenkaan (vaikka olenkin kuullut että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan...). Deco ja Satku katselivat touhua ehkäpä hievenen huvittuneina ja Deco sitten tuumasi ettei tämmöinen peli vetelä ja lähti hakemaan kakaroita. Ja niin vaan kävikin että hetken kuluttua Deco paimensi pienet ajokoirat takaisin. Oli muuten aikas pitkäkielisiä tulijoita, mutta onnellisia.

Olisi luullut että metsälenkki, hirvenmetsästys ja kyniminen olisi jo tuntunut tassuissa mutta mitä vielä. Kun vauhtiin oli päästy niin eihän Kira ja Sentti osanneet lopettaa ollenkaan. Ensin testattiin Sentin ketteryyttä kotiradalla (yläkerrassa pääsee juoksemaan ympyrää eteisen, keittiön ja olohuoneen läpi), ja hyvinhän tuo jullikka kääntyikin. Sitten testailtiin eri lelujen kestävyyttä.

Kira ja Sentti testaa (Huom! kännykkäkuva)

Ja välillä käytiin tarkistamassa pöydällä minkälainen pullatilanne on, eli tarvitaanko apua syömisessä etteivät kuivu :o) Milli katseli ihmeissään kakaroiden meininkejä ja yritti pysyä parhaansa mukaan poissa jaloista.

Ja tänään sitten löydettiin meidän tytöiltä eka punkki, Millistä. Eli koira joka makaa sohvalla tolkuttomassa tilassa n. 23 h vuorokaudessa on se jolla on punkki... Ja tämäkin punkki huomattiin koska Deco on niiiiiin hyvä. Kokoilin koiria pihalta sisälle ja ihmettelin miksi Deco väen väkisin yrittää nuoleskella Millin sisäreittä toisen kävellesssä sisälle. Nappasin Millin syliin ja siellähän se, punkki. Oli kylläkin ihan just kiinnittynyt, niin pieni vielä oli. Punkkitarkastus tehtiin samantien muillekkin muttei muita vapaamatkustajia löytynyt. Tyypillistä että eka punkki tulee juuri ennen suunniteltua Bayvantic Vet liuoksien laittamista. Huomenna kun on tarkoitus koirienkin saunoa ja käydä pesulla jonka jälkeen saavat liuokset niskoihinsa.

Valko-Venäjän matka lähestyy vauhdilla ja perhoset sen kuin lisääntyy vatsassa samaan tahtiin. Onneksi Niina lähtee reissuun mukaan niin on helpompaa, voidaan sitten kimpassa ihmetellä että mikä maa, mikä valuutta. Jaa, mikäs muuten on siellä valuuttana? Entäs kurssi? Täytyypi käydä katsastamassa Forexin sivuilta.

Kiralle tilaamani kuonokoppakin on tullut jo aikoja sitten mutten oikeen ymmärtänyt että miten sen oikeaoppisesti tulisi paikoilleen osua joten jätin kokeilemisen siihen että päästään ammattilaisen pakeille. Vaan eilenpä näin netissä oikeen hyvän kuvan kyseisen mallisesta kuonokopasta basenjin päässä ja silloin koin valaistumisen ja eikun heti kokeilemaan. Noooh, Kira näytti ihan Hannibalilta ja se pienin netistä löytynyt kuonokoppa on ISO. Joku siis saa sitä modifioida paremmin sopivaksi. Tänään näytin Virpille miten sellainen kuonokoppa laitetaan päähän ja tällä kertaa kohteena oli Deco. Edelleen kohde näytti ihan Hannibalilta ja kuonokoppa oli ISO. Nyt sitten pohdinkin että onko tämä tosiaan pienin koppa joka löytyy. Onko tosiaan italiaanoilla näin paljon isompi pää kuin meidän tytöillä?

Ai niin, kun lähdettiin metsälenkin jälkeen ajelemaan pois nähtiin viereisellä parkkiksella itse Horatio ;o)

Toukokuun touhuja

2009-05-17T21:26:00.003+03:00

Toukokuu on jo puolessa välissä ja kaikkea on tullut tehtyä ja touhuttua. Näyttelyissä ei olla käyty vaan seuraava on vasta kesäkussa Minskissä jonne lähtee molemmat tytöt kera iki-ihanan Viton. Kira kylläkin kävi Sentin kanssa match showssa viime tiistaina, Kira pienissä aikauisissa ja Sentti pennuissa. Molemmat podengo-berlingot saivat sinisen nauhan, Sentti ei päässyt jatkoon mutta Kira poimittiin jatkoon ja sijoittuikin loppujenlopuksi sinisten toiseksi. Hyvä Kirppi!

Off road kolmikko on käynyt myös mittauksessa ja tarkkaakin tarkemmat mittaustulokset tulleepi tässä, Sentti 29,0cm, Deco 26,4cm ja Kira 25,0cm. Kaikki siis rotumääritelmän asettamissa rajoissa eli 20cm ja 30cm välissä. Aika hyvin olin tuon Kirpanderin koon arvioinut Decoon vertaamalla. Decohan mitattiin viime kesäkuussa tuloksella 26,5cm. Mittauksen jälkeen käytiin hiukan koiratarhassa päästelemässä ja mukaan menoon liittyi myöskin Hipsu. Ihan hirveen innoissaan ei Hipsu ollut menossa mukana ja kun välillä vielä tuli vettäkin taivaalta niin ehän se nyt ole pikkuprinsessalle sopivaa. Mutta on se Hipsuli vaan ihana!

Tänään tehtiin tyttöjen kanssa metsälenkki Virpin ja poikien eli Sentin ja Satkun kanssa. Satkuhan on iso ja komea saksanpaimen jonka kanssa Deco ei ollut aikaisemmin tehnyt tuttavuutta. Decon tavanneet tietävät että ääntä riittää ja pitkään. Olen nyt kotipihalla yrittänyt systemaattisesti karsia tuota turhaa kälätystä suihkepullon avulla ja tuloksia onkin havaittavissa. Ja koska Deco ei aikaisemmin ole Satkua nähnyt oli tiedossa lenkin alusta loppuun kestävä kommentointi joten ajattelin kokeilla miten tuo suihkepullo toimisi pihan ulkopuolella. Ensimmäisen minuutin jälkeen aikana Deco olikin sitten läpimärkä mutta rauhoittui hetki hetkeltä enemmän eikä noin viiden minuutin jälkeen enää huomioinut Satkua ollenkaan. Jätin suihkepulon autoon ja sitten lähdettiin metsään. Arvelin että tämä teho kestää ehkä kolmanneksen lenkin alusta mutta suureksi hämmästyksekseni Deco käyttäytyi kuin enkeli koko reissun (eli lähes puolitoista tuntia). Aivan upeeta. Seuraavaksi kokeilen minkälaisia tuloksia suihkepullolla saadaan koirapuistossa.

Milli on piristynyt taas todella paljon. Nyt kun talviturkki on ajeltu pois ja aurinko pääsee lämmittämään vanhoja luita kunnolla niin vanhakin nuortuu. Välillä juoksentelee pihalla kuin pahainen penikka.

Elokuista Itävallan reissua tulee jo nyt suunniteltua aikas paljon. Mitä kaikkea pitää pakata mukaan, moneenko kassiin ne kaikki laitetaan, monetko erilaiset kengät turneella tarvitaan, pakataanko teltta mukaan, otetaanko vetoalusta vai kaljakärryt... Huh huh, kyllä niin paljon on muistettavaa että varmaan puolet tarpeellisesta tavarasta jää väkisisnkin kotiin. Ja sitten ne on ostettava matkalta :o) Ohjelmassahan ON käynti kauppakeskuksessa joten Visa vinkukoon ja Masteri maksakoon.

Iloista wappua!

2009-04-30T21:18:00.002+03:00

Se on sitten vappu ja vaihteeksi ihan kunnollisella kelillä. Meidän laumalla vappua vietetään hyvin railakkaasti vuorotellen pihalla kevätkylvön parissa ja sohvalla elpyen ;o) Deco ja Kira ovat hoitaneet osuutensa oksien silppuamisesta hienosti, Sami kun on saanut risut ja oksat kasaan niin likat käyvät hakemassa niitä ja pätkivät pienemmiksi. Kira on innostunut myöskin maankääntö hommista sekä rikkaruohojen kitkemisestä (eli kukkien nyppimisestä...).

Milli on ollut nyt muutaman päivän hiukan heikkona, jalat ei tahdo enää pitää vanhaa rouvaa pystyssä vaan luistavat alta pois. Välillä myös on tullut jonkinlaisia tärinäkohtauksia. Mutta ruoka on kyllä maittanut hyvin. Katsotaan nyt miten menee.

18.4 Sillamae, Viro sekä muuta mukavaa :o)

2009-04-26T17:15:00.006+03:00

Viime viikonloppuna olimme jälleen Virossa, nyt kohteena oli Sillamaen kansallinen näyttely. Lähdimme reissuun perjantaina 17.4 puoliltapäivin Samin ja Kiran kanssa Decon ja Millin jäädessä Mimorin luokse hoitoon. Tallinasta suunnistimme uuden navigaattorin suosiollisella avustuksella kohti Narva-Joensuuta joka sijaitsee aivan Viron itärajalla. Ajomatka meni hyvin, n. 200km matkalla bongasimme 5 poliisipartiota joten matkavauhti oli juuri rajoituksien mukainen eli enimmillän 90km/h.

Yösijan olin varannut meille Meresuu Spa Hotellista Narva-Joensuusta joka sijaitsee Narvan kaupungin vieressä. Hotelli oli todella hieno eikä varmasti kovinkaan vanha ja sijaitsi n. 100m päässä rannasta. Silmänkantamattomiin upeaa hiekkarantaa jolla Kira olisi niiiin kovin mielellään hiukan irroitellut. Muu ympäristö sitten olikin hiukan eritasoa. Jokainen tönö oli rakennettu erimateriaalista ja aivan erilaiseksi, ei puhettakaan suomalaisista arava-omakotitalo-helvetistä. Hotelliin kirjautumisen jälkeen lähdimme ajelemaan Narvaan ja etsimään syömäpaikkaa. Matkan varrella oli mm. toisen maailmansodan aikainen tankki, todella huonokuntoisia hautausmaita, kultakupolisia kirkkoja sekä Venäjän raja.

Palatessamme aamiaiselta lauantaiaamuna oli Kira järjestellyt pienen ylläripyllärin. Vaikka likka oli häkissä niin jollain aivan uskomattomalla tavalla oli onnistunut keplottelemaan läppärin virtajohdon häkkiin ja pureskellut sen kahdesta kohdasta rikkipoikki. Tälläkertaa kohteena oli muuntajan ja töpselin välinen osuus joten uuden hommaaminen ei tuottanut vaikeuksia.

Näyttelypaikkana oli jonkinlainen urheilukeskus jossa siis oli kaksi pientä hallia. Alunperin meillä piti olla tuomarina Unkarilainen setä mutta kehässä olikin Venäläinen täti. Mutta ei haittaa, täti tykkäsi Kirasta ja antoi kaiken mahdollisen eli Kirasta tuli nyt sitten Eestin juniorivalio! Ryhmäkehiin emme jääneet vaan lähdimme ajelemaan samantien Tallinaan. Alunperin meillä oli paikat klo 21 laivaan mutta onnistuimme ihan viime minuuteilla muuttamaan paikat klo 17:30 laivaan. Olimme auton kanssa lähtöselvityksessä kaksi minuuuttia ennen sulkemista :o)

Kaikella kivalla on aina loppunsa joka realisoitui tälläkertaa oksentamisena. Reissusta elpyminen ei meinannut millään onnistua ja sitten puolen yön jälkeen aloinkin oksentelemaan. Ja tätä jatkui koko sunnuntaipäivä. Vasta maanantai iltana pystyin syömään ja juomaan jotakin pientä. Joopa-joo, vaikka sitä kuinka yrittää olla reissuilla varovainen tuon syömisen kanssa niin ain ajoskus sitten tulee näitä ylläreitä. Onneksi nyt ei kuitenkaan joka kerta.

Kuvia reissusta en nyt laita tänne ollenkaan vaan niitä voi käydä katsomassa nettialbumissa. Kuvat ovat pääasiassa Narvan kaupungista.

24.4 oli valtakunnallinen koiranpäivä jonka johdosta Helsingin Seudun Kennelpiiri järjesti koiramaisen tapahtuman Tuomarinkartanon vinttikoiraradalla. Ohjelmassa oli rotuesittelyjä, juoksuttamista käsivieheellä, makkaraa, agility ja toko-näytöstä sekä Hannes Lohen ryhmä joka otti näytteitä ilmaiseksi. Kävimme Virpin ja Sentin kanssa antamassa näytteet, Decoltahan näyte on jo otettu joten nyt oli Kiran vuoro. Kiralla ei tuo näytteenottaminen sujunut ihan putkeen. Näytteenottaja sanoi heti että onpas pienet suonet ja hetki siinnä sitten menikin että se suoni sieltä löytyi. Hiukan Kira siinnä sitten liikahti ja niinhän se neula sieltä sitten lähti pois ja uusinta näytteistys toisesta jalasta. Muttaa kyllä vaan niin hienosti meitin pikku Kirkkendaaleri oli että oikeen ylpee olen.

Ja sitten lähdettiin porukalla vielä viereiseen koirapuistoon hiukan irrottelemaan. Sentti keskittyi irrottelemaan juoksemalla ja Deco haukkumalla. Meno oli kyllä ajoittain huimaa ja kaikilla oli kivaa, niin koirilla kuin ihmisilläkin.

Tänään taasen oli podengotreffit Heikinlaaksossa. Keli oli mitä mainioin ja paikalle tuli kymmenkunta podengoa. Taisi olla eka kerta kun enemmistö osallistujista oli karkeita. Niin Deco kuin Kirakin nautti taas täysillä, Kira asiallisemmin ja Deco tuttuun tyyliinsä kommentoiden kaikkea ja kaikkia. Paikalla oli myöskin Kiran siskopuolikas Hipsu joka on kehittynyt oikein nätisti. Sentti ei ollut tälläkertaa mukana menossa koska oli esiintymässä Lahdessa tuloksella EH/2.

Kuvasatoa

2009-04-07T21:09:00.007+03:00

Tässä tulee hiukan kuvasatoa Kiran Rakveren reissulta. Kiitos Riikalle kuvista.

Kira ja suuren suuri Chase

Ida ja Kira kehässä, kuten arvosteluunkin oli kirjattu "...esitetään hyvin"

Seuraavat kuvat ovat Portugalista ja niissä poseeraa Kiran iskä ja äiskä. Kiitos Tuija kuvista, olen erittäin kiitollinen niistä.

Iskä, Pulga do Vale Negro

Iskä, Pulga do Vale Negro

Äiskä, Quintanilha do Vale Negro

4.4 Rakvere, Viro

2009-04-05T07:56:00.004+03:00

Tällä kertaa reissussa oli Kira joka teki matkaa ihan "yksinään" eli itse en ollut mukana reissussa ollenkaan. Kiran kuskaamisesta ja huollosta vastasi Riikka, ja hienossa kunnossa pikkulikka kotio tulikin. Lämmin kiitos Riikalle ja Merjalle! Näyttelyssä Kiran esitteli Ida, hienosti Junior Handler kisoissa menestynyt fiksu nuori neiti. Idan JH-sivut löytyvät täältä. Suuret kiitokset Idalle ! Ja kiitokset vielä kertaalleen Eijalle joka tämän kaiken sai järjesteltyä ja sumplittua.

Perjantai-iltapäivänä vein Kiran ja matkatavarat Länsisatamaan jossa Riikka ja Merja ottivat Kiran kyytiinsä. Matkassa oli mukana suuuuuuri keltainen tanskandoggi uros joka oli Kiralle aikamoinen järkytys sillä ikuna ei meitin pikkulikka ole nähnyt niin isoa koiraa. Onneksi mukana oli myös Vito, tuo ihana pikkumies, oli siis Kiralla ihan kokoistansa seuraakin.

Lähtiessäni satamasta olin heti tippa silmässä että miten se meitin pienivauva pärjää ihan yksinään isossa maailmassa. Näistä tunnelmista sitten tultiin nopeasti ihan toisenlaisiin sillä pääsin (?) todistamaan tapahtumia joita olin kuvitellut olevan vain elokuvissa. Jonohan kulki todella hitaasti kun laivalta tuli pois paljon autoja ja samaan aikaan oli klo 4 ruuhka. Noh, jonossa seisoessa huomasin yhtäkkiä oikean puoleisella kaistalla huimaa äksöniä. Farmarin takana olleen taksin kuski oli noussut autostaan, koputellut farmarikuskin ikkunaa ja kun ikkuna oli auennut niin veti tätä nokkaan ! Ja farmarikuskihan ei tästä tykännyt (yllättäen) vaan nousi autostaan ja meni taksikuskin perään jolloin alkoi pieni painiminen, töniminen ja tuuppiminen. Valitettavasti minulla oli ikkunat kiinni joten en saanut selvää mistä kaikki oikein alkoi. Olkaa siis varovaisia jonossa jos takana on taksi, laittakaa ovet säppiin ihan vaan varmuuden vuoksi ;o)

Perjani-ilta meni sitten minun osaltani Kirasta huolehtimiseen, eikä se unikaan meinannut tulla ollenkaan. Ja kun tuli niin ei kovin kauaa kestänyt. Aamulla sitten jo lähestulkoon hysteerisenä kiertelin ympäri kämppää. Ja täytyy vaan itsekkin ihmetellä näin suurta hysteriaa kun on noita koiria ollut reissussa ennenkin muiden matkassa. Rina kävi mm. Saksassa ja Hollannissa, Jösse Puolassa eikä silloin ollut tällaista paniikkia. Teinkin sitten itse itselleni sellaisen pikadiagnoosin, minulla on vaikea eroahdistus. No onneksi koiralla ei ole, menee näinpäin helpommin.

Aamupäivällä sitten tuli viesti tapahtumien keskipisteestä, Kira sai junnu-sertin ollen junnu-rop sekä rop. Eikä Vitolla mennyt sen huonommin (tietenkään) eli sertti tuli ja rop, samalla Vito valioitui. Hieno juttu mutta eipä tämäkään minun ikävääni poistanut.

Illalla sitten vihdoin pääsin hakemaan pikkulikan kotio, ihanaa. Ja oli todella kiva kuulla että Kira oli käyttäytynyt oikein mallikkaasti reissussa, mitä nyt hiukan oli pärissyt dogille. Mutta sitä en yhtään ihmettele, kyllä Kiraa on pelottanut noin iso koira jonka pelkkä pää on samankokoinen kuin koko likka. Myös ruoka oli maistunut aina kun sitä tarjottiin ja tämä jos mikä on hieno asia. Kotona sitten olikin kovasti tutkittava että mitäs muut olivat touhuilleet hänen poissaollessaan. Pienen iltapalan jälkeen sitten uni veikin voiton pienestä matkaajasta. Ja uni jatkuu edelleen.

Uusi muotovalio!

2009-03-29T20:27:00.003+03:00

Aamulla auton nokka laitettiin kohti Korpilahtea ja Kinkkulan ratsutilaa sillä siellä oli ryhmänäyttely jossa pienet karkeet arvosteli Markku Mähönen. Tällä kertaa ei ollut muita kuin meidän Deco, viime vuonnahan siellä oli muistaakseni yhteensä 5 pientä karkeaa. Kerrankin ilma oli suosiollinen eikä matkalla tullut taivaalta mitään alas, vaikkei mikään upea ilma ollutkaan. Jälleen olisi Decolla mahdollisuus valioitua, kun aikaisemmat kerrat olen itse sössinyt oikeen urakalla. No, jännityksen tasoa varmaan kuvastaa hyvin se että menomatkalla piti pysähtyä KOLMESTI vessakäynnin takia. Heh, eka kerran Toijalan paikkeilla, toinen kerta Kangasalalla ja kolmas Patalahdella. Ja tietty kertaalleen vielä näyttelypaikallakin. Huh huh, jonkin verran siis oli perhosia mahassa.

Näyttely oli ns. sisänäyttely, lämmittämätön maneesi mutta infokirjeessä oli selkeästi infottu että LÄMMITTÄMÄTÖN eli jokaisen pitää itse siitä ymmärtää että vaatetta on olatava tarpeeksi tai vaikkapa liikaakin. Meillä oli Decon kanssa riittävästi vaatteita mukana, kehässä tuli jopa hiki :o) sitten taas itse sähläilin ja vein mielenhäiriössä toppatakin autoon ja palelin koko loppuajan. Hyvä minä!

Tuomarina siis Markku Mähönen jonka kehässä en ole ennen ollut. Oikein mukava tuomari joka käsitteli koiria todella nätisti. Arvostelun jälkeenkin vielä kertoi tarkennuksia koirista, harvoin näyttelleasettaja saa näin paljon vastinetta rahoilleen tuomarilta (heh, vertailukohtana vaikkapa Moskovassa arponut Italian ihme). Arvostelu on luettavissa varsinaisilla
kotisivuilla. Ja nyt se sitten tuli, se viimeinen valioitumiseen tarvittava sertti meinaan. Samalla rytinällähän sitten Decosta tuli paitsi FI niin myös EE ja RU muotovalio. Edellisestä valioitumsesta tässä huushollissa onkin jo aikaa useampi vuosi, 2005.

Kuvia ei tältä reissulta ole ensimmäistäkään kun matkassa oltiin Decon kanssa ihan vaan kahdestaan. Otetaan sitten kotosalla kuvia kun ollaan palauduttu kunnolla.

Ja kiitos kaikille onnittelijoille !

Kotona jälleen

2009-03-24T21:44:00.007+02:00

Malmön reissu on nyt sitten tehty ja reissusta kotiuduttiin eilen illalla. Kyseessähän oli ns. pika-halpismatka eli Turusta lähdettiin lauantaiaamuna ja Tukholmassa oltiin n. seitsemän aikaan alkuillasta. Siitä sitten alkoi n. 600km ajomatka joka päättyi yhden aikaan yöllä. Loppuyö nukuttiin autossa Malmön messuhallin pihassa. Näyttelyn jälkeen lähdettiin ajamaan takaisin Tukholmaan jossa oltiin heti puolenyön aikaan. Jälleen nukuttiin autossa, nyt satamassa. Eikä muuten oltu ainoita tai edes ensimmäisiä siellä nukkujia. Maanantaiaamuna sitten lähdettiin taas kohti Turkua jossa oltiin kahdeksan aikoihin. Reissun alkaessa keli oli mitä kaunein.

Mutta paluumatkalla ei enää. Kuten ainakin kaikki eteläisessä suomessa asuvat tietävät niin lunta tuli vähän turhankin reilusti.

Reissussa oltiin kolmen koiran voimin, omista mukana oli Deco, Mimorin Oliver sekä sileäkarvainen uros Vito. Ja kuten jo aikaisemminkin on ollut puhetta niin Eijan sairastuttua siippa joutui tuuraajaksi. Ammattikuskina Juho hoitikin turvallisesti koko ajourakan ja minä yritin vain pysyä hereillä ja pitää seuraa. Tunnustettava on kylläkin etten kovin hyvin hereillä pysynyt vaan kuorsasin aina välillä. Ja tällaiselta retkikuntamme sitten näytti.

Itse näyttely ei mennyt meidän osalta ihan putkeen sillä tuomari tempaisi kakkosen kouraan. Arvostelulajihan tämä on joten se siitä sitten. Paska reissu mutta tulipahan tehtyä. Onneksi muilla ei mennyt yhtä paskasti vaan Vito oli PU-2 saaden sertin ja valmistuen siten sekä Ruotsin että pohjoismaiden valioksi. Oliveri sitten onnistui saamaan koko potin ollen rop, SV-09 ja vielä valioituen.

Maailman paras podengo Deco silti on vaikkei tällä kertaa hyvin mennytkään.

Lisää kuvia reissusta löytyy nettialbumista.

Lähdön tunnelmaa

2009-03-20T21:59:00.002+02:00

Nyt pitäisi olla kaikki tarpeellinen pakattuna Malmön pikamatkalle, niin omat kuin koirankin tavarat. Tiedossahan on hieman erilainen matka kun alkuperäinen matkakumppani ja koko matkan keksijä on sairasvuoteella eikä siis pääse matkaan. Koska matka "täytyy" tehdä niin tuuraajaksi ilmoittautui (vai?) tunnolinen siippa. Kiitokset siitä! Lähtö on huomen aamulla Turusta ja Tukholmassa ollaan alkuillasta josta sitten jatketaan yön selkään kohti Malmötä. Pieniä sileitä on ilmoittautunut 10 joista yksi on meidän retkueesta ja pieniä karkeita kolme joista siis kaksi kuuluu meidän retkikuntaan. Keskikokoisia karkeita ja sileitä on yksi kumpaakin, mielenkiintoista nähdä "uusia" keskareita.

Nyt ei muuta kuin yritetään saada hiukan unta palloon ja sitten menoksi.

Sukuloimassa

2009-03-15T19:23:00.006+02:00

Käytiin Kiran kanssa Järvenpäässä hiukan sukuloimassa eli moikkaamassa Kiran siskopuolta. Tosin mennessä oltiin vielä menossa serkun luokse mutta "hiukan" sukutauluja katseltuamme totesimme että sama isä eli siskopuolia.

Eilinen Tampereen reissu kylläkin painoin sen verran Kiralla ettei ihan kunnon paineja syntynyt. Mutta hauskaa oli silti. Ja siskolikasta, tai puolikkaasta sellaisesta, olikin kehittynyt söpöläinen, oikea kermakarkki sitten viime näkemän. Tässä muutama kuva pikkulikoista pihamaalla.

14.3 Tampere, KV

2009-03-14T22:37:00.005+02:00

Ei ollut meidän tyttöjen päivä tänään Tampereella sillä molemmat saivat EH:n ja olivat luokkansa viimeiset. Tällaista tämä on, välillä juhlitaan ja välillä ei.

Ihan toivottamasti ei päivä kuitenkaan mennyt sillä Sentti ja Martta depytoivat junnuluokassa. Sentti oli oma iloinen ja energinen itsensä ja sai ERI:n ollen luokkansa kolmas. Kyllä vaan on ilo katsoa Sentin touhuja, luonne on niin täys kymppi ettei parempi voisi olla. Paljon onnea Virpi ja Petri! Martta sitten putsasi pöydän aikas totaalisesti, tuloksena ERI/1, PN-1, SERTTI ja VSP. Hienoa Martta! Ja onnittelut Mimorille!

Tampereella pidettiin myös Podengoyhdistyksen kevätkokous jossa julkaistiin Vuoden Podengo, Vuoden Metsästäjä, Vuoden Veteraani sekä Vuoden Pentu kilpailujen tulokset. Näissä kilpailuissa kaikki eri variaatiot kilpailevat yhdessä eli nykyisin neljä eri rotua. Myöskin meidän tytöt olivat osallistuneet kilpailuihin, Deco Vuoden Podengo ja Kira Vuoden Pentu kisaan. Deco olikin hienosti kahdeksas ja Kira peräti toinen omassa sarjassaan. Hieno tytöt, nyt tulee ylimääräsitä herkkua ruokakuppiin!

Tässä vielä Tiia Tammisen ottamat kuvat tytöistä. Kiitos Tiia kuvista !

Postia maailmalta, osa 3

2009-03-13T17:57:00.003+02:00

Niinhän sitä sanotaan ettei kahta ilman kolmatta ja niin kävi näiden mielenkiintoisten postienkin kanssa.

Tänään postilaatikossa oli vain yksi kirje, karu ja koruton valkoinen kirjekuori ilman mitään lähettäjän logoja tai muita vinkkejä. No kuori auki ja heti, lähettäjäksi ilmeni Osuuspankkikeskus -Maksuliikepalvelut. Ja tässä vaiheessa iski löysät housuun, viime viikkoina on tullut maksettua noita ulkomaanmaksuja useampikin. Tässäkö nyt sitten ilmoitetaan kaikkien maksujen menneen metsään? Tai että peritään toimtuskuluja 100€ jokasesta laskusta? Kääk ja ääk. Rohkeesti vaan lukemaan. Jaahas, ja tämähän menikin ihan toisinpäin, rahaa laitetaankin tulemaan minulle päin, ja sehän on aina hyvä asia :o) Oudoksi tämän nyt vain tekee se, että maksajaksi on merkitty K-Clearing, NetAnttila, kun empä ole sieltä mitään tilaillut ehkäpä pariin vuoteen enkä näin ollen mitään sinne maksanutkaan. Siis eihän summa nyt iso ole, 12,80 vaan rahaahan sekin on. Nytkö siellä NetAnttilassa on jo huomattu että tuo Kujalan ketale on maksanut liikaa jossakin vaiheessa? Parin vuoden viiveellä? Voiskohan noita laskuja maksaa samalla aikataululla, parin vuoden viiveellä?

Postia maailmalta, osa 2

2009-03-11T21:04:00.005+02:00

Mielenkiintoisten postien tuleminen senkuin jatkuu. Tänään postilaatikossa oli kolme kiinnostavaa kuorta.

Ensimmäinen kuori oli lähetetty matkaan peräti Ameriikasta ja lähettäjäksi merkitty Pearson Products. Tässä vaiheessa jäi muutama sydeämenlyönti väliin, sillä muistin kyllä käyneeni sivuilla jokin aika sitten kun oli Tuijan kanssa puhetta Pearsonin trimmiveitsistä. Eipä muuta kun kuori auki ja lukemaan saatetta. Tai se mikään saate ollut, lasku jossa loppusumma oli 0 $. Tadadaaaaa, ILMAINEN trimmausveitsi!! Olin voittanut arvonnassa Pearsonin trimmausveitsen, uskomatonta. Siis joskus aurinko paistaa minullekkin :o) Empä olisi tuotakaan veistä ostanut mutta kyllähän tuollainen kelpaa, ilmaiseksi. Käykääs kattomassa tästä linkistä, siellä se meikkiksen nimi komeilee ihan etusivulla. Nyt laitan lauantaiksi ison loton sisään...

Kuoren numero kaksi oli lähettänyt Helsingin Vinttikoirakerho. Heti tuli mieleeni että olenko unohtanut maksaa jäsenmaksun, hyi minua. Mutta kirje piti lukea useampaan kertaan ennenkuin todellakin ymmärsin mitä siinnä luki. Ja siinähän kerrottiin että Deco oli voittanut HVK:n pienten karkeiden podengojen vuoden näyttelykoira kilpailun. HIIHAA, enpä ole tuollaiseen kisaan edes osallistunut. Mutta mitäpä siitä, voitto tuli :o) Kirjeessä pyydettiin saapumaan vuosikokoukseen noutamaan ruusuke, pokaali ja kansio, ja nehän toki mennään noutamaan. HYVÄ Deco!!

Kolmas kuori oli lähetetty matkaan Malmöstä ja sisälsi numeroliput Ruotsin Voittaja näyttelyyn joka on 22.3. Pieniä karkeita on ilmoitettu kolme, eli Decon ja Oliverin lisäksi yksi kilpakumppani. Ja tämä kolmas koira sijoittuu numeroissa Oliverin ja Decon väliin. Diipadaapa, nyt jänskätään sitten onko kyseessä uros vai narttu. Kerrottakoon samalla että tämä reissu on saanut tällä viikolla "uusia ulottuvuuksia" kun Eija on joutunut sairastuvalle eikä pysty reissuun lähtemään. Mutta nou hätä, Eija laittaa reissulle siippansa tuuraamaan itseään. Tämä kyllä erottaa koiraihmisen taviksesta, sillä reissua ei peruta näin heppoisin syin, kyllähän aina nyt yksi reissu menee vaikka kuinka tuntemattoman miehen vierellä :o) Ja hiukankos minulle nyt lankeaa vastuullinen tehtävä eli esitellä Vito, ja pieniä sileitähän on kisaan ilmoitettu peräti 10kpl. HUI !

Postia maailmalta

2009-03-09T18:24:00.005+02:00

Tulinpa töistä ja kävin hakemassa postin, ja mitäpä siellä laatikossa olikaan? Kaksi kirjettä Venäjältä ja tarkemmin katsottuna Moskovasta. Hiukan ihmeissäni rupesin aukomaan toista kuorta samantein eikä nauru meinannut loppua ollenkaan. Kuorissa oli EURASIA 1 ja 2 aikataulut, kehäkartat, ajo-ohjeet ym. tuiki tärkeät ohjeet näyttelyyn osallistujalla. Eipä siinä muuta kuin että näyttelyt oli jo, reilu viikko sitten. Ehkäpä se on niin että parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Toinen posti olikin sitten sähköisessä muodossa. Kuten aikaismmin jo kerroin niin tuossa kyseisessä näyttelyssä Decosta piirrettiin kuva. Nyt sain tuon kuvan myös sähköisenä joten laitanpa sen tänne kaikkien nähtäväksi :o)

Hunajata, hunajata, hunajata !

2009-03-08T21:32:00.005+02:00

Ja kuka lähti kesälomalle? KUKA? HÄH? No HIFK, hyvä TPS. Nyt soi viulu myös Veikkolassa!!!

Eilen käytiin Kiran kanssa Senttiä moikkaamassa Sentin kotona, eli siistin poitsun korvia tulevaa Tampereen näyttelyä varten. Sentti oli niiiiin innoissaan omasta tyttövieraastaan ettei mitään rajaa. Oli kyllä hauska katsella pikkumiehen ilakointia. Ja Kira tykkäsi myös, aluksi hiukan jännitti että mihis nyt tultiin mutta sitten ei muuta kuin paikkoja tutkimaan. Hassua että Kiran piti hiukan ihmetellä ikkunalla ja lattialla olleita patsaista kun kotonakin patsaita on. Mutta suurimman reaktion aiheuttu Sentin "isoveli" Satku saksanpaimenkoira. Satku oli pihalla kun mentiin sisälle ja kun Kira aikansa oli touhuillut niin huomasi yhtäkkiä Satkun korvat ikkunan takana. Ja voi voi sitä mekkalan määrää, Kira oli ihan ihmeissään kun kukaan muu ei samalla lailla reagoinut vaikka ihan ihme hyyppä siellä ikkunan takana oli. Kyllä noi kakarat on niin hauskoja. Ja kun koitti se hetki että olisi pitänyt lähteä niin mitä tekee Kira? Menee sohvalle makaamaan ja katselee sen näköisenä että "mä jään tänne, täällä on hauskempaa ku kotona". Eikä auttanut mikään muu kuin kantaa pikku tyttö eteiseen ja ulos. Ja vetää koiraa perässään pihan poikki. Heh heh, ei muuten naurattanut yhtään.

Meidän matka jatkui Heikinlaakson koirapuistoon jossa oli sovittuna Stadipopojen treffit. Kun tarpeeksi reippaasti ajoin niin oltiin ajoissa paikalla ja paikalla oli moni muukin. Uusia kavereita olivat suloiset pikkutytöt Minni ja Nefi sekä nuori mies Capo. Kira keskittyi näillä treffeillä pääasiassa haistelemaan ja merkkailemaan, muutaman kerran hiukan juoksenteli Sentin kanssa muttei sen enempää. Kira oli tosiaan reissussa mukana nyt ihan yksistään kun Decon kanssa ollaan reissattu nyt enemmän. Kira sai sellaista laatuaikaa :o) Ja Deco ladata akkuja kotisohvalla.

Ensi viikonloppuna on sitten Tampereen KV näyttely jossa mukana menossa ovat Kira, Martta ja Sentti junnuissa sekä Deco avoimessa. Tämähän on nyt sitten seuraava tilaisuus Decon valioitumisella (kun se Rauman sertti meni "vahingossa" Kiralle), mutta hirveesti en odota sen toteutumista sillä Tampereella on tehty uusi ennätys ilmoitettujen suhteen kun peräti 23 pientä karkeeta marssii vuoron perään kehään. Ja Tampereen jälkeen lähdetään tuonne länsi naapurin puolelle eli Ruotsiin, Malmöhön paikalliseen voittaja näyttelyyn. Reissu on sellainen niin sanottu halpis-matka sillä meillä ei ole yhtään hotelliyöpymistä vaan uinutaan se mikä pitää niin autossa. Huh ja heh, tiukka reissu taas tiedossa.

Tänään meillä kävi korviaan laitattamassa Hera, hiukan totinen nuorineiti mutta oikein nätti. Samanlainen kaunis ilme kuin Decolla. Oli kyllä niin ihanaa kun ei näiden podengojen kanssa tarvitse samanlaisia turvallisuusohjeistuksia kun leikkien kanssa vaikka omat tytöt eivät Heraa ennestään tunteneetkaan. Tai bokserien, sillä Rinahan ei kotiin päästänyt ketään vierasta koiraa. Nyt vaan kaikki tytöt pihalle ja haistelemaan toisiaan ja siinäpä se. Kaksi kertaa Deco haukkui sisällä häntä heiluen. En uskalla edes alkua pidemmälle kuvitella minkälaista meno olisi ollut leikkien kanssa... On nää podnegot vaan niin ihania, suosittelen kaikille :o)

Moskova, osa 3

2009-03-04T21:52:00.014+02:00

Viimeinen reissukertomus tulee nyt vaikka kotona ollaankin oltu jo kaksi päivää. Kyllä noi kaksi päivää on menneet niin täysin elpymiseen ja nukkumiseen ettei vaan ole jaksanut kirjoittaa mitään. Mutta nyt pitemmittä puheitta reissun viimeiselle jaksolle.

Sunnuntaiaamuna Igor tuli hakemaan meidät hotellilta, hienosti etuajassa ja sisältä asti kävi hakemassa kamoja. Matka näyttelypaikalle sujui hyvin, ei yhtään kolaria eikä edes läheltä piti tilannetta. Tarkennetaan siis vielä että Sergei ei ollutkaan Sergei vaan Igor, ei ihan siis voi luottaa tuohon omaan venäjän ymmärrykseen :o) No, Igor siis ajoi reippaasti parkkihalliin ja siellä suoraan lähimman sisäänkäynnin eteen, hienoa. Ei muuta kun kamat ulos ja kohti sisäänkäyntiä. Jotenkin oli edellisenäpäivänä jäänyt huomaamatta että jokaisella sisäänkäynnillä oli metallinpaljastimet, meidät vartija tosin viittoi suoraan paljastimien ohitse.

Ehkäpä lauantaina meidän saapumisen ajoituksemme ei ollut ihan parhain sillä sunnuntaina ei jonoista niin rokotustarkastukseen kuin numerolapuillekkaan ollut tietoakaan. Eikä ajankohta ollut kuin tunnin myöhäisempi. Mutta hyvä näin. Lauantaina osallistujalahjaksi saatiin RKF:n logolla varustettu numeropidike ja sunnuntaina samaisella logolla varustettu namipussi. Itse tykkään näistä lahjuksista, vaikka ne sitten maksatetaankin osallsitujilla ilmohinnoissa.

Alunperin sunnuntain tuomari piti olla Hollantilainen herra jonka nimen jo olen unohtanut, mutta tuomarimuutoksen myötä tuomarina oli Salvatore Tripoli Italiasta. Tämän tuomarin arvostelutyyli oli hyvinkin rivakka sillä kehän ensimmäisenä rotuna olleet sipearianhuskyt setä arvoteli puolitoista tuntia etiajassa. Siis kyllä, kehä oli puolitoista tuntia etuajassa ensimmäisen rodun jälkeen. Yllättäen sitten tuomari ottikin podengot arvosteltavaksi tähän väliin, hiukan yllättäen kyllä sillä valmistautuminen ei ollut ihan paras. Sen verran nopea toimissaa tuo italiaano etten nähnyt ollenkaan mitä lippua Villelle heiluteltiin kun oli jo meidän vuoromme Decon kanssa. eikä se meidän esiintyminenkään kauaa kestänyt. Kerran mentiin edestakaisin ja aloin asettelemaan Decoa arvoteltavaksi kun olin kuulevina ni tuomarin suusta "too fat" ja sitten herra olikin jo kehästä ulkona. Siis mitä vxxxxa? Mitä tapahtu? Näkikö joku? Yritä siinnä sitten kysellä kehäsihteereitlä jotka eivät puhu englantia että mitä mahtoi tapahtua. Onneksi oltiin venäjällä joten meidän tomera kehäsihteerimme haki naapurikehästä toisen sihteerin joka osasi englantia ja kertoi että Deco sai ERIn, sertin, cacibin ja oli jälleen ROP. Hienoa! Vartin päästä kun sain kaikki tarvittavat lippulaput ja muut tilpehöörit käteen aloin katsastamaan että mitähän sieltä arvostelulapusta löytyy. JEE, sielläpä ei lukenut mitään, siis ei sanan sanaa. Olen kyllä kuullut urbaanilegendoja lyhyistä arvosteluista mutta nyt tuli sitten omalle kohdalle sellainen ihem ettei siellä ole sanaakaan. Mahtoikohan tällä sedällä olla arvosteluoikeuksiä podengoille... Tässä nyt kuitenkin kuva tuomarista ja Decosta. Kuten kuvastakin huomaa niin setää kiinnosti enemmän naapurikehässä pyörineet napolinmastiffit kuin oman kehän toiminta.

Laitetaan tähän samaan syssyyn myös kuva lauantain tuomarista ja Decosta.

Jostain (käsittämättömästä ?) syystä myöskään palkintojen jaossa ei ollut jonoja vaan sai kävellä suoraan tiskille kuittaamaan palkinnon. Samalla yritin kysellä että mites tuo valioituminen, kun aikaismpina vuosina jos on saanut sertit molemmista Eurasia näyttelyistä niin valioitui vaikkei olisikaan oman maansa valioa. Mutta ei nyt, täti kertoi että tarvitaa kuusi serttiä valioitumiseen. Jaaha, että kuusi serttiä tälläkertaa... No, odotellaan että saadaan se viimenen sertti täältä kotomaasta ja haetaan sitä venäjän valiota sitten sen jälkeen.

Bongasin paikalta nuoren taiteilijan joka teki koirista kuvia väriliiduilla ja pakkohan sellainen oli saada. Tässä Deco poseeraa piirtäjälle, ei tosin olisí oikein jaksanut mutta onneksi Kirsti jaksoi houkutella Decoa oikeaan suuntaan koko piirtämisen ajan.

Ryhmäkehässä ei mennyt sen kummemmin kuin lauantainakaan. Tälläkertaa tosin tuomari katseli meidänkin liikkeet vaikka siihen se sitten jäikin. Hyvä että ehdittiin kokoomakehästä isoonkehään kun piti jo lähteä ulos sieltä. Vieressäni olleen nahkakoiran (en tiedä mikä karvaton versio oli) omistaja ei pitänyt tilanteesta ollenkaan ja alkoi sellainen papatus ja hapatus ettää huh huh, onneksi en tiedä mitä tarkalleen kommentoi.

No, Igor sitten saapui taas noutamaan meitä ja koiriamme. Paluureissu hotellille sujui yhtä hienosti kuin aikaisemmillakin kerroilla. Hotellilla sitten odoteltiin hetki jatkokuljetusta joka tulikin tasan sovitulla kellonlyömällä. Tälläkertaa kyyti oli pikkubussi jossa oltiin siis Kirstin kanssa kahdestaan. Rautatieasemalle päästiin taas turvallisti jossa autolle ilmestyi kuin tyhjästä joku heppu joka alkoi tyhjentää meikäläisen kamoja autosta. Siinnä vaiheessa kun heppu iski repun kärryjen päälle ja alkoi lampsimaan hirveetä kyytiä olin kauhuissani, repussa on meitin liput, APUA. Ei muuta kun hirveetä ravitusta perään koira kainalossa. Siis tarkotushan oli laittaa koira koppaan mutta kun tämä huhhendaali otti ja lähti niin ei auttanut muu kuin juosta perässä. Asemalla hän sitten istutti meitit kahvioon, halusi vielä nähdä meidän liput että ovat varmasti oikeat ja toivotteli hyvät matkat. Siinnä vaiheessa sitten selvisi että kyseessä ei ollutkaan mikään paikallinen kylähullu vaan Intouristin opas. Tässä vaiheessa reissua alkoi takki oleman jo aikas tyhjä, vai miltä näyttää?

Asemalta saatiin bongattua pari miliisiäkin, hiukan vaikeasti vaan kuvattavia. Ja toki asemalta löytyi vanha kunnon Leninkin.

Sitten ei muuta kuin junaan ja kotia kohti. Tämänkertainen vaununhoitaja ei ollut ollenkaan niin sympaattinen kuin tullessa, ei mitään auttamista kamojen kanssa junaan noustessa, ei tarjoilua... Mutta täytyy kyllä sanoa että oltiin haettu asemalta pientä purtavaa ja juotavaa joten eipä se mitään. Deco oli tyytyväinen kun pääsi vielä hetkeksi syliin peuhaamaan.

Yö meni niin hyvin kuin kuvitella saattoi, uni maistui eikä sitä todellakaan tarvinut odotella. Seuraavan kerran koirat pääsivät ulos pihalle Vainikkalan raja-asemalla. Hytin ohi meni setä jolla oli NIIIIIIN iso hattu että valtuuksia ulkoiluluvalle piti jo löytyä, ja niin löytyikin. Pikainen ulkoilu ennen passintarkastusta ja sitten matka pääsi taas jatkumaan. Aikanaan olimme sitten siellä mistä kaikki alkoikin eli Helsingin rautatieasemalla. Sieltä sitten suoraan taksiin ja kotiin. Ja mitäs sitten? NUKKUMAAN. Niin mukavaa kuin reissussa olikin niin olipa mukava taas olla kotona, ja omassa sängyssä.

Nyt ei muuta kuin voimia keräämään seuraavaa reissua varten. Malmö, täältä tullaan!!

Moskova, osa 2

2009-02-28T20:52:00.016+02:00

Terve taas. Nyt on ensimmainen nayttely takana ja taytyy todeta olihan taasen yhden lainen kokemus. Hotellilta lahto ja meno nayttelypaikalle meni ihan hyvin, mita nyt hiukan nopeemmin kuin kuljetuspalvelun tati sanoi. Han arvioi ajaksi 45min kun todellisuudessa reissu hoitu 15 minuutissa. Parempi nain pain. Ohessa kamojen lastaus mustaan VIP-kiesiin.

Sisalla sitten lakoikin varsinainen venalaisten lempihomma eli jonottaminen. Ensin jonotettiin nayttamaan rokotuksia josta saatiin pieni sininen lippupallu. Seuraavaksi jonotettiin numerolappuja. Jostain minulle kasittamattomasta syysta taalla harrastetaan edelleenkin sita etta numerolaput kirjoitetaan jokaiselle osallistujalle odottaessa. Siis hyvaa paivaa kirvesvartta. Siinakin tuli sitten jonotettua kiitettavasti.

Kun jonotukset oli ohi, talta eraa, niin paastiin katsastaan nayttelypaikka. Ja taytyy sanoa etta kylla komia oli, tilaa oikein mukavasti, vessoja enemman kuin tarpeeksi, siistia ja miellyttavaa.

Aikataulun mukaan podengoja ennen oli venajan toyt seka ita-siperian laikat ja karjalankarhukoira. Hiukan kylla hammastyttiin kun laikojen jalkeen kehaan pelmahtikin suomen pystykorva, siis missa oli karhukoira? Ja sitten kehaan tulee karhukoiraa, ibizan podencoa... No tahan valiin sitten saatiin itsemme tungettua. Laatuavostelu oli hoidettu niin etta koira oli joko erinomainen, erittain hyva tai hyva eli hyvaa huonompia koiria ei venajalla ole ;o) Ja tuttuja nauhoja ei jaettu ollenkaan vaan kehasihteeri heilutteli eri varisia lippuja saadun tuloksenmerkiksi. Erinomainen oli punainen, erittain hyva sininen ja hyva vihrea.

Villelle heilui sininen lippu ja Decolle punainen. Lipun heiluttelun jalkeen olinkin tovin aika ulapalla, silla kaksi kehasihteeria molotaa venajaa minka kerkiaa enka tieda yhtaan mita tehda. No jotenkin sitten viittoiluista tajusin menna ykkospallin kohdalle jonka jalkeen molotus loppui. Ihmettelin hetkisen etta saakohan taalta jo tulla pois ja kun kukaan ei ihan iskuetaisyydella ollut niin kavelin rohkeasti sihteeripoydan luo. Siella sitten kasin kirjoitettiin jokaiselle koiralle diplomi seka menestyneille kaikki tarvittavat muut lippulaput. Aikanaan kun omani sain niin lahdin palkintojenjako pisteeseen jossa, yllatys yllatys, oli kaksi helvtinmoista jonoa eika missaan lue etta mita kummassakin jonossa jonotetaan vai jonotetaanko molemmissa samoja. Tunnin taas jonotettuani ja paastyani tiskille ymmarsin viittoilusta ja paan pyorityksesta etta jono oli vaara, voi v...u sentaan. Ei muuta kun sikana suoraan toisen jonon tiskille ja molottamaan jotakin. Takaa kuuluvasta kalinasta huolimatta sain kuin sainkin yhden pokaalin ja nauhan, cacibista. Yritin sinna sitten kysella etta mites tuo ROP, siitako ei tule mitaan vaikka pumaskassa olleen ROP-lipukkeen ottivatkin pois. No ei saatu toista pokaalia ei. Leirimme vieressa oli sitten viela meidan kehasihteeri kerailemassa tavaroita kasaan ja eikun uudestaan kkyselemaan etteiko tosiaan ropista saa mitaan. Jaaha, tatipa sitten kirjoittaa uuden rop lipukkeen ja selittaa etta kylla saa. Tassa kohtaan oli pare laittaa Kirsti asialle ja jaada taustalle odottelemaan. No eipa aikaakaan kun Kirsti tulee toisen cacib pystin ja nauhan kanssa takaisin. Jaahas, etta tallanen tapaus, olkoon sitten.

Aikamme eli useita tunetja odoteltua olti vihdoin vitos ryhman vuoro. Kokoomakehassa jo tiesi mita tulemanpitaa kun ryhmatuomari kyselee etta minkas rotuinen koira on. Yllattaen ei siis sijoitusta ryhmassa... Tassa kohtaa koko revohkalla oli voimat taysin lopussa joten tartuimme tilasuuteen kun nahkalakki Sergei tarjoaa kyytia hotelille. Ei muuta kuin Sergein perassa parkkihalliin ja kamat autoon. Eka kerran kavi mielessa etta olikohan ihan viisas veto kun Sergei kaasutteli pihasta taysin vastakkaiseen suuntaan kuin piti. Nooh, piti kuulemma kayda kaantymassa hiukan kauempaa. Vaan eipa nama liikenne maarat ole ihan samoja kuin kotopuolessa, vai milta nayttaa?

Hyvin ja turvallisesti hotellille kuitenkin paastiin, ei siis huolta. Nyt on niin koirat kuin ihmisetkin ruokittu ja nukku-matti jo kolkuttelee ovella. Huomenna on taas uusi paiva ja uudet haasteet, palaillaan.

Lopuksi kuitenkin toivitetaan viela Kiralle oikein hyvaa 1-vuotis syntymapaivaa!! Juhlikaa rauhallisesti. Tuodaan joku mukava synttarilahja taalta :o)

Moskova, osa 1

2009-02-27T18:45:00.011+02:00

Tassa tulee ensimmainen tilannekatsaus Moskovasta. Ja taallahan ei noita skandeja ole joten teksti voi tuntua hassulta ilman niita, mutta yrittakaa parjata.

Torstaina siis lahdettiin Helsingista, ihan aikataulunmukaisesti. Makuuvaununhytti ei ollut suuren suuri mutta hyvin sinne mahtui kaksi ihmista ja kaksi hyvin kayttaytyvaa pienenpuoleista koiraa. Koska meilla oli kahden hengen vaunu tilan tuntu oli aikamoinen jos vertaa etta siinna oman pedin paalla olisi ollut viela toisen kerroksen sangyt. Vaununhoitaja oli mukava pyorea ukkeli, heti lahdon jalkeen kyseli laitetaanko teeta tulemaan ja tokihan sita nyt teeta piti ottaa. Hinta sitten oikin mielenkiintoinen, ruplissa 25 ja euroissa 10 !!

Lahdontunnelmaa Hesingissa. Talla kokoonpanolla siis reissataan Moskovaan ja takaisin, kulkupeleina juna ja taksit.

Ja tassa se mukava makuuvaunu :o) HEI, se on asenteesta kiinni onko tilaa vai ei.

Decolla taisi olla oma mielipiteensa tasta jarjestelusta.

Kouvolan jalkeen suomalaiset tullivirkailijat tulivatkin tekemaan passitarkastuksen ja kuulimme heidan puhuvan etta jossain hytissa on nelja isoa koiraa ja nelja ihmista. JOO-O, katsokaasn viela tuota kuvaa siita hytista ja miettikaa sinne ne kaikki... Eli kylla meilla oli todella lokosat oltavat. Vainikkalassa paastiin koirien kanssa viimeisen kerran ulos, oliko se ihan sallittua vai ei mutta mentiin kuitenkin. Deco ei kyllakaan mitaan tehnyt mutta paasipa ainakin oikomaan jalkojaan. Venalaiset tullimiehet tulivat seuraavaksi tarkistelemaan passeja ja muita papereita. Jostain syysta kaikki kuvittelivat etta meilla on bokseissa kissoja eika koiria, mutta kukaan ei ollut kiinnostunut koirien passeista.

Yo meni hyvin, nukuttua sain ihan mukavasti. Vaununhoitaja heratteli noin vajaa tunti ennen Moskovaa, nautimme siina sitten aamuteet ja pakkailimme kamoja kasaan. Ennenkuin paasin edes ulos vaunusta nain jo meidan VIP kuljettajan laiturilla. Tilannehan oli kuin suoraan elokuvista, kuski seisoskelee siella meidan nimikyltin kanssa, JEEEE!. Paitsi etta talla kaverilla oli koppalakin sijasta karvareuhka paassa. Sen verran yremeen nakonen etta jatin kuvaukset valiin. Ei muuta kun mentiin perassa ja auto olikin heti laiturin paassa.

Matka hotellille kesti reilun tunnin, paljonko se on kilometreissa niin ei hajuakaan silla liikenne oli todella kaaottista. Ei todellakaan sovi heikkohermosille, siis minulle. Taydet pisteet kylla meidan kuskille, tunsi ja toteutti kaikki mahdolliset oikoreitit hyodytti ne tai ei.

Hotellille siis paastiin hyvissa sielun ja ruumiin voimissa. Ei muuta kun kamat huoneeseen ja koirien kanssa ulos. Hotelli sijaitsee todella omituisesti kahden ison vilkasliikenteisen tien valissa, joten mitaan jalkakaytavia tms. ei ole. Toisen tien takana on lentokentta ja toisen metsa. Rohkeesti sitten vaan tien yli ja sinne metsaan. Koirat olivat tyytyvaisia kun paasivat kunnolla jalottelemaan pitkan reissun jalkeen. Ja saatiinpa sitten heti tuntumaa paikallisvaestoonkin kun tuossa metsan reunassa tuli kolme metsien miesta vastaan, jotakin siinna hutelivat mutta kun ei kielta ymmarra niin samapa tuoa. Deco kylla niille vastasi aktiivisesti.

Jos makuuvaunussa tilan tuntu oli suhteellista, ei sitte hotellisangyn suhteen voi sanoa samaa. Meilla on molemmilla Kirstin kanssa omat, 160cm leveat sangyt :o) Kylla naissa kelpaa kellia, vai mita?

Huomenna sitten on ensimmainen nayttelypaiva. Lahto hotellilta on kahdeksalta, taalla kun tuo kilometri etaisyys ei paljoa kerro niin otetaan varman paalle. Kyyti varattiin hotellin taxi palvelusta, toivottavasti on yhta tehokas kuski kuin tana aamunakin. Pitakaahan peukkuja, huomenna meitit arvostelee Kari Jarvinen.

Vielä hengissä

2009-02-25T16:10:00.003+02:00

Nyt on sellainen tauti niskassa että oksat pois. Ei ihan heti muista koska olisi ollut viimeksi, ehkäpä siksi onkin nyt niin tiukassa eikä suostu lähtemään millään pois. Eilen oli pahin päivä, kuumetta 38 ja illalla alkoi helvetillinen yskiminen. Yöllä en saanut nukuttua ollenkaan, yskiminen alkoi heti kun hiukankin liikahti tai hengitti. Niinpä, hereillä oltiin vielä kun kello näytti 05:14. Tänä aamuna kuumetta oli vielä 37,7 mutta nyt onneksi taas laskenut. Hankalimmaksi olon tekee tällähetkellä tuo yskä, se kun repii kurkussa mennen tullen. Rupeen kyllä vahvasti epäileen ettei mun kurkullen sovi noi finrex ym. flunssajuomat, ihan kuin ne ärsyttäis ja karheuttais kurkkua lisää. Kuinkahan happamia ne mahtaa olla? Jätänkin niiden juomisen nyt kokonaan ja siirryn nauttimaan pelkästään kuumaa eukalyptysvettä joka hellii kurkkua.

Eikä noi kaksi älyvapaata adhd podengoakaan auta asiaa. Välillä tuntuu että olisiko kuitenkin töissä selvinnyt helpommalla. Tuhoamis saldona mainittakoon mm. yksi elohopea kuumemittari, säkillinen käytettyjä nenäliinoja, kourallinen kyniä sekä lehtiö. Tänään typyt rauhoittuivat sen aikaa kun katsottiin Zorro elokuva. En tiedä mikä siinnä elokuvassa oli niin mielenkiintoista mutta typyt tosiaan jäivät oikeen seuraamaan kyseistä rainaa joten pakkohan se sitten oli katsoa (vaikka p...a onkin).

Olisi tuolle huomiselle reissulle voinut ihan terveenäkin lähteä. Mutta on sitä jo niiiiiin monta vuotta unelmoitu osallistumisesta EURASIA-näyttelyyn että sinne lähdetään nyt vaikka pää kainalossa. Ja toivottavasti sieltä tullaan myös hengissä takaisin. Onneksi Kirsti hanskaa tuon venäjän kielen niin voi itse keskittyä vaan maisemien katseluun ;o) Reppu on ollut kohta viikon valmiiksi pakattuna ja lähtöä odottamassa. Pakko se on myöntää, kyllä jännittää.

Kuinkas sitten kävikään

2009-02-23T08:35:00.003+02:00

Talvilomaviikko oli ja meni, aikaiseksikin sain yllättävän paljon. Ei pelkästään koiranäyttelyissä juoksemista vaan ihan kotona laittamista, koirahuone on (vihdoinkin?) järjestyksessä ja käyttökunnossa, KAIKKI koirien aluset pestynä ja viikattuna, koirakaappi muutettu ja järjestetty. Hyvä hyvä. Sami alkoi sairastelemaan jo viimeviikolla ja minä nyt sitten eilen kun sieltä näyttelystä ajelin poispäin. Kuumetta 37,5 ja kaikki nivelet tulessa ja pää täynnä räkää. Ja nämä kaikki siis sen selkäsäryn lisäksi. Eihän se sairastelu ole ikinä kivaa, mutta nyt hiukan pelottaa kun pitäisi torstaina lähteä Moskovaan ja jos ihan kuoleman kielissä on niin eipä siitä reissusta paljoa nauti. Reissuun toki lähdetään vaikka pää kainalossa. Eipä nyt muuta kuin pehkuihin takas ja pari nappia mahaan, eiköhän se siitä sitten.

Niin, ja irvileuoille tiedoksi että Moskovaan on ilmoitettu VAIN Deco. Kyllä minullakin joskus leikkaa.

22.2 Rauma, ryhmänäyttely

2009-02-22T21:13:00.006+02:00

No niin, oltiin siis Raumalla ryhmänäyttelyssä ja hetki täytyy nyt oikeen miettiä ett mitä oikeen tapahtu. Decohan täytti vuoden vaihtessa kaksi vuotta, ja se viimeinen sertti valioitumiseen siis puuttuu. Ja sitä viimistä serttiä tietenkin metsästetään ihan simona. Tämä siis ok, mutta mitäpä minä teen? Minä menen ja ilmoitan samaan kisaan molemmat narttuni, HALOOO!!! Ja niin siinnä sitten kävi kuin maalailtiinkin, molemmat tytöt saivat erin ja tuomaripa mielistyi junioriluokassa olevaan Kiraan joka olikin sitten PN-1 ja ROP. Just joo, sertti siis Kiralle ja Decolle vara-sertti. Pitäisi varmaan osallistua vuoden tampio kisaan, voittomahdollisuudet olis kovat. Ja kertaalleen vielä kiitokset Eijalle Kiran esittelystä, KIITOS EIJA!! Tampereella sitten uudestaan, eikös? Ja onnittelut Viton upeasta RYP-2 sijoituksesta!

Seuraava kotimaannäyttely on Tampere, täytynee nyt ruveta katsastaan mitä muita näyttelyja olisi lähiaikoina. Ja ilmottaa vain Deco ;o) Jospa se viimeinen sertti sitten jostain osuisi kohdalle.

Raumalla VSP oil Kiran veli. Hauskaa että kakarat ovat Portugalista lähteneet ja sitten tapaavat toisensa uudestaan, Raumalla. Niin se maailma on pieni.

Uusi, oikea blogi

2009-02-21T09:34:00.006+02:00

No niin, nyt sekin päivä koitti ettei varsinaisille kotisivuille enää oikeen mahtunut uutta tavaraa. Ja kaikkea pientä sälää ja tilpehööriähän siellä on... Tarkoituksena on että kotisivut säilyvät muuten entisellään mutta varsinaiset viimeisimmät kuulumiset ja tapahtumat löytyisivät täältä, blogista. Ja toivottavasti tämä blogi on yksinkertaisempi päivittää myös tuolta reissun päältä, ainakin nyt tuntuu että olisi.

Ja noita reissujahan on tässä kevään aikana tulossa useampikin. Kotimaassa vain 22.2 Rauma ja 14.3 Tampere, ulkomailla sitten 28.2-1.3 Moskova, 22.3 Malmö, 4.4 Rakvere, 18.4 Sillamäe, 30.5 Viipuri, 6-7.6 Minsk ja 13-14.6 Tanska ja sieltä en edes tiedä mikä kaupunki :o) Osaan reissuista on lähdössä joko Deco tai Kira ja osaan molemmat neidot.